++++Marraskuisten tiistai++++

mun viestin saa sitten skipata suoraan yli jos ei jaksa kuunnella valitusta. Olen pari päivää ollut tosi itkuinen ja vuoronperään raivonnut ja itkenyt ja nauranut samaan syssyyn. sain ihan tajuttoman itkukohtaukset illalla kun ajattelin että mies ajaa autoa pimeässä. sitten itkin sitä että en pääse ulos ja kohta olin varma että joku meidän lapsi sairastuu vakavasti. mies yrittää lohduttaa parhaansa mukaan. ehdotteli että jos vaikka sais pojat hoitoon kun tulee rv34 täyteen ja veisi mut jonnekin tuulettumaan hieman. no itkin sitten sitäkin, kun se on niin herttainen.



naama kukkii, limaa tulee ja maito on noussut. ja nyt on sitten ilmaantunut vatsaongelmatkin- siis ripulia vaikka rautaakin syön. musta alkaa tosissaan tuntua siltä että mä poksahdan. aikaisemmissa raskauksissa mulla on ollut ripulia ennen synnytystä. ja tämä outo hysteria ei ole tuttua edes edellisistä raskauksista.



nitrolaastarit sain äitipolilta tarkistettua että ne varmasti nyt mulle sopii.



Olo on ihan sekopäinen ja ihan kypsä tähän kaikkeen odotushössötykseen. Meinasin anopille rähähtää ihan kunnolla kun se jälleen kerran puhelimessa jaksoi sanoa että eihän tässä kauan ole ja sitten kun saat liikkua niin et liiku paljon.



se mikä mua myös ärsyttää ihan kympillä niin se, että jotenkin lääkärit sun muut ei höllää asennetta. siis silloin kun viikkoja oli 20 niin sanottiin että pyritään sinne 24 täyteen ja jos 28 saadaan niin hyvä ja jos yli 32 niin voit riemuita. ja nyt kun ne on täynnä niin jatkuu vaan se tiukka linja. mutta eipä tämä varmaan kenellekään mulle niin konkreettista ole kuin mulle. ja miehelle.



mies ja lapset ovat taas menossa. kypsyttää tämä yksin oleminenkin. tuntuu että yhdessä oleminen rajoittuu niihin kuopuksen aamuisiin uhmakohtauksiin. kuopus on tosiaan tullut 2v uhmaan ja vetää aivan tajuttomia hertseja aamulla kello 6 kun hän haluaa että autot on sängyssä järjestyksessä jne. ja oma pinna on sen verran kireellä että ei millään jaksaisi kuunnella kovaa mekastusta.



no joo, hirveetä valitusta. mulla on joku henkinen revähdys.



mom rv32+4

Huomenia vaan!



Ei haittaa vaikka valitat :) - eiköhän kaikki sen siulle suo! Mie oisin varmaan jo osastolla hoidossa, tai ehkä mies paremminkin, jos joutuis oleen tyttöjen kanssa keskenään.....



itsekin huomaa, et pinna kiristyy ihan ihmeellisistä asioista - tosin, olen taistellut nyt sitä vastaan, et ääni korottuisi mahdollisimman vähän (siis lue - todellakin taistellut) ;) , mut aina ei jaksa hymyillä ja toistaa kymmenettä kertaa samaa asiaa.... *arghhhh* olen kyllä edistynyt, ja johan nuo " viisaammat" sanovat, että lapselle on hyväksi oppia näyttämään omia tunteitaan, siis vaikka huutamalla, kuin padota ne aina sisäänsä.. Et jos tuo pitäis paikkansa, niin hyvä...



Miul tänään nlalääkäri, jos nyt kirjoittais loppuun asti saikun, et pääsis käymään siel työpaikalla hakeen tavarat ja luovuttamassa kaapin...



Tytöt vein hoitoon ja mies lähti sinne Kokkolaan pelireissulle, joten päivä issesseen, illalla mennään tytsyjen kans kavereille leikkimään - saa jotain aikuistakin seuraa. Huomenna on perhekerho, jossa onneksi näkee aikuisia, mut siel usein sen verran kova mekkala, et juttelu on työn takana :)



Nyt ajelemaan nää leijonan karvat jaloista ja kainaloista - pakko taipua - alkaa jo ahistamaan........



--Mirpa ja masukki, sekä kauluri päässä kulkeva hauva--

Täällä yksi aamuvirkku saikkulainen. Lapset on saateltu kouluun ja siivotakin pitäisi, muttei vain saa aikaiseksi.



Momentti: Voin vain kuvitella nuo sinun fiiliksesi. On ihan hirveää joutua elämään varpaillaan. Lääkäreiden pitäisi vähän enemmän miettiä tuota potilaan henkistä puolta asettaessaan noin tiukkoja rajoja. Olemme kaikki kuitenkin inhimillisiä ihmisiä, joilla on lupa olla epätäydellisiä.



Sinulla on täysi syy olla ylpeä noista jo saavutetuista viikoista, kun ajattelee, että olet todellakin yli kymmenen viikkoa piinaillut saadaksesi vauvan pysymään sisälläsi. Olen oikeasti sinusta ylpeä ja niin pitäisi olla myös lääkäreiden! Jokainen kokeilkoot itse miltä tuntuu olla " hissukseen" ja eristäytyä normaalista elämästä, varsinkin kun muun perheen elämä pyörii normaalisti ympärillä. Nyt pää pystyyn ja hammasta purren vielä pari viikkoa. Olet sentään jo päässyt tähän saakka :-) *halaus*



Sitten vähän omaa (.): nukuin todella levottomasti viime yön ja piti herätä pissallekin joskus kolmen maissa. Kävely oli todella hankalaa jäykkien lihasten ja kipeiden kankkujen kanssa. Kaiken lisäksi herätyskello kehtasikin herättää kesken ihanan unen ja siitä sitten aamu onkin jatkunut silmät ristissä ollen ja onpa kyllä muutenkin raskas olo.



Tälle päivälle ei ole mitään ihmeellistä ohjelmaa varattuna. Lapset haen iltapäivällä koulusta ja täällä kait pitäisi vähän siivoillakin...en ota asiasta turhia paineita. Onneksi ei sentään enää tarvitse mennä töihin...enää vajaa kuukausi ihka oikean äitiysloman alkuun!



Kanelisokeri 31+3

Esikoista odotaessani jouduin myös liikunta kieltoon n 20 viikolta tai sain käydä koiran kanssa ihan pikku lenkilllä, eli ei ihan sama, mutta fiilikset oli tosi paskat. Kotona vain sohvalla (siihen oli jo jäänyt painauma..) mies huiteli ties missä, selitti vain, että kun lapsi syntyy sitten ei enään pääse,(erottiin kun poika oli 2kk, sillä oli ollut koko mun raskausajan toinen nainen...)

Itketti, oksetti v......i ym. No poika kuitenkin meni yliaikaiseksi 6 pv, mutta imukupilla ja asfyksia pisteitä vain 2.



No jokainen viikko tietysti parantaa vauvan mahdollisuuksi ja se saa painoa ym lisää, mutta kun on ihan kypsä ei sitä jaksa ajatella kokoajan niin, että hyvää tämä vain tekee..

Mutta kuitenkin toivon sinulle pitkää pinnaa ja niitä päiviä, ja muista kyllä se raivoaminen ja itku tekee ihan hyvää välillä ja välillä vähän useammin.



Kummallisesti ne jutut sitten unohtuu. Zemppiä vain sinulle ja koko perheelle. (tiedän, että ei paljon lohduta nämä sanat, mutta kuitenkin)



saarimar 30+4

Tämä päivä näyttää ketutuksen suhteen paremmalta kuin eilinen. Ei se ketutuskaan kestänyt koko iltaa vaan helpotti kyllä jo illalla. Jäätiin tyttären kanssa leikkipuistoon vielä tarhan jälkeen. Aina kun joku kiipeilyhomma tai muu meni pieleen, tytär pillahti itkuun ja juoksi minun luo. Viimeinen niitti oli se kun hän kiipesi liukumäkeä ylöspäin eikä päässyt ihan ylös asti. Melekein ylhäällä hän pyysi apua. En kuitenkaan ylettänyt häntä auttamaan (enkä oikein edes tiedä minkälaista apua olisi kaivannut) hän hermostui oikein kunnolla. Ja niimpä me lähdettiin itkien kotiin. Siis tytär itki, minunkin olisi thenyt mieli suuttumuksestani itkeä, mutta lähinnä vaan purin hammasta, etten olisi ihan kokonaan naksahtanut. Kotona sain koottua itseni niin, että juteltiin tyttären kanssa ihan vakavasti (ja erittäin rauhallisesti) ettei kaikkia juttuja voi osata. Ei haittaa vaikka homma menisi pieleen, aina voi yrittää uudelleen. Kaipa keskustelu meni perille, koska illalla neiti oli varsin hyvän tuulinen. Olenkohan tehnyt jonkun perustavaa laatua olevan kasvatusvirheen? Tulee mieleen, että asetanko tietämättäni tyttärelleni liian korkeat kriteerit ja tavoiteet, jolloin hän itsekin on aivan äärimmäisen itsekriittinen, jopa liiankin. Tiedä häntä, vai onko vai luonteeltaan kauhean kriittinen.



No, jos tuossa kasvatus on mennyt pieleen, niin toissa iltana sain huomata, että joku asia on mennyt ihan ikeinkin. Tyttärellä on omatunto. Ensimmäistä kertaa tytär ennen nukkumaanmenoa itkua tihrustaen sanoi. " Äiti, minä tönäisin Siiriä tänään. Siiri sanoi, ettei ole minun kaveri ja minä tönäsin Siiriä ja sitten Siiri tönäisi minua" . Kurjaa tuolalinen töniminen, mutta hienoa, että hän itesi tehneensä väärin ja poti asiasta pahaa mieltä ja vielä tunnustikin tehneensä väärin. Pieniä kasvatuksen huippuhetkiä. Sniff, ihan tuli vedet silmiin.



Puolisollakaan ei ollut mikään kauhea krapaula kun tuli matkalta illansuussa kotiin. Sekin osittain pelasti illan ja sai paremmalle tuulelle. (Ja tietysti se, että sai sen kammottavan inhoamani ulkotakin henkariin kotona ;) .)



Viime yönä meillä olikin sitten kauhun hetkiä. Kahdeltatoista heräsin siihen, että joku sanoi eteisessä: " Tarvitsen apua." . Ensin ajattelin, että tytär on herännyt, mutta hoksasin hyvin pian, että se oli aikuisen naisen ääni. Seuraava ajatus: Meidän eteisessä on vieras aikuinen nainen!. Herätin puolison heti: " Meillä on eteisessä joku" . Sitten kuulin postilaatikon äänen ja aivot alkoivat pikkuhiljaa herätä. Hoksasin, että vastapäätä asuva dementoitunut vanha rouva oli lähtenyt kotoa yöllä ilman avaimia ja pyysi postilaatikosta apua, että pääsisi sisään. Helpotus oli suuri huomata, ettei meillä ole ketään, mutta kylmähiki laski kuitenkin aika hitaasti. Siinä vaiheessa, kun saatiin vaatteet päälle, rouva oli jo hävinnyt. Hetken päästä puolison puhelin soi ja alakerran asunnosta soitettiin ja pyydettiin josko puoliso (jolla on taloyhtuön yleisavain) voisi päästään rouvan sisään. Mies sanoi kotiin tullessaan, että rouva oli pakannut käsilaukkunsa valmiiksi uloslähtöä varten - siellä oli kolme kahvikuppia. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta tuon naapurin rouvan paikka ei kyllä olisi enää kotona vaan jossain valvotussa paikassa.



Johan tulee tarinaa - ja jatkankin vielä. Mahassa on kauhea rytke päälle. Aina kun itse liikkuu, kaveri herää ja alkaa potkia kylkiluita. Käsillä huidotaan vasemman lonkan tietämillä ja potkut osuu oikeaan kylkeen. Millaisellakohan kiemuralla kaveri oikein on.



BB:tä en ole minäkään katsonut. Ainoa hömppä, jota olen nyt sattunut katsomaan on perjantai-iltana tuleva Mallikoulu. Varmaan samaa tasoa, mallikoulussa vaan tytöt ihan teinejä. No tuleepahan nollattua aivot.



Ryhdistäydyin eilen ja päätin, että rupean jumppaamaan joka ilta lantionpohjalihaksia telkkaria katsoessa. Sellainen reilun kymmenen minuutin jumppasessio joka ilta. Lulisi, että tuolla saa jotain aikaiseksi. Nimittäin mitä lähemmäksi synnytys tulee, sitä enemmän minua alkaa pelottaa se, että tuleekohan kohtu ulos vauvan mukana. Sen verran edellisestä synnytyksestä jääneet vaivat olivat kurjia, että tosiaan pelottaa kuinka käy. Samoin vannoin pyhästi, että alan jumpata lihaksia kuntoon heti synnärillä (en ehkä vielä synnytyssalissa, mutta pian kuitenkin).



Jospa tämä vuodatus riittäisi tällä erää. Muille vuoroa...



Viljonkka74, 32 tasan

Jaksamista sinulle. Täällä saa ainakin purkaa. Itsellä paha olo helpottaa kun saa purkaa pahaa oloaan ulos. Onko sulla ketään hyvää ystävää, jolle voisi soittaa tai jota voisi pyytää käymään, joka tosissaan jaksaisi kuunnella ja jolle voisi puhua oikein henkilökohtaisesti. Itselläni puhuminen helpottaa vielä enemmän kuin kirjoittaminen. Tsemppiä tälle päivälle ja toivottavasti mieli vähän piristyy.

Mä kyllä luin sun viestin momentti. Inhottavaa kun mieli on maassa! Tunnepurkauksiin osaan samaistua, kun niitä on välillä itselläkin. Mutta yksinolon ja makaamisen vaikutusta mielialaan en voi kuin arvailla, uskon että helppoo ei oo. Mulla on tämä raskaus ollu edellistä tunteikkaampi, niin iloille kuin suruillekin. Monta lehtijuttua ja televisio-ohjemaa jää kattomatta kun ei viitti alkaa märiseen. " Oikeet" elämän huolet saa sitten välillä ihan myrskyn aikaseksi. Koomisimpia taitaa näistä purkauksista olla kun mies meni illalla väsyneenä petiin ja minä seinän takana olkkarissa aloin kattoon telkkua. Yhtäkkiä tuli ikäväitkukohtaus, kömmin miehen kainaloon soperrellen, että tuun nyt tähän itkemään hetkeksi ilman syytä. Sit kun helpotti, ni mies sai jatkaa uniaan ja minä menin jatkamaan telkun kattelua.



Valitusta tulee kyllä täältäkin. Vatsaa alko taas yöllä viilteleen, johtuu näistä mun ihme suolikrampeista, kun vauva on kai vaihtanu asentoaan. Vanha polvivaiva ärtyi jostain syystä eilen ja sekin tuntu yöllä sitten kipeytyvän ihan tosissaan. Suonenvedot pohkeissa on tullu tosi pahoiksi, varsinkin oikeessa pohkeessa. Yöllä kun vetää, niin päivän on sitten jalka ihan turra.



Eilinen päivä meni kyllä ihan mukavasti, väsymys ei painanut, ei supisteluja eikä liitoskipuja. Sainkin illalla yhden satsin lihapullia pakkaseen odottamaan. Tänään voiskin vielä katella lisää noita vauvan pyykkejä. Ajattelin käydä läpi noitten neutraalien värien lisäksi nuo esikoisen vaaleenpunaset... huomasin, että yöasuja ei ole masukille vielä tuolla kaapissa yhtään.



Nyt vuoroa muille...



Sarafan rv 31+5

Momentille ensiksikin todella paljon halauksia ja jaksamista. Olen " hajulla" siitä, miltä mielialan vaihtelut nyt odotusaikana voi pahimmillaan olla. Sama juttu siis kanssa, että en ole kokenut tällaista tunnemyräkkää aikaisemmissa raskauksissa.



Kysynpä nyt teiltä kollegat, joilla on jo lapsosia, että onko teidän lapsistanne kellään joskus öisin tunnin pari nukuttuaan herätty ns. horror -tilaan. Siis sellaiseen, että lapsi herää tosiaan n. pari tuntia nukuttuaan itkemään ja selvästi niinkuin valpastuu ja itkee äitiä tai isää. No kun menemme lapsen sängyn luo ja sanotaan että tässä on äiti/isä, niin lapsi katsoo niinkuin ohi ja selvästi ei niinkuin tunne vanhempiaan ja koko kotiaan. Se " kohtaus" ei kestä kuin n. 5 min. mutta se on pitkä viisiminuuttinen. Näitä on tullut nyt lapsen ollessa ekaluokkalainen hirmuisen harvoin, edellisestä tämmöisestä kohtauksesta on kulunut kyllä jo melkein vuosi. Sitä ennen niitä tuli säännöllisen epäsäännöllisesti. Siinä ei auta kuin tyynnytellä lasta, vaikka lapsi selkeästi kauhuissaan ja äitiä vain itkee. Koskaan noita kauhu-uniaan lapsi ei sitten ole esim. aamulla muistanut, kun sitä kysyy siltä. Olen lukenut, että jotain horror-tiloja nämä on ja niitä esiintyy lapsilla. Mutta kellään kaveripiirissäni ei ole vastaavaa, eli kaiketi harvinaisempaa.



Vauva jakselee ilmeisestikin hyvin, liikkuu tosiaan paljon. Yöt saan nukuttua, kun ei tarvitse pissallekaan nousta. AInanen väsymys riesana vain. Taidanpa lähteä käymään kaupoissa, palataan



travel 30+3

Meillä on ollut noita kauhu kohtauksia kesästä saakka meidän tokaluokkalaisella tytöllä. Liittyy ilmeisesti jotenkin valvomiseen tai johonkin stressitilaan ja jännitykseen.



Meillä kohtaus etenee näin: on hirmuisen vaikeata saada illalla tyttö nukkumaan, hän koko ajan keksii jotakin tekemistä, ettei tarvitsisi mennä nukkumaan, iltapala, iltapesut, repun pakkaamista yms. rituaalit joihin kuluu tuhottomasti aikaa.



Kun vihdosta viimein neiti on valmis ja menee nukkumaan, hän kyllä nukahtaa melko nopeasti, mutta herää noin tunnin, puolentoista kuluttua itkemään sängyssään. Nyyhkytys on melkoisen kovaa ja sitten hän tuleekin parveltaan ryminällä alas ja menee joko vessaan tai tulee luoksemme olohuoneeseen puhuen aivan sekavia asioita ja kohauttelee olkapäitään. Mitään kontaktia emme häneen tuon kohtauksen aikana saa, eikä hän aamulla muista mitään.



Nyt olemme useaan kertaan jutelleet asiasta ja mielestäni kohtaukset ovat lieventyneet. Niitä ei enää tule ihan joka yö ja jos tuleekin, tyttö yleensä herää itkuunsa ja painelee vessaan. Sängyssä nyyhkii hetken aikaa, mutta nukahtaa sitten uudelleen. Nuo kohtaukset taitavat olla melkoisen yleisiä myös kouluikäisillä, joiden elämässä on paljon " suorituspaineita" .



Kanelisokeri

Täälläkin on heräilty ja pitäisi keksiä tekemistä päiväksi. Jotenkin tuntuu että väsyttäisi kamalasti ja taas on supistellut pitkin aamua koko ajan.



Momentille : Kovasti voimia sinulle, nyt kun on itse ollut kotosalla (vasta !!) pari viikkoa niin voi kuvitella minkalaista sinulla on ollut nämä pitkät viikot ja kuukaudet :( Sataisi edes vettä niin olisi jotenkin miellyttävämpää olla sisällä.



Katsoitteko sunnuntaina Saimi Nousiaisen haastattelua (Arto Nybergin ohjelmassa muistaakseni...?) ? Saimi on noutunut miettimään sanomisiaan vauvan suhteen ja pisteli kyllä vihaksi ohjelmaa katsoessa. Olisihan se mukava jos parisuhde säilyisi tärkeimpänä ja plaa plaa plaa.... otetaan siivooja ja lastenhoitaja avuksi niin kyllä pärjätään. Hän ei nyt mielestäni ymmärrä sitä että kun tulee lapsia niin parisuhde muuttuu perheeksi jonka jokainen jäsen on yhtä tärkeä ja oma lapsi on jotain semmoista mitä ei voi kuvitellakaan ennenkuin semmoinen on. Eihän se raskaus ole aina niin ihanaa mutta tämä olotila on mielestäni jotenkin se naiseuden syvin olemus ja naisten yksinoikeus josta tulisi olla ylpeä. En oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi....



Omaa oloani ja tuntemuksiani olen miettinyt kovasti nyt raskausaikana, olo on jotenkin levollinen - elämällä on tarkoitus ja olen löytänyt sisäisen rauhan. Olen pääsemässä irti työn oravanpyörästä josta en voinut vuosi sitten kuvitella päästäväni irti, en halunnut koska nautin jatkuvasta kiireestä ja stressistä - mitä enempi tekemistä sen parempi. Pari vuotta sitten opin rauhoittamaan työajan pelkäksi työajaksi ja vapaa-aika omaksi ajakseen, ennen ne menivät pahasti päällekäin. Mieheni työskentelee myös esimiesasemassa isohkossa yhtiössä ja vaikka työtä on paljon (kotiin asti) olen tehnyt hänelle selväksi sen että työaika on hänen työaikaansa ja loppuajan vaadin lapsille ja minulle. piste.



Tulipa siinä syntyjä syviä pohdittua, pitäisköhän välillä kutoa villasukkaa ja miettiä lisää.... Jääkaappikin ammottaa taas tyhjyyttään, mutta jospa sieltä saisi raapittua kokoon pinaattikeittoainekset. Olen kaivellut leipäkoneen esille naftaliinista ja ajattelin taas opetella käyttämään konetta, yleensä leivon pari kertaa viikossa sämpylöitä ja muuta leipää mutta nyt jos yrittäisi pysytellä suht. levossa niin pääsisi kohta liikkeelle uudelleen. Edelleen siis kyselen että josko jollain olisi niitä hyviä leipäkoneohjeita joista joku mainitsi pari viikkoa sitten, olikohan se mirpa?



MrsCruiser 29+6

Kanelisokerille:



meillä on ollut myös noita yöllisiä " kauhukohtauksia" kuopuksen kanssa. Ne alkoi noin 3-4 vuotiaana ja jatkuivat melkein 2 vuotta.

Tyttö itki hysteerisenä eikä häneen saanut mitään kontaktia, huusi ja rimpuili sylissäkin ja katsoi kuin tyhjyyteen. Kohtaukset kesti lähes 15-20 minuuttia ja niitä oli melkein joka yö. Ne vaan joillakin kuuluu kehitykseen eikä auttanut kuin kärsiä, näin sanottiin meille.

Lisäksi tytöllä on vielä sellainen nukkumiseen liittyvä " ongelma" että hän hikoilee kauheat hikikarpalot nukahtaessaan. Lakana on aina märkä kun käy katsomassa vähän ajan päästä.

Aamulla kuitenkin on ihan kuiva eikä ollenkaan hikinen joten liittyy vain siihen alkuvaiheeseen ei koko yötä hikoile.

Ei auta vaikka ei olis kuin pikkarit jalassa tai kesällä kun oli vain pussilakana eikä peittoa ollenkaan. Neuvolassakaan ei osatu asiaan kommentoida. Onko kellään muulla samanlaisia tapauksia tiedossa?



Omassa masussa on melkoinen myllerrys ollut käynnissä viimeiset päivät. Eilen illallakin tauotta potki ja muljahteli kokonaisen tunnin.

Muutenkin on tullut paljon aktiivisemmaksi kuin ennen. Aamulla jo alkaa se myllerrys kun ennen oli aika hiljaista.



Mulla on alkanut pikkuisen jännittämään synnytys ja koko se vauvanhoito homma mitä on edessä. Edellisestä kerrasta on 6 vuotta aikaa niiin tuntuu kuin esikoista odottaisi.

Tuntuu että on unohtanut muka kaikki hoito-ohjeet ym. asiaan liittyvät vaikka kyllähän ne palautuu mieleen mutta silti. Kuulostaako typerältä/hupsulta vai onko muilla samoja mietteitä?



Jaahas taidan valmistautua neuvolakäynnille, se on tunnin päästä.



mariia75

Tänään koululaiseni menivät ekaa kertaa kahdestaan bussilla kouluun, tähän asti heitä on aina kuskat-tu... Tuntuvat niin isoilta nyt, minun pienet poikani....



Saimi Nousiaisen kommentteja olen lehdestä nähnyt, ja kyllä aavistelen että aikamoisen järkytyksen hän kokee kun oikeasti joutuu siihen vauva-arkeen jos odotukset on tuommoiset. Ei siinä siivooja ja lastenhoitaja paljoa muuta, koska eivät kuitenkaan ole 24/7 töissä... vauvan täydellinen riippuvuus äidistä tulee arvon Saimille varmaan pahana järkytyksenä. Saimi taitaa olla riskiryhmässä saada syn-nytyksen jälkeisen masennuksen kun odotukset ovat niin kaukana realiteeteista... Kata Kärkkäisellä kai oli vähän vastaavat jutut aikoinaan. Taitaa joillekin olla yllättävän hankalaa joutuminen tilanteeseen jossa ei voikaan täysin kontrolloida kaikkea, kuten synnytys.... tai pienen vauvan hoito....



Eilen jotkut kertoivat kyllästyneenä raskaus-kroppaansa ja haikailevanasa omaa oikeaa vartaloaan. Niin minäkin! Alkukesällä oli vielä kiva shoppailla uusia äitiysvaatteita, ja mielestäni olin ihan sievä pie-nen masun kanssa, mutta nyt ei mamma-vaatteet kiinnosta pätkääkään, nämä viimeiset viikot (7-10 viikkoa.....) kuljen vaikka yksissä samoissa farkuissa, tunnen itseni valaaksi joka tapauksessa. Haikai-len päästä ostamaan oikeita vaatteita.... Kaupasta tarttuu käteen muotilehtiä eikä odotus-lehtiä... Oli melkein järkytys katsoa valokuvia itsestä kesästä -05 ja huomata että tuollainenko minun vartaloni oi-keasti on...



Mari 32+4

Momentille voimia loppuajaksi! *hali*



VAROITUS: Valitusta tulee täältäkin..

Täällä saa myös hillitä itseään oikein olan takaa. Pienikin asia saa minut räjähtämään jos sattuu olemaan huono hetki. Varsinkin nälkäisenä.. Henkeä ahdistaa melkein koko ajan, yöllä oli ihan kauhean vaikeaa hengittää ja meinasin sen takia saada paniikkikohtauksen. Onneksi sain itseni rauhoitettua. Nukkuma-asento oli todella vaikea löytää; vasen lonkka puutuu todella nopeasti, oikealla vaivaa taas iskias ja selällään ei voi hengittää. Mahallaan ei nukkuminen enää onnistu. Meillä onkin sänky täynnä tyynyjä joita sitten asettelen sinne tänne. Viime yönä sain nukuttua ehkä viisi tuntia.



Galluppia: Käykö teillä usein yllätys vieraita? Tai sellaisia jotka ilmoittavat matkalla että ovat tulossa? Meillä valitettavasti käy. Minä en nyt sellaista jaksaisi, koska kodinhoidolle ei jää voimia. Kaikki voimat menee esikoisen hoitoon. Minua häiritsee jos tulee vieraita sotkuiseen kotiin eikä ole mitään tarjottavaa. Vieraat sanovat ettei heitä häiritse, mutta minua häiritsee. Vierailut on ihan ok, jos ilmoittaisivat vaikka edellisenä päivänä.



Aikaisemmin oli galluppia kuppikoosta. Mun koko on 80D. Imettyksen alkaessa rinnat turposivat vähän, mutta D-kupilla pärjäsin silloinkin. Imetyksen jälkeen kuppikoko on edelleen 80D. Kyselyä oli jostain muustakin, mutta en nyt millään muista..



Nyt täytyy lähtee kylkiasentoon.. Jaksamisia kaikille!



marrasnasu 32+4

Minustakin tuntuu kuin odottaisin esikoistani. Tuleva hoitaminen tietenkin jännittää kovasti. Meillähän on jo isot lapset myös...(8- ja 7-vuotiaat). Esikoinen oikeastaan onkin jo vauvan syntyessä paria kuukautta vaille 9v...



Se näkökulma tässä " iltatähdessä" on, että onhan minulla onneksi apureita ja tällä vauvalla tulee ainakin olemaan innokasta leikittämisseuraa. Meidän tyttäremme pitää vauvoista ihan mielettömästi, mutta osaa olla kyllä tosi mustiskin ainakin vuotta nuoremman veljensä saamisista. Katsotaan nyt miten homma alkaa toimia. Ainakin vauvan pienuus korostuu noihin isoihin sisaruksiin nähden :-) Ei todellakaan tule vaadittua liikoja pikkuiselta.



Eiköhän se siitä lähde käyntiin. Itseäni pelottaa lähinnä se, miten jaksan heräillä öisin...siitä kun on muutama vuosi aikaa kun viimeksi on heräilty...ja miten jaksan pikkuisen kitinöitä yms. kun ainakin lähisuvussa olevien pienokaisten kitinät käyvät korville niin, että ihan sattuu.



No, eiköhän sitä omaansa kuitenkin jaksa kun on pakko ;-)



Kanelisokeri

Täältä taustalta huutelen sellaista kysymystä kaikille teille sairaslomalaisille.. että, kun olette pitkään olleet saikulla nyt niin kelahan korvaa osan rahoista kun työnantaja maksaa vain siihen tiettyyn asti. Ite oon ollu nyt 2 viikkoo ja viel olis 2 viikkoa saikkua jäljellä. Sit olisi viel 2 viikkoa töitä ennen äippälomaa ja työnantaja ei maksa kuin neljältä viikolta palkan. ni se kysymys et onko se kelan päiväraha ihan törkeen huono, et joudunko tosiaan menee töihin viel 2 viikoks kärsii selän kanssa??

...määräytyy viimeisen verotuksen mukaan tai 6kk tulojen mukaan, mikäli tulot ovat ed. verotuksesta kasvaneet 20%.



Olen käsittänyt, että sairauspäiväraha on tuloista laskettuna samansuuruinen kuin äitiyspäivärahakin. Korjatkaa, mikäli olen väärässä.



Olen myös selkäni vuoksi saikulla jo ties kuinka monetta päivää...enkä kykene töihin edelleenkään kun saikku loppuu 4.10. Äitiyslomani alkaa 12.10. eli en todellakaan mene enää töihin vaan haen saikkua loppuun saakka. Minulle riitti 2 päivää " kokeilua" kipeän selän kanssa töissä edellisen saikun jälkeen ja sen jälkeen menikin taas muutama viikko toipuessa. En siis suosittele töihin menoa, jos vähänkään epäilet selkäsi kestävyyttä.



Kanelisokeri

Täällä samanlaisia tuntemuksia. Esikoinen on 6vuotias ja toinen lapsi syntyi 2001, mutta sairastui vakavasti vuoden iässä ja oli sairaalahoidossa 1,5vuotta ennekuin menehtyi. Hänellä oli mm. kosketusarkuutta iholla, joten kosketuskin aiheutti kipua, joka taas aiheutti mulle sen etten häntä tai lähipiirissä olevia pieniä vauvoja pystynyt/uskaltanut hoitaa. Varmaan ymmärrätte. Lapsen tuskan katsominen kun itse ei voi mitenkään auttaa on maailman kamalin asia. Monia vuosia oli pelko siitä etten ikinä uskaltaisi enää tulla raskaaksi ja epävarmuus pienten vauvojen hoitamisessa on ollu vaikeaa. Pikkuhiljaa olen päässyt peloistani, ja itsevarmuus on lisääntynyt kun olen uskaltautunut taas hoitamaan mm. sisareni lasta.

Lapseni sairastuminen ei johtunut minun toiminnastani, mutta jotenkin ihminen(äiti) aina etsii itsestään vikoja. Olen aina ollut hyvin äidillinen ja halunnut paljon lapsia, joten itselle tämä on ollut aika vaikea paikka. mutta nykyään on katse kohti tulevaisuutta ja on ihanaa saada vauva yhdessä rakastamani miehen kanssa. Vauvan tulo ei pelota, eikä hoitaminen, mutta tuntuu kuin esikoista odottaisi. Olen niin onnellinen siitä että meille on tulossa tämä kauan odotettu vauva.



Asiasta kolmanteen: Saimi Nousiaisen puheet ovat myös minun mielestä naurettavia. Sääli lasta jos joutuu kasvamaan ympäristössä missä äiti laittaa puolisonsa ja itsensä lapsen edelle. Eiköhän Saiminkin silmät avaudu kun TODELLA SAA OMAN LAPSEN ja tajuaa miten riippuvainen pieni vauva on äidistä. Kyllä siinä oma elämä laitetaan syrjään ja keskitytään vauvaan. Minusta on vähän typerää päästellä suustansa noin itsekkäitä kommenteja.



Omassa navassa ei paljoa muutoksia. Masu on kyllä laskeutunut ja vaavi liikkuu paljon. Perjantaina olis sitten neuvola. Vielä on monta viikkoa edessä tätä odotusta. Sais kyllä aika kulua nopemmin.



BB:tä olen seuraillut silloin tällöin, mutta mitään suosikkeja mulla ei ole. Se Kari on mun mielestä aika epämiellyttävä. Mut mitenkään äktiivinen katsoja en ole. Viimevuotiset kilpailijat oli minusta mielenkiintoisempia.



Nyt syömään.



t.Vaavaa ja vaavi 31+6

Supisteluja alkoi ilmestyä johonkin aikaan illasta olivat kivuliaita ja kivuttomia,välillä säännöllisiä välillä ei,ohi menivät jossain klo:01.00 tienoolla ja sain nukuttua vähän aikaa kun alkoi vihlomiset ja kivut lonkassa.

Kunnon asentoa ei meinannut löytyä millään ja sitten kun löytyi niin masukki heräsi...

Sitten se melskasi mahassa varmaan n.2 tuntia ja sitten klo:4.00 tienoolla katsoin viimeisen kerran kelloa.

Sitten nousin aamulla klo:6.00 ylös!

Nyt tänään taa masukki ollut todella vilkas ja aiheuttaa kamalaa oloa mahaan kun edelleen yrittää voltteja tuola tehdä.

Kamalat kutinatkin piinaa eikä niihin ole mitään apua mistään,kävin sielä hepatoosi verikokeissakin tänään ja huomenna saadaan yksi arvo ja toinen arvo tuleekin sitten vasta viikon päästä.

Huomista neuvolaa odottelen jos se tietäis millä tuo kutina pikkusen helpottaisi,siis joku rasva tai joku muu...

mutta ei tässä muuta nyt tällä erää...

Rv 31+1

...Sentään sain syötyä, vaikkei nälkä ollutkaan.



Mieskin soitti äsken ja kertoi nyt vihdosta viimein tilanneensa sen Renaultin Grand Espacen. Auto ei siis ole oma vaan leasing, ja täytyy sanoa, että kalliiksi tulee tila-auton hommaaminen. Näköjään mies on täysin tosissaan sen neljännen muksun yrittämisen kanssa. Olemme vain hieman eri mieltä asiasta...hän kun haluaa sen nelosen heti tähän perään, max reilun vuoden ikäerolla, kun taas minä haluaisin sen 2-3v ikäeroa. No, aika näyttää miten käy ja voihan olla, ettei tärppiä tulekaan. Kokemukseni vuoden ikäerosta eivät ole kovin mairittelevia, mutta toisaalta vaippaikä ja valvomiset olisivat kertarysäyksellä ohi...haluaisin silti toipua rauhassa synnytyksestä, varsinkin kun tuo selkäkin on ollut ihan mäsänä.



Vaavaa: voin vain kuvitella tuskasi. Lapsen menetys on varmaan kauheinta mitä voisin itselleni tai kenellekään muulle kuvitella tapahtuvan. En tiedä miten siitä edes selviäisin. Itku melkein tuli lukiessani kokemuksistasi. En yhtään ihmettele, jos tämän kolmannen vauvan hoitaminen tuo nuo vaikeat kokemukset taas pinnalle, uskoisin kuitenkin, että helpottaa, kun huomaat, että tällä kertaa kaikki on toisin ja tuleva vauva voi hyvin. Vanhojen traumojen kohtaaminen voi olla myös hyvin terapeuttista.



Toivoovauvaa: kokeilepa kutinaan kylmällä vedellä kostutettua pyyheliinaa. Käy sillä ihoa läpi. Pitäisi helpottaa ainakin hetkeksi. Minulla on aukko sivityksessä, mutta piti kysymäni, että miten sitä raskaushepatoosia oikein hoidetaan, jos sellainen todetaan?



Nyt kyllä lopetan...



Kanelisokeri

Momentille ei voi kun toivotella jaksamista, itse en osaa varmasti edes kuvitella millaista sinulla on ollut, mutta ylpeä voit itsestäsi olla! jos nyt pinna palaakin niin eihän se ole ihme, tuollaisessa jännityksessä olrminen kun saa koko ajan pelätä vauvan syntyvän koska vaan ja maata paikoillaan...kohta se on ohi tsemppiä vielä vähän!

Tässä raskaudessa vielä ei ole ollut hirveästi tunteenpurkauksia tms. mielialanvaihteluita aika levollinen olo noin pääasiassa. On toki kerran pari ollut itkukohtauksia ilman syytä. Harvoin sitä tuntee itseään yhtä hölmöksi kun vollottaessaan täyttä päätä ja samaan aikaan tajuavansa ettei ole aavistustakaan miksi itkee, näitä oli enemmänkin ekassa raskaudessani, kyllä oli mies ihmeissään, nyt on tottunut.

Yritin sitten eilen katsoa sitä BB:tä jaksoin n. 10 minuuttia ihmiset löhöili sohvalla ja osa jossain terassilla puhuivat ihan puutaheinää ja yksi poltti ihokarvojaan sytkärillä....tylsäää muistaakseni siinä brittiversiossa oli jotain tapahtumiakin onko tämä suomalaisten touhu aina yhtä unettavaa katsomista, no ehkä yritän vielä toisena iltana päästä sisään tähän ohjelmaan.

Joku puhui siitä Emman rintapumpusta ja kävin sitä katsomassa, näytti ihan samalta kun Avent isiksen pumppu ja toiminnoiltaan myös, hinta vaan huimasti edullisempi. Onko joku käyttänyt kyseistä pumppua ja kokemuksia siitä? En vielä pumppua ostanut mutta luultavasti mielummin päädyn tähän Emmaan juuri hinnan takia. Avent isis pumpusta kyllä sanotaan että saa hyvin jälleenmyytyä ja onhan noita huutonetissä nytkin käytettynä myynnissä, postikulut tulee vaan aika suuriksi jos ei ihan haku etäisyydeltä löydy eli uuden Emmapumpun saisi käytetyn avent is pumpun hinnalla. Lisäksi Emman pumppuun taisi käydä kaikenlaiset pullot mutta käyköhän tähän toiseen...

silvain30+2