Viimeinkin kaikki hyvin
kävin tänään jälkitarkastuksessa ja sain kuulla kaiken olevan hyvin ja mahdollisuus rueta yrittämään uutta raskautta vaikka heti. Minullahan oli r 2,5 kuukautta sitten keskenmeno jota vauhditettiin lääkkeillä, oli pyörtymistä sairaalassa oloa, amppari kyyti, fyysisen kunnon romahtaminen yms. sitten 4 viikon päästä jälkitarkastus, jonne asti vuotoja oli enemmän ja vähemmän. Siellä havaittiin kohdussa vielä raskausmateriaalia, taas verikoikeita, testejä yms ja kaavintaan. Kaavinta sujui hyvin ja vuoto loppui viikon kuluessa. Kuukautiset alkoivat reilu 4 viikkoa kaavinnasta ja nyt huomenna kaavinnasta tulee 6 viikkoa ja itse keskenmenosta 2,5 kk ja voin hyvin ja kuulemma fyysisestikin olen kunnossa ja pystyisi todella heti uutta yrittämään kunhan itse siihen kokee olevansa valmis, viimeinkin kaikki on hyvin.
Ajattelin vain piristää teitä kaikkia, että vielä kaikki kääntyy parhain päin, kaikelle paranemiselle ja surullekin on annettava oma aikansa.
Vauva2006
Kommentit (4)
Itse joudun vielä odottelemaan...
Toivon sinulle nopeaa plussaa ja muutenkin kaikkea hyvää!!!
vauva2006: Mäkin olen lukenut tarinaasi... Onneksi kaikki on nyt ainakin fyysisesti siis kunnossa. Toivottavasti olet toipumassa henkisestikin näistä kovista ajoista. Mulla henkinen toipuminen vielä jatkuu... Nyt täytyy lähteä laittamaan 1,5v-pojalle aamiaista, hän auttaa mua jaksamaan arjessa ja näkemään positiivisia asioita elämässä.
Kaikkea hyvää sulle vauva2006 ja plussausta sitten, kun tunnut siihen olevan valmis! Muillekin km:n kokeneille voimia ja kivaa kevättä/kesää!!
olen mielstäni jo henkisesti käsitellyt asian ja hyväksynyt, että tapahtunut mikä tapahtunut eikä sille mitään voi, koen kuitenkin olevani jotenkin nyt kokeneempi ja elämästä jälleen hieman viisastunut. Varmasti tämän kokemuksen jälkeen osaa arvostaa sitten kun lapsen saa, eikä vaan kuvittele että lapsia tehdään vaan. Mitään en kuitenkaan muuttaisi tapahtuneesta, koen jotenkin että silläkin on ollut tarkoituksensa ja oli mukava tunne olla raskaana ja ne kaikki tunnetilat ja ruokahimot, se oli mukavaa, enkä haluaisi unohtaa vain asiaa. tietenkin ikävää että jouduin kokemaan keskenmenon, mutta tästä sitä jatketaan, karusti sanottuna yhtä kokemusta rikkaampana.
Jaksamista teille kaikille jotka olette kokeneet keskenmenon ja vielä tuntuu pahalta, tässä tahdoin vain rohkaista teitä kaikkia joilla nyt on vielä paha olla, surkaa rauhassa ja itkekää, puhukaa, kirjoittakaa, etsikää tietoa ja keskustellaan täällä yhdessä niin paljon kuin tarvitsee, lopulta kuitenkin koittaa se hetki kun huomaa, että nyt kaikki on hyvin ja enää ei satu läheskään niin paljon tai ei lainkaan.
Elämän kolhuja aikaisemminkin kokeneena, tuntuu yhä voimakkaammin siltä, että nykyään osaa nauttia elämän pienistäkin iloista ja löytää niitä arjestä enemmän kuin aiemmin.
Iloista kevään jatkoa kaikille, ja jutellaan jatkossakin!
vauva2006
Olen lukenut tarinaasi keskenmenosta kiinnostuneena - itselläni oli myös samoihin aikoihin km ja itsekin tuppaan ottamaan asioista kaiken irti eli tekemään asiat pidemmän kaavan mukaan...
Itse olen toimunut km hyvin fyysisesti - siitä on lääkärin lausuntokin, ja pääkin kestää jo melko hyvin. Eilen tuli tosin itku vielä, kun vahingossa veroilmoitusta täyttäessäni käteeni tuli " Olivian" ultrakuvat. Ja kieltämättä katselen kadulla kulkevia odottajia hieman kateellisena. Mutta ehkä vielä joskus....?!?!