sektiosta kokemuksia ja kommentteja, kiitos..

Mulla yksi sektio takana, ei siis suunniteltu, mutta ei ollut kovin hätäinenkään. Eli ensin mulla ajeltiin nuo suurimmat karvat alhaalta pois koska viilto tehdään todella alas. Siis ainakin mulle. Sitten laitettiin katetri ja sen jälkeen laitettiin spinaali(?)puudutus jonka jälkeen ei ollut tuntoa muistaakseni kaulasta alaspäin. Sitten Tuntui hassulle kun alkoivat ronkkia mahaa, koska vaikka oli puudutus päällä niin tuntui kuitenkin mitä tekivät.. Kun ottivat vauvan pois mahasta, niin laittoivat äkkiä hänet kapaloon ja sitten välittömästi sain hänet syliin. Oli kuitenkin vaikeaa pitää sylissä itse kun oli happinaamari ja en muista oliko käsissä tuntoa. Mutta sitten laittoivat paikat kiinni ja siinä samalla sitten mua alkoi yököttää, se voi tulla siinä kun paino lähtee tuolleen yht´äkkiä mahasta..



Sen jälkeen sain vauvan syliin kunnolla. Eli mun mielestä ei hirveen kauaa koko prosessissa käynyt, ja kun siinä on kokoajan hereillä niin on kuitenkin mukana siinä.



Toivuin tosi nopeasti haavasta, olin sairaalassa 6 päivää, ja jo kotiin tullessa pystyin kantamaan vauvaa ja haava ei ollut enään kipeä vaan särkylääkkeet auttoivat pelkästään. Sairaalassa siis oli kipupumppu ja sain pistoksina myös kipulääkettä. Mutta tietty parantuminen on yksilöllistä..



Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen, vaikka tietenkin pelotti kauheasti kun jouduin yllättäen siihen tilanteeseen enkä yhtään moista osannut odottaa.. Tsemppiä sulle tulevaan sektioon!



T:minnis80+ poika 1v 3kk + masuasukki 9+2

Viimeksi mentiin kiireelliseen tai hätäsektioon. Mutta ei nyt niin hätä ollut, että olisi pitänyt pystyviilto tehä. Eli bikinirajassa on siisti hyvin huomaamaton arpi. Akka syntyi siis -02.

Selkäytimeen iskettiin puudutus ja ku sen jälkeen pyöräytettiin selälleen pöydälleen olin jo täysin tunnoton. Mietitytti siinä, että olenko varmasti tunnoton ja joku leikkauskoplasta kysyi hetken päästä tiesinkö mitään. .en tiennyt. Ja sitten lääkäri alkoi hommiin.

Katetria ei mulle laitettu, koska operaatiota ennen käskivät käydä vessassa.

Ukko istui koko ajan mun pään vieressä ja piti kädestä :)

Siinä ei varmaan mene kuin n. vartti tunti ei varmaan sitäkään, kun vauva on maailmassa. Tärisytti hirveesti, mutta se kuuluu asiaan. Lääkäri kehotti ukkoa kertomaan kumpi tuli, kun nosti ylös masusta. Ihanin muisto synnytyksestä.

Sen jälkeen tuli ainoa mitä tunsin, kun imastiin paikat tyhjiksi. Mutta sekin oli vain sellanen tunne, että tiesi jotain tapahtuvan. Missään vaiheessa ei " oikeita" tunteita mitä tehdään. Vähän aikaa näyttivät akkaa ja sitten veivät kiireellä lämpimään. 9-9-10 sai pisteiksi :)

Ompelussa meni eniten aikaa. Tarkkailutilassa teki pahaa. Mutta se meni ohi. Saattoi johtua älyttömästä jännitystilan laukeamisesta.

Viikon päivät meni laitoksella. Ja sen ajan tarvi ottaa särkylääkkeitä. Kotona en ottanut, en ku joskus tosi harvon jos olin liikaa rasittanu itteeni. Vauvaa raskaampaa ei saa nostaa.

Niin akka syntyi n. puol kaks yöllä ja seuraavana aamuna jotain ennen kasia hoitajan avustamana kävin ite vessassa. Pylly tuntu vähän vielä hassun turralta.

Pari päivää oli hutera olo. Ja lepäillessä meni suurin osa ajasta. Pyrin liikkumaan alusta asti. Kylen kautta nousemisesta tuli niin rutiinia, että sitä tuli tehtyä varmaan tosi kauan vielä kun ei olisi enää ollut tarviskaan.

Parisen päivää meni, että maitoa alkoi tulla kunnolla.

jotenkin jännittää vähän toi tuleva, kun olen näitten kaikenmaaliman operaatioiden kanssa ikäänkuin hermoheikko.. =)



äitiyspolilta ja neuvolasta sin infoa asiasta kokonaisen A4 verran, molemmissa papereissa oli tietty just ne samat asiat.. illalla ei saa syödä, otetaan joku peräpuikko että maha toimii, aamulla käydään kotona suihkussa ja tullaan ravinnotta klo 7 osastolle, josta sitten kätilö tietää päivän aikataulun. toimen pide tehdään spinaalissa, isä voi olla mukana, kuvaamista ei hyväksytä. siinä se.



vielä sitä piti kysymäni, että kestääkö se jälkivuoto osapuilleen saman 2-6viikkoa kuin alatiesynnytyksessä, vai onko se jotenkin eripituinen?



-e-

Kyllä meillä on aina tavallinen kamera ollut sektioissa mukana, ja aika heti otettu se ensimmäinen kuva vastasyntyneestä.



Ai, minä kun luulin että kaikille laitetaan katetri sektiossa?

Sitähän puutuu sen verran että menee tunto vatsasta alaspäin.

No, minut on leikattu aamupäivällä/päivällä. Että ehkä se on eri asia sitten joka potilaan kohdalla.

Mulla sellainen kokemus, että kun mut leikattiin kahden maissa päivällä, niin vessaan pääsin vasta seuraavana aamuna.



Tämä spinaali tai epiduraali puudutus tehdään siellä leikkaus-salissa.

Sen jälkeen kun sulla on puudutus, niin olikohan se niin että siirrettiin sellaiselle kapeammalle leikkaus pöydälle...

Siinä sitten putsataan vatsa-alue. katsotaan että puudutus pelaa, ennenkuin leikataan.

Kipua ei pitäis tuntua, mutta ehkä sellaista painon tunnetta kun vauva nostetaan vatsasta.

Jos kaikki on vauvalla hyvin, ni hänet kääräistään peittoon ja äiti saa sitten vähän aikaa pidellä vauvaa. Mutta vauva kyllä lähtee sitten isän ja hoitajan mukana ennen kuin itse on valmis.

Heräämössä menee pari tuntia, kellon viisarit tikittää hyvin hitaasti!

Mutta vihdoin ja viimein sieltä sitten pääsee omalle osastolle jossa vauvakin odottaa. Minun mies tais käydä kerran kertomassa vauvan kuulumisia sinne heräämöön.

Jonkun aikaa siinä pitää sitten maata selällään, ennen kuin pääsee kokeilemaan ylösnousua. (Se voi olla aika tuskainen kokemus... joten varmista kipulääkitys kohdalleen puoltuntia aikasemmin.) Kun on ensimmäisen kerran noussut niin selviää kyllä muustakin. Jalat ei välttämättä tahdo aluksi kantaa.

Suihkuun pääsi, oliko se nyt 12h leikkauksesta? Hoitaja tulee luultavasti avustamaan siinäkin asiassa.

Aluksi saa pelkkää mehua ja soppaa syötäväksi. :)

Olikohan muuta tähdellistä?



Sitten se asia että vältämättä ei jaksa pitää vauvaa ensimmäistä, tai toistakaan yötä luonaan.

Minulla ei ole ollut ainakaan ensimmäisenä yönä vauvaa huoneessa.



Yksi asia vielä, että jos vuorokauden päästä sektiosta iskee kauhea päänkivistys, oikein jomottava sellainen, niin se voi johtua spinaalipuudutuksesta. Muista vain puhua asiasta hoitajille, niin kyllä siihen apu löytyy. :)

Iselläni on takani kaksi sektiota ja kolmas on tulossa.

Ensiksi menin osastolle jossa ajeltiin alapää, laitettiin virtsakatetri ja otettiin joku verikoe.Sitten mentiin hissillä leikkaus huoneeseen jossa nukutus lääkäri laittoi puudutuskatetrin selkään. Sen jälkeen minut nostettiin johon kapealle pöydälle joka oli toiseen suuntaan kallellaan hieman.

Siinä putsattiin vatsa ja odotettiin että uudutus alkaisi vaikuttamaan.

Verho laitettiin myös ja sydän käyrät itselleni.

Kun leikkaus aloitettiin niin meni 3 minuuttia kun vauva oli ulkona.

Sen jälkeen kätilö toi vauvan näytille peiton sisällä minun lähelle ja hetken päästä iskä ja kätilö lähtivät kylvettämään ja mittailemaan vauvaa. Minua ommeltiin 25 minuuttia eli olin leikkaussalissa yhteensä alle puolituntia.

Heräämön vieressä oli huone ovi auki jonne myös näin heräämöstä ja sieltä iskä tuli kertomaan vauvan kuulumisia. Kaikki oli hyvin.

Vauva oli hetken lämmittelemässä lämpökaapissa kunnes tärinäni lakkasi.

SItten vauva tuotiin heräämöön minun ihoani vasten ja peittojen alle.

Siinä odoteltiin kunnes hoitajat tulivat hakemaan meitä osastolle.

Vauva tuli sängyssä mnun paittojeni alla myös osastolle joten sain olla koko ajan vauvan kanssa. Minusta aika meni todella nopeasti heräämössä.

Osastolla olin ensimmäisen 12 tuntia sängyssä koska puudutus oli aika tehokkaasti puuduttanut jalkani mutta silti vauva oli koko ajn huoneessa kanssani. Välillä hoitaja tuli vaihtamaan vauvan vaippaa huoneeseen kun pyysin tai auttamaan imettämisessä.

Puolitoista vuorokautta sektiosta maito nousi toden teolla tisseihin ja olin helisemässä sillä maitomäärällä.

Jouduin lypsämään aina loput mitä vauva ei jaksant syödä.

Kotiin lähdimme kolme vuorokautta oltuamme osastolla ja viikonpäästä sektiosta en syönyt enää kipulääkkeitä kotona koska silloin kovin kipu helllitsi kokonaan. Tuntui välillä vaan kiristystä haavan kohdasta.

Molemmat suunniteltuja pt takia.

Eka oli kättärillä, aamulla kun tulin osastolle multa otettiin X-verikoe jotta veriryhmä saatiin märiteltyä. Sitten sain oman paikan ja vaatteita vaihdettiin, alapää oltais ajeltu mutta mä olin tehnyt sen jo aamulla kotona. Tiedän kokemuksesta että sairaalassa kun on aikamoiset höylät ;) Tän jälkeen oli odotusta. Ennen leikkuriin menoa sain vatsa happoja neutraloivaa karmeeta ainetta juotavaksi. Sain itse kävellä leikkuriin, leikkurissa mulle laitettiin spinaali ja virtsakatetri. Tällä välillä isä oli vaihtamassa leikkuri vaatteet itselleen. Sitten vatsa pestiin ja peiteltiin, ja hups vauva oli maailmassa. Ekaks näytettiin mulle ja hetken kuluttua sain pitää pikkuista n 15mijn, sen ajan kun kursittiin kasaan.



Heräämössä olin n 2h ja tällävälin isä oli pesemässä ja mittaamassa vauvaa, mulle sitten ilmoitettiin heräämöön tiedot. Kun osastolle päsin sain vauvan alasti rinnalle ja imetys alkoi, maito nous seuraavana päivänä. Ainoo mikä teki nkipeetä oli kääntyminen sängyssä, haavakipu yhd. sisuskalujen paikoilleen menoon ei tod tuntunut mukavalta. Katetrin poistoa toivoin vasta seuraavale aamulle jotta ei tarvis nousta vessaan, se nouseminen kun ei oo nannaa ekana vuorokautena.



Ekan kanssa nousin suihkuun vasta seuraavana aamuna, mutta kakkosen kanssa menein jo n 4h leikkauksen jälkeen vessaan.



Kakkosen kanssa sujui samalla lailla paitsi että mut leikattiin iltapäivällä, koska kiirreeliset sektiot oli mua ennen. Tän takia olin heräämössä lähes yksin ja sain sítten vauvan sinne ja jo sielä imettää.

Kakkonen syntyi naikkarilla.



Jälkivuotoa mulla ei ollut juuri ollenkaan. Alusta asti pärjäsin tavallisilla siteillä ja n 5pv:nä pärjäsin pikkuhousunsuojilla. Mulla on muutenki aina ollut niukat vuodot joten tää on voinut johtua siitä.



Ennen leikkausta kannattaa saada suoli toimimaan niin hyvin kuin mahdollista että ei sitten jälkeenpäin tarvii punkea. Sairaalasta saa mukaan mikrolaxin(ainaskin mä sain). Jos aiot itse raakata alapääntee sa vasta leik aamuna, muuten infektio riski suurenee(voi tulla pieniä haavoja). Aamulla joa on kauhee jano voi imeskellä yhtä, huom vain yhtä jääpalaa pahimpaan janoon.



Mitä nopeemmin nouset sen nopeammin toivut.



-MM- ja baby 26+2

ei se nyt niin karmealta kuullosta.. =)



alatiesynnytykseen jos olisin menossa, niin ei sillä tavalla jännittäisi, kun tietää mitä olisi tulossa, kun on yhden synnyttänyt. tää on uusi ja ihmeellinen juttu tämä..



mieli on jo paljon rauhallisempi, kun vähän tietää tarkemmin, ja juu, kyllä ne virtsakatetrista puhuivat, unohdin siitä kirjoittaa.



kiitos kommenteista



-e- ja sintti rv22+3

Oletkin jos saanut hyvin vastauksia, mutta laitanpa tähän vielä meidän perätilapoika-sektion kertomuksen.

Aamuksi pyydettiin tulemaan osastolle vuoron vaihtuessa, noin seitsemän aikaan. Sitten otettiin verikokeet, ja meillä annettiin jo perhehuone, johon tulisimme sektion jälkeen. Tuolloin ei vielä ollut tiedossa kellonaika. Se olisi periaatteessa voinut olla mitä vaan, mutta onneksi pääsin yhdeksän pintaa leikkaussaliin. Kuitenkin kun oli ollut jo hyvän aikaa syömättäkin.

Omassa huoneessa vauvasta oli jo otettu sydänkäyrää. Mies jäi huoneeseen odottamaan, ja minut vietiin leikkaussaliin puudutusta varten. Selkäydinpuudutus, mutta eka annos oli liian pieni. Eli kokeilevat puudutusaineen jälkeen sellaisella kylmällä lätkällä, että tunteeko kylmää. Tunsin vielä vähän liian alhaalta kylmän, eli puudutusta vielä lisättiin. Sitten sitä olikin niin paljon, että puudutuksen poistuminen oli hidasta.. Katetri myös laitettiin. Kun avalmistelut oli tehty, mies tuli leikkaussaliin istumaan pääni viereen.

Toimenpide vei tosi vähän aikaa. Viilto tosi alas, ja sitten tunsi pikkuisen sellaista ihme venyttelyä, painamista. Kerran painoivat tosi kovaa ihan ylhäältä, ja siitä kyllä ähkäisin, ehkä ilmat tuli pihalle keuhkoista osittain. Mutta sanoin heti miehellekin, että ei sattunut yhtään, mikä olikin totta.

9:23 kirjattiin syntymäajaksi, ja sain pienen siihen rinnalle ihan pieneksi hetkeksi. Mies lähti normiosastolle vauvan ja hoitajan kanssa, ja minä jäin ommeltavaksi. Siinä vaiheessa minulle iski kärsimättömyys, kun neulominen kesti kauemmin kuin minulle oli sanottu. Oli sanottu, että se vie 10 min-15 min, mutta minulla meni yli puoli tuntia. Syynä oli se, että se ensimmäinen kerros, johon tikit tulee, ei meinannut lakata vuotamasta, ja menetinkin vähän enemmän verta kuin normaalisti. (Normaali sektio kai jotain 1 litra, minulla 1.5 litraa. Hemoglobiini laski alas, mutta korjaantui kyllä).

Heräämössäkin olin vähän standardia kauemmin, kun tuo puudutusaine ei meinannut lakata. Kun menin osastolle sain aluksi tipasta kipulääkettä ja nesteytystä. Sain myös vauvan heti rinnalle, kun heräsi. Jos jotain olisin kaivannut, niin heräämöön tietoa siitä, että vauvalla on kaikki hyvin, ja vastavuoroisesti mieheni olisi kaivannut huoneeseen tietoa, että kaikki on hyvin.

Alkuillasta nousin hoitajan kanssa, katetri poistettiin ja kävin vessassa. Seuraavana aamuna sitten suihkussa. VAuva oli heti ekan yön huoneessamme, ja sairaalassa kokonaisuudessaan kolme päivää.

Haava on kipeä, mutta kipulääkkeet helpottavat oloa. Jos sairaalasi järjestää ennen sektiota fysioterapeutin luennon mm siitä, miten pystyy paremmin nousemaan sängystä, niin ettei haavaan satu niin kovasti yms, niin se on tosi hyödyllinen ja kannattaa ehdottomasti mennä. Samoin saat jumppaohjeita, miten sitten sektion jälkeen kannattaa jumpata.

Kaksi kertaa päivässä sektiohaava-aluetta piti suihkuttaa pitkään lämpimällä vedellä muistaakseni viikon ajan. Tikit poisti terveydenhoitaja neuvolasta kotikäynnillä (käyvät ekan käynnin muutenkin aina kotona), ja seuraavana päivänä saa mennä saunaankin jo.

Kipua oli, mutta ei nyt ihan mahdotonta. Kumartuminen vaikeinta, ja esim sukkien pukeminen tai alushousujen riisuminen. Ei kannata ekoina päivinä pudotella mitään ; )

Jälkivuoto on kuulemma suunnilleen samanlaista kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Itselläni muutaman päivän runsasta, sitten alkoi pikkuhiljaa hiipua, ja kokonaan oli ohi muistaakseni 3-4 viikossa. Miten sitä unohtaakin nuo asiat näin nopsasti, vaikka siitä on vasta vajaa 2 vuotta.

Tämä masuvauva näyttää kääntyneen pää alaspäin, joten minulla puolestaan on varmaan edessä sitten alatiesynnytys ensikertalaisena. tässä tuleekin kaikki jännitysmomentit ihan eri lailla: ei ole tiedossa milloin vauva syntyy jne.. Eli jännät hetket tammikuussa edessä!