Pienellä ikäerolla kolmas
Pitkästä aikaa ajattelin tulla tänne lueskelemaan. Nykyään tämä arki on niin vauhdikasta että netissä istuminen jää....
Meille on tulossa kolmas lapsonen ja nyt kaipailen muiden kolmosta odottavien ajatuksia. Meillä on ekan ja tokan välinen ikäero 1v7kk ja nyt tokan ja kolmannen väliin tulee 1v9kk. Onko täällä muita jotka ovat onnistuneet tekemään lapsensa näin tiuhaan :) ?
Itseäni hirvittää jaksaminen. Kuopus ei vieläkään nuku täysiä yöunia ja ajoittain olen aikasta väsy. Arki on aikamoista menoa ja meininkiä vaikka nyt jo huomattavasti helpompaa mitä aikaisemmin. Kaverit ovat lohduttaneet että esikoinen on jo " iso-poika" (3v4kk) kun vauva syntyy ja hänestä on kovasti apua. Ehkä näin mutta entä tämä kuopus?! Nyt jo reilun vuoden ikäisenä on aikamoinen vilpertti. " Hirvvittää" mitä kaikkea nämä veijarit saa aikaan kun minä hoidan ja imetän vauvaa....
No täytyy vaan luottaa siihen mitä tuolla yhdessä ketjussa sanottiin, " meille ei anneta yhtään sen enempää mitä emme jaksa kantaa..." Onhan tässä vielä 7kk aikaa valmistautua. Toisinaan uskon siihen että olen paljon " valmiimpi" tämän kolmannen kohdalla mitä toisen. Enään en jaksa stressata " pikku-asioista" ja olen oppinut katsomaan läpi sormieni ja nöyrtynyt siihen että täydellisen äidin tittelin tavoitteleminen on turhaa :), olen paras äiti lapsilleni. Ymmärsiköhän kukaan mitä tällä tarkoitin? :)
Vanttu rv8+2 ja pienet veijarit 2v8kk ja 1v1kk
Kommentit (7)
Meillä siis kaksi poikaa ja pikkukolmosta odotellaan. Esikoinen on uuden tulokkaan synnyttyä 3v7kk ja kakkonen vajaa 1v5kk ja kieltämättä hieman jännittää, miten se arki siitä lähtee sitten pyörimään. Meillä siis tällähetkellä tuo kakkonen reilut 11kk ja alkanut vasta nyt nukkua melko hyvin. Oli aika hankala tapaus tähän saakka varsinkin nukkumisen suhteen. Minulla nyt rv: 18 ja risat menossa ja nyt alkanut tosiaan kaikin puolin helpottaa. Alku oli rankkaa! Kun itse oli todella huonovointinen ja tuo kakkonen valvotti yöt... se otti voimille. Mutta nyt alkaa jo todella iloita tästä raskaudesta ja odottaa innolla :)
On siis todella ihanaa kulla muistakin joilla tilanne lähes sama :)
Meillä neuvolassa sanottiinkin, että siinä se menee samassa, kun jo valmiiksi tämä arki tätä pienten lasten lapsiperheen arkea... ja niinhän se on :) Vilinää ja vilskettä varmalla siittää ja tuntuu ettei muutamasta ylimääräisestä kädestä haittaa olisi, mutta kaikkeen sitä vaan tulee rutiini ja sitä oppii organisoimaan asiat uudelleen...
Nyt sitten kolmannelle ja neljännelle tuleekin ikäeroksi n.4,6v.
Ihan tyytyväinen olen noihin ikäeroihin ollut.
Lapsista on toisilleen ollut seuraa aina,mutta osaavat tietysti myös tapella.
Mutta arki sujunut ihan hyvin.
Meillä esikoisen kakkosen ikäero on 1v8kk ja nyt kakkosen ja kolmosen ikäeroksi tulee enintään 1v6kk. Tiuhempaankin ovat ihmiset lapsia tehneet =P
Kyllä se jaksaminen käy välillä täälläkin mielessä. Meilläkin edelleen herätään öisin, joten väsymystä on. Juuri tuo väsymys aiheuttaa meillä sen, että hermostun ihan mitättömistä asioista lapsille =( Minulla tosin on vaikeuksia hyväksyä sitä, etten ole täydellinen äiti. Vaikka paras äiti lapsilleni olenkin =)
Meillä myös lapset ovat varsinaisia vauhtihirmuja. Yllättävän hyvin olen tämän raskauden jaksanut, vaikka lepohetkiä ei liiemmin ole. Olen ajatellut, että aikansa kutakin. Asioilla on puolensa. Jos lapsilla olisi enemmän ikäeroa, heille ei ehkä kehittyisi niin tiivistä sisarussuhdetta kuin nyt on. Toisaalta silloin voisi pinnaa olla äidillä enemmän, kun pieniä veijareita ei olisi jaloissa niin paljon...
Meillä esikoinen tulee olemaan enintään 3v2kk kolmosen syntyessä. Onhan hän jo tavallaan iso poika ja kovasti avuliaskin, mutten silti voi pitää häntä apulaisena. En jaksa murehtia liikaa sitä, mitä nämä veijarit keksivät, kun vauvaa hoidan. Uskon, että elämä opettaa ja tilanteen hoitavat itsensä. Varmasti tiukkoja hetkiä tulee, mutta kyllä niistä selvitään =) Ehkäpä opin organisoimaan asioita paremmin tai sitten meillä vain eletään suloista kaaosta.
Kakkonen on meillä yhtä lailla kuin isompansakin, tosi vauhdikas. Kuitenkin myös varsin empaattinen ja avulias. Mitä mustasukkaisuuteen tulee, uskon, että kakkonen pärjää *jakamisen* kanssa paremmin, koska on siihen tilanteeseen syntynyt. Esikoiselle voi tämä kolmonenkin olla tiukka paikka, vaikka hyvin toisaalta klaarasi kakkosenkin. Ja vauvaa jo kovasti odottaa =)
Älä huoli, kyllä elämä kantaa!
Meillä ensimmäisen ja toisen ikäero on 1v6kk ja nyt toisen ja kolmannen tulee 1v7kk.Esikoinen täyttää juuri 3v kun kolmas syntyy.Tiedän että se on täyttä työtä ja hulabaloota,mutta en jaksa kovin tätä ajatella.Kyllä se siitä lähtee sitten rullaamaan.Kyllä ne kaikki on selvinny niin eiköhän mekin :) Ja sitten oon ajatellut että täytyy tinkiä jostain esim.varmasti mahdoton pitää koti aina siistinä vaikka haluaisikin. Ja tosiaan on niitä paljon joilla vielä pienempi ikäero.
Avoimin ja luottavaisin mielin vaan!
Eli ikäerot kolmela tytöllä oli 1v3kk ja 1v8kk.Hienosti meni!Oikeastaa muistelen kaihoisasti sitä aikaa kun kaikki 3 neitiä olivat pieniä,nyt kun ollaan esipuperteetin kynnyksellä=)
Ja ilmeisesti oli niin mukavaa aikaa että kolmannesta 2v päätä syntyi eka poika,siitä n.3v päästä toinen pojan koltiainen ja nyt kuudetta odotellaan kevääksi,2v6kk ikäerolla!
Onnea tulevaan!!Vaikka välillä varmasti raskasta niin kyllä on vaivan arvoista ja niinkuin sanotaan:Aikansa kutakin!!
Leanna +viisikko ja sissi rv 16
Ekan ja tokan ikäero on 1v5kk ja tokan ja kolmannen ikäeroksi tulee 1v2kk ja esikoinen on silloin 2v7kk. Eli vauhtia riittää!
AIHA Rv 6+6
..mukava että täällä on muitakin vastaavassa tilanteessa olevia. Meillä esikoinen noin 3,5v ja pikku-kakkonen n.1v.10kk tämän uuden tulokkaan syntyessä.
Oikeastaan sitä en pelkää miten sitä pärjää, uskon kyllä että pärjätään ja eletään sen mukaan mitä elämä pikku-katraan kanssa eteen tuo. Mukava kuitenkin kuulla että täällä on muitakin odottajia joilla ikäerot näin pieniä. Jotenkin luo lisää uskoa tulevaan kun tietää muitakin vastaavassa tilanteessa olevia :)