TOUKOtaapertajien torstaiturinat!
Kommentit (21)
Jäin tänään kotiin ja ajattelin soittaa aamulla sairaanhoitajalle josko pari päivää lepoa saisin, kun on ihan mahdotonta tää kuvotus ja väsymys.
Aamusta pari tuntia jaksaa, mutta sitten alkaa koko päivän kestävä heikotus, eilen alko saunassa pyörryttää ja samoin kaupassa.
Siitä huolimatta odotus on ihanaa :) ja kallisarvoista.
AatuEetu 7+5
huomenta toukokukkaset!
täällä ihan samat fiilikset: kuvottaa ja väsyttää. yöllä pissattaa ainakin 4 kertaa, yleensä 5. Maha pömpöttää ihan vauvamasuna :) ja luultavasto se näkyy muillekin aika pian, sillä olen pituudelta 157,5-senttinen pätkä, jolla on vielä pitkät jalat, eli sisäiset vauvan asuintilat ei ole kauhean isot.
pari päivää sitten on taas vähän tuhrutellut (ekan kerran pari viikkoa sitten, ja sen jälkeen ultrassa oli kaikki OK). ensi viikolla on jo toinen neuvola. toivon, että sydänäänet kuuluisi jo.
valtavasti jaksuja kaikille toukokukkasille!
kaikkea_uutta rv 10+0
ON: Voi hyvin. Sain juuri siirrettyä ultra-aikaakin, kun ekalle ajankohdalle osui tentti, enkä halua olla siitä pois. Kaikki ajat oli marraskuun loppuun saakka menneet, mutta onneksi ultraava lääkäri suostui ottamaan mut yhtenä lokakuun päivänä ylimääräisenä neljän jälkeen. Saa nähdä saako mies järkättyä töistä mahkua päästä mukaan.
Tällä hetkellä ei kuvota tai heikota ja kun pitää huolen pikkunapostelusta > hedelmiä ja vihanneksia, niin ei heikotakaan. Mitään ihmeempiä tuntemuksia ei ole. Tässä mennä porskutellaan.
Terveisin kurpitsavatsa 10+5
Viimeinen harjoittelu on kesken, ja aika keskeneräiseltä tuntuukin, kun ei kykene aamuisin sinne lähtemään. Opinnäytetyö on vaiheessa, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa valmistu:)
Harjoittelusta tarvii katsoa, jos sen kävisi vaikka vasta äitiysloman loppupuolella...
Paljon jaksamista Minnis80 ja keijo.annikki... kurjaa että pitää sairastella ja voida pahoin.. no muistetaan että kaikki tämä loppuu aikanaan ja parempaa tulee tilalle:)
Paljon onnea ida.antonialle kun meni kaikki noin hyvin..voin uskoa että oli tosi paha olo ennen sitä ultraa. Onneksi siellä pieni pinnistelee noin terhakasti..ei ne anna hevillä periksi:) Toivottavasti k.a.t.alla on yhtä onnellinen lopputulos *voimia*
itellä on tänään uskomattoman pahan olon lisäksi viimeinen päivä lastenosastoharjottelua..huh hei..kyllä siitäkin selvittiin vaikka tiukkaa teki.. maanantaina alkaisikin sitten harjottelu synnärillä.. saa nähdä helpottaako vai alkaako vain pelottaa entistä enemmän. En kyllä oo synnytystä pelännyt vielä tähän mennessä...sektioissa olin leikkaussalissa mukana ja ne näytti aika helpolta..vaikkakin rajulta:)
Miten teillä jo synnyttäneillä on kokemuksia synnytyksestä? Oliko alatiesynnytys paha/helppo..entä kokemuksia sektioista?
Entäs me ekaa odottavat? Onko pelkoja? Onneksi nykyään on niin hyvät kivunlievitykset jos niitä tahtoo.. itellä on vain tuo tatuointi alaselässä mikä (kuulemma riippuen anestesialääkäristä) voi estää epiduraalin.. saa nähdä nyt. Onko kellään tästä kokemuksia?
Pitää taas mennä syömään ennen iltavuoroa ettei tule oksupoksu:/
Mirage 10+0 (kyllä se aika rientää)
Huimaa vauhtia tuntuu aika kuluvan, kun nyt jo monella rupeaa olemaan viikkoja 10 kasassa! Ensimmäinen neljännes siis täynnä!
keijo.annikki: Saikku voipi tehdä ihan hyvää kun silloin saat levättyä kunnolla ja jos lepo vaikka helpottaisi sitten sitä ällötystäkin? Voimia!
Opiskelijat: Kovasti nostan teille hattua kun jaksatte pakertaa opiskelujen parissa! Minulla kun tuntuu kaikki vanhatkin asiat katoavan mielestä saati että pitäisi uutta oppia! ;)
Mirage kyseli synnytyksistä ja minulla kolme hyvin erilaista takana. Ensimmäisen käynnistelyt aloitettiin to aamuna ja tyttö syntyi su. Se oli ehdottomasti väsyttävin kaikista minun synnytyksistä. Toinen kesti vain 12 tuntia mutta oli kaikista traumaattisin kokomus. Pitkittynyt ponnistusvaihe joka lopulta päättyi imukuppiin (oli helpotus sillä hetkellä) ja lapsen voinnin heikkenemiseen. Nyt tosin iloinen ja vilkas koululainen tuo meidän keskimmäisemme.
Kolmas olikin sitten raju ja erittäin nopea synnytys ,kesto 2 tuntia josta ponnistusvaihe 2 min. Siinä ei meinanneet pysyä sen paremmin äiti, isä kuin kätilökään mukana. Viimeisimmästä jäi kuitenkin ihan hyvät muistot vaikka vauhdilla tyttö syntyikin.
Noiden kokemusten jälkeen kyllä pieni pelko tulevaa kohtaan on mutta eiköhän se tässä odotuksen myötä helpota.
Kyselenpä minäkin että minkä kokoisia on teidän tämän hetkiset kyytiläiset olleet alkuraskauden ultrissa? Täällä " Taateli" oli 15,8mm ja vastasi viikkoja 8+1 mikä pitikin päivän heitolla paikkansa viim menkoista laskettuna.
-Rimpe- rv 9+2
Tytön juuri laitoin kuistille nukkumaan.
Olo on ollut ihan hyvä. Pääkipu vaan on vaivannut! Tulee yht äkkiä tosi pistävänä. Taitanee johtua kyllä tästä flunssasta. =(
Mirage kyseli synnytyksistä. Meidän pikku-neiti syntyi erittäin helposti ja ilman kivunlievitystä (jos ilokaasua ei lasketa. En tainnut osata sitä oikein hengittää) 5,5h! =) Kätilö oli ihana ja synnytyksestä jäi kyllä erittäin positiivinen kokemus! Olin kuullut tutuilta vaan kamali synnytyksiä (ja pitkiä!!!) Ja olin itsekkin varautunut pitkään synnytykseen. Mukana oli paljon mehua ja evästä niin itselle kuin miehellekkin! Mutta ei niitä sitten kerennyt nautiskelemaan ja taisi olla kätilöllekkin aikamoinen yllätys kun niin pian syntyi. Kyselin 0,5h ennen tytön syntymää kalvojen puhkaisemisesta (ajattelin siinä vaiheessa vielä, että olisi parempi jos ne puhkaistais, että ei sitten olis niin tuhottoman pitkä synnytys!=) ja kätilö sanoi, että katotaan sitten kun olet vähän kipeämpi. Ja pian jo alkoikin ponnistuttamaan! 15 min ponnistuksen jälkeen tyttö syntyi! =) Toivottavasti toinen ei synny vielä nopeammin, että keretään synnärille jonne on 0,5h matka (Ei onneksi sen pidempi!)
Mutta nyt itsekkin päikyille!
-Alpukka 10+4 & vaunuissa uinuva " Pinsku"
ja siellä tuli kunnon yökötys-huimaus. Verenpaineetkin meni alas, eihän hoitja mua sitten yksin pois päästänyt, mies tuli kesken päivän. Lääkäri kävi kattomassa ja kirjoitti viikon saikkua ja kehotti päivystykseen jos oksentelu ja huimaus jatkuu rajuna.
Nyt se on sitten lepo! Heti vaan mietin miten paljon tehtäviä jää rästiin koulussa ja jaksanko harjoittelua.
Nyt nukkumaan.
Moikka!
Täälläkin myös sairastellaan, eli kuumeen kourissa yritän levätä ja juua mahollisimman paljon, harmi vain ku ei oikein tunnu pysyvän mikään enään sisällä... Huono yhdistelmä tämä oksu-olo sekä kuume =/ Noh, huomenna pitäis töihinki mennä tai tarkemmin ottaen harjoitteluun joka pitäis saatua tehtyä että sais tuolta koululta paperit ulos ennen kuin nyytti tulee ulos =) Mut hyviä oloa kaikille, toivottavasti kaikki voi jo huomenna paremmin!
rv 10+4
keijo.annikki:
ja siellä tuli kunnon yökötys-huimaus. Verenpaineetkin meni alas, eihän hoitja mua sitten yksin pois päästänyt, mies tuli kesken päivän. Lääkäri kävi kattomassa ja kirjoitti viikon saikkua ja kehotti päivystykseen jos oksentelu ja huimaus jatkuu rajuna.
Nyt se on sitten lepo! Heti vaan mietin miten paljon tehtäviä jää rästiin koulussa ja jaksanko harjoittelua.
Nyt nukkumaan.
Mä ainakin alan kallistua siihen suuntaan, että teen opinnäytetyön valmiiksi ennen äitiyslomaa, ja sitten siinä vaiheessa kun imetys vähenee siinä määrin että lapsi pärjää muiden kanssa päivän, käyn sitten nää puuttuvat harjoitteluviikot. Kuten lääkäri mulle sanoi lomaa hakiessa " raskaus on niin lyhyt aika ihmisen elämästä, että jos pääset helpommalla ja turvallisemmin siirtämällä valmistumisen myöhemmäksi, niin kyllä se kannattaa" ... Ja nukkumisesta puheenollen, heräsin juuri päiväunilta=) Käsittämätöntä, miten sitä unta riittääkin
Meille ei ihmeitä kuulu. Isompi meni innolla päiväkotiin aamulla ja pienemmän kanssa käytiin kerhossa. Olen yhä varmempi päätöksestäni jäädä kotiin jo nyt. En ottanut yhtä määräaikaisuuttakaan vastaan.
Synnytyksistä kyseltiin. Meidän ensimmäinen syntyi hätäsectiolla. Olin ihan varma ettei poika aio syntyä ollenkaan, koska viikkoja oli jo 42+2 ja sitten tulikin yhtäkkiä kiire. Toivuin sektiosta noin kuukaudessa. Haava on pystysuorassa ja alussa oli tietysti kipeä. Meni aika lailla sen kuukauden että pystyin normaalisti kävelemään. Alussa piti vauvaakin hoidella varovasti. Toinen syntyi imukupilla avustettuna alakautta. Oli siinäkin sektion uhka koko ajan päällä, koska sydänäänet kävi matalalla. Sain kuitenkin kokea alakautta synnytyksenkin. Alakertaa tikkailtiin 1,5h jonka ajan vauva oli happikaapissa. Onneksi ei tarvinnut tehdä eppariviiltoa vaan tuli ilman sitäkin ulos. Pystyinkin istumaan heti synnytyksen jälkeen normaalisti. Siltikään ei kummastakaan ole mitään pelkoja jäänyt ja ihan positiivisin mielin odotan synnytystä saapuvaksi toukokuussa..
P. + Toukka 10+ ja isoveljet 2v ja 4v.
Mulla yksi sektio takanapäin. Kokemus ei ollut kyllä yhtään miellyttävä, koska mulle kävi näin: Kohdunsuu aukesi 3 cm, ja jumittui siihen (täytyy siis aukee 10 cm) tuntienkin päästä. Mulle annettiin Oksitosiini-tippaa jotta supistukset kovenisivat ja aukeisin, mutta mitään ei tapahtunut.. Sitten kahteen otteeseen vauvan sydänäänet lakkasivat ja oli hässäkkää salissa sekä mulle happinaamaria annettiin ym.. Lopulta minä itkin hysteerisenä pelosta, että menettäisimme lapsen jossei sitä saada ulos, ja samaa mieltä oli lääkäri joka määräsi sektion. Siitä puolisen tuntia niin vauva oli onnellisesti meidän syleilyssä. Eli diagnoosi oli keskeytynyt synnytys.
Nyt toivoisin että saisin synnyttää alateitse:)
Mulla oli tänään eka lääkäriaika neuvolassa. Kaikki hienosti ja ne kuuluisat sydänäänetkin kuuneltiin ja heti ne sieltä kuultiinkin. Kyllä se vaan taas kerran oli mahtava tunne kuulla ne. Nyt konkreettisesti tajuaa, että joku tosiaan asustelee tuolla vatsassa! Kaikki oli muutenkin ok... Nyt sitten vaan odotellaan ekaa ultraa, että pääsisi vähän näkemään tuota pikkutyyppiä.
Minun synnytyksestä hieman: Kesti sen 10h ja loppujen lopuksi kaikki meni ok. Sain ilokaasu ja jotain muuta kivunlievitystä ennen epiduraalia. Epiduraali oli tosi hyvä juttu minun mielestäni! Ponnistusvaihe taisi kestää 10min. Minulla oli jonkin verran verenhukkaa, joten sain synntyksen jälkeen ison tipan. En pystynyt menemään vasta kun saman päivän illalla suihkuun, koska kun nousin sängystä ylös, meinasin pyörtyä. Synnytksen jälkeen . kun kätilö kehotti menemään suihkuun, nousin sängystä ja samassa pyörryin. Kaikesta pyörtymisestä huolimatta jäi synnytksestä ihan hyvät kuvat. Sillä hetkellä en kyllä ajatellut tekeväni sitä ihan heti uudestaan ja 3,5 vuotta tuohon väliin nyt sitten tuleekin. Kolme viikkoa synnytyksestä olin taas ihan kunnossa. (alatiesynnytys)
Jaa sitä pääsee kohta kotiin, torstain jatkot!
Tarita rv 10+0
Synnytyskokemuksista:
Mun eka synnytys oli tosi positiivinen kokemus. Olin kuullut tosi rankoista jutuista ja oli siellä synnärillä tosi kovia kokeneita. Arvostan äitejä nyt ihan eri lailla kun ennen!! Mut mu henk. koht. kokemus oli mukava. Synnytys alkoi vesien menolla...joten ei jäänyt arvaillun varaan. Mentiin sairaalaan, ottivat sisään, mutta sain olla siellä päivän ilman minkäänlaisia supistuksia. Sanoivat, että yleensä alkavat 24h sisällä vesien menosta. Ja jos ei ala, niin sit tippa peliin tms. Mut juu, iltayöstä sit alkoivat, puoli kaksi soitin miehelleni, et varmaan kannattais tulla sairaalaan ja 3.43 poika oli maailmassa. Ensisynnyttäjälle tosi nopea, eivät meinanneet siellä sairaalassa uskoa minua, kun sanoin, et olis tarve päästä saliin!!! Sit kun saliin pääsin oli 10cm auki ja eiku ponnistamaan. Se oli jännä, että kun ponnistusvaihe alkoi, kaikki supistuskivut hävisivät laakista. Mulla oli vain menkkamaisia alavatsakipuja supistuksina. Ai niin, ihan luomusti mentiin, vaikka napakoita kivut olivatkin. EI niitä sairaalan päivähuoneeseen tarjoilla niitä muita kivunlievityksiä!!! Hahhahaa! Ensi kerralla meinaan täyttää siihen synnytystoivelappuun, että josko tällä kertaa pääsis synnytyssaliin vähän aikaisemmin! ;) Nooh. Ne keksivät synnytykselle ajan 4.20 ilmasta...en ollut muistanut tsekata missä vaiheessa supparit rupesivat tulemaan 15 min. välein. Heh. Nooh. Mielelläni menen uudelleen synnyttämään, varsinkin kun nyt tietää, että vauva mahtuu tulemaan. En kerinnyt käymään synnytystapa-arviolääkärissä sillä poika syntyi rv36+5. Mut juu, en kovin kauas aio sairaalasta lähteä enää huhti-toukokuussa. ;)
Toivuin tosi hyvin myös, ei tässä mitään, kunhan nyt menisi yhtä hyvin!
Muuten tänne ei mitään ihmeellistä. Eilen ihmeteltiin porukalla, että miten voi dopplerilla kuulua sydänäänet jo rv8+0 ja joku ehdotti, että josko raskaus olisikin luultua pidemmällä ja itekin jo säikähdin. Mut sit mies muisti, että olin mittaillut lämpöjä ja niiden mukaan raskaus on alkanut just tästä kierrosta. Ihana helpotus! Nyt vaan nautitaan vahvoista sydänäänistä ja odotellaan ultraa, josta sit varmasti selviää, että onko siellä vain yksi pomppija. Meillä on nytkin tulossa ikäeroa vain 1v3kk joten tuplat olis hiukkasen hurja juttu. Mutta onneksi se ei ole kovin todennäköistä!!!
Tsemppiä vaan kaikille pahoinvoiville ja ihanaa, että niitä sydänääniä kuuluu ja asiat ovat kääntymässä monilla hyvälle tolalle. Opiskelijoille sanoisin viime raskauden perusteella, että keskiraskaus on varmaan parasta opiskeluaikaa. Liian myöhään ei kannata jättää mitään liian tärkeää. Sitä ei koskaan tiedä miten raskaus etenee. Ja myöskin se, että opinnot saattaa päätökseen myöhemmin ei välttämättä ole huono juttu (jos vain kestää roikkuvat jutut), sillä silloin on tuoreempi tutkinto kun hakee töitä. VAnha tutkinto ja ei työkokemusta on huonompi kuin tuore tutkinto. Mutta kyllä kaikki järjestyy - ei stressata! :)
Hyviä vointeja vaan kaikille toukomasuille! TIesittekö muuten että kun on 10rv täynnä, aletaan masuasukkia kutsumaan sikiöksi! Onnea vaan kaikille jo sinne asti päässeille! :)
Mama2006 rv8+1 ja isoveikka sunnuntaina 8kk! :)
Meille kuuluu siis hyvää, vuoto on lakannut, eilen vielä jotain tiputtelu vuotoa tuli, tänään ei enää mitään. Pieni touko-ihmeemme on siis elossa runsaasta vuodosta huolimatta :)) En voinut uskoa että sitä voi vuotaa noinkin paljon ja silti on " vaaratonta" tiistai iltana viiden aikaan kun vuoto alkoi niin olin vaihtanut 4yösidettä ennen kuin kävin puoli kymmeneltä nukkumaan. Olin siis aivan varma että kesken meni ja nyt ollut olo ihan " hassu" , ikäänkuin olisi plussannut uudelleen...jotenkin tosi herkkä olo, kyyneleet nousee nytkin väkisin silmiin. Nyt alkaa olla taas jo turvallisempi olo kun vuoto on lakannut ja uskoa lisäsi myös se että ennuste on kuulema hyvä jos vuotoa on ollut ja sikiö silti elossa. Silloin vuoto tulee tod.näköisesti jostain muualta, kun taas keskenmeno tapahtuu useimmiten niin että sikiö menehtyy ensin ja vuotaa sitten vasta ulos. Mutta entistäkin onnellisempana jatkan edelleen joukossanne :))
Varmaan jo muistutukseksi siitä että olen iloinnut raskauden jatkumisesta, oli tänään taas yksi pahimmista pah.vointi aamuista...muutama päivä olikin jo helpompi. Ympärivuorokautinen kuvotus yökötys jatkuu ja minäkin mielellään nukkuisin vuorokauden ympäri...harmi kun lapset ei ihan sitä salli ;)
Tsemppiä kaikille epätietoisuudessa eläville, tosi raskasta tuo odottaminen. Ja voi, tosi kurjaa sairastua vielä pahoinvoinnin päälle, hirmusesti jaksamista keijo.annikki ja oliko joku muukin.
Onnea tarita!sydänäänet on ihana kuulla ensimmäisen kerran, mukavaa että teidänkin odotus varmistui todeksi :)
Ihanaa Laru!! ihana kuulla että teilläkin kaikki hyvin , toivotaan että jatkokin sujuu ilman suurempia ongelmia. On ihan lottovoitto löytää hyvä lääkäri, joka ottaa asian tosissaan ja jonka käsissä tuntee olevansa hyvässä hoidossa, hienoa! :)
Tsempit ja halaukset vielä kaikille opiskelijoille, itse en kyllä jaksaisi millään, esikoisen odotuksen aikaan oli opinnot vielä kesken, jotenkin ne sai taaplattua läpi, mutta nyt tuntuu että en jaksaisi. Nostan hattua teille!
onnesta mykkyrällä oleva odottaja *ida-antonia* 10+2
On taas niin herkkiä juttuja, että hormoonit heittää kuperkeikkaa. Liikakin tulee kai tarkkailtua omaa ja muiden vointeja, päästäs kaikki enemmille viikoille ja pois epätietoisuudesta.
Voimia vaatii jo itse odotuskin saati sitten kaikki muu pähkäily. Väsyttää niin perkuleesti ja kohta tulee piipero hoidosta pälpättämään.Onneksi mies on niin kultainen, että touhuaa paljon tytön kanssa ja saan levätä, jos maltan.
Viikonloppuna on tulossa läjäpäin vieraita, mitenhän jaksan? Pitäs siivota yms. Kaipa nuo ymmärtää
Eli meijä neiti synty sektiol 41+2, haava vaakasuoraan bikinirajas. Seuraavana päivänä hoidin vauvaa täysin, mut yöt pidin vauvalas.
Menin siis rv 41 sairaalaan, ei ollu laskeutunu ollenkaan, 2pvää makasin ku koittivat käynnistää. Sit ultraan ja lantioröntgeniin. Siel sit kuvat näytti et ulos ei mahu tulee eikä tule kukaan muukaan. Tunnin sisäl tiedosta leikkasvat, 10min ja 10pist tyttö parkas ekan kerran <3
toivuin tosi hyvin vaik haavaa saiki varoa.
Eli tääl hyvä sektiokokemus ja rohkein mielin menen seuraaviinkin sektioihin =) ajattelin pyytää äitiä mukaan jos ei ex taaskaan tule.
rv 9+1 ja isosisko 2v
Miragelle: mä sain synnytyksessä kohdunkaulanpuudutuksen (tai joku sinnepäin se oli).. Mulla on niin huono muisti, etten noita nimityksiä muista aina oikein..=) Mut siis epiduraalia ei ollenkaa, ja mä pelkään kamalasti sitä pistämistä. Toi mun saama puudutus ei tuntunu ajatuksena niin pahalta. Aijon ensi kerrallakin pyytää sen puudutuksen.
Muuten synnytyksestä pikaisesti.. Alkoi oksentelusta ja kuumeesta, avauduin nopeasti mutta ponnistusvaihe kesti kauan. Tippa laitettiin, ja sinne suoloja ja myös jotain muuta, en muista mitä..=) Useamman yrityksen jälkeen poika syntyi imukupilla avustaen, kuumeessa ja tulehusarvot korkealla, niin ku äidilläänki. Mut terve lapsi kuiten oli.
Mulla on alkanu kuvotus ja väsy jo helpottaa, ihan mukavaa vaihteeksi. Tuntuu että energiaaki on enemmän pitkästä aikaa!=)
Koittakaahan jaksaa kaikki opiskelijat ym.t! Ite oon kurssilla jossa ollaan töissä, mut onneks vain aina kaks päivää viikossa.
miitu78 rv 10+4 (taitaa olla)
Joku muu saa laittaa eilisen ketjun linkin, kun mä en osaa..
Nyt on parina yönä joku valvottanu. Pissattaa öisin aina pariin otteeseen, ja sit on ihan hirveen kuuma kokoajan.. Siis outoa minulle joka palelee aina ja joka paikassa! Sit kaikenlisäksi oon tullu kipeeks, kurkku oli pari päivää arka, ja nyt on nenä tukossa. Kai sitä kuitenkin täytyy lähteä pojan kanssa puistoon tänään, vaikka tekis mieli käpertyä peiton alle piiloon.
T:minnis80 rv 8+0