tavallaan ymmärrän noita " mies pettää jos ette tee sitä tai teette tuota" -huutelijoita.

ja tämä ei ole mitään vittuilua. pohdin oikein asiaa ja muistin millaista mun elämä oli ennen.



seurustelin monta vuotta ja asuin yhdessäkin semmoisen miehen kanssa, jota koin kyllä rakastavani ja tavallaan ajattelin että hänkin rakasti minua, mutta oikeasti meillä ei ollut paljoa yhteistä. paitsi sisustusmaku. kämppä oli siis kiva ja kaunis ja arki tavallaan oikein mukavaa. tehtiin ruokaa ja keskusteltiin ajankohtaisista asioista, käytiin kävelyllä kaupungin puistoissa ja leffassa, baarissa jne.



kuitenkin meiltä puuttui se ihan perustavan laatuinen henkinen yhteys. tämän huomasin kun lähdin itse rakentamaan omaa elämääni ja opiskelemaan itseäni kiinnostavaa alaa. yhtäkkiä kun mun elämä laajeni (ei sinänsä muuttunut toisenlaiseksi, mutta piiri laajeni) niin huomasin ettei me oikein tunnettu toisiamme eikä meillä ollut kummoistakaan kosketuspintaa toisiimme mitenkään sen syvemmin. aiemmin asia oli ollut helppo peittää sen mukavan puuhastelun ja muun alle. ja minä olin elänyt tavallaan mukana siinä miehen elämässä, ilman sen ihmeempiä omia virityksiä.



aika pian sitten erottiin ja muutin pois. mutta nyt tuli mieleen että tuon suhteen kestäessä, kaikesta " mukavasta" huolimatta, olin kokoajan hiukan varpaillani. halusin kelvata miehelle ja olla miellyttävä ja kiva kumppani, sellainen josta hän olisi ylpeä. pukeuduin niinkuin hän halusi, vaikkei hän ikinä minua komentanut niin tekemään. miellyttämisen halussani tulkitsin ilmeitään ja kulmien kurtistuksiaan. ja muistan *punastuu* niihin aikoihin antaneeni ainakin yhdelle ystävälleni " hyviä neuvoja" parisuhteeseen. kuinka salaa hivutetaan oma mielipide läpi ja kuinka ollaan miehelle mieliksi ja annetaan hyvä kuva itsestä. joopa joo.



nyt olen naimisissa ihan toisen moisen miehen kanssa. en varmaan ennen edes tajunnut että oikeasti tasavertainen parisuhde on mahdollinen. en todellakaan rupea kuulostelemaan miehen tuulia tuntosarvet pitkällään tai salaa hivuttamaan omia toiveitani keskusteluun siinä toivossa että mies joku päivä luulisi niitä omikseen ja saisin tahtoni näin ovelasti läpi. voin nyt sanoa ihan suoraan jos jotain haluan tai jos en halua ja siinä se. mies sanoo että " tämä selvä" , jos sanon että seksi sattuu enkä halua sitä nyt. ja kainalossa on silti tilaa. enää ei minun tarvitse vääntää itseäni tuhannen mutkalle ja miettiä että minkälainen vaimo minun tulisi olla.



joo, ei nyt ollut tarkoitus väittää että minä olisin nyt jotenkin kehittyneempi kuin nämä huutelijat tälläkin palstalla. mutta ihan oikeasti samankin ihmisen elämään mahtuu varsin erilaisia parisuhteita. pelkästään itse koetun perusteella ei kannata lähteä yleistämään eikä kuvittelemaan että tietää yhtään mitään muiden ihmisten elämästä, suhteista, kriiseistä, motiiveista tai mistään