###TOUKOisten aurinkoinen sunnuntai###

Mä nukuin ruhtinaalliset 4 tuntia putkeen, ennenkuin heräsin siihen kun tyttö tuli meidän sänkyyn. Olo on mahtava, onneksi edes noin kauan sain nukuttua näiden särkyjen kanssa.

Kyllä sitä alkaa jo olemaan ihan kyllästynyt näihin nukkuma-asentoihin ja kyljet sekä häpyluu huutavat armoa kääntyillessä, mutta onneksi mä tiedän, että tämä loppuu 2.5....ensiviikolla on viä yksi äpolikäynti jolloin otetaan ne verikokeet, muutoin tämä on sitten tätä odottelua ja suppareiden kuulostelua..



Eilen pestiin koko huushollin ikkunat ja ensiviikolla jokupäivä siivotaan katosta lattiaan, että sitten on kiva tulla vauvan kanssa puhtaaseen kotiin.



Kaaduin eilen muuten tosi " mallikkaasti" tuolla ulkona, kun ojensin isännälle ikkunankuivauslastaa, niin jalkani jäi johonkin lumipenkkaan ja kuulemma etenin kuin hidastetussa filmissä...onneksi sain otettua käsillä vastaan, enkä kaatunut vattan päälle ja vauvalla ei tunnu olevan mitään hätää, kyllä siihen malliin vääntää itteänsä häpyluuta vasten...



Taidetaan lähteä tytön kanssa ulos, kun on aivan mahtava ilma, isäntä lähti jo töihinennen 9:sää aamulla...



Laura

Ihana ilma jälleen (tulihan se kevät lopulta:). Mennään tytön kanssa mummolaan päivällä, kun miehellä alkaa iltavuoro. Saadaan sitten kunnolla ulkoilla siellä maalla:)

Masuun ei mitään uutta. Ei oo edes supistellut muutamaan päivään! Selkäkivut alkaa kyllä olla jo tosi sietämättömiä ja kahtena yönä oonkin joutunut nukkumaan panadolin voimalla, kun kipu on ollut tosi pahana:( Eipä auta enää mitkään kylmä- tai lämpökääreet.. No, onneksi tässä nyt ei oo enää kun max 8viikkoa, joten eiköhän sen nyt jotenkin vielä kestä! Täytyy alkaa järjestämään vaan paljon kyläilyreissuja ja muita menoja, niin aika kuluu sitten nopeammin (varsinkin viimeisinä viikkoina!).



Mukavat sunnuntain jatkot!



pricilla 33+5

Itse herännyt jo kuudelta kun ei enään nukuttanut vaikka vasta yöllä yhdeltä painoin pääni tyynyyn. Enkä sit itse kehdannu aloitella pinoa niin aikaisin vaan odottelin että joku muu... =o) On se kumma juttu, mua ei enään nukuttaisi tai en osaa nukkua yli seitsemään aamulla vaan olen pirteänä ylhäällä vaikka muut vetää unta kupoliin.



Eilen tuli pestyä kellarista sauna, suihku ja pukuhuone tilat ihan juuriharjan kanssa eikä ainoatakaan supistusta tullut. Joku jossain pinossa sanoikin että virtaa olisi tehdä vaikka ja mitä mutta kroppa ei anna periksi... Sama täällä. Suoraan sanottuna vituttaa kun ei jaksa koko huushollia siivota samaan aikaan vaan pitää yrittää jakaa tehtäviä eri päiville ja sitten kun olet eilen siivonnut 2 huonetta huomaat tänään että ne on taas sekaisin ja voisi siivota uudelleen ne. Tämän katon alla asuvilla ei näytä olevan minkäänlaista järjestely kykyä ja olenki huomannu olevani siivoojana täällä ihan täyspäiväisesti.



Eilen oliki miehen kanssa aimo sota päällä kun mie siivoan ja kaikki muut sotkee sen minkä kerkee koska onhan olemassa äiti joka kaiken siivoaa kuitenkin. Miestä ei haittaa vaikka viikon tiskit olisi pitkin pöytiä (miksi on niin vaikea työntää astiat suoraan koneeseen?) Jos mies keittää perunat hää tarvii ainakin 4 eri kattilaa siihen hommaan ja kaikki mitä onkaan ruuan laittoon tarvinnut jää pöydille ja lattioilla on perunankuorista jauhelihan/lihan palasiin jotka kyllä voi jättää lattialle kuivuun ilman että niitäkään voisi noukkia ja laittaa roskiin. ARGH!!!

Miehen mielestä riittää ku siivoaa kerran puolessa vuodessa ja mie luutuan lattiat 2 kertaa viikkoon ku ärsyttää kaikki tahrat ja murut. Miehen siivoaminenkin on sitä luokkaa ettei mitään tarvii lattioilta nostaa siivotessa ku imurilla ne saa kätevästi nurkkaan työnnettyä ja pois edestä. Mie olen sitä yli 5v yrittänyt kouluttaa edes VÄHÄN siistimmäksi mutta ei onnistu. Sika mikä sika. =o/

Millähän tavalla tuollaisen jästipään saa tekemään edes jotain kunnolla?

Hermo menee ihan totaalisesti, hormoonit hyrrää ja vauvakaan ei edes synny vaikka olo on kuin norsulla posliinikaupassa.





Hermonsa menettänyt Amina76 jolla laskettuun aikaan 8 vuorokautta eikä mitään merkkiä supistuksien tehosta tai voimistumisesta!!!



By the way... Miten te muut (joilla on) jaksatte yhtä tai kuten miulla 2 uhma ikäistä? Ja siihen tulossa vielä vauva!

Oltiin tuossa aamulla jo kaverin luona käymässä pojan kanssa ja leikkipuistossa viihdyttiinkin pitkään. Ihana ilma! Tässä nyt odotellaan että mies saa ruuan valmiiksi, niin pääsee syömään ja sitten päiväunille. Päivällä lähdetään vielä ulkoilemaan.

Huomenna olis neuvola ja tiistaina sitten lääkäri. Täytyy ruveta laittamaan kotia vappukuntoonkin tässä pikapuoliin;). Olen myös aatellu noita ikkunan pesuja, et jos vaikka tässä rupeis siihen hommaan.

Mahaan ei uutta. Liitoskivut vaan pahenee ja yöt on entistä rikkonaisempia. No, täytyy vaan jaksaa vielä.



äiskä-04 rv 35+0

Ihana ilma tosiaan. tänään ollaan jo siivottu ja oltu leikkipuistossa lasten kaa. ottaa tosi pahasti päähän kun ei vaan jaksa enää leikkiä lasten kaa yhtä lailla ku ennen. kauhee jäykkää ja hidasta toimintaa.

=( no onneks enää 5 viikkoa ja uskon vioelä ettei oo ku 3-4 viikkoa. jes..



Amina kysyi miten jaksaa uhmaikäisten kaa ja sit vielä vauvan kaa. vastaan että en jaksakaan kovin hyvin. nytkin väsyttää välillä tosi pahasti ja selkäkipuja on, että illalla ei muuta pysty ku itkeä. kivaa ois vielä jos lasten isä haluis nähä näitä tai mun äiti vois ottaa hoitoon mutta tuntuu välillä että yksin ollaan. miten sitten jaksan kun vauva on tullu niin yritän olla miettimättä asiaa. kai sitä aina jostain löytää sen energian.

olkaa tosi onnellisia ja iloisia te joilla ihanat vanhemmat joilla on kiinnostus omiin lapsenlapsiin. =) meillä ei oikein mene niin, muihin lapsiin niillä kyllä kinnostus muttei näihin. =(



nyt tekee ruokaa..ja sitten formuloita kattelemaan.



voikaa hyvin ja ens viikolla alkaa jo vauvoja pukkamaan. iiik!



my_selene ja neiti rv 34+6 (jee..viikot vähenee..)

Minä olen kauhulla miettinyt samaa että miten tuon reilu 2 vuotiaan kanssa pärjään kun vauva syntyyy. Nuo kolme ensimmäistä on syntyneet 3 vuoden sisällä ja ei ollut mitään mustasukkaisuutta yms. Eivät ymmärtäneet olla kateellisia vauvalle. kun 4 syntyi nuorimmainenkin oli jo 5 vuotias ja hoiti innollla vauvaa. Mutta nyt tämä nuorimmainen on kuin prinsessa talossa ja sen huomaa. Varmasti kun olen vauvaa imettämässä niin neiti on kuin tuulispää hajottamassa kaappeja..(lempi puuhaa nykyään kun äiti ei millään jaksaisi poimia tavaroita lattialta) vaatteet kiskotaan lattialle, pullo kaappi levitetään ympäri kämppää jne. Tai sitten istuu vieressä huuhtamassa naama punaisena jos en pääse heti antamaan jotain tai tekemäään. huokaus.. mutta toivotaan parasta. Mies jää onneksi isyyslomalle ja isommillakin alkaa kohta sitten kesäloma, orjatyövoimaa niinkuin eskarilainen sanoo meillä ;)



tyttö huutaa parhaillaankin kun äiti ei suostunut syöttämään jugurttia vaan istuu koneella ja raukka joutuu ihan itse syömään.



tv ruis 37+6

MOI !



Tänään on leivottu pullaa... ja syöty myös :(.

Pihalla yritin hajoittaa viimeisiä lumikasoja jotka katolta tippuneet ...

terassin siivosin kesä kuntoon ... olis energiaa tehdä vaikka mitä... vaan kroppa ei anna periksi ...ei jaksa seisoa ja painaa liitoksiin....

no tämä kaikkihan helpottaa ihan kohta :)

Mulle on viimeaikoina tullut kaikkia " hölmöjä" ajatuksia... kuten mitä jos en saakaan lasta kotiin ... mitä jos jotain sattuu lapselle tai mulle tai miehelle tai tai... mitä jos tuota uutta turvaistuinta ei sitten tarvitakaa ???

kai nämä ajatukset kuulluu sit asiaan ... ??

voimia kaikille ja nauttikaa auringosta :)

Siivota pitäis, mutta ei kyllä huvita! Ulkona ollaan oltu aamusta asti. Ruuan tein sisällä, mutta syötiin terassilla :) HAravoin melkein koko pihan ja puukasoja pinottiin isännän kanssa.



Amina: Meillä kanssa ukko olettaa, että sen kalsarit peseytyy ihan itestään. Samaten, jos siltä putoaa ruokaa lattialle, niin kyllä se sieltä häviää, kun seuraavaan päivään odottaa (häviää kai, kun mä sen käyn siivoomassa) Samaten kun lapset riisuu vaattensa lattialle, niin ukko sujuvasti talloo haalareitten yli vaikka viikon! Ei sitten voi nostaa niitä naulaan... Korkeintaan heittää myttyyn johonki nurkkaan. Kyllä käy hermoon aika rankasti.

Jos haluaa, että se tekee jotain, niin kaikki pitää erikseen pyytää. Ihan kaikki. Nyttenkin oon sanonu sille, etten pysty siivoomaan, mutta eipä täällä näköjään sitten tapahdu yhtikäs mitään.



Meillä on kaks uhmaikästä tällähetkellä (2v ja 4½v) Esikoinen on hyvinkin yhteistyökykynen ja -halunen onneks (kohta 6v) Veikkaan, että ton nuorimman kanssa tulee mielenkiintosia tilanteita, kun vauva syntyy. Se on näistä meijän lapsukaisista kaikkein jääräpäisin ja lujaluonteisin. Sillä kun hermo menee (ja menee aika usein) niin pyörii ja kierii lattialla vaikka tunnin ja huutaa ja potkii.



Jaksamisen kanssa ei oo ainakaan vielä ollu ongelmia. Mulla ei oikeestaan kauheesti oo tarvetta saada olla ilman lapsia. Toki esimerkiks kaupassa on ihana käydä välillä yksin, mutta hoidossa nää ei juurikaan oo. ehkä parikertaa vuodessa isot on yökylässä, kuopus ei ole vielä ollu koskaan. Aina sitä jostain energiaa repii ja se tietysti helpottaa, että tiedän, että saan kyllä hoitoon heti, jos siltä tuntuu.



Mahaan ei kuulu mitään. Ei edes suppareita! Päätä pyörittelee tuolla alhaalla ja ikävästi vihloo, mutta tiedänpähän ainakin, että on oikein päin ja lähtökuopissa!



Nyt saunakamppeet kasaan ja nauttimaan äiteelle valmiiseen ruokapäytään :D



Nalluri ja ötö 36+1

Täällä ainakin uni maistuu... tänään kammettiin sängystä ylös joskus puolenpäivän jälkeen. Tosin nukkumaankin mentiin vasta kolmen pintaan.



plussapallo, täällä on ihan samanlaisia mietteitä välillä... mua ei jännitä tippaakaan synnytys. En pelkää kipua tai repeämisiä, mutta se pelottaa välillä että mitä jos vauvalla onkin jotain. Kai se tosiaan kuuluu asiaan...



Eilen käytiin kaupungilla " shoppailemassa" miehen kanssa. Ens viikko miehellä onkin sitten kaikki illat vapaat, mutta eipä tää pikkukaveri tietenkään silloin ymmärrä syntyä. Sais alkaa tulla jo... menee hermo. Vaan eipä taida olla vielä valmis tulemaan kun ei auta saunomiset eikä siivoamiset. Eikä ollut saunasiideristäkään hyötyä =D jospa sitä vaihteeks ottais vaan rennosti...



[color=red]pikku-milli & paco 39+2[/color]

" Tansii tähtien kanssa" on sitten tanssittu ja voittajapari oli ihan täysin omaa luokkaansa. Olipa ilo katsella heidän pyörähtelyään.



Tänään tuli sitten kaahattua Lahden KV koiranäyttelyyn, yhteensä 280km autossa istumista siis. Kahta koiraa juoksutin kehässäkin ja kolmas oli jo pakko antaa kaverin esitettäväksi..

Kun vielä takana on 2vrk:n ajalta vain 3h unta, niin ajattelin että on se kumma jos ei nyt illalla viimeistään synnytys jo käynnisty.

Mutta mitä vielä - näin rauhallista mahassa ei ole ollut pitkään aikaan.



Minunkin mies on toivoton siivoamisessa. Lapsen vaatteet viskataan just siihen missä se riisutaan ja niitä sitten keräilen pitkin päivää ja vien kaappiin tai pyykkikoriin. Ennen se pesi omat vaatteensa, mutta nyt nekin on jätetty minun pestäväksi. Tuntuu, että siivoan aamusta iltaan mutta silti on aina sotkua, kun mies ja miehenalku touhuavat perässäni sitä samaa tahtia.

Nyt etenkin olen niin turhautunut ja vihainen tästä sotkusta ja loputtomasta siivoamisesta, että välillä vaan heitän jalat kattoon ja tirautan kiukkukyyneleitä. Lisäksi odottaisi kevätsiivous...

Pihatyötkin odottavat tekijää.



Missähän ne kunnon supparit viipyy? Olisi niin ihanaa jo heittää tämä jättimaha narikkaan ja nauttia pienestä tuhisijasta.



unsku rv 37+1

Varmaan ensimmäinen kunnon vauvauni tämän odotuksen aikana.



Meille syntyi poika, jonka nimi oli Niko. Se ihan syntyi Nikona, ei valittu sitä nimeä... Vauvalla oli syntyessään tossa silmän yläpuolella semmonen kauhee lommo, oli kallonmurtuma. Lääkäri sitten sano, että se johtuu siitä, kun siivotessa olen noukkinu tavaroita lattialta ja vauvalla on jo kohdussa lopussa niin ahdasta, että joku mun lantion luu on tehny sen reijän sille päähän, kun oon kumartunu!

Kysyin vaan, että miks ei sitten odottavia äitejä varoteta, että siivoominen voi loppuajasta tehdä noin kauheita vammoja vauvalle?! Eivät viiti pelotella kuulemma... Että näin. Tosi herttasia unia.



Kolmosta kun odotin, niin näin unta, että vauva synty perätilassa ja pää jäi kohtuun. Kätilöt supisi sitten jalkopäässä keskenään, että miten he tän nyt oikein kertoo ja kun sitä alaruumistakaan ei oikein voi näyttää, kun se sätkii vielä! Järkkyä.



Pahimpia unia en viiti edes kertoa... Mutta ihan hirveitä unia oon nähny odotusaikoina, en varmaan yhtään positiivista ja ihanaa unta!!



Jospa meen iltakahville tästä. Ja sitten jossainvaiheessa kattelemaan taas niitä " kauniita" unia.



Nalluri ja ötö taas, 36+1