~¨TorsTaiTa JoulunPaLLeRoT~¨

Ja eiliseen pinoon: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8449888&p=2&tmode=1&smode…

Eilisestä asti on hieman supistellut :( Tekisi mieli käydä tsekkaamassa paikat, mutta menee varmaan ensiviikkoon. Nyt on pitkiä päiviä töissä, ettei ehdi/pääse töistä ja huomenna lähden viikonlopuksi reissuun suoraan töistä. Tosin tämähän voi olla turhaa hätäilyä? Kun sehän on kai ihan normaalia, että tässä vaiheessa jo tulee harjotus-suppareita?



Mitenkäs teillä muilla, joilla on supistellut. Missä vaiheessa olisi aiheellista käydä itse lekurin pakeilla? Jotenkin, en ilkeä pienen vaivan takia tuonne kömpiä, etteivät pidä ihan kahjona.

Eilisen pinon kävin lukemassa juuri.



Pikkusiskolle: Kivaa kun kävitte. Neidit tulivat tosiaan hyvin toimeen ja meidän neiti vielä eilenkin toisteli koko ajan teidän neidin nimeä. Pitää nähdä uudestaan joku päivä.



OMA NAPA: ei mitään uutta, viime yö meni pyöriessä, edellisyönä sain nukutta 6h putkeen jeejee! oli tosi pirteä olo kyllä sen jälkeen, mutta tänään väsyttää, eilen kun tuli koko päivä shoppailtua, tosin löysin itelleni EN MITÄÄN, neiti sai kurahanskat ja 2 yöpaitaa.



Supisteluista joku kyseli. Juu niitä on täällä lähes päivittäin. Ei onneksi kivuliaita, mutta tuntuvat kyllä. Ensi viikolla onkin lääkäri, saa nähdä kurkkaako onko supitukset saaneet jotain aikaan vai jatkaako vain sairaslomaa. 2viikkoa olisi enää töitä ennen äitiyslomaa, joten tuskin se mua kuukauden sairasloman jälkeen enää töihin laittaa...



Hauskaa päivän jatkoa muille!



Niisku

Iitulille:

Joo, muistat oikein että minulle on leikkaus edessä, mikäli istukka vielä on levittäytynyt täysin kohdunsuun päälle. Ensiviikolla on ultra, joten siellä kuulen sitten lopullisen " tuomion" . Luultavasti sovitaan jo leikkauspäiväkin, jos leikkaus on pakollinen.

Niin.. suhtautumiseni leikkaukseen joutumiseen.. Olen alistunut. Ymmärrän, että se on pakosti edessä olosuhteet huomioonottaen. Pelottaa ihan vietävästi. Toipuminen arveluttaa, koska kotona on kuitenkin liuta pieniä lapsia, joulunhässäkkä heti leikkauksen perään. Noh.. menee kait se omalla painollaan sitten kuitenkin, vaihtoehtoja kun ei ole.



Työpaikasta.. Laitoin hakemuksen vetämään kuitenkin! En tietenkään tule valituksi, mutta yritän silti tunkea jalkaani ovenrakoon.

Joku ehdottikin sellaista vaihtoehtoa, että jos palaisin työelämään (siis jos saisin paikan) heti pakollisen äitiyloman jälkeen, eli vauvan ollessa noin 3kk.

En tätä edes harkitse.

Mielestäni vauva on silloin vielä auttamattomasti liian pieni. Harkitsen työelämään paluuta aikaisintaan kun vauva on noin vuoden ikäinen.

Taidan siis jäädä ilman unelmatyöpaikkaani *huoh*, mutta lapset on arvojärjestyksessä ensin, myös unelmatyöpaikkani edessä.



Muutoin ei omassa masussa sen kummempia kertomisia olekaan.. vauva mylläilee taas, vaikka melko laiskimus onkin. En ole tämän raskauden aikana tuntenut vielä ainuttakaan kunnon potkua =O

vain pieniä hipaisuja ja muljaisuja. Joskus jotain raajojen oikomista.

Melkoisen rauhallinen kaveri siis tulossa? hyvä niin, meidän perheessä kun on jo kolme melkoisen vilkasta vipeltäjää (olleet jo masussa).



Mutta nyt on lopeteltava jo.. Päiväuniaika koittaa niin lapsille kuin äidillekin =D



-mm- ja PikkuPoju rv 28+1 (joko jo noin paljon?..laskinkohan väärin?)

Olit kirjoittanut tuolla kyllä hyvän näkemyksen downiin koskien. Olen samoilla linjoilla, että minusta ketään ei pitäisi tuomita liian kriittisesti. Elämäntilannekkun on jokaisella erilainen, joten on todella väärin käydä ns. syyllistämään tehdyistä valinnoista. Varmasti tulos on monen asian summa.



Nyt on massu paremmassa kunnossa. Tirriäinen vain on mesonnut nyt tiheään tahtiin tuolla yksiössään. Lienekkö lohikiusaus ollut pienoisen mieleen myös ;)



T. Tirppana ja masukki 27+2

Taas viikko vierähti etten ehtinyt tänne kirjottelemaan.. hieman myös laiskotti. Ja hetki meni ennenkuin oli kaikki pinot lukenut. Katsotaan muistanko nyt niistä mitään.



Galluppi tais olla ensi tapaaminen: Me tavattiin miehen kanssa (hieman kornia) sokkotreffeillä jonka yhteinen tuttumme meille järjesti. siitä on pian 10v aikaa. kihloihin mentiin ja yhteen muutettiin ekan vuoden aikana sit 01 syntyi esikoinen ja häät ja kakkonen syntyi 02. Joku tos kehuskeli romantisella kosinnalla (joka myös oli sitä, het alkoi hymyilyttämään.). Omani tapahtui välimereren rannalla tähdenlentoja katsellessa ja mies kertoi toivoneensa tähdeltä että saisi vietää loppuelämänsä minun kanssa, kyl siinä oli akka kummissaan kun mies kaivoi sormuksen esille. Siinä voisi olla hyvä galluppi aihe seuraavaksi.. miten sinua kosittiin??



KIPUA JA SÄRKYÄ: Sit vähän ikävämpi aihe mut niin tuttu meille kaikille.. kovista selkä ja lonkka kivuista on ollut paljon puhetta niin meillä kuin muillakin odottajilla. Omani katosivat miltei täysin yhdessä yössä kun ostin TODELLA kovan patjan. Ihan halpa ei patja ollut, mut muutos on uskomaton. Patja nosti väliaikaisesti sänkyä hieman ylemmäksi joka helpottaa myös ylös pääsemistä sängystä. Toivon et patja on myös hyvä kun alkaa imetys aika jolloin ainakin oma selkäni on ollut kovilla. Toivon et jos tämä vinkki vaik helpottaisi jonkun oloa.



OMANAPA: Kiristää.. ahdistaa.. meinasin eilen kaupassa möksähtää lattialle kun tuli toinen odottava vastaan jonka vatsa oli valtava.. siis varmasti kaksikertaa isompi kuin itsellä.. pikkasen alkoi hirvittämään, et tuoko on vielä edessä ja nyt jo tekee tiukkaa. Neuvola lääkäri vasta 10.10 aika matelee nykyään.



Jotain piti vielä olla... kait se tulee sit yöllä mielee...



nefili 26+6 kait.. luulisin.. äh en tiedä..

ja kakki oli ok. Kohdunsuun tilanne oli ennallaan, rauhallisesti pitää ottaa edelleen. Kyseli, että onko kotiapuja ja isännälle kuulema siivousvuoroja.

Synnytystapa-arvio tehdään omassa tk:ssa ensin ja sitten synnytyssairaalassa. Vauvelin koko-arvio oli nyt 1300g.

Synnytystapa-arvio tehdään sen vuoksi kun tämän hetken kuopus jäi kiinni .



Hb oli tullut rytäkällä alas, viimeksi oli 139 ja nyt 118. Rautaa suositteli, mutta kun tuo vatsa ei oikein siitä tykkää... Painoa on tullut 2 kg koko raskauden aikana, eli " toivomusten" mukaan. Vauveli oli raivotarjonnassa, saas nähdä pysyykö.



Gallupia taisi olla miehen tapaamisesta... Minä tapasin mieheni lomalla ja siitä lähtien ollaan kimpassa oltu. Vuoristorataahan se alussa oli välimatkan vuoksi, mutta tässä sitä edelleen ollaan. Eli tavattiin 89/90 vuoden vaihteessa, kihloihin 91, naimisiin 95, lapset 96, 98 ja 01.



Supistelua, lantioipuja, närästystä ym vaivaa löytyy tasaisesti. Kuten monella muullakin. Eiköhän niitten kanssa kuitenkin pärjäile.



Vaunuja olisin mielellään lähdössä jo ostamaan, mies vaan toppuuttelee. Jospas lähiaikoina kuitenkin. Sänkykin puuttuu ja kaukalo...



Sellaista tällä kertaa sateen keskeltä.



Jouluodotus 28 tasan

Eilen kirjoittelinkin ihan pitkästi, mutta sitten hävisi tekstit, kun akku sammui...kääks! Että vähän otti patuliin...



Syksy se vaan tulla jollottaa, Gallupista vaikka sen verran, että tapasin mieheni ollessani 1993 vaihtarina täällä USAssa 16-vuotiaana... Että nuorena sitä pitikin jo aloittaa " vakava suhde" . :o) Kihlat 95 naimisiin 97, koulut kuitenkin tuli käytyä loppuun ja vieläpä alan töissäkin pari vuotta oltua ennen lapsia, 02 ja 03 ne siis. Nyt kolmosta odotellaan, ja ensi vuonna jo 10-vuotis hääpäivää vietetään. Tavoitteena sitten joskus naamat kurtussa viettää vielä 50-vuotis hääpäivääkin yhdessä... :o)



IITULIN kyselyyn turvotuksesta lisäisin ananakseen ja mansikoihin vielä vesimelonin (mikä on ehkä huonommin nyt jo saatavilla?) sekä sitruunamehun. Pitäisi kuulemma litkiä sellaista puristettua sitruunamehua jossa on just sen verran vettä lisättynä, että sen saa alas menemään... Kaikkeahan voi kokeilla! Onhan sulla verenpaineet kurissa eikä mitään päänsärkyjä-näköhäiriöitä tms? (mulla on nimittäin nyt raskausmyrkytyksen pelot nyt jämäkästi takaraivossa..heh!!)



Sainpas eilen ajan uudelle lääkärillenikin. Entinen kun siis muutti pois, eli piti vaihtaa.... Mulla oli aika varattuna tolle uudelle kahden viikon päähän, mutta kuten sanoin, mua on alkanut vaivata raskausmyrkytyksen uusimisen pelot--toivottavasti olen vain vainoharhainen! Ja hänelle siis sain ajan eilen. Oli oikein mukava ja ymmärtäväinen lääkäritäti. Verenpaineet on todellakin lähteneen nousuun, mutta vielä ovat ihan sallituissa rajoissa. Turvotusta on pikkusen alkanut ilmenemään käsissä ja naamassa ja nyt on viimesen vajan viikon ollut päänsärkyäkin. Hän suositteli että tässä vaiheessa seurattais kahden viikon välein, mutta jos itseäni jännittää ja haluan tulla, niin saan käydä vaikka viikottain vastaanotolla. Lähinnä nyt vaan halusin tuon eka visiitin tieltä pois, että on sitten joku paikka minne soitella jos mitään ongelmia tässä ilmenee. Esikoinen kuitenkin syntyi rv32.



Mutta mutta...suunniteltu sektio siis olisi sitten kun mittarissa on 39 viikkoa. Edellinen lääkäri olisi tehnyt jo viikolla 38. Noh katsotaan kunhan sinne saakka päästään! Mites muilla, onko jo päivät lyöty lukkoon, vai miten siellä Suomessa tää asia hoituu?



MUTTER-MOMMYLLE vielä piti lähettää terveiset, että kivasti kirjoitit arvojärjestyksestäsi--lapset ensin. Olen kanssasi samaa mieltä. Vaikeata on, kun tollainen unelma paikka nyt on " tarjolla" ja pitää jättää väliin, mutta halusinpa vain lähettää sinulle tsemppejä edes nyt näin netin välityksellä!



Tässäpä nää tärkeimmät tältä erää.

UM 29+2 (eli enää 10 viikkoa raskautta jäljellä!)

Eilen olin lekurissa, saikkaria rapsahti vajaat 3 viikkoa. Paineet oli vähän koholla, painoa ei ollut tullut edellisen 5 viikon aikana yhtään lisää ja neljättä viikkoa jatkuva päänsärky riivaa edelleen. Muuten kaikki oli kyllä ok, kohdunsuu suljettu, pissa puhdas jne. jne.



Kyllä tää saikku taisi tulla ihan tarpeeseen, henkinen paine töissä alkaa olemaan sitä luokkaa että ei ihme että paineet ovat vähän koholla :-) Olen kyllä lähtökohtaisesti sitä mielä että raskaus ei ole sairaus ja väsymys ei ole syy olla pois töistä, mutta mutta... Jos saisi ainakin tuon päänsäryn hellittämään levolla (=ilman sterssiä).



Tuo painokin minua hieman huolettaa, vaikkakin elopainoa on omasta takaa sen verran ylimääräistä, että ehkä ei niin haittaa vaikkei tulisikaan enää yhtään lisää. Onneksi sokerirasitus oli ok, että ei tarvitse siitä huolehti.



Nyt tuli pikainen viesti, täytyy lähteä ruokkimaan perhe...



Teppis ja Juniori 27+5

Tänään tuli suuri huojennus. Minulla epäiltiin raskaushepatoosia eli tätä maksa- ja sappiarvojen kohoamista. Tulokset olivat kuitenkin normaaleja eli voin ihan rauhassa odotella loppuun asti. Iso kivi vierähti sydämeltä.



GALLUP: Tapasimme mieheni kanssa vuonna 1997 yhteisen ystävän syntymäpäivillä.

Kihloihin mentiin vuonna 2000 ja naimisiin 2003. Ei ollut mitään romanttista kosintaa. Taisin olla minä, joka otti asian esille, että mitä mieltä olet naimisiinmenosta ja sitten neuvoteltiin asiasta yhdessä melko pitkään ja jossain vaiheessa sitten sovittiin, että hommataan sormukset. Kai sitä kun on riittävän pitkään seurustelee niin nuo romantiikat yms. tuppaavat jäämään.



MAHA kiristää ja puristaa ja on ihan mielettömän pinkeä. Välillä tuntuu etten saa henkeä ja pikkuotus monottaa kylkiluita armottomasti. Tuntuu siis kaikin puolin ahtaalta. Toisaalta ihan kivaa, että vauva on kasvanut niinkuin pitääkin ja liikkuu hyvin. Synnytys vähän jo jännittää. Minulla on istukka takaseinässä tiukasti, joten eiköhän sitä perinteiseen mennä jos vaan vauva pysyy kääntyneenä. Perhevalmennusta on parin viikon päästä ja sitten pitäisikin jo varata tutustumisaika sairaalaan. Neuvola-aikojakin alkaa olla parin viikon välein. Odotetaan miehen kanssa malttamattomina uuden perheenjäsenen saapumista. On se vaan niin kiva joululahja. :)



rv. 29+5

Meillä on töissä semmonen hulapaloo että taitaa olla minullakin verenpaineet noussu. Sen näkee sitten ensi vkolla nlassa. (Onpa minulla paha tapa lyhennellä sanoja).. Stressi voi tulla jopa minullekin joka en yleensä ota paineita työasioista; mottona kun on että työ on vaan työtä ja elämä sen ulkopuolella on se joka ratkaisee :)) Kahdella työkaverilla on puhjennut paha ihottuma käsiin ja ihotautilääkäri sanoi heille että stressistä johtuu :o kamalaa!



Oma masu: toukka meinaa tulla nahan läpi ja on muutenkin kovasti liikkuvainen :) mikäs sen mukavampaa, ei tarvitse ainakaan ihmetellä että miten päin siellä ollaan ja että " kulkeeko henki" :)) Häpyliitos vaivaa välillä niin että istuminen konttoristoolissa mahdotonta: ratkaisin asian niin että teen töitä seisaaltani kuten kaupan kassatkin välillä :)) Samaten tuo vasen pakara riipii semmosta iskias tyyppistä kipua (paraskin sanomaan kun ei ole koskaan iskiasta ollut) :o



Auttakee vanhaa: koska sinne synnärille mennään tutustumaan? Me jätetään valmennukset väliin kun ei ole esikoinen tulossa, mutta saan lainaan synnytysvideon ja sitte käydään tutustumiskäynnillä kun on minullekin eri sairaala kun viime kerralla.



Tjaah, eipäs minulla ihmeempiä. Terveinä ollaan oltu koko perhe jo melkein vkon verran ja kiitollisia siitä :))



Mukavaa iltaa kaikille

RauPotar ja toukka 29+5 (joka pv kun tänne kirjottelee niin pysyy laskuissa mukana )

Kirjoitetaanpa poikkeuksellisesti nyt vasta illalla.



Olen nyt keksinyt, miksi saikulla ollessa ei ollut niin aktiivinen: Silloin ei viitsinyt pitää konetta koko aikaa päällä, kun taas töissä ollessa on netti muutenkin jatkuvasti auki.



Minä taidan kirjoittaa tänään itselleni yhden päivän sairasloman eli huomisen. Olen hehkutellut koko viikon, kuinka ihanaa on, kun flunssa meni ohi. Nyt sitten se ryökäle tuli takaisin lievän kuumeen kera. Kruununi ei taida kirkastua siitä, vaikka törröttäisin yhden tehottoman päivän eli huomisen töissä, joten taidan jäädä suosiolla kotiin potemaan. Tässä päivässä oli tarpeeksi kestämistä. :-(



TIRPPANA taisi kysellä supistuksista. En ole mikään yliasiantuntija kuin omieni kohdalla. Itse sain hepulin niihin rv 22 niiden jatkuttua jo melkein 7 vk. Kun menin näytille terveysasemalle, supistuksia tuli aika paljon ja ne kestivät aika pitkään verrattuna aiempiin. Häntä suorana menisin lääkärille, jos supistukset ovat kipeitä tai jos tulee vuotoa. Itse tosin haluan, että minun alakerran tilannettani seurataan säännöllisesti -etenkin kun esikoinen syntyi keskosena. Kivuttomat supistuksetkin kun voivat aukoa paikkoja, vaikka se kai harvinaista onkin.



MUTTER-MOMMY. Hienoa, että sait tehtyä hakemuksen. Toivottavasti jäät nyt mieleen työnantajalle! Mukava oli myös lukea, että alat sopeutua ajatukseen sektiosta, vaikkei ajatus taidakaan juuri innostaa. Mutta kuten sanoit, vaihtoehtoja ei ole.



USA-MAMA. Oliko se nyt nyt niin, että sinulla on joskus ollut raskausmyrkytys? Minulta ei ole mitattu verenpainetta vähään aikaan eikä myöskään tutkittu valkuaista. Ensi torstaina on kuitenkin seuraava neuvolalääkäriaika, joten siellä sitten. Kiitos muuten siitä sitruunamehuvinkistä. Tosin näyttää siltä, että syömilläni satsumamäärillä (lähentelee jo yliannostusta) on laksatiivinen vaikutus, heh.



GALLUP. Olin vähän alle 19-vuotias, kun tapasin mieheni. Siitähän on siis aikaa jo 17 vuotta, jos flunssan pehmentämät aivoni toimivat oikein. Kihloihin menimme parin vuoden kuluttua, mutta avioliiton solmiminen vaatikin sitten pitkän harkinta-ajan, hih. Esikoinen syntyi v. 2003.



Iituli rv 29+ (kai se on 29, en muista kauhean tarkkaan enää...)

Kovin on vähiin jäänyt kirjoittelu viime aikoina, tuolissa kun pysyn korkeintaan muutaman minuutin kerrallaan ja pitkälleen takas.



neuvolassa oli sokerikokeet yllättäen päinvastaiset eli arvot oli alle normaalien, laitoinkin aiheesta avauksen tänne sivulle, josko kohtalotovereita olisi, siinä yksi vahva syy siihen että asun sängyssäni... ei kivaa.



Oireena lähinnä tunne että taju lähtee ja heikottaa vaikka söisin koko ajan. Muutaman viikon oli raju pahoinvointi näin keskiraskaudessa, alkuun ei ollut kuin pientä kuvotusta. Painoa tullut noin 2,5 kiloa vaikka syön mielestäni paljon, mutta makeat ei uppoa minuun.



Tapaamisista: mieheni kanssa ollaan uusioperhe, rivakkaa tahtia mennään eli tavattu viime vuonna ja perheessämme nyt siis tulossa viides lapsi. se vaan kolahti niin kovin ja nopeasti ettei ollut tarvetta aikailla. vuoden seurustelun jälkeen oltiin harkitsemassa että joskus ehkä adoptio, kunnes luonto yllätti täysin ja toikin oman :-) Netin kautta tavattu aikanaan. Ja kun lapset oli enemmän kuin otettuja tilanteesta niin mikäs siinä. kaikki tuntuu olevan onnellisia tähän perheeseen.



kolotuksista: iskias vaivaa joka toinen yö ja vatsa on pinkeä.. en mahdu enää edellisen raskauden housuihini vatsan kohdalta, muuten menis kylläkin. tukivyö on ihan pakollinen varuste aina kun kotoa poistuu ja kotonakin välillä. auttaa noihin liitoskipuihin hyvin. supistaa, mutta ei enää puolivälin tapaan, joten lepo on vaikuttanut ja yhden ikävän stressitekijän poistuminen myös. supparit on kyllä tujumpia, mutta tulee vain harvakseltaan, ei edes joka tunnille.



mitäs muuta oli... jaa sektiosta. ajan saan 10.10 polikäynnillä. olisin saanut jo pari viikkoa sitten, mutta en ollut ehtinyt edes ajatella että minun pitäisi synnyttääkin........... aika tulee olemaan viimeistään 19.12, joten jouluksi pääsen kai kotiin, mutta voi olla että jo 13.12 leikataan. Vauva on aikas hyvän kokoinen ollut tähän asti. Vastaa pari viikkoa isompaa kuin raskausviikot nyt.



äitiyspakkaus tuli pari viikkoa sitten ja ihania ovat. kaikenlaista muutakin on tullut jo hankittua, sellainen hamsteri kun olen. kiitos huuto.netin



sairaalaan tutustumaan menisin minäkin, mutta en tiedä mitkä on satks käytännöt jos sinne haluaa mennä. aikaisemmat synnytykset mullakin muualla. sama se jos kuitenkin leikataan, ei tarvi saleja nähdä etukäteen ja huoneet on kaikkialla samanlaisia.



onko joukossamme muita jotka aikovat käyttää kestovaippoja vauvallaan? millaisella yhdistelmällä sitä lähtis alkuun? ompeletteko ne itse vai ostatteko? aika kallis kertaostos taitaa olla... en tiedä mistä uusia sais ostaa, paitsi että cm myy täällä noita äippäpakkauksen settejä ja niihin erikseen lisäimujakin. oli kiva löytö. setti maksaa kuitenkin noin 15 euroa. montakohan settiä tarvii olla ja vieläkö sitten joka kokoa? viisaammilta otan neuvoja.



jos menis laittamaan kuopuksen sänkyyn ja lukis päivän lehden.



natuli jotain 27 pinnassa taitaa olla.