Ajatukset sekaisin, voi mahoton. :P
Pakko oli tulla purkamaan tuntoja tänne, kun vaikuttais sille, että raskaana ollaan. Yöllä tuli valvottua ja vatvottua ajatusta mahdollisesta kolmannesta vauvasta, joka tuli kyllä yllättäen, jos nyt sit tuli. Ensimmäinen kerta ilman ehkäisyä (vahingossa, ei tullu sillon mieleen :D) eikä mitenkään tähdätty ovulaation aikaan... Oma äitini on kyllä jo vuosia sitten sanonut minulle, että jos olen yhtään häneen tullut, niin kannattaa huolehtia ehkäisystä, sen verran helposti minä ja sisareni ollaan saatu alkumme. Tiedä tästä.
Meidän perheessä on ennestään kohta 5 vuotias tyttö ja 1 vuotias poika. Olen jo viimeisen puolen vuoden ajan jahkaillut, että haluaisinko vielä kolmannen ja piankin, mutta meidän perheen työ- ja asumiskuviot on tällä hetkellä jonkinmoisia kysymysmerkkejä, niin en ollut uskaltanut tähän väliin lasta "yrittää". Ja mies on aina sanonut, että eiköhän 2 lasta riitä. Olen kuitenkin pojan syntymisen jälkeen havainnut, että ajatus kolmannesta lapsesta ei taida kuitenkaan olla niin "pelottava" miehellenikään enää. :)
Noh, nyt kävi kuitenkin niin, että tais kohtalo tehdä temput ja määrätä asiat meidän puolestamme. Ihana asiahan se kolmas lapsi olisi, pitää vaan toivoa, että työt ja asuminen loksahtaa myös paikoilleen..!
Ei ole kyllä kovin hyvä rako rueta nyt minun töitä hakemaan... mitenkähän se äitiyspäiväraha oikein määritellään nyt, kun olen viimeisen (yli) vuoden ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla..???
Ja sit mietityttää, kestääkö kroppa? Mulla kun on ollut isot, siis todella isot mahat, ja 4,5 kiloiset lapset.
Voi elämä. Tällaista tämä on. Mutta kaipa tämä oli vain tarkoitettu näin.
Kommentit (4)
Nyt oli pakko kirjoittaa vastaus, varmaan jo tiedät oletko raskaana vai et. Meillä oli vähän samanlainen tilanne aikaisemmin syksyllä, sain tietää odottavani yllätyskolmosta, minulle raskaus oli varsinainen shokki. Ennestään meillä on 8 ja 4 vuotiaat pojat, tämän nuorimmaisen vauva-aika oli tosi raskas, poika oli itkuinen ja nukkui tosi huonosti pitkälle yli kolmevuotiaaksi, vieläkään ei yöt aina suju kovin hyvin. Kun poika oli pieni pallottelin ajatuksella, että meille tulisi kolmonen, mutta totesin, että en taida kolmatta haluta, tämä tunne vain vahvistui pojan kasvaessa. Nyt kun elämä alkoi helpottua ihan pikkulapsivaiheen alkaessa olla ohi, tein positiivisen raskaustestin (positiivisen ehkäisystä huolimatta) Monta viikkoa meni ajatukseen totuttelemisessa ja olin ajoittain jopa kauhuissani, mutta nyt kun olen viikolla 13, alkaa ajatus vauvasta tuntua ihan hyvältä. Itse mietin tämän asian niin, että kai meille on sitten se kolmonen tarkoitettu tulevaksi =) Uskon, että teilläkin työ ja asumisjutut järjestyvät parhain päin, asioilla on tapana järjestyä =)
Jean+pojat ja masukki rv 13+2
Joo...mieheni on ollut sitä mieltä että kaksi lasta riittää ja kolmatta ei todellakaan tule. No, yksi kerta ilman ehkäisyä ja aika shokki minulle oli, kun tein testin sillä monen vuoden taivuttelen jälkeen lopetin haaveilun kolmannesta lapsesta...ja nyt raskaana ! mä itkua väänsin ettei tää ole totta ja miten käy mun opinnot jne...mieheni suhtautui tähän paljon hienommin kuin minä. Joten täällä odotellaan nyt iloisin mielin pientä kevätvauvaa syntyväksi ja kyllä ne asiat siitä järjestyvät. Pidän itse äitiysloman ja sen jälkeen aloitan työt ja opinnot uudestaan.
kolmasunelma 16+1
Paitsi että isommat lapset jo aika paljon isompia (13 ja 8). Ja juuri kun totuin ajatukseen paluusta pikkulapsiarkeen ja kolmanteen, vielä suurempi ylläri tuli kun ultrassa näkyi kaksi sikiötä! Eli yhdestä huolimattomasta illasta meillä kertaheitolla tuplaantuu lapsikatras. No, tiedettiinhän mitä teimme ja elämmme vakaata parisuhdetta joten ihan iloisia olemme asiasta. Se vain mietityttää kun asumme ulkomailla että miten pärjäämme ilman kotimaan turvaverkkoja, ja koska äitiyslomakin on ihan olematon taidan joutua irtisanoutumaankin ellen halua laittaa kaksi-kolmikuukautisia tuplia kalliseen hoitoon (mitä en halua!)
sulla varmaan tilanne jo selvinnyt, onko tulossa vauva vai ei. Varmaan kuitenkin menee parhain päin! Itsekin olen juuri tehnyt raskaustestin, jossa haalea viiva, joten en ole varma raskaudestani. Muut oireet puhuisivat kyllä sen puolesta. Ollaan tietoisesti jätetty ehkäisy pois, mutta kyllä silti mietityttää monikin asia jos nyt tärppäsi. Esikoinen on 6-vuotias, joten olen ehtinyt toipua pikkulapsivaiheesta, eli unohtanut suurimman osan.
Asiat järjestyvät, muutaman ajan kuluttua ei todennäköisesti muista niitä maallisia huolia mitä on milloinkin ollut. Työasiat itseäkin mietityttävät vähän, mutta ne ovat kuitenkin toissijaisia juttuja tässä yhteydessä ja järjestyvät aikanaan. Samoin kuin hyvin mahdolliset suonikohjut ja löysä vatsanahka. Ei tässä nyt oikein ollut päätä eikä häntää, mutta toivotan sinulle hyvää jatkoa!