Miten on parantuneet I ja II -asteen repeämät?
Eppariasioista kiinnostuneena, olen jäänyt miettimään, että löytyykö ketään, jolle I tai II asteen repeämästä parantuminen, olisi ollut yhtä tuskaa? Tietysti olisi hyvä, että myös ne jotka ovat nopeasti toipuneet, ehtisivät ketjuun vastata.
Eppareista, III ja IV-asteen repeämistä toipuminenhan on monella ollut kivisen taipaleen takana. Niistähän on ollut täällä paljonkin keskustelua. Näistä pienemmistä repeämistä en sen sijaan ole gallubeita tällä palstalla nähnyt. Eli kertokaas miten paranitte. Olen utelias. :-)
Pikkukakkosen I asteen repeämästä toivuin hyvin, eli olin täysin kunnossa kahden viikon jälkeen. Esikoiseltani saama eppari vaivaa edelleen ajoittain.
Lila75 ja lapset 2v ja 7kk
Kommentit (8)
Eli esikoinen syntyi virheasennossa ja kätilö joutui siirtämään vauvan päätä että mahtui tulemaan, tuloksena II asteen repeämä. Parani hyvin hitaasti, häntäluu oli myös tosi kipeä pitkään. Bussissa seisominen ja kovilla tuoleilla istuminen onnistui kivuitta 3kk synnytyksestä. Häntäluukivut loppuivat kun esikoinen tasan 1v. Repeämää ei huomaa ollenkaan eikä kipuile, eikä mies edes tiedä missä se oli :).
Toinen hyvin nopea synnytys 2kk sitten, kaksi kosmeettistä tikkiä, alusta asti voinut vaikka juosta :) eli mulla ainakaan ilmeisesti ei II asteen repeämä johtunut joustamattomista kudoksista, hyvin mahtui pikkukakkonen syntymään!
joka parani mielestäni huippuhyvin. En tiedä tikkien määrää, mutta salista kävelin itse osastolle ja istuminen sujui alusta asti. Toki ehkä vähän toiselle kankulle enemmän varaten. Ja vessassa käydessä suihku oli hyvä apu alussa. Yhtään kipulääkettä en ottanut ja repeämä tuli siis " luonnollisesti" esikoista ponnistaessa ja nimenomaan välilihan alueelle. Seksiä harrastettiin noin 3 vko:a synnytyksestä, enkä muista siinäkään mitään ihmeellistä olleen. Repeämän alue tuntui oudolla tavalla kuitenkin juuri petipuuhissa vielä useita vuosia synnytyksestä. Ei kuitenkaan kipuna tai edes häiritsevänä, ainoastaan tiedostin sen. Nyt siis tästä synnytyksestä 10-v ja toinen edessä toivottavasti pian!
T.ok-73, rv 37+1
Poika on nyt 2v eikä kyllä ole vaivannut mitenkään onneksi!
Syntyi käsi pään veiressä ja tikkejä tuli niin ettei niitä saatu laskettua.
2viikkoa olin tosi kipeänä,en istunut lainkaan ja kävelykin jäi sohvan ja vessan välille.Lämmin suihku teki hyvää ja siellä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan jos olisi voinut maata =)
Siitä se sitten alkoi parantua pikkuhiljaa ja vaikka olikin tuskaa niin näin jällkikäteen on helppo todeta että kyllä se kaikki tuska kuitenkin oli kestämisen arvoista!
Aika menee ihan liian nopeaan nyt jo toinen tulossa ihan millä hetkellä hyvänsä ja esikoinen jo iso poika =)
Onnea synnytykseen kaikille joilla vielä on edessä!
eikä alkuunkaan ollut kipeä, pystyin istumaan ja kävelemään normaalisti.
Arpea, kiristystä tai muita tuntemuksia ei onneksi jäänyt. Värkki ihan entisellään. Ymmärrän olevani onnekas.
toisen asteen repeämä n.2kk sitten toisen lapsen synnytyksessä. Kivuton ja parani nopeasti. Ainoastaan yhdynnssä tosi arka ja jäkeenpäin jomottavaa kipua. Ekan synnytyksen leikkaushaavakaan ei jälkeenpäin haitannut näin ikävästi mitä tämänhetkinen repeämä....
Mutta oli kyllä NIIN mitätön, että en oikeasti ole synnytyksen ja tikkauksen (pari tikkiä) jälkeen koko asiaa edes ajatellut. Heti salissa pystyin jo istumaan ja olemaan muutenkin normaalisti, alapää ei ollut ollenkaan arka, saati kipeä. Että miten sen nyt sanoisi, parantunut kai on sitten aika hyvin... Pintanaarmusta puhui kätilö salissa. Synnytyksestä 3 viikkoa nyt.
Kätilö ei ollut mikään maailman kokenein ompelija ja puudutus ei tehonnut, tuli tulehduksia. Vaikka olivat vain II asteen, niin repeämät oli syviä sisällepäin + anatomia auttoi että ne jäivät vain teoreettisesti II asteen repeämiksi. Tikkejä oli varmaan sata, kymmeniä ainakin. Mutta parantuminen kesti. Sektio joka ei ihan nappiin onnistunut sekään, oli miljoona kertaa parempi, ja toipuminen paljon nopeampaa!
Olin varmaan se huonotuurisin synnyttäjä aikoihin. Mutta näinkin voi käydä. Enkä takuulla ota riskiä, että tulis ikinä uudet yhtä pahat repeämät tai pahemmat, tai edes sitä epparia.