Sektiosta tyhmä kysymys: mikä on tuo katetri ja miten se laitetaan?

olen synnyttänyt sekä sektiolla että alateitse. Kipu molemmilla kerroilla oli kova, tosin eri tavoin. Jos nyt pitäis valita kummalla tavalla haluan synnyttää, en osaisi sanoa.



Sanotaanko nyt niin, että ainoa negatiivinen asia sektiossa oli se, etten saanut liikkua sängystä vuorokauteen ja ensimmäinen nousu sängystä oli yhtä hev***tiä. Puudutuksen laitto ei sattunut minulla juuri lainkaan. Katetri laitettiin jo osastolla. Ei sattunut, mutta tuntui tietysti hieman inhottavalta. Toipuminen kävi nopeasti. Leikattiin perjantaina, kotiin sunnuntaina ja koiran kanssa käveylle maanantaina....Kovaa kipua kesti vajaa viikko (vain nostaessa tai istumasta noustessa), sitten saattoi jo elää normaalia elämää. Ainoastaan painavien esineiden nostelua oli vältettevä.



Alateitse synnytys:

Lähtö yöllä, vauva syntyi aamulla, kotiin päästiin jo samana iltana.

Pahimmat tuntemukset ponnistusvaihessa. minulla ei ollut kipulääkitystä, ainoastaan ilokaasu. Kipua viikon(episiotomiahaava todella arka), tosin vain istuessa.



Vertailu: Sektiolla MINULLA kaiken kaikkiaan kivuttomampi ja tavallaan mielyttävämpi. Tosin sairaalakammoisena pidin alateitse tapahtuvaa mukavampana, kun pääsin jo samana päivä kotiin.

Minä olen synnyttänyt 3 lasta alakautta ja nyt viimeisimmän kanssa jouduin sektioon jalkatarjonnan vuoksi.

Itse en halua koskaan enää kokea sektiota. Ongelmat omalla kohdallani alkoivat jo leikkauspöydällä mm verenpaineitten kanssa. Loppujen lopuksi haava tulehtui jo sairaalassa ollessa (verta jäi leikkauksessa tihkumaan rasvakudokseen josta tulehdus johtui), olin _todella_ kipeä (mm lähes 40 asteen kuume) - sinne hyytyi jo hyvin noussut maito ja olo oli yhtä tuskaa vaikka sain erittäin voimakkaita lääkkeitä. Tippa oli yhteensä 8 eri kohdassa, olin kuin neulatyyny. Ja tipan kanssa oli äärettömän vaikea hoitaa vauvaa, aina piti olla apua pyytämässä jopa vaipanvaihtoon. Hyvä että jaksoin vessaan liikkua pahimpina päivinä. Kaiken kukkuraksi lääkäri tuli ja vetäisi haavaa kunnolla auki ilman mitään puudutuksia yms että ylimääräiset nesteet ym pääsevät haavasta pois... Haava on vieläkin auki n 5 cm matkalta vaikka sektiosta nyt aikaa lähes 4 viikkoa ja olo on kipeä. Alatiesynnytyksistä vain esikoisen jälkeen olin " kipeä" , mutta en koskaan näin rampa ja vieläpä näin pitkään!



Toivon todellakin sydämestäni, etten koskaan enää joutuisi sektioon.

Esikoiseni syntyi puolitoista vuotta sitten suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Jorvissa ei annettu edes vaihtoehtoa alatiesynnytykseen riskien takia. Toimenpiteenä sektio oli minulle helppo ja kivuton. Puudutus eikä katedrin laittaminenkaan sattunut lainkaan. Toipuminen alkoi hitaasti ja pääsin omin jaloin ylös vasta kolmantena päivänä. Hoitajat toivat vauvaa syömään ja viereen siitä huolimatta ensimmäisestä päivästä alkaen mikä oli tosi hyvä asia. Kaikkiaan kipua kesti noin pari kuukautta vaikka tulehduksia ei ollutkaan. Nyt odotan toista ja toivon alatiesynnytystä. Esikoiseni on vauvan synnyttyä 1v10 kk ja haluaa varmasti olla sylissä ja sektion jälkeen on mahdotonta nostella muuta kuin vauvaa.

Katetri on ohut muovi letku, mikä laitetaan virtsaputken kautta virtsarakkoon, jolloin pissa kerääntyy ulkona roikkuvaan pussiin :) Sen laittaminen ja pois ottaminen tuntuu vähän inhottavalta, mutta ei varsinaisesti satu. Katetrointiin liittyy kuitenkin aina pieni tulehtumisriski.



Olen ollut yhdessä ihan kamalassa synnytyksessä ja kolmessa sektiossa ja tällä kokemuksella sanon että alatiesynnytys on kuitenkin parempi vaihtoehto. Itse en vaan sitä voi enää koskaan valita...



Suunnitellun sektion puudutus laitetaan suunnilleen samalla lailla kuin epiduraali ja on mielestäni melko kipeä. Tietysti se on vähän helpompi laittaa, kun ei ole supistuksia.

Itselläni kaksi huonoa kokemusta sektioista, mutta hyvin ahtaan ylälantion vuoksi en voi synnyttää normaalikokoista alakautta. Ensimmäistä yritettiin 12 tuntia alateitse, vauva pyöri koko ajan, eikä laskeutunut, joten lopulta lääkärikin uskoi, ettei pieni sieltä normaalisti tule. Jälkeenpäin sain kohtutulehduksen, joka on yleinen pitkittyneissä synnytyksissä. Toinen on sitten oma tarinansa. Suunniteltu sektio, vuotoa kaikkineen 6 litraa, 2 tehovuorokautta jne. Syynä edellisen leikkauksen kiinikkeet ja vuotamaan jäänyt kohtuvaltimo. Onneksi selvisin hengissä, vaikka uusinta leikkaus tehtiin kriittisessä tilassa. Eli jos suinkin voit valita sektion tai alatiesynnytyksen välillä, valitse alatie. Sektio on iso operaatio ja siinä on aina riskit, myös toipuminen on hitaampaa. 6 viikkoon ei saa kantaa kuin lapsen painon.



Hyviä vointeja sinulle!

vai onko se muutenkin teidän mielestänne helpompi? Itse pelkään ihan kauheasti tuota alatiesynnytystä kahden edellisen synnytyksen perusteella, ja olin jo vähän kääntynyt tuon sektion kannalle. Nyt on siis viikkoja jo 36 ja risat ja päätös pitäisi tehdä pian! En kanna huolta tuosta leikkauksesta toipumisesta, enkä kipeästä leikkaushaavasta, koska tuntuu, että ne eivät millään voi olla niin kauheita kuin ne kivut, joista lähtee taju; ja kuvittelisin, että sektio ei olisi henkisestikään niin kauhea kokemus, kuin minulle nuo alatiesynnytykset ovat olleet. Mutta toisaalta, enpä ole sektiotakaan kokenut.

Sektion jälkeen toipuminen ei ole ollut ihan mukavaa. Sektion jälkeen vauva joutuu helposti lastenosastolle, etkä saa sitä syliisi, vauan hoitaminen on vaikeaa melko pitkään eikä imetys ole kovin kivaa, kun vauva painaa haavaa sylissä pitäessäsi. Minä kärsisin mielummin vaikka pitkän ja kivuliaan synnytyksen kuin pitkään synnytyksen jälkeen. Minäkin toivoin sektiota ensinmäisen kamalan synnytyksen jälkeen (joka päätyi sektioon). Synnytyksen loppuvaiheessa en ollut edes kunnolla tajuissani kun tuska oli kestänyt jo 28h. Sektioista toipumisen jälkeen kuitenkin nyt valitsisin alakautta synnyttämisen.



Lisäksi jos haaveilet isosta perheestä niin henkisesti sektiot ovat varmasti paljon pahempaa, kun koskaan ei voi tietää miten raskauksissa käy tai miten ne päättyy. Sektion jälkeen myös seuraava raskaus on melkolailla kivulias, kun kiinnikkeet repeävät.



Toki sektiostakin voi toipua hyvin jne. Mielestäni kuitenkin kannataa mennä alatiesynnytykseen sillä mielellä että vaikka sattuu, niin siitä selviää. Ymmärrän sinua ihan 100% Voimia!

Meillä mies on opettanut molemmat pojat syömään. Olen nähnyt pojat nopeasti leikkurissa, saanut halata ja antaa suukon, sitten menneet isän kanssa pesulle, punnnitukseen ja ekalle pullomaidolle. Vanhemman sain syöttää seuraavana aamuna, maito taisi nousta parin kolmen päivän kuluttua, joten sitten päästiin tisuttelua kokeilemaan. Siinä välissa puhkesi kohtutulehdus, joten pesuja ym pääsin harjoittelemaan vasta lähes viikon ikäiselle, kun iv-antibiootti lopetettiin. Vierihoidossa poika oli vasta viikon vanhana.Toisen kohdalla alku meni kuten ykkösellä, mutta olin koko eka päivän niin huonossa kunnossa, ettei vauva kiinostanut. Teholla poika kävi äitiä katsomassa maitopullon kanssa. Muuten hänet hoisi vauvala. Vauvaa en saanut ensimmäiseen viikkoon nostaa 8en edes sylistä sänkyyn), kun en meinannut pystyssä pysyä. Tisuttelun harjoitukset aloitettiin 3 päivänä, kun pääsin osastolle. Kyllä sektio on kovempi / vaikeampi asia myös henkisesti, kun syntymän ensihetket jää pois ja vierihoito (osittainen tai kokonainen) siirtyy päivien päähän. Myös kotiinpääsy on vasta vähintään 5-6 päivä (minulla molemmilla 9 pvä).

Sektio on mulle ainut vaihtoehto. Alatie tulee kysymykseen vain jos lapsi syntyy kotona käsiin ilman varoituksia. Katetrin laitto ei tuntunut missään, vaikka halusin, että sen laittaa opiskelija. Spinaalipuudutuksen laitto ei tuntunut ollenkaan. Toivuin nopeasti, läksin jo 4.pvänä kotiin hyvässä kunnossa. Imetys lähti käyntiin heti ja vauva oli saavuttanut lähtöpainonsa jo ennen kotiin lähtöä. En tarvinnut särkylääkettä ollenkaan, mutta otin ekana yönä panadolin kätilön mieliksi ;)

Uudessa raskaudessa ei ole ollut mitään kipuja eikä tuntemuksia, mitä ei edellisissä raskauksissa olisi ollut.



Kirjoitin synnytyskokemukseni ketjuun, jossa etsittiin hyviä kokemuksia sektiosta.

Hyvä ystäväni synnytti esikoisensa yli 16 vuotta sitten, vieläkin näkee painajaisia joissa toteaa olevansa raskaana ja joutuvansa synnyttämään!

kyllä minulta katetroitiin siitä huolimatta molemmilla kerroilla. Tuntuu hetken ikävälle, mut ei sattunut. Sektiosta ei omakohtaisia kokemuksia, mutta muutamalle kaverilleni on tehty ja kaikki on sujunut hyvin ja parantuminen ollut nopeaa. Molemmissa synnytystavoissa voi tulla arvaamattomia ongelmia. Ja alatiesynnytystä tuskin auttanee, jos alitajuisesti laittaa koko ajan vastaan...

Minulla nimittäin tuo " reippaana alatiekautta synnyttämään vaikka sattuisikin" ei onnistu vaikka kuinka haluaisin. Olen yrittänyt työntää tähän asti asiaa mielestäni (rv 36 + 4) mutta nyt alkaa paniikinomaiset kuvat välillä välähtää mielessä ja olen saanut joka päivä paniikkikohtauksia (minulla on n. vuosi sitten puhjennut paniikkihäiriö). Tänään neuvolassa sitten kun oli pakko puhua synnytyksestä, puhkesin itkemäänkin... Vaikka olen siis yrittänyt olla reippain mielin ja olla ajattelematta koko asiaa. Tämä on ehdottomasti viimeinen raskaus, aion tehdä sterilisaation, ja yksi syy on myös tuo synnytyspelko.

Minulla päädyttiin sektioon, kun lapsen sydänäänet laskivat. Katetrin latitto tuntui vain inhottavalta, ei muuta, samoin pois ottaminen.



Kipupumppu oli vuorokauden. Nousin ylös vuorokauden synnytyksen jälkeen. Lapsi oli vierihoidossa alusta lähtien samassa sängyssä. Ensimmäinen vuorokausi oli hankala, kun oli kipupumppu, pissakatetri ja nesteletku. Käänyminen sängyssä oli hankalaa, mutta ei mahdotonta. Imetin alusta lähtien. Tosin maito nousi kunnolla vasta neljäntenä päivänä. Kipulääkettä otin kipupumpun poistamisen jälkeen muutaman kerran vuorokaudessa todennäköisesti vain varmuudeksi. Kotiuduin viidentenä päivänä, enkä sen jälkeen tarvinnut kipulääkettä.



Omaa lasta sain nostaa heti. Tosin kuukauden kielto kaiken muun, kuin maitopurkin ja oman lapsen nostamiseen oli. Vatsan peitteet oli tunnottomat pitkään, mutta haavankin alueelle on tunto palautunut jo täysin.



Toivuin omasta mielestäni hyvin. Ei tulehduksia eikä mitään kompilaatioita. Toisin sanoen minulle ei jäänyt sektiosta pahaa makua päin vastoin. Tosin tämän nykyisen masuasukkini lähden taas synnyttämään alateitse, mutten pelkää sektion mahdollisuutta.



Molemmissa synnytystavoissa on omat riskinsä sekä äidille että lapselle. Kukaan ei voi etukäteen tietää, mitä synnytyksessä tulee tapahtumaan, eikä mielestäni pystytä mitenkään laskemaan minkäänlaisia riskipointseja synnytystavoille vertailemaan niitä. Jokainen äiti, lapsi ja raskaus ovat erilaiset. Sitä tekee päätökset oman mutu periaatteen mukaisesti.



Voimia sinulle päätöksesi tekemiseksi mikä se ikinä onkaan



Triku rv 39

äidin tai lapsen terveydellisistä syistä. Epiduraali ja spinaalipuudutukset ovat laajoja puudutuksia, joihin myös liittyy omat riskinsä. pelkän oman halun perusteella ei kukaan voi suositella sectiota. Totta kai löytyy ihmisiä, jotka ovat kokeneet synnytykset kummallakin tavalla huonokis tai hyväksi kokemukseksi.

Myös kohtu ja auki " vedettävät" muut kudokset joutuvat sectiossa kovaan rasitukseen ja saataa tulla kiinnikkeitä jne. Pitää myös muistaa se, että sectiohaava vaatii oman hoitamisensa, joka on monessa kerroksessa.



Lapsi on valmiinpi kohdunulkopuoliselle elämälle synnyttyään alateitse ja maidontuotanto käynnityy nopeammin myös.Mutta mielestäni jokinen äiti on yhtä " urhea" ja kiitoksensa ansainnut synnytettyään miten vain.