Onko Suomessa asuminen tosiaan ihan kauheaa?
Siis ulkomaalaiselle? Mieleni teksi ihan valtavasti muuttaa takaisin Suomeen (lapsille tereveempi ja turvallisempi kasvuympäristö, oma " tukiverkkoni" käytettävissä..), mutta mieheni hanaa vastaan, ja ymmärrän kyllä ettei siitä kai vastointahtoisesti mitään tulisikaan. Mutta kun tätä palstaa lukee, niin kyllähän nuo muutkin ovat tuntuneet sopeutuneen..
Jossain vaiheessa mieheni oli jo melkein valmis muuttamaankiin, mutta sitten työpaikan saanti stoppasi kaiken : hän ei missään nimessä haluaisi tulla " tyhjän pantiksi" työttömäksi, muttei tunnu oikein hyväksyvän, että vaikeahan sitä täältä ulkomailta käsin on töitä löytää. Ja toisaalta hän ei kieltä osaa, ja englantiakin erittäin huonosti, joten tyänsaanti voisi olla hyvinkin vaikeaa, vaikka hän metallialalla onkin, jossa ainakin tietyillä alueilla on huutavakin pula osaavasta työvoimasta. (??)
Muita esteitä on ollut mm halal-lihan saatavuus (muiden keskustelujen perusteella ei kyllä enää olisi mikään este ainakaan pääkaupunkiseudulla), lasten kieli ja koulu ja kouluruokailu (pitäisi olla myöskin ok), ilmasto, asumisen ja elämän kalleus (mutta eiköhän ne paikalliset palkat ym vastaa paikallista hintatasoa..).
Mieheni on ranskalainen, mutta hänen vanhempansa syntyjään algerialaisia, ja tavoiltaan hän kyllä itsekin on enemmän arabi kuin ranskalainen. Toisaalta ei hän ole Algeriassa koskaan asunut, joten Suomen kylmyyden päivitteleminen joskus ärsyttää ja tuntuu lähinnä tekosyyltä, kun varsinkin täällä pohjois-Ranskassa ilmasto on kaikkea muuta kuin ihanteellinen..
Eli kertokaa onko ulkomaalaisen Suomeen sopeutuminen tosiaankin niin mahdotonta kuin mieheni luulee, ja mm että onko kohtuullisen helppo tavata muita suurinpiirtein samaa tilannetta eläviä (esim pääkaupunki seudulla, oletteko yleensä yhteydessä muihin saman kulttuurin moku-perheisiin, vai omaan sukuunko vain..) oman perheeni suhtautuminen on myöskin aika nihkeätä, pelkäävt lasten joutuvan mm rasisimin kohteeksi enemmän Suomessa kuin täällä kansainvälisemmässä Ranskassa ym.
Kaikki tieto tervetullutta!!! Ranskassa asuminen TYMPII!!!
Kommentit (17)
Työpaikan saannissa kielitaito on tärkeää, vaikka itse työssä sitä kieltä ei juuri tarvitsisikaan käyttää. Ja todistettu on, että suhteilla pääsee parhaiten alkuun. Eli jos on joku suosittelija, jotta pääsee " portinvartijan" ohi. Mieheni ei tahtonut aluksi saada edes harjoittelupaikkaa, mutta kun hänen matematiikan opettajansa suositteli häntä yhteen firmaan, paikka löytyi. Sen jälkeen töitä on ollut aika helppo saada, vaikka ennakkoluuloja ja syrjintää esiintyykin. Täytyy vain sitkeästi työntää jalkaa oven väliin ja tuppautua paikan päälle, jotta pääsee edes esittelemään koulutustaan ja osaamistaan. Ja pitää olla perillä työntekijän oikeuksista, minimipalkoista yms.
Mieheni on asunut Suomessa yli 15 vuotta. Hän ei erityisesti halunnut Suomeen, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Hän on päällisin puolin hyvin sopeutunut (perhe, kavereita, asunto, koulutus, työpaikka jne.), mutta kaipaa kotimaahansa. Osa on ihan puhdasta koti-ikävää, osa sitä, että hän on kyllästynyt tulemaan kohdelluksi ulkomaalaisena. Jos suomalaisten kanssa asiat sujuvat hyvin, ollaan niin rehtejä ja reiluja, mutta jos tulee pientäkin hankausta tai jos on jossain parempi kuin suomalainen, saakin kuulla olevansa v...n vinosilmä. Myös viranomaisjutuissa on ollut (piilo)rasismikokemuksia. Mutta faktahan on, ettei missään ole täydellistä.
försti:
Jossain vaiheessa mieheni oli jo melkein valmis muuttamaankiin, mutta sitten työpaikan saanti stoppasi kaiken : hän ei missään nimessä haluaisi tulla " tyhjän pantiksi" työttömäksi, muttei tunnu oikein hyväksyvän, että vaikeahan sitä täältä ulkomailta käsin on töitä löytää. Ja toisaalta hän ei kieltä osaa, ja englantiakin erittäin huonosti, joten tyänsaanti voisi olla hyvinkin vaikeaa, vaikka hän metallialalla onkin, jossa ainakin tietyillä alueilla on huutavakin pula osaavasta työvoimasta. (??)
Että te muut paluumuuttajat : oliko teillä jo työpaikka odottamassa? Meillä molemmilla täällä työpaikat, oma koti, ihan hyvä elintaso. Miestäni, ja kyllä minuakin, arveluttaa sekin, että miten me käytännössä tultaisiin toimeen, varsinkin alussa, jos ei töitä (kummallakaan) ole. Avustuksiahan minä paluumuuttajana saisin ihan kuin muutkin suomalaiset, mutta ei kai niillä nyt kovin leveästi elellä. Siinä mielessä haluaisin, että ainakin minulla olisi työpaikka jo tullessa, mutta tuo hakeminen täältä käsin on niin hankalaa.. Ja joskus kun olen kivan tuntuisten paikkojen perään kysellyt, niin tulee usien vastausta siihen suuntaan, että kun noita hakijoita täältä Suomestakin on jo niin paljon.. Eli miten teillä muilla on käytännössä onnistunut?
Ja sitten jos emme kotiudukaan, ja palaisimme Ranskaan : mitenkähän lapsiin vaikuttaisi tuollainen edes takainen muuttaminen? Ranskankielinen koulu / päiväkoti voisi siinä mielessä olla hyvä ratkaisu.
Baha : kerroit miehesi opiskelevan. Miten se onnistuu huonosti kieltä taitavalta? Hyvä olisi kai ensin käydä suomen tunneilla - kauankohan sellaiset kurssit kestävät? Tuosta rasismista Ranskassa olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Vaikka onkin surullista niin sanoa, niin onneksi lapseni ulkonäöltään ja nimiltään menevät ranskalaisista, ja mies ei ole missään palveluammatissa tai edes toimistotyössä.. Omasta työpaikastakin sen huomaa, että tehtaan puolella " ulkomaalaisia" eli monesti toisen tai jopa kolmannen polven ranskalaisia näkee kyllä aika paljokin, mutta toimistojen puolella heitä ei ole edes yhtä ainutta.. No, jos itseäni ei lasketa, mutta minä olenkin mm miehen suvun suusta kuultuna aina se mieheni " ranskalainen vaimo" .. :)
Tuissa on kaiken maailman reunaehtoja, jolloin helposti jää tuettomaksi. Kerran luin Helsingin Sanomien yleisön osastosta jonkun paluumuuttajan tarina, miten hän ei saanut korvauksia, koska " ei ollut hyvää syytä erota entisestä työpaikasta" . Hän oli jättänyt Euroopassa olleen työnsä, jotta pääsisi muuttamaan Suomeen. Hän oli asunut äitinsä luona siihen saakka, että oli saanut työpaikan ja sen avulla pystyi vuokraamaan asunnon.
Kaverini (siis ihan suomalainen) asui Hollannissa muutaman vuoden. Viime syksynä hän palasi Suomeen, koska halusi päästä opiskelemaan eläinlääkikseen ja halusi valmennuskurssille. Työkkärissä hänelle sanottiin, ettei se ole riittävä syy tulla takaisin ja koska hän oli ottanut itse loparit työpaikastaan Hollannissa tulee tukiin 3 kk karenssi :(. Onneksi kaverini sai töitä heti Suomesta. Hän oli kyllä tosi pettynyt siihen, millaista kohtelua saa jos haluaa palata kotimaahansa..
Mieheni (afrikkalainen) on tullut Suomeen pari vuotta ennen tapaamistamme. Hän on sopeutunut tänne mielestäni todella hyvin. Ei juuri valita koskaan mistään. (Viime kesänä tosin valitti liiallista kuumuutta :) ja sanoi muuttavansa kaupan pakastealtaaseen..) Kotimaahansa hän ei halua muuttaa (ainakaan pysyvästi). Toki hän kaipaa sieltä joitain asioita, lähinnä perhettään ja ruokia. Työn saaminen on ollut vaikeaa, tosin nyt hänellä on tiedossa töitä kesäksi (opiskelee tällä hetkellä). Suomea mies puhuu hiukan. Suomenkielikin voisi olla paljon parempaa, jos me molemmat panostaisimme siihen enemmän (emmekä esim. puhuisi keskenämme aina englantia).
Lasten kannalta Suomessa asumisesta minulla ei ole (vielä) kokemusta. Ensimmäinen lapsemme syntyy kesällä (jos kaikki menee hyvin). Välillä olen miettinyt sitä tuleeko lapselle ongelmia ihonvärinsä takia. Asumme kuitenkin Helsingissä ja täällä ihmiset ovat onneksi jo (jonkin verran) tottuneet " eri värisiin" ihmisiin. Jollakin pienemmällä paikkakunnalla en haluaisi asua juuri näiden asioiden takia (olen kotoisin pienstä hyvin rasistisesta kaupungista). Kouluruokailu järjestynee nykyisin melko helposti (ainakin isommilla paikkakunnilla). Itse opiskelen ammattikorkeakoulussa ja samassa ruokalassa syövät ammattikoululaiset muslimit saavat yleensä aina jotain kalaruokaa tai ottavat kasvisruokaa. Halal lihaa saa mielestäni useammastakin liikkeestä Helsingissä (emme itse ole muslimeja).
Mieheni (algerialainen) asui Pariisissa ennen Suomeen muuttoa.
Ja aina kehuu että täällä on kaikki niin paljon paremmin kun siellä.
Joskus oikein ihmettelen...Täällä on kuulemma niin paljon turvallisempaa, siistimpää, kaikki toimii jne. vaikka itsestäni ei aina
tunnu siltä. Varsinkin kelan ja työvoimatoimiston kanssa asioiminen
on tosi vaikeaa. Koko ajan pitää toimittaa ties mitä papereita joka paikkaan.
Täällä ei ole ainakaan näkyvää rasismia paljon, mutta suomalaisethan ei tunnetusti näytäkään tunteita ulospäin.
Työn saanti on miehelleni ollut vaikeaa. Vaikka oma-aloitteisuutta löytyy, ja on ihan henk.kohtaisesti käynyt kyselemässäkin ei työpaikkaa ole löytynyt. Nyt hän on opiskellut suomea viimeiset vuodet.
Mutta jos on suhteita, se auttaa asiaa.
Lasten suhteen en olisi ollenkaan huolissani:)
ja mies viihtyy täällä tosi hyvin. -on sanonut, ettei enää pysytisi asumaan Ranskassa, kun siellä kaikki on jotenkin niin monimutkaista eikä ihmisiin voi luottaa samalla tavalla kuin täällä. Miehellä on täällä Suomessa Ranskalainen kaveri, jonka suomalainen ex-vaimo asuu Ranskassa ja tuo ranskalainen mies siis asuu Suomessa, koska viihtyy täällä paremmin kuin kotimaassaan. Ei kai täällä nyt sitten niin herveää voi olla?!
mieheni opiskelee englanniksi ja oppi sitä ihan telkkaria katsellen ja itse opiskellen sen verran että opiskelemaan pystyy ja nyt puhuukin jo hyvin. Kouluenglanti (peruskoulu ja lukio Marokossa) siis pohjalla, mutta oli kyllä aika surkeaa vielä silloin kun tutustuimme (meidän yhteinen kielemme on kyllä aina ollut ranska joten ei meidän kommunikointiime vaikuttanut).
Pääkaupunkiseudulta löytyy hyviäkin suomenkielenkursseja jos sinnikkäästi niitä etsii. Mies omalla aktiivisuudellaan löysi hyvän kurssin, maahanmuuttajan kotouttamisohjelmasta taas ei ollut mitään apua, eli yhdellekään kurssille ei ole työkkärin avulla päässyt.
Minun mieheni on myös sopeutunut hyvin. Hän oli palestiinalainen ja heillä on parempi olla ihan missä muualla kuin siellä mihin he ovat syntyneet. Palestiinalainen on ikuinen pakolainen. Alussa hän valitti että tuntee itsensä täälläkin muukalaiseksi, mutta kielen oppimisen myötä on hänkin alkanut viihtymään oikein hyvin. Kielen oppiminen on se avain! Siihen tulee panostaa heti alusta alkaen!
Minusta myös en henk.koht kototuttamisohjelma jonka työkkäri laatii oli pelkkää paperia ja muodollisuus. Tein Työvoima ministeriöön siitä valituksenkin ja sanoin että emme ole saaneet tarvittavia tietoja sieltä eikä Suomessa kototuttamisohjelma ei ole tehokas, vaikka sitä muka kehutaankin pääasiassa heidän itsensä taholta. Tehokas kottouttaminen alusta asti valtion taholta on erityisen tärkeää niemenomaan jotta vältettäs maahanmuuttajien syrjäytyminen ja osattas kotouttaa maahanmuuttajat tehokkaiksi yhteiskunnan jäseniksi. Minuun otettiin sieltä yhteyttä ja he pahoittelivat asiaa, mutta sehän ei siitä mihinkään muutu. Tietysti ihmisellä on vastuu itse itsestään mutta Työvoimatoimistossa ei olla aina ajantasalla muutenkaan, heillä ei ole tietoa tarpeeksi ulkomaalaislaista ym. Eikä todellakaan kannata heittäytyä heidän varaansa. Me olemme itse hommaneet kaikki tiedot kursseista, joille mieheni on hakenut ja osallistunut. Mitään ohjausta emme saaneet näihinkään työvoimatoimistosta. Sama juttu työpaikan kanssa, he antoivat alussa sellasia työpaikka osoitteita joihin mieheni ei ois voinut mietenkään päästä kieltä taitamattomana. Työpaikka löytyi omien suhteiden kautta.
Tama on naita asioita, jotka riippuvat niin tilanteesta. Mieheni ei missaan nimessa muuttaisi Suomeen. Hanella on taalla Englannissa hyva vakituinen tyopaikka ja englannin kielikin sujuu. Sydameni kylla sarkyisi, jos tyon tekemisesta nauttiva mies istuisi paivat Suomen kielen kurssilla ja tulevaisuus olisi iso kysymysmerkki. Tiedan, ettei han viihtyisi Suomessa. Mina taas viihdyn taalla Englannissa.
Mielestani on vahintaankin outoa, etta aikuinen mies kokee viihtyvansa Suomessa, vaikkei tyota vuosien etsimisen jalkeenkaan ole loytynyt ja kuluttaa siten penkkia Suomen kielen kurssilla. No, meita on niin moneksi.
Kareen:
Ei kai täällä nyt sitten niin herveää voi olla?!
Minusta täällä on hirveää, siis aivan järkyttävän kamalaa:-(
Asiat ovat todella monimutkaisia, terveydenhuolto bäh ja ihmiset tosi usein itsekeskeisiä epäkohteliata jurottajia.
Korostaen suomea puhuvia ihmisiä (esim. minä) katsotaan kieroon, parempi on puhua vain englantia; silloin jos sekaan heittelee suomalaisia sanoja (esim. mieheni), vastaanotto on positiivista tyyliin " oi, osaatpa jo tosi hyvin suomea" .
Näin siis minun kokemukseni, kärjistäen tosin, mutta tältä tuntuu.
Enpä kyllä tänne toista kertaa muuttaisi.
Esim. Raumalla on vireä ranskalaisyhteisö ja kokonaan ranskalainen koulu Olkiluoto3-projektin tuloksena. Metallialan tekijöistä on pulaa, ja halal-lihaakin löytyy. =) Kaikki palvelut 10 minuutin säteellä toisistaan ja lapsille ihailtavan paljon harrastusmahdollisuuksia!
Tervetuloa!
Kannattaa käydä katsomassa www.ranska.net -sivujen keskusteluista, millaisiin ongelmiin (tai ilonaiheisiin) suomenranskalaiset törmäävät.
Oma ranskalaiseni tuli tänne opiskelijana, joten tilanne oli vähän helpompi (mutta kyllä alkuun sai molemmat jonkun verran purra hammasta). Nyt on englanninkielinen tutkinto kohta valmis ja ensimmäinen vakituinen työpaikka hankittuna. Suomea mies ei vieläkään (viiden vuoden jälkeen) kunnolla osaa, mutta ilmankin pärjää. Ja englantia on oppinut kummasti:)
Helsingissä tosi hyviä on yliopiston (tosi kalliit) suomen intensiivikurssit, jos motivaatiota (ja kielipäätä löytyy) niin lukukaudessakin hankkii jo auttavan kielitaidon. Työkkärin kursseistakin olen kuullut hyvää nilltä, jotka on sinne onnistuneet pääsemään.
Mutta en neuvo kyllä väkisin tuomaan miestä tänne, Suomi on kuitenkin ranskiksille aika kova pala joka tapauksessa. Omani oli vähän umpisolmussa elämänsä kanssa Ranskassa, joten tänne lähtö sattui hyvään saumaan - ja se on muutenkin selvästi pohjoisen mies sielultaan:)
Juu on pulaa, kun monikaan työnantaja ei halua maksaa raittiille, tunnollisille, koulutetuille ja kokemusta omaaville ihmisille asiallisia palkkoja. Työntekijöitä otetaan mieluummin vuokrafirmojen kautta, ja sitoutumista vaaditaan vain työntekijältä. Lakisääteisiä ja työehtosopimuksen mukaisia korvauksia saa perätä, ja siinä saa helposti niin hankalan työntekijän maineen, että on ensimmäisenä lomautuslistalla tai saa huonoimman keikan. Suhtautuminen perhevapaisiin on monissa firmoissa todella vanhanaikaista. Ehkei niinkään isommissa, jo vähän kansainvälistyneissä? Pikkupajoissa syrjintä on " vain poikien keskinäistä pilantekoa" eikä mikään instanssi puutu asiaan, jos ei ole todisteita.
Nimim. En ole katkera mutta kuitenkin ;)
sari62:
Metallialan tekijöistä on pulaa
Tervetuloa!
Sari62, kiitos vinkistä : Rauma rupesi kiinnostamaan, ja löysinkin jo melkoisesti kaikkea mielenkiintoista, ja mieskin kiinnostui, kun olisi mahdollisuus tuollaiseen " pehmeään laskuun" . Katsotaan nyt sitten mihin se tästä.
Ninni03 : Onko oma miehesi metallialalla? Puhuit palkoista : millä haitarilla niitä on? Onko kuvaamasi tilanne pääkaupunkiseudulla, vai ihan kaikkialla? Muistelen nimittäin joitakin vuosia sitten mm Iisalmen-Kuopion seudulla olisi ollut ihan koht palkkaisia paikkoja, juuri tuon osaavan työvoiman puutteessa. Täällä meillä vuokrausfirmojen kautta saa suurinpiirtein samaa palkkaa kuin firman omatkin työntekijät, eikö Suomessa ole samoin?
Mieheni on pääkaupunkiseudulla metallialalla, tosin ei ole saanut koulutustaan vastaavaa työtä. Hän myös olettaa, että voisi saada monen vuoden laaja-alaisen työkokemuksen perusteella enemmän palkkaa kuin amiksesta vastavalmistunut. Näppituntuma on sellainen, että palkkatoiveena alan keskipalkka on monille pienille ja keskisuurillekin yrityksille liikaa. Sitäkin on nähty, että otetaan töihin koeajalla ja luvataan, että koeajan jälkeen palkkaa tarkistetaan. No, kun pahin tilausruuhka on ohi, voidaankin irtisanoa koeajalla ilman irtisanomisaikaa. Eli ei ollut alun perinkään tarkoitus palkata pysyvästi.
Mies ei ole ollut vuokrafirmojen palveluksessa, mutta käynyt kuitenkin joskus kyselemässä ja tietysti oman työn ohessa tavannut keikkailijoita. Peruspalkka (minimi) voi olla sama, mutta se, mitä lisiä maksetaan, vaihtelee. Esim. vakituiset saattavat saada ateriakorvauksen, alihankkijalle työskentelevät eivät. Joissakin firmoissa myös muutellaan palkkamalleja (tiimityö, puoliurakka) aika yksipuolisesti työnantajan tahdosta, toimi homma käytännössä tai ei.
Hyviäkin paikkoja tietysti on, ja töitä on riittänyt, mutta sanoisin, että epävarmuus työpaikasta on lisääntynyt. Ja edelleenkään syrjintään ei puututa niin tehokkaasti kuin pitäisi.
försti:
Ninni03 : Onko oma miehesi metallialalla? Puhuit palkoista : millä haitarilla niitä on? Onko kuvaamasi tilanne pääkaupunkiseudulla, vai ihan kaikkialla? Muistelen nimittäin joitakin vuosia sitten mm Iisalmen-Kuopion seudulla olisi ollut ihan koht palkkaisia paikkoja, juuri tuon osaavan työvoiman puutteessa. Täällä meillä vuokrausfirmojen kautta saa suurinpiirtein samaa palkkaa kuin firman omatkin työntekijät, eikö Suomessa ole samoin?
ja mies on viihtynyt oikein hyvin. Muuttaessamme tänne mies puhui vain muutamia sanoja suomea ja aika hutarasti englantiakin. Mutta hän on kielellisesti erittäin lahjakas ja tällä hetkellä reilussa vuodessa on oppinut suomea niin että tulee aika hyvin toimeen ja englanti sujuu hyvin (opiskelee englanniksi)!
Mielestäni Ranska on miltei rasistisempi maa kuin Suomi. Siellä on niin paljon maahanmuuttajia, että katukuvassa on jo totuttu näkemään mutta työnsaanti oli miehelleni todella vaikeaa.Maahanmuuttajat ovat usein myös jonkinlaisia toisen luokan kansalaisia ranskalaisten silmissä. Mieheni on Marokosta kotoisin. Itse viihdyin Ranskassa, mies asuu mieluummin täällä. Saa nähdä sitten kun on valmistunut ja työnhakuprosessi käynnistyy niin muuttuuko ääni kellossa...
Talvi on pimeä ja kylmä, mutta mies kestää senkin paremmin kuin minä :D Hän pitää Suomen luonnosta ja turvallisuudesta ja vieläkin jaksaa ihmetellä kuinka polkupyöriä voidaan pitää yön yli ulkona. Kavereita on saanut koulusta ja minun kavereistani. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta nykyäänhän kouluissa saa hyvin erisorttista ruokaa, eli jos possua pelkää niin ainakin kasvisvaihtoehto löytyy. Halal lihaa löytyy pääkaupunkiseudulta useammastakin paikkaa joten näillä seuduilla ei ole ongelma.
Eli tänne vain rohkeasti, alku voi olla aikamoista kangertelua mutta oma aktiivisuus auttaa todella paljon. Jos löytyy hyvä suomenkielen kurssi niin aika ei varmasti käy pitkäksi vaikka töitä ei heti löytyisikään. Meillä siis minä olen se osapuoli joka mieluummin muuttaisi ulkomaille sillä oman alan töiden löytäminen on osoittautunut todella vaikeaksi ja jotenkin veri vaan aina vetää ulkomaille etenkin tätä talvea pakoon.