Meidän oleskelu-lupa prosessista...
Olen tällä hetkellä hyvin loppu tähän tilanteeseemme, en tiedä kuinka saan voimia tähän taisteluun.
Joskus tuolla aiemmin kerroin tarinaamme, tässä pientä kertausta.. menimme mieheni kanssa naimisiin 06/2004 jolloin laitoimme myös oleskelu-lupa hakemuksen perhesiteen perusteella. Haastatteluissa olimme 11/2004, kielteinen päätös tuli 09/2005. Valitus tehtiin ja laitettiin eteenpäin 10/2005, mieheni sai käännytyspäätöksen, joten yhdessä lähdimme miehen kotimaahan, vuoden vaihteessa minä tulin takaisin Suomeen.. Nyt valitus on hallinto-oikeudessa jossa kuulemma menee n. 11kk.
Olen laittanut sähköpostia hallinto-oikeudelle, että eikö asian eteen voi todellakaan tehdä mitään, mikä nopeuttaisi käsittelyä, että mieheni pääsisi nopeammin takaisin kotiin. Sähköpostiin ei vastattu, joten menin itse paikan päälle. Kunnollista vastausta tähän kysymykseen en saanut, pelkkää änkytystä vain. Otin yhteyttä Vähemmistövaltuutettuun, hän ei voi meitä auttaa, osasi vain neuvoa, että kannattaa kysellä asian käsittelijää, ja hänen kanssaan neuvotella, saisiko asiaa nopeutettua.
Olen todella loppu tähän kädenvääntöön, tahdon vain perheeni takaisin kokoon. En tiedä enää kuinka jaksan. Miehen kanssa jutellaan päivittäin mesessä, mutta en tahdo häntä stressata lisää, vaan yritän näyttää vahvalta. Kavereille on turha puhua -kellään ei ole samanlaista kokemusta, eli eivät ymmärrä tästä taistelusta yhtään mitään.. Kunhan olen töissä seitsemän päivää viikossa, niin se onneksi pitää ajatuksia hieman poissa.. Taidan vielä käydä ylikierroksilla hormonienkin takia, odotan nimittäin esikoistamme syntyväksi loppu kesällä. Lapsen isä ei siis pääse näkemään lapsensa syntymää, ei ultria, ei valitsemaan vaunuja/turvakaukaloa.. ei mitään. Ja hallinto-oikeudessa ovat myös tietoisia vauvasta, sinne olen toimittanut raskaustodistuksen kaikkien muiden todisteisen lisäksi..
Nyt näyttää ainoana vaihtoehtona olevan, että matkustaisin miehen kotimaahan synnyttämään -joka tarkoittanee sitä, että sinne pitäisi matkustaa jo 3 kuukautta ennen laskettua aikaa, lentokoneeseen ei päästetä sitä myöhemmin. Ja tietysti miehen kotimaassa menisi aikaa lapsen syntymänkin jälkeen -eihän ihan vastasyntyneen kanssa voi lentokoneeseen lähteä.. (matka kestää yhteensä n.12 h..kun otetaan huomioon lentokoneen vaihto jne.) Eli, menettäisimme äitiyspäivärahat, äitiyspakkauksen, kaikki, ja sehän tarkoittaisi taas sitä, että suomeen palatessa vauva hoitoon, ja vanhemmat töihin.. Siis tää touhu on niin uskomatonta, ei tällästä voi oikeassa elämässä tapahtua, eikö tässä hommassa todellakaan ole mitään tehtävissä..???
Odotusajan kuuluisi olla elämän ihaninta aikaa -mutta tästä on kyllä ihanuus kaukana, pelkkää stressiä.. ihankuin olisin yksinhuoltaja, kun joudun kaiken yksin hoitamaan. Luulisi jokaisella perheellä olevan oikeus perhe-elämään ; meidän tilanteessa päästä yhdessä ihastelemaan vaunuja,sittereitä, mutta ei..
Kiitos Sinulle, kun jaksoit lukea.
Kommentit (6)
yhteyttä johonkin ministeriöön, josta sitten lähti asiat liikkeelle ja mies sai jäädä Suomeen jo sillä perusteella, että se olisi ollut vaimolle suuri rasitus olla raskaana ja synnyttää ilman aviomiehen tukea!
Älä anna periksi ja etsi joku reitti. Soita vaikka ulkoministeriöön/oikeusministeriöön jne ja vaan yritä. Selitä tilanteesi ja painota raskauttasi, ettet jaksa olla ilman miestäsi eikä heillä ole oikeutta pakottaa SINUA SUOMENKANSALAISTA muuttamaan ulkomaille synnyttämään sen vuoksi, ettei miehesi voi saada lupaa tulla Suomeen! Ole tiukkana!!!
Toivottasti onnistut. Yritä vaikka saada vanhempasi auttamaan, voi olla aivan erilainen vaikutus kun oma isä esim. vaatii vävypoikaa Suomeen!
Luin kirjoituksesi ja se oli karmiva ! Olen itsekkin ulkomaalaisen kanssa naimisissa, mutta me kuulumme niihin onnekkaisiin joiden asiat ovat hoituneet hyvin ja nopeasti. Kirjoituksesi perusteella ei voi muuta kuin sanoa, mikä maa tämä Suomi on, jos se kohtelee kansalaisiaan ja syntymätöntä lasta, kuten teidän perheelle on käynnyt. Hyi hävetkää siellä UVIssa tai hallinto-oikeudessa, jos TE aiheutatte ihmisille tälläistä kärsimystä. Latizia koita jaksaa !!!!!!! Paljon tsemppiä sinulle ja miehellesi... ja vauvalle !
Kyllä nyt hävettää olla suomalainen ...t.emmi
Tuosta taistelusta tiedä, meillä meni nopeasti ja kivuttomasti.
Muistan, että laitoimme oleskelulupahakemuksen mukaan muutamia valokuvia, esim. meidän ja vanhempiemme kesäretkeltä. Mm isäni ja mieheni kalastamassa. :)
Onko sinulla, miehelläsi ja vanhemmillasi hyvät välit? Tosiaan jos saisit vaikka isältäsi lisukkeen hakemukseen (oli se sitten uusi oleskelulupahakemus tai valitus), että alkaa käydä liian raskaaksi sinulle yksinään... Musta tuntuu, että joskus UVIssa ajattelevat, että jos se " perus-suomalainen" suku on " hörhöilevän ja maailmoja syleilevän" jäsenensä (siis sinun :) ) ja " pelottavan" ulkomaalaisen takana niin sitten se ei ole lumeliitto.
Tsemppiä ja jaksamista! Raskaushormoonit ei kyllä yhtään auta tässä asiassa. Itse olin ihan skitso raskaana, vaikka mies oli mukana koko ajan. Mutta ajattele, että ainakin sinulla on sitten kaksi asiaa minkä vuoksi jaksat jatkaa taistelua!
Heips!
meki haettiin oleskelulupaa ku olin raskaana ja naimisissa.saatiin aika nopeeta se ku kiirehettiin ja ku la läheni. sitä vain aattelin että se täti poliisilla kerto hyvin realistisesti mitä voi tapahtua miten voi tehä jne...jos ei saa lupaa. ja mun mielestä kans voi valittaa oikeuteen mutta voi kans hakee uudesta oleskelulupaa! ja la lähenee " pakkohan" niitten on se antaa! voisiko miehesi hakea suomen suurlähetystöstä kotimaassaan tai sinäki voit laittaa paperit suomesta! ahistele myös kotikaupunkis polisiia että onko mahollisuutta tehä muuta! mut mun mielestä ainaki sitä oleskelulupaa voi hakea uudestaan!!! tsemiä! ja voimia!!
Mä oon sitä mieltä että jos jotakin todella haluaa tai tarvitsee, siis vereslihalla. Sen kyllä saa, mulla on tuttu joka oli vastaavassa tilanteessa ja jonka mies sai oleskeluluvan 5kkden oleskelun jälkeen,(arabi siis kyseessä). Nainen raskaana ja vauva syntyy kesän lopulla.
Nainen ei antanut periksi ja teki asian eteen kaikkensa.
Ja hän ei ole suomalainen mutta suomen kansalainen. Siis jospa näin ei-suomalainen suomen kansalainenkin saa oikeutta asiaansa sisukkuutendsa ansiosta, miksei suomalainen suomen kansalainen?
Ja totta kai täytyy myöntää että jokainen tapaus on erilainen, enkä halua mitenkään syyllistää, vaan auttaa uskomaan että toimimalla ja sisukkuudella on pakko saada aikaan jotain. Itse uskon niin.
Tuomitkaa jos haluatte mutta tämä on mielipiteeni, olen seurannut vierestä monen taisteluja ja kyllä siinä omaa tahtoakin ja sisukkuutta tarvitaan.
Jos mä olisin sun sijassa ni menisin vaikka sinne samperin " paikan päälle" enkä suostuisi poistumaan ennen kuin joku antaa edes selvän vastauksen. Tai ratkaisun. Tai kävisin siellä ryynäämässä niitä joka helvatan päivä. Luulis että tulis asiaan muutosta.
Sisukkuutta!
Itselläni oli sellainen tilanne,että olin raskaana tässä viime keväänä ja odottelimme miehelle oleskelulupaa.Mies siis oli kotimaassaan. Tiedän kyllä tunteen,kun joutuu yksin käymään ultrassa jne. ja mies jää kaikesta paitsi :(
Muistan kun tuntui,ettei se UVI tee asialle mitään,vaikka oli kiirehtimispyynnöt jne. Vihdoin ja viimein mies sai oleskeluluvan ja pääsi tänne vain 4 päivää ennen synnytystä!
Tuosta hallinto-oikeudesta. Meillä oli alunperin siellä paperit,koska saimme ensin kielteisen oleskelulupapäätöksen. Paperit olivat ensin noin 6kk VÄÄRÄSSÄ hallinto-oikeudessa,sitten ne lähetettiin oikeaan paikkaan ja siellä tosiaan sanoivat,että menee noin 11kk,kunnes käsitellään :( Siinä sitten keksin,että tehdään kokonaan uusi oleskelulupahakemus (perhesiteen perustella,koska olimme naimisissa,vauva tulossa) ja vedettiin sitten se hallinto-oikeuden paperi kokonaan pois. Eihän tätä ideaa kukaan mainostanut (tietenkään!) mutta onneksi tajusin tällaisen mahdollisuuden. Olisiko teidän tilanteessa mahdollista toimia samoin? Onhan siinä teidän jutussa tapahtunut muutosta,kun vauva tulossa. Siis kun eihän uutta ol.lupaa saa/kannata hakea jos ei perusteet ole muuttuneet.
Ai niin,muistan vielä kun kysyin hallinto-oikeudesta,että voisiko jättää kiirehtimispyynnön,kun vauva tulossa. Nainen sanoi nuivasti,ettei heillä tunneta mitään kiirehtimispyyntöjä ja vauvan tulo ei ole mikään (hyväksyttävä) syy. Just...