*** Jouluntähtien maanantai ***

Kirjoittelin taas äsken pitkät pätkät kuulumisia ja sitten soi puhelin ja vaikka en puhunut viittä minuuttia pidempään, niin johan minut oli logattu ulos ja kaikki tekstit hävisivät. Yleensä kyllä kopioin tekstin, ennenkuin painan ok-nappia, että saan sitten saman tekstin takaisin tarvittaessa, mutta nyt se jostain syystä unhohtui. Aaarghh, harvinaisen raivostuttavaa.



No uusi yritys, eli oma napa. Tai ei oikeastaan napa, vaan pää: minua on kiusannut jo yli viikon ajan ärsyttävä päänsärky. Paineet ovat ok eli sieltä ei syytä löydy (onneksi). Myöskään niska-hartiaseutu ei tunnu olevan mitenkään erityisen jumissa. Töihin kyllä raahauduin kun mukamas päänsärky ei ole niin kovaa että haittaisi työntekoa. Ja työ tietysti tapahtuu tietokoneella eli höpö, höpö, kyllähän se haittaa!!!



Minulle on ilmaantunut aivan outu pelko: itse synnytys!! Aiemmat synnytykset ovat menneet helposti ja nopeasti enkä koskaan ole kokenut synnytystä mitenkään vaikeana asiana. Nyt kuitenkin jostain kummasta olen saanut päähäni että en uskalla synnyttää ja haluan section! En edes tiedä kehtaanko moisia ajatuksia alkaa neuvolassa purkamaan, vaikka varmaan pitäisi niin todennäköisesti saisin pelotkin haihtumaan. Jotenkin tuntuu koko asia vaan niin naurettavalta. Onneksi tässä on vielä aikaa purkaa tunteitaan...



Teppis ja Juniori 26+2

Maanantaita kaikille jouluisille!



Kiirusta pitänyt, olen häthätää käynyt pinoja lukemassa, mutta työpäivän jälkeen energiaa kommentoimiseen ei ole riittänyt. Töissä yritän sinnitellä, mutta kyllä välillä tuntuu, että mitä mä täällä kärvistelen???

Liitoskivut ovat kovat, suonikohjut alakerrassa eivät tykkää koko päivän seisoskelusta ollenkaan ja uutena, täysin uutena vaivana on UMMETUS! Miten voi ummetus aiheuttaa niin kovaa tuskaa? Oma äitini on kärsinyt kyseisestä vaivasta koko ikänsä ja olen aina ihmetellyt (hyvävatsaisena), että miten voi olla ihminen noin kipeä. Ilmeisesti tämä ikä jo tekee, että aineenvaihdunta ei ole niin vilkasta kuin ennen ja se osaltaan aiheuttaa " jumittumista" . Sanoin miehelle, että on riemunpäivä, kun vessassa tulee tulosta. Hän vaan nyökkäilee ja piilottaa banaanit. :)



Äippäpaperit laitoin sairaskassaan vetämään, saapi nähdä, koska sieltä jotain kuuluu. Ovat kyllä yleensä aika joutuisaa väkeä. Olin iloisesti yllättynyt, kun olin tytön diabeteksen takia melkein 2kk pois töistä ja tulot eivät nyt niin kauhean upeat sillä välin olleet, täti sairaskassasta sanoi, että saan päättää ne 6kk mitkä otetaan huomioon rahaa laskettaessa! Helpotuksen huokaus! Aloitin uudessa paikassa vasta viime marraskuussa, joten oikeastaan helmikuussa sain vasta " täyden" palkan, joten pyysin laskemaan helmi-heinäkuun. Nyt vaan odotan jännityksellä, että miten asia ratkeaa, asiaa en usko ennenkuin päätös on nokan alla. Emme ottaneet pakkausta, odottelen huimaa 140¿, jotta pääsen kaverille ostamaan puuttuvat tarvikkeet. Aika pitkä lista tuli, pyllyrasvoista tuttipulloon yms yms. Täytynee oikein lähteä täältä hämeestä helsingin humuun vauvatavaroita ostamaan. Ihanaa!



Jaahas, täytynee taas sinne " kaivokseen" lähteä. Onneksi lyhyt päivä ja ti+ke vapaata. Lapseton pomoni ihmettelee taapertamistani, yritin hänelle kertoa liitoskipujen filosofiaa, mutta en tainnut siinä onnistua. Pitää minua " erite" juttuineni varmaankin omituisena... Ja osaa ärsyttää minua äärimmilleen koko ajan toteamalla, että: " ei sun kannata tätä nyt alkaa käyttämään/opettelemaan, kun kumminkin kohta jäät pois." Herää kysymys, pitäisikö jäädä pois ja ottaa levon kannalta? Ehkä sinnettelen omaksi ja pomon kiusaksi. ;)



Kivaa päivää kaikille, vaikka onkin maanantai!



Kirsikka ja aarre rv 25+3

Maanantai taas! Katsoin juuri, että viisi viikkoa olisi töitä(jos pidän viikon lomaa ennen äippäloman alkamista). Ihanaa! Nyt olen ainakin tämän ja huomisen päivän vielä saikulla noiden jatkuvien liitoskipujen sekä supistelun vuoksi. Huomenna neuvolalääkäri päättää pitääkö sairaslomaa jatkaa..Itse olisin valmis, tämän muutaman päivän lepäilyn jälkeen, koittamaan taas töissäoloakin.



Joku kyseli vauvan painoarvioista. Meidän vauvan painoarvio oli rv27+0 940g. Nyt varmaan on jo tuo kilon raja ylitetty :). Itselle on kertynyt painoa uhkaavaa vauhtia: nyt jo n. 7kg! Siis tiputettavaa riittää sitten aikanaan...



Teppis: Mulla on päinvastainen pelko kuin sulla. Pelkään kahden alatiesynnytyksen jälkeen, että jos tästä joudunkin sektioon. Vauvan todettiin ultrassa olevan perätilassa(rv27) ja omista tuntemuksista päätellen siellä hän edelleen istuskelee. Aikaahan toki kääntymiselle on, mutta silti se mietityttää. Varsinkin, kun veljenvaimo sai juuri kolmannen vauvansa hätäsektiolla (kahden alatiesynnytyksen jälkeen). Molemmat selvisivät kyllä hyvin, mutta itse aloin murehtia omaa synnytystä entistä enemmän...



Vauvalle ollaan ostettu jo pinnasänky tarpeineen sekä vaatteita. Ostin ihania name it-merkin vaatteita viime viikolla, kun ne oli niin mahdottoman söpöjä ;). Ulkohaalari on vielä ostamatta ja paljon muuta tarviketta kuten vaunut! Onneksi on vielä aikaa.



Olipa taas omaa napaa kerrakseen!



Tuuti73 rv 28+5

Ihanaa siksi että viikonl. on ohi ja saan vähän levätä... hassua!

Ei sitten (yllätys .. yllätys..) tullut kylpyhuone valmiiksi ennen pojan synt. jotka oli siis la. Mies sai kuitenkin sen siihen kuntoon että sitä pystyi käyttämään.

Itse syntymäpäivä aiheutti paljon ennemmän työtä kun mitä olin ajatellut,mies kyllä sanoi että olisin vähemmälläkin pääsyt jos haluaisin. Okei.. on pikkasen taipumusta(siis ihan vähän vaan... :) ) laittaa kaikkea seitsemää sorttia ja siivota kun höyrypää yms. Siihen kun lisää vielä sen et anoppi ilmoittaa tulevansa 3tuntia ennen muita.(en edes aloita kertomaan kuinka hänen käytös ottaa päähän. ). No, se siitä.



Asunnon myyntiä, vuotoa, kipuja yms. näytti olevan viikonlopun pinossa. Kovasti sitä tapahtuu kaikille jotain. Voimia vaan kaikille eri tilanteisiin.



SYNNYTYSpelkoa: Sitä löytyy täältäkin. Neuvolassa en saa suutani auki tämämän asian vuoksi vaik sitä varten he sielä ovat. Jotenkin en vaan sitä saa sanotuksi. Miehelle olen yrittänyt kertoa, mut se ei oikeen tunnu sitä ymmärtävän.



KIITOS kaunis muuten siitä netti sivusta jos löytyy niitä isoja liivejä, vielä en ole tilannut, mut aijon kyllä sen pikinmiten tehdä.



rv25 tai jotain..

Kyllä tuntui aamulla omituiselta nousta varhain ylös ja lähteä töihin. En oikein tiennyt, miten tähän pitäisi suhtautua 2,5 viikon tauon jälkeen.



Nyt väsyttää ihan armottomasti. Kuiva yskä vaivaa etenkin öisin enkä uskalla ottaa mitään yskänlääkettä. Onneksi flunssa muutoin alkaa olla voiton puolella. Enpä ole tainnut nyt raskausaikana olla flunssassa.



SYNNYTYSPELKO. Teppis taisi puhua siitä. Minulla(kin) esikoisen synnytys oli erittäin helppo. Muutoin ei sitten helppoa ollutkaan... Koska synnytys sujui niin kätevästi ja kivunlievitys osui nappiin, nyt vähän arveluttaa, saanko sitten tällä kertaa kokea kaikki helvetin tuskat. Ensimmäisellä kerralla kärsin kyllä jonkinlaisesta synnytyspelosta, nyt lähinnä vain jännitän asiaa. Pari viikkoa sitten kävin sype-kätilöllä puhumassa asioista. Se käynti kyllä taisi riittää. Kävimme läpi paljon juuri edellistä synnytystä. Papereihini kirjattiin toiveena, että kivunlievitystä ei tarvitse pihtailla ja että haluaisin päästä liikkumaan synnytyksen aikana. Se oli oikeastaan ainoa asia, jonka muuttaisin viime kerrasta. Silloin olin sidottu petiin melkein koko ajan, minkä olin synnytyshuoneessa.



PIKKUSISKO. Tervetuloa takaisin ja kiitos tsempistä tuon vuodon kanssa. Onnea teille asunnon myyntiin!



PAINOARVIO. Kaksi viikkoa sitten eli menkkojen mukaan laskettuna rv 25+5 vauvan painoarvio oli 905 g.



OMA NAPA. Seuraava lääkäri on torstaina. Saa nähdä, mitä mieltä hän on sairasloman tarpeellisuudesta. Nyt mietin niin, että jos supistukset eivät ole aukoneet paikkoja eikä vuotoja tule enää, yrittäisin olla pari, kolme viikkoa töissä. Sitten voisin jo hellittää kunnolla. Neuvolalääkärihän sanoi jo viime kuussa, että jossain vaiheessa sairasloma määrätään äitiysloman alkuun saakka.



Huh, kun jaksaakin väsyttää. Ehdin tottua sairasloman aikana pidempiin uniin eikä 7,5 tuntia huonosti nukuttuna riitä mihinkään.



Mutta ei auta kuin alkaa purkaa sähköpostikasoja.



Hyvää viikon alkua jouluntähdille!



Iituli rv 27+5

Teppis: mulla muuten ihan sama ongelma eli päänsärky.. en ole siitä kenellekkään vielä puhunut ja paineitakaan en ole mittauttanut, mutta mulla päänsärky alkaa yleensä tässä aamupäivällä tai ruuan jälkeen ja sitten se on päällä koko päivän... tosi kivaa. Ja kun on pääkipeä on mulla samalla mahakin kipeä siis vähän kun pian tulisi oksennus (kiva kuvaus) olen kanssa vaan sinnitellyt tämän kanssa kun tuntuu että tulee pian valitettua turhasta, vaikka kyllä kun se päänsärky kunnolla päälle tulee ei työnteosta meinaa tulla mitään. Mulla neuvolakin vasta parin viikon päästä.

Ajattelinkin että tämä päänsärky huono-olo taitaa johtua vaan aikaisesta heräämisestä mistä johtui se pahoinvointi ja oksentelu silloin alkuraskaudestakin, viikonloppuna meinaan ei ollut pää kipeä tai huono olo!

Kumpa menisi nämä kuusi viikkoa nopeasti...



Tuosta USAmamman listasta, mulla on tosi vahva poika tunne, mitään tietoa ei sinänsä ole mutta katsotaan pitääkö vaisto paikkansa :)



Mutta hyviä vointeja ja toivottavasti kaikki ikävät ja pelottavat oireet olisi hetken poissa tästäkin listasta.. rv.28+4

Hauskaa maanantaita ja uutta viikkoa täältäkin kaikille! Maanantait on viikon alun takia usein ikäviä, mutta tiistait on mulle kyllä vieläkin pahempia. Se on vaan jotenkin niin inha päivä, hrr :) Tiistaisin ei ees koskaan tunnu mikään onnistuvan :D Muut päivät on paljon kivempia.



[b]Painoarvioista[/b], ultrissako noita painoarvioita on kerrottu vai missä..? Kun ei meille kyllä ole mitään kukaan kertaakaan sanonut mitään mistään painoarviosta :| Rakenneultra oli kyllä jo vkolla 20+2, muttei sielläkään mitään sanottu. Onko kaikki käyneet vaan myöhemmin ultrassa, vai onko joku käynyt useammassa ultrassa? Vai kertooko neuvolalääkäri noita painoarvioita jotenkin? Mä oon taas ihan pihalla, koittakaa kestää :D



[b]Painoa[/b] mulle on tullut nyt 7kg :| Tuntuu vähän hurjalta. Varsinkin kun alussa paino ei noussut sitten millään mutta yhtäkkiä sitten hujahti (ainakin omasta mielestä) ihan huimiin lukemiin. Neuvolassa sanottiin kyllä vaan että saa tullakin kun lähtöpainon painoindeksi oli alle 20. Mutta en nyt silti haluis ihan kauheasti sitä painoa saada.. Liikkunut kyllä oon kokoajan, mutta myönnetään että on niitä herkkujakin tullut mussutettua melko lailla. Pitäis varmaan vähän rajottaa.



Synnytysvalmennuksiin varasin ajan viime viikolla, mutta jotenkin tuntuu että piti varata jotain muutakin aikaa, enkä millään muista että mitä.. Argh. Muisti takkuaa aina vaan enemmän.



Mutta se siitä, meni taas aika omanapapainotteiseksi, pahoitteluni.. Hyviä vointeja kaikille tähtösille! :)



-nesselia & masukki (rv 27+1)

ÄITIYSTAKKIA olen metsästänyt nyt kun ilmat viilenevät. Eipä vaan tunnu olevan mammavalikoimissa kuin kesämekkoja. Miten ihmeessä odottavat äidit pärjäävät talven yli? Pitääkö tässä ruveta ostamaan 10 numeroa isompaa takkia vain ison mahan ja parin kylmän kuukauden vuoksi?



Aika juhlallista siirtyä 8. kuukaudelle. Viikon päästä alkavat kolmosella alkavat viikot. Jännittää, että mitähän sieltä mahasta putkahtaa. Enää niin vähän, mutta silti vielä niin kauan. Alan olla melkein kärsimätön :)

Taas on maanantai, kyllä ne viikot vaihtuu vaikka täältä petin pohjalla aika tuntuu vain matelevan eteenpäin. Ylihuomenna äippäpoli ja saas nähdä saanko saikkua ja kuinka paljon. Lääkärithän on sanonnu, että tuskin töihin enää pääsen, mutta eivät kuitenkaan ole antaneet kaikkea saikkua kerralla, viimeksi tuli 3vk. Toisaalta olisi kiva jo saada saikku äippälomaan asti, että voisi hakea henk.koht.tavarat pois töistä ja alkaa asennoitua siihen, että töihin palataan aikaisintaan lokakuussa 2008.



UMMETUS on täälläkin kiusana. Vuodelevossa on varmaan suurin syy. Hain apteekista jotain magnesiamaitoa ja siitä on ollu iso apu.



SYNNYTYSPELKO hiipii kanssa aina välillä mieleen. Viimeksi synnytin hypnoosissa ja synnytys oli rauhallinen ja aika kivutun. Nyt pelottaa, etten pääse hypnoosiin, kun valmenuksessa olen pystynyt käymään vaan kerran.



PAINOARVIO oli himpun alle kilon viikolla 26+0 ja 26+6 1150g. Jos samaa tahtia on kasvanut niin vauveli on nyt noin 1,5kg. Hyvän kokoinen on ollut joka ultrassa ja se on erittäin hyvä asia, kun kerran on tuo ennenaikaisen synnytyksen uhka.



VAUVAN TARVIKKEET on kaikki nyt paikoillaan: sänky petattu, vaatteet pestynä kaapissa ja vaipat (niin äidille kuin vauvalle), tutit ym odottavat käyttöönottoa. (Jos vauveli syntyy yhtä aikaisin kuin isoveljensä, on siihen matkaa enää 7 viikkoa. Ja nyt kun paikat on ihan pehmeät, ulkosuu auki ja supistuksia tulee päivittäin, en osaa edes ajatella, että päästäisiin lähemmäksi laskettua aikaa. Kaikki on siis hyvä olla valmiina.)



Eipä kai tässä sitten ihmeellisempiä. Mukavaa alkavaa viikoa!



t. päivikki 28+6

Ensimmäinen vauvan painoarvio tehtiin Naikkarin päivystyksessä kaksi viikkoa sitten. Menin käymään päivystyksessä, koska olin vuotanut vähän kirkasta verta. Lääkäri tutki vauvan ja alakerran tilanteen myös ultralla.



Kerran aiemminkin olen käynyt päivystyksessä, silloin terveyskeskuslääkäri antoi lähetteen sinne. Sillä kertaa syynä olivat lukuisat supistukset. Silloinkin päivystävä lääkäri kyllä ultrasi, muttei antanut mitään painoarvioita, viikkoja oli tosin silloin vain 23.



Nyt viime kerralla tosiaan annettiin ensimmäistä kertaa vauvan painoarvio, joka oli sen 905 g.



Neuvolassani tai terveysasemallani ei ole ultraa käytössä, ainoastaan tuolla synnytyssairaalan päivystysvastaanotossa.



Olipa harras selostus. :-)

Mulla oli viim. viikolla lääkäri ja mulla oli myös ulkosuu auki ja kohdunsuu pehmeä mutta ei mua millekkään sairaslomalle passitettu eikä mitään seurantaa, onko sut pistetty siksi saikulle kun sulle tulee noita selviä supistuksia?

Mulla tai mä en tunne ainakaan mitään supisteluja ainoastaan välillä kovaa polttoa mutta se voi kestää ihan tunti tolkulla eikä niitä noteerata mitenkään. Menevät ilmeisesti näihin liitoskipujen piikkiin.

Itse vaan olen ajatellut (ei ehkä pitäisi) että kun mitään tuntoja mulla ei ole ollut niin mistähän sitä tietää jos jotku polton tunteet noi pitkätkin tekisi jotain tuola alakerrassa... ja viim. lääkäri käynti on nyt kuitenkin vasta sielä 37 viikolla :) Oliko sulla vastaava tilanne silloin teidän esikoista odottaessa kun tuli kuitenkin aikaisemmin?

Kiitos oikein paljon kun selvensit taas tietämättömälle :)



-nesselia-

Ja heti aktiivisesti päivän aiheisiin :) Lainasin otsikot Päivikiltä :):



UMMETUS ei todellakaan ole vaivannut, rautalääkkeiden takia pikemminkin päinvastoin! Ei ollut riesana esikoisenkaan odotuksen aikana, tosin jossakin välissä taisin popsia kuivattuja luumuja tms vähän normaalia enemmän



SYNNYTYSPELKOA ei ole ainakaan toistaiseksi tullut, mutta totta kai synnytys alkaa jo mietityttämään. Esikoisesta pitkittyi avautumisvaihe ja jokainen voimakkaampi supistus sai oksentamaan... Pitäisi tilata paperit TAYSsta ja katsella, miten se synnytyksen kulku oikein menikään. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, synnytys alateitse, pitkä varhaiskontakti ja omin jaloin osastolle. No hard feelings, silti toivoisin että tällä kerralla avautuminen olisi vähän nopeampaa. Homeopaatille menossa :)



PAINOARVIO ja OMA PAINO: Ei ole tehty niin minkäänlaista arviota vauvan koosta, kun ei käyty rakenneultrassakaan. Sf-mitasta (26,5 cm rv 26+3 eli ihan HIRVEÄ lukema) huolimatta ei taida olla jättiläisvauvaa tulossa, on ihan rakenteellinen homma tuo hurja kohdun koko. Oma painoindeksi on sen sijaan reilusti lihavan puolella, siksi onkin pelkästään hyvä juttu ettei painoa ole vielä tullut kuin reilut parisen kiloa ensimmäisestä käynnistä! Missimitoissa ei todellakaan olla, ja vaikka painoa varmasti väistämättä tulee vielä enemmän, ei asia kauheasti huoleta. Painonhallinnan aika on sitten vasta ensi vuoden puolella ;P



VAUVAN TARVIKKEET: Pakkauksen pitäisi tulla tällä viikolla, ja sen jäkeen ryhdyn pesemään ja lajittelemaan vaatteita. Esikoiselta on jonkin verran " tyttövaatetta" ja viikonloppuna saimme veljeni perheeltä valtavan määrän kaikenlaista vauvatavaraa, heillä lainassa olleiden lisäksi myös heidän poikavauvaltaan pieneksi jäänyttä. Täytynee toistaiseksi lajitella vaatteet sekä koon että sukupuolen mukaan :), neutraalit vaatteet käyttövalmiiksi.



Rattaat meillä on tallella esikoiselta, tosin niiden soveltuvuus talvivauvalle arveluttaa vähän. Ovat siis X-Adventuren kolmipyöräiset rattaat ja niihin on Brion pehmeä kantokassi/lämpöpussi. Mahtaakohan näillä pärjätä?



Jäljellä on hankinnoista vielä pinnasängyn patja, pieni toppahaalari (tosin käly lupasi yhden käytetyn, ei vain muistanut kokoa) ja turvakaukalo, tosin senkin saamme veljen perheeltä lainaksi.



...Ja lopuksi tahdon vielä henkilökohtaisesti pyytää Erkkierikalta ja kaikilta muilta anteeksi toffeeviinerillä leuhottamista ;DDD *painelee hakemaan kaapista oman pihan omenoista leivottua piirakkaa ja vaniljakastiketta*



Hyviä vointeja kaikille tulevaan viikkoon :)



Tinuri ja Itu rv 27+2

Supistusten takia olen ollut sairaslomalla, koska ne ovat pehmentäneet paikkoja ja avanneet ulkosuun. Lisäksi limatulppa irtosi jo kaksi viikkoa sitten. Kaikki nämä yhdessä ennakoivat ennenaikaista synnytystä.



Mulla on ollu kahdenlaisia supistuksia: toisissa koko kohtu menee kovaksi, muttei tunnu juurikaan kipeältä ja sitten toisissa kuin vanne kiristyisi alavatsassa (tällöin myös vihloo kohdunsuuta). Tätä vannetta esiintyy eniten istuessa, joten sen takia pidän itse saikkua tarpeellisena.



Pojun aikaista syntymää ei ennakoinut mikään supistelu tms. Yöllä meni vedet ja seuraavana päivänä poju oli maailmassa. Minun äidin puolen suvussa on selittämättömästi kaikki syntyneet joko keskosina tai viimeistään kahta viikkoa ennen laskettua aikaa. Mitään selittävää tekijää ei ole löytynyt, mutta uskomme, että sen täytyy olla jossain määrin periytyvää. Meidän pojulla oli ennenaikaisuudesta johtuen hermoston ja suoliston kehitysviivästymä, joten luonnollisesti toivon, että nyt päästäisiin pidemmälle, mutta omassa kädessähän tuo ei ole.



Minullakin on kovia liitoskipuja ja viime synnytyksessä häpyliitos repesi. En juuri kävellyt synnytyksen jälkeisinä kuukausina, vain pieniä matkoja kotona takaperin vetämällä jalkoja perässäni. Olin kyllä hassu näky;) Mulla kuitenkin liitoskivut eivät ole tuntuneet poltoilta vaan aivan säryltä lähinnä häpyliitoksessa.



Sinuna kyllä kysyisin neuvolasta , voisiko lääkäri tarkistaa, onko nuo polttelut tehneet muutoksia kohdunsuulla. Tuonne viikolle 37 on kuitenkin pari kuukautta aikaa. Se on pitkä aika, jos polttelu onkin supistelua eikä liitoskipua.



En nyt kuitenkaan halua sinua pelotella, toivottavasti kaikki menee kohdallasi hyvin.



t. päivikki

Yli kuukauteen en ole eestynyt kirjoittelemaan vaikka olenkin teidän toisten kuulumiset käynyt lukemassa.



KULTIKUTRI: Onnea, voimia ja iso halaus koko teidän perheelle. Enkeleitä pikku prinsessan suojaksi ja turvaksi. Olette olleet kovasti mielessä.



HÖPÖ_75: Kivaa että täällä toinenkin kaksosten odottaja =) Huomasin monikkoperheiden palstalta että pähkäilit samaa asiaa kuin me: Twin Ceroxit vai Double Wavet? Meillä pähkäily päättyi siihen kun otin mittanauhan käteen ja mittasin kaikki meidän oviaukot. Asumme omakotitalossa ja Emmaljungat eivät mahdu mistään meidän ovesta! Ei sisälle, ei varastoon, ei pannuhuoneeseen, ei minnekään. Joten päätös oli sillä selvä. Briot ainut toimiva vaihtoehto meille, koska mahtuu kaikista ovista.



PAINOARVIOT: Meidän vauvojen painoarviot rv 26+3 olivat A= 884g ja B= 839g. Lääkäri sanoi että keskikokoisia ovat. Ovat massussa vierekkäin, kumpikin pää alaspäin. Seuraava äitipoli mulla jo 2.10 (edellinen siis 14.9) ja varmaan parin kolmen viikon välein siellä tästä edespäin " joudun" käymään. Hyvä kun seurataan tarkasti ja kiva kun ultrataan niin usein =)



PAINO: Painoa tullut jo huimat 11kg! Saman verran oli kyllä näillä viikoilla tullut myös esikoisesta vaikka oli ihan yksösraskaus, joten siinä mielessä en stressaa tosta painosta. Mullahan on joka raskaudessa (x3) paino noussut jo ensimmäiseen neuvolakäyntiin mennessä 3kg. Terkkari sanoikin että mun elimistö reagoi näköjään raskauteen aina niin että paino nousee heti turvotuksen takia.



SUPISTUKSET: Kerran on supistanut kivuliaasti lenkkeilyn jälkeen, mutta se meni levossa heti ohi..onneksi. Sen jälkeen olen tajunnut jo löysätä tahtia. Siitähän ne äitipolilla aina muistuttaa että vaikka olo tuntuisi miten reippaalta ja jaksavalta niin silti monikkoraskaus on aina elimistölle kovampi rääkki kuin yksösraskaus ja pitää malttaa levätä vaikka ei väsyttäisikään. Joka päivä siis kuuliaisesti makoilen kun esikoinen on päikkäreillä ;)



VAATTEET: 50cm vaatteita olen kirppareilta metsästänyt ja tänään menen ostamaan lankoja villahaalareita varten. Äitini ystävä on innokas neuloja ja on jo kysellyt että millonka pääsee haalareiden kimppuun. Teetätän hänellä villahaalarin myös esikoiselle kun entinen jo jäänyt pieneksi. Ihana kun on tuollaisia osaavia ja avuliaita tuttavia! Itse en osaisi haalareita tehdä, enkä kyllä pystyisikää, koska olen allerginen sekä villalle että puuvillalle :(



HEMPPARI: Noin kuukausi sitten Hb tippui 143->107 ja jouduin aloittamaan Retaferit. Kolme viikkoa söin 2tbl/pv ja siinä ajassa nousi ->130. Nyt otan yhden päivässä.



Äitipolilta määräsivät verikokeisiin, koska esikoista odottaessa loppuraskaudessa maksa-arvot ja sappihapot nousi aivan järkyttäviin lukemiin. Kävin viime torstaina kokeissa ja ainakin toistaiseksi kaikki arvot normaalit. Toki maksa-arvoja kontrolloidaan myös myöhemmin, mutta toivottavasti tällä kertaa pysyvät viitearvojen rajoissa!



Massu jo tooosi iiiso! Varmaan tässä muutaman viikon kuluttua jo saman kokoinen kuin esikoisesta juuri ennen synnytystä. Ihmettelenkin että miten valtava se tulee olemaan joulukuulla?!? Ihmeen hyvin olen kuitenkin jaksanut vaikka massun koosta johtuen lähes kaikki loppuraskauden vaivat jo ilmaantuneet...

Positiivinen ja avoin mieli ja ripaus jääräpäisyyttä, sillä kai tässä eteenpäin mennään vaikka läpi harmaan kiven ;) Mutta täytyy myöntää että työelämässä (fyysisesti raskaassa hoitotyössä) en tod. enää jaksaisi/pärjäisi! Kotiäidin hommat hoituvat onneksi vielä...ainakin toistaiseksi.



Voimia kaikille supistuksista kärsiville. Malttakaa levätä vaikka varmasti onkin rankkaa vain maata!



Iloista ja aurinkoista viikonalkua kaikille jouluntähtösille =)



White 27+

Viikonloppu meni ja arki viikko alkoi taas. Raksalla oltiin ja autotalliin tuli tiilikatto laitetuksi. Hivenen piti katolla heilua, mutta kun nen niput olivat aikast painavia jätin miehille ne hommelit. Siivoilua ja lankkujen kantelua kuului minun ja poikien hommiin. Ja mies lähti taas työmatkalle, joten se taas siitä yhdessä olosta....



Ummetuksesta on kirjoiteltu tänään...Minulla on se vaiva ollut pienen ikäni, eikä helpotusta näy, vaikka olen kokeillut duphalakia, luumuja ja oliiveja. Kärsin myös hirveistä kivuista jos menee oikein pahaksi. Ihan alkuraskaudessa oli viimeksi sellainen tilanne. Kivut ovat oikeasti verrattavissa synnytyskipuihin.



Synnytyspelko on myös m,inulle iskeytynyt päälle. Kaksi ensimmäistä synnytystä oli pidempiä, mutta sain kivunlievitystä ja jotenkin ne olivat siedettävämpiä. Kolmas synnytys oli kahdessa ja puolessa tunnissa ohi, mutta oli niin raju kokemus että jätti pelon pintaan. Kivunlievitystä en kerennyt saamaan ja ponnistuskin oli neljässä minuutissa ohi, mutta jotenkin se vain kaivertaa mieltäni. Onhan tässä vielä aikaa sopeutua siihen.....toivottavasti.



Painoa minulle on tullut kymmenen kiloa, joka on paljon, mutta toisaalta en ole huolissani koska olen aina lihonnut vähintääklin 25 kiloa( huh huh!!!!) ja aina ne ovat lähteneet pois. Sitä toivon nyttenkin. Vauvan painoarvio oli minulla viikoilla 25+1,660g, ja kun katson teidän muiden arvioita se kuulostaa pieneltä, mutta kaipa hän sitten vain on pikkuruinen ja arviohan se vain on. Ultria ei minulla enää ole, ellei sitten mene yksityiselle.



Ruuanlaitto kutsuu, mutta vointeja teille kaikille.



elmersson 29+0

Tungen tähän väliin, jos vain sopii. :-)



Itselläni supistukset alkoivat rv 15. Eka sairasloma oli niiden takia elokuun puolivälissä rv 23. Kävin terveyskeskuksen päivystyksessä. Kohdunsuu oli kuulema kiinni ja kohdunkaulaa n. 3 cm. Kun kerroin, että esikoinen syntyi rv 35, lääkäri päätti antaa lähetteen synnärin päivystykseen. Siellä lääkäri totesi ultralla saman. En kysellyt sairiksen perään, mutta lääkäri oma-aloitteisesti määräsi sen viikon sairaslomaa.



Supistelut vähenivätkin sairasloman aikana ja pysyivät vähäisinä sen jälkeenkin.



Synnärin lääkäri oli suositellut kontrollikäyntiä ja kävin sitten rv 25 neuvolalääkärillä. Hän ei nähnyt tarvetta käydä ennen viimeistä lääkärikäyntiä tarkistuttamassa kohdunsuun tai kohdunkaulan tilannetta. No, hän kuitenkin määräsi viikon sairaslomaa ja sanoi, että jossain vaiheessa sairasloma määrätään sitten äitiysloman alkuun saakka.



Muutaman päivän päästä minulta tuli vähän verta ja menin suoraan sairaalan päivystykseen. Tilanne alakerrassa oli sama kuin aikaisemminkin eli supistukset eivät olleet avanneet paikkoja, mutta sairaslomaa jatkettiin reilulla viikolla ja tänään rv 27+ tulin takaisin töihin. Jälleen päivystyksessä kehotettiin tarkistuttamaan tilanne neuvolalääkärillä/terveysasemalla parin viikon sisään ja uusi aika onkin tämän viikon torstaina.



Minullakin on kohdun ulkosuu ollut auki sormelle jo ainakin reilun kuukauden, mutta se on kuulema tavallista uudelleensynnyttäjillä. Sitä vastoin kohdunsuu oli kiinteä tai mikä se oikea termi onkaan ja kohdunkaulaakin oli tosiaan jäljellä.



En tiedä, onko sitten tuo esikoisen syntyminen rv 35 syynä siihen, että ainakin Naikkarilla suhtaudutaan vakavasti supisteluihin. Neuvolalääkärin suhtautuminen oli viimeksi ehkä vähän yliolkaista. Vaikkei hän nähnyt tarvetta kontrollikäynteihin ennen marraskuuta, olisin kyllä tarkistuttanut ja aionkin tarkistuttaa tilanteen. Viimeksi tosin päivystyskäynnin syynä oli vuoto eivätkä supistelut.



Vaikkei aihetta huoleen olisikaan, parempi katsoa kuin katua. Sinuna siis, Kukka, vaatisin, että tilanteesi tutkittaisiin ennen sitä rv 37:aa vai mikä rv se olikaan. En usko, että sitä itse huomaa, milloin supistukset avaavatkin paikkoja ja milloin eivät, jos on kyse ennenaikaisista, kivuttomista supistuksista. Synnytyssupistukset ovatkin sitten asia erikseen.



Päivikiltä vielä kysyisin, milloin sinun esikoisesi on syntynyt. Kovasti vain tsemppiä sairaslomalla oloon! Toivottavasti vauva pysyy masussa mahdollisimman pitkään!

Maanantaita pukkaa =) Ja toivottavasti tämä päivä suttaantuu töissä nopeasti vielä 8) Pääsee sitten kotiin x-asentoon vielä makaamaan, hih.



Vauvanvaatteista, kun on ollut puhe täällä, niin vähän olen hankkinut noita etukäteen. (plus olen saanut avokin siskolta) Tarkoitus olisi mennä Myyrmäkihallille (vantaalla) joku viikonloppu katsastamaan kirppikseltä vaatteita. Kävin tuossa tosiaan viikonloppuna nopeasti katselemassa tarjontaa ensimmäistä kertaa ja tuoltahan löytyi vaikka mitä vauva¿sälää¿! Hieman käytettyjä potkareita jopa 0,10centtiä zipale. Eli en taida, kyllä kovin paljon uutena vaatteita ostaa :)) Eli suosittelen kirppiksissä käymistä, jos ei ole kovin pullea kukkaro. Eikä noissa kirppisvaatteissa ole mitään huomauttamista, kun eihän ne ehdi pienokaisella pahemmin kulua..Eli melkeinpä uutta tavaraa on kaupan 8-)



Meillä on vielä autoon varten hankittava istuin ja yhdistelmärattaitakin pitäisi mennä eri liikkeistä katsastamaan. Ne ovat melkeinpä ainoita asioita, jotka ostetaan uutena.



Uutta, suurempaa asuntoakin ollaan avokin kanssa etsitty. Huomenna mennään sitten ihan kämppää paikanpäältä katsastamaan. Jos on hyvässä kuosissa, niin muutto olisi marraskuun alussa. Toivon tosiaan lisätilaa, kun nyt 53 neliötä on tehokäytössä, että liikkumatilaa ei hirmuna ole. Tosin huonompikuntoiseen asuntoon en kyllä haluaisi muuttaa, koska nykyinen kämppä on vuosimallia 98. (niin mihinkään 70-luvun kylpyamme loossiin mua ei saisi kyllä muuttamaan) Olenpas vaativa..tai oikeastaan mukavanhaluinen :D Heh. Toisaalta mukavuudesta saa maksaa.. 



No pälätykset sikseen. Taidanpa hilpasta sumppia ottamaan, niin rullaa vielä viimeiset tunnit !!





T. Tirppis ja joulutonttu

tulin vaan pikaisesti sanomaan moi! Viikonloppu meni esikoisen 2-v synttäreitä juhliessa, nyt pinot lukematta ja olen ihan pihalla taas jutuista.



+11 kg jo kerännyt äitikuu



- koitan ehtiä palstailemaan enempi taas nyt viikolla, viikonloput menee aina muissa tohimoissa.... eli I' ll be back!!

Iituli, luulen myös, että esikoisen syntymä reilusti ennen laskettua aikaa on osasyy siihen lääkäreiden varovaisuuteen ja näin ollen myös sairaslomiin. Tosin voi olla, että kohdallani myös limatulpan irtoaminen oli se viimeinen niitti, etten töihin paluusta voi enää haaveilla. Tuo limatulpan irtoaminen ei kai välttämättä aina tarkoita synnytyksen käynnistymistä viikon-kahden sisään, mutta sen se kai kertoo, että paikat on TODELLA pehmeät (muuten ymmärtääkseni limatulppa ei pääse irtoamaan) ja sehän on huono merkki.



Poju syntyi viikolla 38, mutta viikot oli laskettu väärin. Ensimmäisen alkuraskaudenultran jälkeen oltiin henkisesti jo valmistauduttu kaavintaan, mutta siellä se syke sitten näkyi. Myös np-ultrassa sikiö ei vastannu viikkoja, mutta lääkäri ei nähnyt aiheelliseksi muuttaa la:ta. Sitten vasta pojun syntymän jälkeen (kun ongelmia ilmeni) alettiin puhua, että hän syntyi noin 4 vk ennen laskettua aikaa. Eli noin viikolla 36.



Iituli, mikä tilanne sulla oli esikoisen kohdalla? Miksi synnytys käynnistyi niin aikaisin? (Sori muut, kun jauhetaan tätä suistelua...)



t. päivikki