Poistun joulukuisten odottajien listalta
Meille ei sitten tulekaan jouluvauvaa. Lääkärikäynnillä vk 10 torstaina sykettä ei enää näkynyt. Pari viikkoa sitten kaikki oli vielä hyvin. Mitään kipuja tai vuotoja ei ole ollut. Perjantaina asia todettiin keskussairaalassa ja päädyimme lääkkeelliseen keskeytykseen. Esilääkitys perjantaina ja äsken otin viimeiset keskeytyslääkkeet kotona. Nyt vain odotellaan, milloin krampit alkaa. Ramkka viikonloppu on ollut, mutta nyt vain toivoo, että kaikki olisi pian ohi.
Tsemppiä teille muille odottajille. Ei ole tarkoitus pelästyttää, mutta kummasti palauttaa maanpinnalle. Meidän aika tulee vielä. Ehkä odotamme seuraavaksi kesävauvaa.
Kommentit (3)
Älä turhaan pahoittele, että tulit kertomaan keskenmenostasi. Tottakai voi itse kullakin tulla mieleen, onko mahdollisesti sama edessä, mutta sillehän ei mitään voi. Näitä asioita kun ei valitettavasti voi ennustaa tai tietää etukäteen.
Jaksatko kertoa sen verran, että ehdittekö nähdä jo vauvan sykkeen? Yritin tavata tuota viestiäsi useampaan kertaan ja sellaisen kuvan sain. Sykkeen näkemisen jälkeen tieto keskenmenosta on varmasti tullut musertavana. Itsellänikin on siitä kokemusta, mutta ei siitä sen enempää.
Viestisi loppu henkii positiivista asennetta. En voi sanoa lopuksi kuin, että olen pahoillani puolestanne. Toivotan kovasti voimia ja tsemppiä ja aikanaan sitten onnea toiselle vauvalle! Toivottavasti saatte kesävauvan!
Raskausaika meni hyvin. Pahoninvointia ei ollut vain pientä kuvotusta ja rintojen arkuutta. Pientä tuhruvuotoa oli ensimmäisinä viikkoina. Kävin yksityisellä gynekologilla 7. raskausviikolla. Silloin sikiö oli 6 +6 ikäinen ja syke näkyi selvästi.
Ensimmäisessä neuvolan lääkärintarkastuksessa ultrattiin vatsan peitteiden päältä ja lääkäri ei havainnut sikiötä ollenkaa. Lääkäri oli varma keskenmenosta. Lähetti minut raskaustestiin. Kotona testi oli positiivinen. Terveyskeskuksen tulosta piti odottaa seuraavaan päivään. En voinut uskoa, että sikiö voin niin vain kadota, kun mitään kipuja ja vuotoja ei ollut. Seuraavana päivänä menin yksityiselle ultraan, joka tehtiin sisäkautta. Sikiö löytyi ja oli kooltaan noun 8+6 kokoinen. Sydän oli pysähtynyt viikkoa aikaisemmin. Ruskuaispussi oli painunut kasaan, muuten rakenteet ennallaan istukka ja napanuora paikallaan. Tästä syystä raskaustesti näytti positiivista. Päädyimme lääkkeelliseen keskeytykseen. Onneksi lääkäri tajusi tilanteen ja suostui antamaan lähetteen päivystyksen kautta, niin saatiin prosessi käyntii heti viikonlopun aikana.
Kokemus oli todella raju, mutta vahvojen särkylääkkeiden kanssa kutakuinkin siedettävä. Nyt pahin on ohi ja toipuminen voi alkaa. Töissä esimies suhtautui todella hyvin ja pari päivää lepäilen kotona. Tuntuu uskomattomalta, että olo on jo näin hyvä. Kipulääkkeissä oli varmasti myös rauhottavia, koska tunteet ovat olleet eilisen taka-alalla. Pikku hiljaa suru valtaa taas mielen. Mutta kun tosiasia on, että keskenmenoja tapahtuu alkuvaiheessa paljon, osaa sitä odottaa myös omalle kohdalle. Lähipiirissä tapauksia on ollut useita, se kai tässä on eniten lohduttanut. En ole yksin. Uusi yritys saa kuitenkin odottaa.
Elämä on joskus turhankin rankkaa, mutta vielä se teidän aikanne tulee.
Koitahan jaksaa!
Halauksin: Je_Ni *lokamasuista*