apua, neuvoja ekaan odotukseen..
viimeinkin 2 vuoden odottelun jälkeen saatiin positiivinen tulos ja ultra vahvistanut että elämää todellakin =)
alussahan vielä ollaan, viikkoja ysipuoli takana..
mutta miksei munsta tunnu yhtään siltä että sisälläni elämää?
kroppa kyllä informoinu asiasta tiiviisti jo useemman viikon, mutta miks pää ei tajua??
ei, olo ei tunnu yhtään vuosien mittaan kuulluilta lähipiirin yms muiden hehkutukselta: jee, meille tulee vauva..
tosin itelläni kokoajan epäilys ja huoli että jotain vikaan menee, en kai tohi antaa olotilalle valtaa ja itelle lupaa ajatella myönteisesti??
sisko on hyvänä tukena ja positiiviseen ajatteluun kannustavana, mutta kuinka saisin itelle varmuutta, uskallusta ajatella positiivisemmin?
kellään ollu samantyylistä, ei heti niin hehkuttavaa olotilaa odotuksessa, tai jotain..
Kommentit (7)
Ota vaan ihan rauhallisesti ja kuulostele itseäsi ihan omalla maalaisjärjelläsi.
Ja ennenkaikkea - LOPETA HETI VERTAILU KAIKKIIN MUIHIN RASKAUKSIIN!
Jokainen reagoi raskauteen ihan omalla tavallaan, eikä yksikään ole automaattisesti toista parempi. Joku on onnesta pinkeänä ensi hetkestä, toinen vääntää itkua kuukausikaupalla huolesta ja murheesta musertuneena.
Raskaus (varsinkin ensimmäinen) on iso juttu, ei siihen tarvitsekaan heti osata suhtautua. Näin (myöskin ensimmäisen) raskauden loppupuolella osaa arvostaa sitä, että on tosiaan se 9 kk aikaa kelailla omia ajatuksia ja valmistautua ihan kaikessa rauhassa uuteen elämäntilanteeseen.
Suosittelen muuten Suomalaista vauvakirjaa, jos on yhtä pihalla kaikesta raskauteen ja vauvoihin liittyvästä kuin minä ja mieheni testin näyttäessä plussaa :)
Tsemppiä odotukseen! Ennen kuin huomaatkaan sulla on viikkoja kasassa 30+ ja alkaa tosiaan jo jännittää uuteen tulokkaaseen tutustuminen...
-HK (32+3)
Itse kirjoittelin ensikoissa ensimmäisessä raskaudessa ja sain sieltä valtavasti vertaistukea! Muillekin asiat oli yhtä uusia eikä kukaan ihmetellyt tyhmiä kysymyksiä :)
Korka ja tonska rv 20+2
Olohan saattaa tuntua jopa tosi kurjalta, jos kovin yököttää ja väsyttää, että ei välttämättä ole innostusta. Ehkä se jossain vaiheessa alkaa tulla, kun vatsa kasvaa ja tuntee liikettä. Mulla ei ainakaan odotusajat ole mitään ihmeen hehkutusta. Tällä hetkellä alkuraskaudessa tuntuu pikemminkin kärsimykseltä. Mutta yleensä sitten vauvan kanssa on paljon helliä tunteita ja iloa.
tätä raskautta vasta täysillä tokan ultran jälkeen eli joskus rv 20 tienoilla. Ei mitään ihmeempää pelkoa tms mutta jostains yystä asia konkretisoitui mulle vasta silloin. Ehkä osittain juuri siksi että vasta silloin aloin luottaa että meille todella vauva on tulossa.
Mutta nyt olen pari kuukautta ehtinyt nauttia täysin tästä raskaudesta ja hankkinut vauvan tavaroita yms.
Uskon että kyllä se ilo ja mahtava fiilis sieltä tulee kunhan on sen aika. Anna kaikille tunteillesi tilaa. Ne kuuluvat raskauteen! JOssain vaiheessa mieli sitten sulautuu ja huomaa että totta tosiaan tässä sitä nyt ollaan...=)
Tsemppiä raskauteesi!
Soffu rv 28+0 (toka tulossa)
mulla nyt toinen lapsi tulossa ja tuntuu aivan erilaiselta. niinku totesit niin pää ei tunnu tajuavan koko asiaa kunnolla.vaikka kroppa kertookin muuta ja ulrtassakin käyty ja nähty. tuntuu tosi kummalliselta.en sit tiiä et voisko se johtuu siitä et esikoista toivoi niin paljon koska 2 keskenmenoa takana ja nyt kun tämä tuli täytenä yllätyksenä niin eriasia...en tiiä mistä johtunee. ehkä se selkiintyy tässä pikkuhiljaa =) kuhan maha kasvaa lisää ja rupee tuntemaakin jotain. noi epäilykset ja huolet saattaa sulla poistua kuhan se ns.vaara-aika on ohi =) peukkui sinne hyvin kaikki menee
Hei taisa!
Ei mullakaan ole välttämättä ollut onnellisen auvoinen olotila varsinkaan niinä päivinä kun on ollut tosi väsynyt ja pahoinvoipa. Tulin jopa ajatelleeksi yhtenä päivänä, että taitaa olla ensimmäinen ja viimeinen raskaus :D Omille tunteille kannattaa antaa tilaa eikä soimata itseään. Sitä mukaa kun raskaus etenee, myös sun oma olo ja ajatukset muuttuvat.
Tänään kuulin vauvan sydänäänet, kun kävin neuvolalääkärillä ja sieltä ulos kävellessä tuli tippa linssiin.
En ole kärsinyt aivan mahdottomasta pahoinvoinnista, suurin osa päivistä on mennyt kohtuullisesti tai jopa erinomaisen olotilan vallitessa... ja paljon on ollut sellaisia ajatuksia, että asusteleeko mun sisällä oikeasti joku. Sydänäänien kuuleminen tuntu tosi ihmeelliseltä, jopa uskomattomalta...
Välillä on tuntunut, että jotkut ystävät on mun raskaudesta enemmän innoissaan kuin minä. Mutta ei kenenkään tarvitse olla toisen kopio, niin sinäkin saat olla ihan oma itsesi!
Olen itse ajatellut, että mieluumin uskon ja toivon parasta ja olen onnellinen nyt, vaikka sitten jotain ikävää tapahtuisikin. Elämässä ei voi ennakoida ja tietää kaikkea, mutta ainakin voi nauttia nykyhetkestä :)
Tulkoon tulevat viikot sulle hyvää mieltä ja mielenrauhaa!
Käsittääkseni on hyvin yleistä pelätä alkuraskaudessa mm. keskenmenoa. Myöhemmin sitten alkaakin pelkäämään synnytystä ja sitä, onko sittenkään valmis vanhemmuuteen.
Hehkuminen alkaa, jos alkaa. Itsellä ei ole ollut vaivoja, joten vatsan kasvettua on ollut mukavaa olla raskaana. Itse itsestäni en osaa sanoa, hehkunko..
Tsemppiä odotukseen
Lilium 38+1