kokemuksia sektioista kaipailisin

Minulle tehtiin suunniteltu sektio Jorvissa 03/2006 vauvan ollessa perätilassa. Menimme sairaalaan sovittuna ajankohtana ja aluksi vielä varmistettiin ultralla, että vauva on edelleen perätilassa. Tämän jälkeen jouduin vielä verikokeeseen ennen osastolle menoa. Osastolla tehtiin leikkausvalmistelut eli selvitettiin, missä on vauvan sydän (merkittiin kynällä sydämen kuva vatsaan) ja tämän jälkeen lähdin leikkaussaliin. Leikkaussalissa tehtiin valmistelevat toimenpiteet eli laitettiin tippa sekä puudutus (spinaali). Pistoskohta puudutettiin ennen spinaalin laittoa selkäytimeen. Tämän jälkeen isä päästettiin leikkaussaliin.



Varsinainen sektio tehtiin ns. sermin takana, joten minä eikä isä nähneet varsinaista leikkausta. Leikkaus itse kesti vain reilun minuutin, jonka jälkeen vauva vedettiin vauhdilla kohdusta. Vauva vietiin heti hoitopöydälle ja hänelle tehtiin nopeat puhdistukset (enimmät vauvankinat pois), jonka jälkeen hoitaja toi hänet näytille. Tämän jälkeen vauva pestiin, punnittiin ja mitattiin. Isä sai vauvan mukaansa, kun minä jäin leikkaussaliin ommeltavaksi. Heräämössä olin nelisen tuntia, koska puudutuksen vaikutus kesti normaalia pidempään. Heräämöstä pääsin osastolle ja vauvan luokse, kun sain varpaita liikkumaan.



Ensimmäisenä vuorokautena on päässyt sängystä ylös ja oli lisäksi melko huonovointinen. Vauva kävi rinnalla, mutta imu ei vielä onnistunut. Olimme sairaalassa viisi vuorokautta ja vauva sai ensimmäisten päivien aikana vähäisiä määriä lisämaitoa ensimaidon lisäksi. Minä olin todella kipeä ensimmäiset päivät, eikä liikkuminen meinannut onnistua millään. Onneksi isä hoiti vauvaa ja minä ainoastaan imetykset.



Sektiohaava oli todella kipeä reilut kaksi viikkoa (söin särkylääkkeitä), mutta tämän jälkeen paraneminen alkoi. Sektiosta jäi todella hyvä mieli ja Jorvissa kaikki hoitui hyvin ammattimaisesti. Leikkaushaava on nyt kahden kuukauden jälkeen punoittavat ja hieman turvoksissa, mutta kuitenkin ohut ja jää pikkuhousujen alle piiloon.

Osaisko joku kertoa tähän sektioon liittyen, että minkälaisia ovat ne ekat päivät sektion jälkeen? Pääseekö suihkuun tai pitääkö mennä mahdollisimman pian? Pystyykö itse kävelemään vessaan vai katetroidaanko? Itseä mietityttää, että miten avuton sitä oikein on ne ekat päivät ja jaksaako esimerkiksi ottaa vieraita vastaan jo laitokselle?

Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta toipumisesta, mutta olen ollut töissä synnytysvuodeosastolla ja voin kertoa sairaanhoitajan näkökulmastta leikkauksesta toipumisesta.



Eli, yleensä ensimmäinen leikkauspäivä menee pitkälti sängyssä. Äidin voinnin mukaan voidaan jo illalla kokeilla rauhallisesti istumaannousua ja jopa seisomista. Perussääntö on, että viimeistään seuraavana päivänä noustaan ylös sängystä. Siinä on aina hoitaja vierellä. Jotkut äidit ovat kipeämpiä kuin toiset ja toipuminen on hitaampaa. Kipuun saa lihakseen pistettävää kipulääkettä, joka auttaa tosi hyvin. Harva pärjää pelkästään suun kautta annettavilla lääkkeillä.



Vinkki on sama mitä joku muukin sanoi, että kannattaa vaan mahdollisimman nopeasti nousta sängystä ylös. Se nopeuttaa huomattavasti toipumista. Pyydät vain rohkeasti kipulääkettä jos koskee.



Imettää voi ensimmäisenä päivänä sängyssä, kätilöt opastavat löytämään hyvän asennon.



Tytteli-83

Tosiaan vessaan pääsee heti kun itse jaksaa nousta ylös. Leikkausta vartenhan katetroidaan joka tapauksessa, joten sitä voidaan pitää paikallaan leikkauspäivä. Jos äiti haluaa katetrin pois, niin sitten tarpeet tehdään alusastialle.



Suihkuun pääsee yleensä seuraavana päivänä leikkauksesta. Haavaa on hyvä suihkutella usein.

Eli kakkonen leikattiin jalkatarjonnan vuoksi reilu vuosi sitten. Aamulla tehtiin aikaiseen esivalmistelut, eli laitettiin katetri virtsarakkoon ja tippa käteen. Kahdeksalta tarkastettiin ultralla vielä, että lapsi todellakin on jalkatarjonnassa. Sitten leikkuriin, jonne isä olisi saanut tulla mukaan, mutta mieheni jäi synnärille odottamaan vauvaa pestäväksi. Anestesia lääkäri laittoi puudutuksen ja sitten minulta lähtikin taju.... Eli sain vissiin jonkin laisen shokkireaktion tuosta puudutteesta, olin useita minuuttia tajuttomana, ja pumppasivat minut tajuihin jollain suoneen laitettavilla lääkkeillä. Verenpaineet olivat laskeneet tosi alas minulla.Kun heräsin kyselin useaan otteeseen miksi nukutitte minut, sehän piti tehdä puudutuksessa... No sittenpä alkoivat leikata ja tyttö syntyi :)

Näyttivät tytön ja kätilö vei hänet isille synnärille pestäväksi.

Minut tikattin, uskomatonta muuten haavassa oli vain viisi tikkiä, ja nyt vuoden jälkeen arpea tuskin huomaa :)

Minä heräämöön, josta pääsin kun varpaat liikkuivat.

Ja eikun neitiä imettämään.

Kipu lääkityksenä sain buranaa ja panadolia yhdessä ja lihakseen pistettävääv tosi voimakasta kipulääkettä. Seuraavana aamuna kätilö tuli ylös patistelemaan ja nouseminen oli yhtä tuskaa!!! Haava todellakin on kipeä parin eka päivän ajan. Tyttö leikattiin perjantaina, kotiin oltais päästy jo sunnuntaina, mutta lääkäri kuuli tytöltä sydämestä sivuäänen, jonka halusi ultralla katsoa maanantaina.

Niin sitten maanantaina käytiin ultrassa ja kaikki hyvin! Ja eikun kotiin :) Kyllä minä olin noin kuukauden haavasta kipeä, sängystä nouseminen teki varsinkin kipeää, mutta hengissä ollaan :)

Katetri oli leikkauksen jälkeen muistaakseni vuorokauden. Mulla kipulääkkeenä oli ekat vuorokaudet sellanen kipupumppu, joka annosteli lääkkeen suoraan letkun kautta selkään (sama paikka minne puudutus meni?). Eli liikkuminen ei yksin onnistunut alussa. Nousin kyllä ylös jo 12t sektion jälkeen.

Minulla kiireellinen sektio, mutta omat kokemukset:

Ei nukutusta vaan puudutus, isä mukana. Leikkausalueen edessä oli sermi. Leikkaus tuntui lähinnä sellaisena paineen ja venytyksen tunteina mutta ei missään nimessä kipuna. Vauvan sai nähdä heti, kun hengitystiet oli imetty puhtaiksi (oli vetänyt vihreää/veristä lapsivettä henkeen) ja sitten vietiin lapsi pesulle ym. isän kanssa ja minut kursittiin kokoon ja sitten vietiin tunniksi heräämöön lepäämään ja tarkkailtavaksi.

Lapselle annettiin korviketta, kun oli hoikka ja minulla maito nousi kunnolla vasta runsaan viikon kuluttua. Käsittääkseni lahjoitettua äidinmaitoa on niin vähän, ettei anneta kuin erikoistapauksille (keskoset jne.). Tuttia tuskin noin pienelle annettaisiin.

Imetystä kokeiltiin heti, kun pääsin heräämöstä ja kyllä sieltä pari tippaa tuli. Ensimmäinen yö meni kokonaan sängyssä ja joskus seuraavana päivänä komennettiin vähän ylös (samalla poistettiin katetri ja piti itse ruveta käymään vessassa). Siinä vaiheessa se sattui todella pahasti. Pahimmat kivut olivat parina ekana päivänä, sen jälkeen mm. yskiminen ja nauraminen sattuivat. Söin särkylääkettä melkein kaksi viikkoa, mutta jälkikäteen tuntuu, että ehkä vähän liian varmuuden vuoksi, kun ei siinä loppuvaiheessa enää ollut juuri kipuja.

Vauvaa saa nostella (tai ainakin minulle annettujen ohjeiden mukaan sai), mutta muuten sairaslomaa on noin kuutisen viikkoa, jolloin ei saa nostaa mitään vauvaa painavampaa - ei siis edes esikoista.

Meillä oli perhehuone, niin isä hoiti lasta. Itse en olisi siihen pystynyt. Muutenkin auttoi, että isä piti täydet isyyslomat ja oma äitini kävi auttamassa, kun olimme kotiutuneet.

Sektion suurin ongelma minulla oli se, että koin ahdistavaksi, kun leikkaavat lääkärit puhuivat minusta niin kuin jostain ulkopuolisesta esineestä tms. (eivät siis huomioineet, että kuulin kaiken).

titsu82:

Jos on suunniteltu niin pääseekö isä mukaan?Nykyäänhän ei vissiin nukuteta vaan puudutetaan jollain.Millä ja minne ja toimiiko puudutus niin ettei tunne mitään?Saako vauvan nähdä heti ja viedäänkö se pois.Eli kauan kestää ennex pääsee vauvan luo?Juotetaanko kaikille aluksi korviketta kun äiti on leikkaushuoneessa vai voiko imettää siis että kestääkö ompelussa yms.kauan.Voiko kävellä tai nostella lasta sen haavan kanssa vai pitääkö vain maata.Saa nyt nähdä joudun täs kakkosessa sektioon kun istukka on kohdunsuun edessä.Siksi varmuudeksi kokemuksia kyselen.En haluaisi että vauva joutuisi olemaan vauva huoneessa paljon kun en haluaisi että saisi tuttia tai korviketta tai muiden äitien maitoa ellei ole pakko.

Kiitos puudutekorjauksesta :) Minulle oli annettu siis väärää tietoa. En tajunnut kysyä sectiossa mikä puudute laitettiin ja jälkikäteen minulle kerrottiin, että se olisi ollut epiduraali... Mutta siis se oli spinaali :)

Kaikkea sitä ihminen oppii, kun ikää tulee :)



Sanniina rv 23+6

Millä viikolla teillä tehty sektio jos on ollut perätilassa?

Isä pääsee mukaan. Minulla ainakin tehtiin sekä spinaali että epiduraali jos nyt aivan oikein ymmärsin. Selkäpuolelle. En tuntenut yhtään mitään kainaloista alaspäin. Leikkauspäivän aikana tunto palasi pikku hiljaa. Vauva näytettiin heti minulle, kunhan suurempia kinoja oli putsattu. Sen jälkeen vauva ja isä menivät pesulle ja minut ommeltiin. 45 päästä minut vietiin heräämöön, jonne tulivat myös vauva ja isä. Vauva pääsi heti rinnalle ja jopa syömistäkin yritettiin. Minulla ei ole kunnon nänninpäitä joten vauva vaan hamusi. Heräämössä oltiin tunti, enkä muista että siellä olisi kyselty liikkuuko varpaat. Vauvaa sitä tuli tuijoteltua. Sen jälkeen menimme juomaan käytävälle kahvit (en ymmärrä miksi näin koska perhehuoneessa oli jo meidän kamatkin ) ja perhehuoneeseen pääsimme klo 12. (Vauva syntyi klo 9.04)



Heti kun pääsimme perhehuoneeseen minua tultiin jo lypsämään ja vauva sai ensitilkat mun maitoa lusikalla joskus klo 12.45. Ainakin meillä kysyttiin saako antaa tuttia. Korviketta annettiin hörpyyttämällä ja kun leikkaus tehtiin tiistaina niin torstaina omaa maitoa tuli jo. Aluksi mua lypsettiin, ja tilkat annetiin vauvalle, ja jos näytti ettei riittänyt annettiin korviketta. Ne määrät ovat tässä vaiheessa tosi pieniä, teelusikallisen verran. Mä ainakin pitelin vauvaa heti, ja keskiviikkona kun sai olla jo jaloillaan myöskin nostelin. Leikkauspäivä oli hyvä maata, mutta loppuillasta mä jo istuin sängyllä kun rupesi makuulla olo tympii. Mutta nämä ovat kaikki hyvin yksilöllistä, kätilöt ainakin ihmettelivät kun olin niin pirteä ja reipas.

Olin jo synnytyssalissa saanut 4 kertaa epiduraalia, kun todettiin, että vauva on avotarjonnassa ja mä en avaudu riittävästi. Vauvan sydänäänissä tapahtui heikkenemistä, joten mut vietiin leikkuriin, kiireellisenä mutta ei hätänä. Isä sai tulla mukaan. Puudutusta jatkettiin ja hengitysteiden putsaamisen ja napanuoran katkaisemisen (jonka teki isä) jälkeen vauva nostettiin mun rinnalle samalla kun mua kursittiin kasaan. Vauva sai yrittää imemistä jo leikkaussalissa, mutta ei onnistunut. Mut vietiin heräämöön ja vauva, kätilö ja isä lähtivät hakemaan meidän kamat synytyssalista ja veivät ne osastolle. Isän sylissä vauva sai myös ekat huikat maitoa (luovutettua). Sektio tapahtui noin klo 00.30, osastolla olin joskus klo 03. Vauva oli ekan yön kätilöiden hoivissa ja aamulla herättyäni noin klo 9.30 hänet tuotiin minulle. Ylös en päässyt, joten vauva nostettiin viereen. Mut nostettiin pystyyn noin klo 14 (eli alle 14 h sektiosta), silloin poistettiin katetri. Samalla mut vietiin vessaan ja suihkuun. Kätilö ja/tai mies auttoivat ekana päivänä vessakäynneissä, mutta sen jälkeen sain pärjätä omillani. Lääkityksenä oli suun kautta Para-tabsia ja Ketorinia. Maito nousi 4. päivänä sektion jälkeen.

titsu82:

Jos on suunniteltu niin pääseekö isä mukaan?Nykyäänhän ei vissiin nukuteta vaan puudutetaan jollain.Millä ja minne ja toimiiko puudutus niin ettei tunne mitään?Saako vauvan nähdä heti ja viedäänkö se pois.Eli kauan kestää ennex pääsee vauvan luo?Juotetaanko kaikille aluksi korviketta kun äiti on leikkaushuoneessa vai voiko imettää siis että kestääkö ompelussa yms.kauan.Voiko kävellä tai nostella lasta sen haavan kanssa vai pitääkö vain maata.Saa nyt nähdä joudun täs kakkosessa sektioon kun istukka on kohdunsuun edessä.Siksi varmuudeksi kokemuksia kyselen.En haluaisi että vauva joutuisi olemaan vauva huoneessa paljon kun en haluaisi että saisi tuttia tai korviketta tai muiden äitien maitoa ellei ole pakko.

Meillä oli suunniteltu sectio perätilan vuoksi. Menimme sovittuna päivänä aamu seitsemältä isän kanssa sairaalaan. Hetken odoteltuani minut valmisteltiin leikkaukseen ja isä vietiin pukeutumaan salivaatteisiin. eli Jorvissa ainakin isä pääsee suunniteltuun leikkaukseen mukaan. Puudutus oli epiduraali ja se laitetaan selkään. Tarkkaa paikkaa en tiedä, mutta käsittääkseni selkärangan viereen??

Puudutus toimii niin, että kädet liikkuu, mutta muu vartalo on aivan tunnoton ja " eloton" eli, siinä ei pysty edes liikuttamaan jalkojaan. Oli kyllä jännän tuntuista, kun hoitajan siirtelivät jalkojani enkä itse pystynyt tekemään mitään :) leikkauksen aikana tunsin vain, kun heiluin ja muutaman minuutin kuluttua leikkauksen alkamisesta kuulin tyttäreni rääkäisevän :) Minulle näytettiin vauvaa, mutta en saanut häntä rinnalleni. Isä meni hoitajan kanssa kylvettämään ja mittaamaan pikkuista ja minua alettiin ompelemaan. Kun tyttö oli puhdas niin hänet näytettiin minulle vielä ja isä meni sitten hänen kanssaan synnytysosastolle. Isä sai siellä aamupalaa ja jonkun drinkin ja minut kärrättiin heräämöön. Olin heräämössä kaksi tuntia (tavoite oli, että sieltä pääsee pois, kun varpaat liikkuvat) ja sinä aikana tuore isä soitti minulle tytön kanssa muutaman kerran. He olivat molemmat nauttineet aamupalan eli jos lapsella yllättää nälkä niin annoin luvan antaa korviketta ettei tytön tarvitse olla nälissään sen aikaa kun minä makasin heräämössä. Muutenkin meidän neidille annettiin korviketta muutamana päivänä, koska leikkauksen jälkeen maito nousi minulla rintoihin vasta kolmantena päivänä.

Leikkauksen jälkeen neuvo oli ettei saisi nostaa tyttöä painavampaa. Leikkaushaavan kanssa voit liikkua vointisi mukaan. Eikä kannatakaan jäädä makaamaan, koska parantuminen vie silloin pidemmän aikaa. Itse olin melkein normaalissa kunnossa jo reilussa viikossa. Alkuun nouseminen sänkystä vaati harjoittelua, koska pitää nousta kylki edellä, mutta sen oppi nopeaan :)

Sanniina rv. 22+4

tiedän epiduraalin kun sain sen kun synnytin ekan alateitse.Tosin ponnistusvaiheen jälkeen ei puudutusta ollut enäänoikeastaan paljoa kun ompelu sattui jo.Sen takia ne varmaan synnytyssaliin vei heti kun puudutetta annettiin.Että sängyssä sai sen ajan olla kun puudute toimi.Muistaakseni klo:13 se annettiin kun poika syntyi tuossa klo:17 kieppeil.Se autto kyllä supistuksiin hyvin.No saas nyt nähä leikataanko tää toinen vai ei.Milloin pääsee sektion jälkeen sairaalasta sit pois? Toisallta olis kivempi synnyttää sektiolla kun se ei satu paitsi kun jälkeenpäin ja on helpompi kun ei tarvia ponnistaa,mutta tietysti synnytän alteitse jos pystyn.Sektio silti ehkä on helpomman kuulonen.Synnytys pelottaa muutenkin etukäteen mutta kun sektio on leikkaus ja vielä hereillä pitää olla ni hui kauhea.

Me pääsimme pois sairaalasta kolmantena päivänä. Eli samana päivänä kuin alateitse synnyttäneet. Leikkauksessa epiduraali laitettiin jotenkin eripaikkaan, koska se vei liikuntakyvyn. Tavallisessa synnytyksessä se vie vain kivut.

Sectio oli kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus. Jännittihän se aluksi, mutta kaikki meni paremmin kuin osasin odottaa :) En muista mitään epämielyttäviä ääniä tms. leikkauksen aikana, koska lääkäri ja hoitajat juutelivat minulle kokoajan ja olin niin keskittynyt siihen, että kohta minusta tulee äiti :) Enkä nähnyt leikkausta ollenkaan, koska edessäni oli sermi. Mies kyllä yritti vilkuilla lamppujen kautta, mutta hoitajat huomasivat tämän ja muuttivat lampun asentoa :)

Myös alatiesynnytyksen kokeneena voin sanoa, että minun kohdalla sectio oli paremmin onnistunut synnytys. Alatiesynnytyksessä repesin niin pahasti että parantuminen vei moninkertaisen ajan sectioon verrattuna ja nyt lääkärit sanovat, että en saa enää synnyttää alakautta. Muutenkin tiesi etukäteen päivän ja ajan milloin on " treffit" uuden elämänalun kanssa :) Sai järjettyä kaikki asiat todella hyvin :)



Sanniina

Toinen lapsi syntyi sovitulla sektiolla. Siitä jäi hyvät muistot mulle vaikka sinänsä aika erilainen kokemus kuin esikoisen luonnollisesti alkanut synnytys, joka kylläkin päättyi hätäsektioon.



Aamulla menin synnärille, josta puolilta päivin pääsin leikkaussaliin. Siellä laitettiin kaikki tarpeelliset piuhat, letkut, puudutukset, katetri ym., ja sen jälkeen mies haettiin mun pään viereen istumaan. Mahan edessä oli sermi ettemme näkisi leikkausta.



Leikkaus kun alkoi, yksi kätilö kävi kokoajan kertomassa mulle mitä tapahtui sermin takana ja kun vauva tuli näkyviin hän kertoi että nyt näkyy pulleaa poskea, pyllyä, ja mustaa tukkaa jne., ja kohta tunsinkin kun oloni keveni, vauva saatiin pois mahasta, miltei heti kuului itkua, ja kerrottiin kumpi tuli ja vilautettiin mulle tyttöä. Lääkäri ja hoitaja tarkistivat vauvan voinnin ja hänet käärittiin johonkin ja nostettiin mun syliin koko loppu leikkauksen ajaksi! Siinä sitten isukin kanssa ihmettelimme ihanaa vauvaa joka tapitti meitä silmiin herkeämättä.



Loppu leikkaus kesti n. 35-45min. jonka ajan siis sain vauvaa pitää sylissä. Tietenkin tuo on kiinni paljon omasta voinnista ja vauvankin. Kun mut oli tikattu vauva ja isä lähtivät punnituksiin, kylpyyn jne., mut vietiin heräämöön. Tuona aikana ei vauvalle ensisijaisesti olisi annettu mitään maitoja mutta koska jouduin poikkeuksellisesti olla 4 tuntia heräämössä koska puudutteet ei meinanneet lähteä elimistöstä oli vauvalle jouduttu antaa lisämaitoa. Mutta normaalisti heräämössä ollaan 2 tuntia jonka ajan vauvat kuulema yleensä pärjäävät ilman lisämaitoja? Näin ainakin mulle sanottiin...tuttia ei oltu annettu ja mieheni oli mun isän kanssa (joka oli jo siis kerennyt sairaalaan) vauvan kanssa koko tuon ajan kun olin heräämössä.



Tuosta sektiosta toivun tosi hyvin, olin jo samana iltana pystyssä jonkin verran. Imetys lähti todella hyvin käyntiin ja vauva oli täysimetyksellä liki 6kk. Jo viikon päästä sektiosta olin hyvässä kunnossa, vaikka toki haavan seutu on arka ja kipeä pitkään. Alkuun tarvitsin miehen apua imetyksessä öisin kun kyljen kääntö itsellä oli aikamoinen suoritus niin miehen piti sitten nostaa vauvaa aina rinnalta toiselle kun olin saanut ensin itseni kammettua ympäri.



Eli ihan hyvä kokemus mulla ainakin oli ja ensi kuussa olisi edessä samanlainen :).

Esikoisen syntymästä 15 vuoden takaa en juurikaan muista kuin sen, että olin jumalattoman kipeä ekat viikot. Toinen on vuoden takaa, sitä ei ole vielä unohtanut. Vaikka ei ollut suunniteltu, niin isä sai olla mukana. Olin synnytyksen aikana saanut epiduraalin ja mun käsittääkseni leikkauskin olisi tehty epiduraalissa, jos anestesialekuri ei olis pistänyt neulallaan " johonkin" josta tihkui selkäydinnestettä ja josta hyvästä sain karmeen päänsäryn. Vaihtoi sen sitten spinaaliin. Vauva syntyi perjantaina aamuyöllä klo 0.20, aamulla nousin sängystä ja menin suihkuun. Vauvaa pystyin hoitamaan heti itse, lukuunottamatta pe illasta la puoleen päivään kun olin täysin pois pelistä sen päänsäryn takia. Sitten sain veripaikan ja se vaiva jäi siihen. Haavakipuun en tarvinnut yhtään mitään lääkettä. Sunnuntaina päästiin puolilta päivin kotiin ja olo oli kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Kuukauden päivät olin varmuuden vuoksi kantamatta mitään painavaa tai muutenkaan rehkimättä.