Odottajan liikunta; Mistä energiaa siihen???

Mä olen viikolla 14, ja toistaiseksi olen jaksanut käydä ihan samalla tavalla salilla ja pumpissa kuin ennen raskautta. Hieman olen painoja salilla keventänyt joissain liikkeissä, kun olen huomannut että syke nousee korkeammalle kuin ennen.



En tiedä mitä tarkoitat sillä ettei tuloksia voi hakea, ellet sitten tarkoita isompia painoja tai painonpudotusta. Mutta kyllähän jonkinlaiseksi "tulokseksi" voi laskea jo senkin että ylipäätään liikkuu! Kannustaisiko esim. jonkin tietyn minuuttimäärän tavoitteleminen viikossa tietyllä sykealueella?



Mulla on se ihana tuki liikkumisessa, että käydään miehen kanssa yhdessä salilla, ja nyt se on luvannut lähteä joku kerta kokeilemaan myös pumpia seuraksi :) Löytyskö sulle kaveria joka voisi houkutella liikkuman yhdessä?



Mä olen myös sitä mieltä, ettei liikumattomuudesta kannata raskauden loppuvaiheessa ottaa mitään syylisyyttä kannettavakseen, jos ei oikeasti jaksa. Sullahan on ylimääräinen jumppapaino mukana kuljetettavana joka heti kun vähänkään liikut!

Heip, Mulla on aivan sama tilanne. Ennen olen a)ollut kilpaurheilija b) myöhemmin liikkunut 4-7 kertaa vah 1h viikossa ja lisäksi koiran ulkoilutus lenkit. Nyt tuntuu että ne koiralenkit jo aivan tarpeeksi. Päikkärit venyy helposti yli tunnin mittaisiksi. Alkuraskaudesta olin niin huonossa kunnossa että laitoin salikortin tauolle, nyt se kieltämättä harmittaa hiukan, mutta toisaalta mulla on ollu megapitkiä työpäiviä. Pitäisi jotenkin saada tämä ahteri liikkeelle. Nyt rv 21 menossa ja tuntuu että kuntorapiistuu ja vatsalihakset venyy. Hauiskaan ei enää näy. Kamala morkkis liikkumattomuudesta. Jumppapallon täytin ja toivoin gymstickiä lahjaksi. Painoja en enää uskalla nostaa kun tarvitsen melko painavat jotta liikkeet tuntuisi jossain. Ideoita kaivataan täälläkin..

Kiva kuulla, etten ole ainoa laatuani. Mullakin noi päikkärit venyy. Tuntuu vaan että oon yks laiska lusmu, ku en saa mentyä salille.

Aika kovaa reeniä vetelin, eli paljon painoja, vatsalihaksia näkyviin ja piiitkiä reeniaikoja. Nyt ku liikkeet on joutunu vaihtaan vähemmän haastaviin=(mielessäni) ei niin tehokkaisiin, niin sekään ei enää motivoi. Ja kyllä, painoakin siellä tiputettiin samalla.

Reenikaverina olis kyllä mies omasta takaa, mutta se ei noista ryhmäliikunnoista oo oikeen kiinnostunu.

Mullaki olis toi pallo ja matto, mutta hävyttömän vähäseks on käyttö jääny, osittain tilaongelman takia=raivaa tietä puolituntia että voit liikkua 20min.

On toi muutenki vähän aika kysymys. Herätys kuuden jälkeen, joten salilla pitäis olla kuudelta että selviäis kahdeksalta muihin hommiin suihkun raikkaana yms. Kymmeneltä pitää olla nukkumas, eli ei riitä että tuun ysiltä pois, adrenaliini virtaa niin paljo viel sillon etten nukahda pitkään aikaan.

Minä myös samaan sarjaan kuuluva mutta tilanne siinä määrin erilainen että odotan nyt toistani (ihan alussa). Tai oletan että teillä esikoinen tulossa?



Esikoista odottaessa kävin väkisin salilla, juoksin ja jumppasin ihan täysillä n, viikolle 30 asti vaikka millään ei huvittanut mutta kun "pakko" oli. Toisaalta urheilun jälkeen oli enemmän virtaa mut eihän se kivaa ollut. Nyt eka lapsen saatua ja toista odottaessa on fiilis sillä tavalla eri että olen paljon suopeampi itseäni kohtaan. Pääsin nopeasti synnytyksen jälkeen hyvään kuntoon ja elämään tullut muutakin sisältöä kun punttitreeni. Olen jumpannut ja pumpannut elämässäni säännöllisesti niin monta vuotta että välillä on hyvä antaa vaan olla. Sitten se treeni taas maistuu ja tulosta syntyy kun sen aika on.



Armoa itsellenne naiset :)

Itsekin liikuin aktiivisesti ennen raskautta, salilla 3-4 krt viikossa, kerran spinningissä ja siihen päälle koirien kanssa lenkkeily, hiihtäen, juosten tai kävellen.. Sekä niiden kanssa treenaus, missä myös sai liikkua ihan ripeästi ja pitempään..



No, liikunta noissa määrin jäi jo ennen kymmenettä raskausviikkoa, siitä piti huolen pahoinvointi ja väsymys.. Kun ei mitään oikein saanut syötyä, niin eipä sitä jaksanut liikkuakaan, hyvä kun sai koirat edes jotenkuten lenkiteltyä.. Vaikka ei sillä, en joutunut niin kauheasti oksentamaan, mutta kun ei pystynyt syömään, kun tiesi, että ylös tulee.. Sitten ennen kuin pääsin tästä alkuraskauden vaivasta erilleen, alkoi vanha tuttu välilevynpullistuma vaivata.. Olin useamman viikon sairaslomallakin ja sellaisessa kunnossa, etten todellakaa pystynyt liikkumaan. Pikku hiljaa mahan pullahdettua selkäkin alkoi helpottamaan ja pysyin alkaa tekemään kävelylenkkejä, mitkä mulla helpottavat kyseiseen vaivaan..



Joten jostain 20. raskausviikon tuntumasta ainutta liikuntaa ovat olleet pitkät kävelylenkit koirien kanssa sekä niiden treenaus, ja rehellisesti sanottuna en enempää olisi jaksanutkaan, koska työnikin oli sangen fyysistä.. Viikkojen vieriessä tahti vain on hidastunut, mutta olen tyytyväinen siihen, että oon edes voinut liikkua, ei ole aiemmin supistellut tms.. Tokikin harmittaa, kun ne kovalla työllä tehdyt lihakset ovat hävinneet ja kunto rapistunut, mutta kerkiäähän niitä hankkia takaisinkin.. Kunnon hikilenkki on jo pyörinyt usean viikon ajan haaveena, mutta ei kait auta kuin pitää se hetken vielä sellaisena..



Mutta sanoisin, että jos kroppa selkeästi sanoo, että hidasta tahtia ja rauhoitu, niin kannattaa kyllä kuunnella.. Raskauden aikana kuitenkin ruumis joutuu ihan erilaiselle koetukselle kuin aiemmin, ja kannattaa mielestäni antaa sille aikaa sopeutua ja sitten palautuakin.. Loppujen lopuksi se yhdeksän kuukautta on sangen lyhyt aika!!



Maria-84 38+3

Mä olisin samoilla linjoilla Kesäeemelin ja Maria-84:n kanssa; armoa naiset itsellenne! Jos käytte koiran kanssa ulkona, se riittää!! Kuntoa voi sitten alkaa kohottaa, kun vauva on syntynyt (jos jaksaa!)



Mä kävin ensimmäistä odottaessani uimassa säännöllisesti ja nyt yritän käydä jumpassa ja hiihtämässä kerran viikossa. Muuten kävelen ja löhöilen! Uskon siihen, että keho kertoo, miten paljon liikuntaa on hyvästä ja keho oikeasti tarvitsee tosi paljon enemmän lepoa!! Myös joku raskausajan jooga vois olla hyvä. Kävin ekassa raskaudessa, mutta asuin silloin ulkomailla, en tiedä onko täällä sellaista! Koin sen kuitenkin silloin erittäin hyväksi!



Mutta siis vaikka kuinka paljon on liikkunut, niin unohtakaa se itsenne pakottaminen! Olette raskaana! Jumpan aika tulee myöhemmin...

Alfrida 10+1

Fiuuu...viime viikolla meinas tulla saikkupäivä reenin jälkeen. Menin body pumppiin piiitkästä aikaa. Vetelin pikkusen pienemmillä painoilla ku keväällä, MUTTA en ottanu huomioon että elopaino lisääntynyt 8kg viime keväästä. Kyllä oli jalat hapoilla seuraavat viispäivää. Eli näin meillä. Huomenna käyn kokeileen pyöräilyä ku tiistaina jäi pumppi väliin. Energiaa sieltä kyllä sai!:) Mitä ny muuten tälle saralle tulee, niin pikkusen liikaa ressaan painon nousustakin. Tiedän kyllä että turvotusta osa, mutta silti kiukuttelen itelleni. Vaikka pitemmällä aika välillä ku painon nousua kattoo niin normisti mennään. Aloin kuitenki taas kattoon vähän paikkari pisteitä etten söis ihan kohtuuttomasti, helpompi vahtia nyt ettei mee ihan överiksi kuin imettäessä koittaa tippalinssissä vetää keittokuuria että sais ylimäärät pois.

Oon syöny suunnilleen oma pisteraja+pitopainon pisteet 5+300 uutta kaloria, eli 3-5pistettä riippuen rasvan määrästä.

Kyllä tääläkin on toi liikuntapolitiikka aika vähiin jäänyt. Aluksi oli pahoinvointia ja väsymystä. Töihin kuitenkin pakottauduin käveleen n 20min suuntaansa. Kuntonyrkkeily jäi kun ei vatsamakuu liikkeet ja hypyt tuntunu kovin miellyttäviltä kun tissit aristaa. Vaikka ostin uudet hyvät tukevat urheiluliivitkin. Jääkiekkoa oon sitkeesti koittanu käydä pelailemassa 1x vko. Huomaa vaan ettei jaloissa oo yhtään puhtia! Ei saa aina edes hikee pintaan vaan se on enempi sellasta rusettiluistelua. Viimekerralla tuli luistelusta polvet tosi kipeeks. En tiedä olisko syynä muuttunut lantion asento? Kai sekin huvi saa jäädä, viikoista kiinni koska ei enää varusteet mahu päälle. Kävelyvauhtikin on aikalailla hiipunut. Sauvoilla saa jonkun verran tahtia kiihtymään, mutta näillä pakkasilla sitte taas paksu vaatetuski hidastaa tahtia. Mammajoogaan menisin mutta eihän täälä mettässä sellasta oo. Selkä kyllä väliin ilmoittelee liikunnnan tarpeestaan. Niin no oon mä hiihtämässäkin välillä käynyt mutta tahti on tosiaan se että kaikki mummut ja papatki suksii tällasen sunnuntaihiihtäjän ohi. Innolla jo odotan kesää ja synnytyksen jälkeistä paluuta rullaluistimille ;)



rv 19

RV 23 ja niin puhti pois. Toki alkuraskaus meni oksennellessa ja aina ulkoilemassa oksensin ojiin jne.

Nyt olo jo parempi mutta voimia töiden ja kaiken arjen pyörittämisen jälkeen ei ole mihinkään.

Eniten harmittaa se, että tiedän tämän ajan olevan raskauden "parasta" aikaa liikkua, kun vielä fyysisesti voisi mennä "aika vapaasti".

Salikortti polttelee taskussa mutta en ole kertaakaan sinne saakka päässyt. Kaikki säännöllinen ulkoilu on jäänyt pois, koska en vaan jaksa.

Mamma yogan numeronkin katsoin tuohon valmiiksi mutta en ole saanut sinnekään soitettua. Kaikki töiden jälkeen iltaisin tapahtuva tuntuu olevan liikaa ja aamulla ei olevinaan ehdi.

Kerran/pari viikossa jumppaan kotona lyhyen selän vahvistussarjan mutta siinä se.



Ja kauhulla odotan synnytyksen jälkeistä aikaa, jos olen jo nyt näin RAPAKUNNOSSA!

Onneksi paino ei ole noussut.

Ajattelin tsempata tän ketjun naisia omalla tarinalla. Olen aina liikkunut paljon ja monipuolisesti. Kun aloin odottamaan esikoista loppui liikunta kuin seinään. Alussa väsytti kokoajan ja myöhemmin jouduin jäämään töistä sairauslomalle, kun supisteli ja oli kaikenlaista vaivaa. Lenkillä kävin ehkä kerran viikossa muutaman kilometrin, jos sitäkään ja sekin itku kurkussa. Painoa tuli raskausaikana lähes 30kg, josta tosin suurin osa nestettä. En juurikaan herkutellut, eikä minulla ollut mielitekoja mihinkään. Ahdisti ja masensi oma peilikuva ja tunsin huonoa omatuntoa koko raskausajan, turhaan.



Synnytys oli helppo vaikka olin ihan rapakunnossa, eli sekin uskomus on ihan huuhaata. Fitnessurheilija-ystäväni synnytys oli todella rankka ja vaikea vaikka hän pystyi treenaamaan loppuun asti päivittäin ja oli todella rautaisessa kunnossa. Minulla "jäi" sairaalaan vain 5kg, (vauva painoi 3kg ja neste ei vielä siinä vaiheessa ollut lähtenyt kropasta) mutta kotona, kun imetys lähti kunnolla käyntiin laihduin jopa noin 1kg/päivä vauhtia alkuun, ihan sama mitä söin. Ja täytyy tunnustaa, että hampurilaisia, pizzoja ja suklaata kului luvattoman paljon.. ;) Ainoa asia mikä jäi vähän harmittamaan imetysajasta oli se, että jos olisin syönyt enemmän terveellistä, kunnon ruokaa ja jättänyt herkut vähemmälle olisin laihtunut reilusti alle lähtöpainon. Imetys oli kyllä elämäni paras ja helpoin laihari. Siinä on koko ajan nälkä ja jano, ja jos ei syö tarpeeksi ei maitoakaan tule kunnolla. Pääsin silti lähtöpainooni takaisin noin 9kk:ssa eli samassa ajassa missä painoni sain :). Kunto nousi synnytyksen jälkeen kohinalla vauvaa kannellessa ja pitkillä vaunulenkeillä säässä kuin säässä. Kävin vauvajumpassa ja myöhemmin imetyksen loppuessa aloin taas käydä omissa treeneissä ja jumpissa. Vaikka olin yli 30-vuotias ensisynnyttäjä, kroppani palautui loistavasti raskaudesta ja synnytyksestä, kaikesta painosta huolimatta.



Jos kaikki menee hyvin, meille tulee lokakuussa uusi vauva ja tällä kertaa aion olla itselleni armeliaampi: liikun jos voin ja jos en niin lohduttaudun sillä, että raskaus kestää vain sen 9kk.. ;)

vaikka ei olisi kuin maannut raskauden aikana. Vaikka raskaus ei olekaan sairaus, niin useimmilla jo hempan lasku, pahoinvoinnit yms hidastaa tahtia. Turvotusta tulee jos tulee, toki voi yrittaa arkisesti liikkua ja syoda terveesti, mutta jos ei jaksa treenata, niin ei jaksa.



Vauvan kanssa voi lenkkeilla mielin maarin, ellei sitten satu olemaan koko katrasta kintuissa.