VAIKEAA!!
Esikoisen odotus aikana poltin 1-5 tupakkaa silloin tällöin,syntyi normaalikokoisena ja ei ole sairastellut (onneksi!)..tupakointi jäi kokonaan kun lähdin synnyttämään ja siitä taas puolisen vuotta savuttomana.Sitten repsahdin ja alkoi pikkuhiljaa menemään aski päivässä.
Nyt toista odotan ja olin koko alkuajan polttamatta 3,5kk, mutta oon alkanut taas repsahtelemaan.Tupakkaa menee se 0-5 pvässä! Ihan kauheaa kun lähes kaikki polttaa ympärilläni..yritän ostaa tikkareita ja purkkaa korvikkeeksi,mutta joskus tekee niin kovasti mieli,että poltan! :( rakastan myös tulevaa lastani suunnattomasti,mutta antakaa hyviä neuvoja! tupakanhimoni on täysin henkistä (enpä usko että enää niksoista johtuu)..oon rv19!!
Kommentit (2)
En tosiaankaan ehkä ole samassa tilanteessa koska en ole itse vielä raskaana mutta tilauksessa on. Itse poltin suurin piirtein 10 savuketta päivässä vuosikymmenen verran ja nyt kun pä"tös tuli että lisääntyä pitää niin lopetin kokonaan polttamisen. Helatorstaina on viimeksi sauhuteltu ja siitä lähtien olen pureskellut nikotiini purukumia sitä mukaa kun rupeaa enemmän syyhyttämään tai hermostumaan. Näin kahden viikon jälkeen on jo päiviä minä muistan vasta illalla etten olekaan ottanut yhtäkään purkkaa. Vaikka ympärillä ihmiset polttaakin ei se silti ole houkuttanut. Itse en silloin kun poltin halunnut olla raskaana olevan lähistöllä, minun savuja ei tarvinnut muiden kärsiä. Ihmettelen siis hieman viestin aloittajan kanssa eläjiä mitenkä he eivät tunnu ollenkaan ajattelemaan mitä muille polttaminen tekee. Tekopyhältä tämä kai kuulostaa entisen polttajan suusta mutta kyllä muutkin ihmiset pitää huomioida ympärillään :)
Eikun nikotiinipurkkaa vain huuleen kun ärsyttää ja tuntuu epämukavalta. Kyllä se siitä muutaman viikon kanssa paranee.
Poltin esikoista odottaessa päivittäin sen 5 tupakkaa päivässä, alkuvaiheessa vielä enemmänkin...elämäntilanne oli niin stressaava silloin että koin sen pakokeinoksi, enkä monen yrityksen jälkeen kyennyt kuitenkaan lopettamaan...tyttö kuitenkin syntyi reilunkokoisena, täyden kympin lapsena, ollut koko ajan kehityksessään edellä muita ikäisiään eikä mitään ongelmia muutenkaan ole ollut piatsi tämä uhma, joista kaikki vanhemmat enemmän tai vähemmän kärsivät :)
En kannusta polttamaan, mutta tiedän kuinka vaikeaa se lopetus voi olla, oli se sitten fyysistä tai henkistä riippuvuutta. Nyt viikkoja 6 kasassa ja poltan edelleen ja oikein odotan että alkaisi mieletön pahoinvointi että pystyisin sen varjolla lopettamaan, kuitenkin olen asettanut itselleni tavoitteen että kahden viikon sisällä sen pitäisi loppua ja olenkin vähentänyt roimasti. Mulla se on selkesti myös henkistä, koska tälläkään hetkellä ei elämäntilanne ole paras mahdollinen ja stressi on joka päiväinen vieras ja tupakka se paholainen joka vie mut mukanaan jotta se stressi hetkeksi lievityisi...
Eli jos jollakulla on hyviä neuvoja niin otetaan vastaan myös täällä niitä...
Tämä on aihe, josta useampi saa kimmokkeen haukkua odottajaan, ja se ei auta tilannetta yhtään...Paapoa ei pidä, mutta tuki ja neuvot, niitä tarvitaan...