Tyhjä syli jäi...
Keskenmenosta on nyt viikko ja 1 päivä. Raskaus olisi tänään tasan viikolla 21. Niinku jo ylempana sanoin, jäi hirveen tyhjä olo. Jotenkin haluasin pian uudestaan raskaaksi, kaipaisin sitä massun silittelyä ja toiveita ja odotuksia. Vauvan kanssa kahdestaan oloa ja äänettömiä keskusteluja. Toisaalta taas, kaksi keskenmenoa takana, en tiedä miten jaksaisin jos vielä menisi kesken. Toisinaan ajattelen ettei se voi enää osua kolmatta kertaa kohdalle, ei mitenkään vaan voi! Toisaalta kyllä ajattelen niin ettei se asiaa muuta yrittääkö uutta raskautta heti vai vuoden päästä. Lääkäriltä saimme sellaisen ohjeen ettei raskaus edes ala jollei kroppa ole siihen valmis. Eikä kuulemma tarvitsisi odottaa edes kuukautisten alkua. En tiedä, toisinaan tuntuu siltä että haluan heti uudestaan raskaaksi (meillä se tosin ei ole käynyt helposti). Toisinaan ajattelen ettei ikinä enää. Vauvakuume on kova, sainhan kokea pikkuisen liikkeet ja sen onnen miltä raskaana oleminen tuntuu. Tässäpä tätä asioiden pyörittelyä tulikin...
Kommentit (3)
Voimia kovasti.aika parantaa haavat,ite ainakin olen tuon huomannut,minulla on 4 km kohta kolmen vuoden sisään,nytkin ois laskettuaika ollut,minun pienet on kuolleet 6 vko.lla ja kolme muuta 13-19 viikolla,isommat olen synyttänyt ja yhden haudannut.
Itellä oli vaikka mitä tunteita mutta onneksi kiva neuvola täti antoi vihkosen tyhjä syli josta oli paljon apua,siellä käytiin läpi mitä tunteita km kuuluu.
nyt taas toivo nostaa päätään,mulla todettin kilpirauhasen vajaatoiminta,ei mitään muuta vikaa kenessäkään,missään.
Jakselehan päivä kerrallaan,juttele asiasta.Kysele vaikka onko paikkakunnalla ketään samaa kokenutta.
Itselläni on takana kaksi keskenmenoa 5/05 (rv16) ja 10/05 (rv13) -kyseisenä ajanjaksona kävin lukemassa tätäkin palstaa ja hain kohtalotovereita. Toisen keskenmenon jälkeen päätin, että jos vain onnemme kääntyisi hyväksi, kerron siitä tällä palstalla ja annan kenties toivon aihetta keskenmenoista kärsiville (niin paljon kuin siinä tilanteessa voi ulkopuolinen lohduttaa...). Nyt vieressäni tuhisee esikoisemme - 6 vkon ikäinen kauan odotettu poikavauva! Kolmas raskaus oli toki pelonsekaistakin, mutta pyrin ajattelemaan positiivisesti ja luottamaan elämään -on asioita joihin itse ei pysty vaikuttamaan, ja siksi luotin raskauteen viikko viikolta enemmän -mitä muutakaan sitä olisi voinut? Raskaus sujui hyvin loppuun asti. Kiitollisena toivotan kaikille lohtua ja toivoa kaipaaville onnea tulevaan. Jonain päivänä tämänhetkinen tuska on surullinen muisto, joka on tehnyt teistä entistä voimakkaampia vanhempia.
On varmasti tosi raskasta ja tunteidenkin vuoristorataa...
Enkä voi tietäöä miltä sinusta tuntuu...
itse koin keskenmenon vasta kun minulla jo kaksi lasta. Tosin sekin pelottava kokemus...
Minulla asiasta aikaa vähän yli pari viikkoa...minulla vieläkin tunteet seilaavat ristiin rastiin...
Keskenmenon jälkeen voi tullahelposti ja nopeastikkin uudestaan raskaaksi...ota se huomioon...
tosin teillä oli vaikeuksia sillä alueella?
Mekin teimme esikoistamme 7vuotta joten kyllä sinullakin toivoa on.
Ota yhteyttä johonkin asiaan perehtyneeseen tahoon esim. väestöliittoon ja hanki keksustelu apua...ei haittaa varmasti ainakaan.
sinun vain tarvii itse punnita toiveet ja riskit ja etsi faktatietoa asiasta ja käy vain tunteitasi läpi...
Voimia ja onnea uuteen yrittämiseen! Tai mitä ikinä päätätkin!