<<<SYYSkeijut maanantaihin>>>

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8360558&p=2&tmode=1&smode…

Väsyttää taas kerra aloittaa uusi aamu, tällä kertaa vähän oma mokakin kun katseltiin miehen kanssa leffaa puoleen yöhön saakka. Ja herätys kuitenkin klo 7, yön aikana heräilin useaan otteeseen mm vessaan ja suppareiden takia. Tänään täytyy mennä ajoissa unille...



ROSELLE onnittelut pojasta!



KIRSIKKA saanko udella miten koristelit tai aiot koristella kipsimasusi? Me tehtiin kanssa masustani kipsivedos viikonloppuna (piti tehdä jo ajat sitten, alkoi jo huolettaa ehditäänkö ennen Onnin syntymää!) ja nyt mietin sen käsittelyä. Mulla on vielä hakusessa millaisen siitä teen, ainakin väritys taitaa olla sinisävyinen ja jollaintavalla haluaisin tähän muistoon liittää kaikki kolme odotusta, ehkä lasten nimet&syntymäajat tms maalaan kylkeen.



MANTA toivottavasti paranet ennen synnytystä, kipeänä ei varmaankaan yhtään miellyttävä kokemus synnyttää. Itse olin flunssassa kuun vaihteessa ja taas vaihteeksi tuntuu olo tukkoiselta, en stten tiedä onko flunssa uudestaan iskemässä vai mikä. Parantele oloasi ja muista levätä kunnolla, tarvitset voimia synnytykseen



Mayella ja Onni 38+5

Täällä myös väsyneenä noustu sängystä. Yöt alkaa olla melko rikkonaisia... kyljen kääntäminen on jo aikamoinen operaatio ja vessassakin saa käydä... no, näin kai meillä on jo kaikilla :D

Jospa tuo aamukahvi vähän piristää!



Lauantaina tuli kokeiltua kaikki ässät, mutta ilman mitään tulosta... eli kaipa tämäkin lapsi syntyy sitten kun ihan itse haluaa!

Mutta onpas nyt kivaa olla, kun on siivottu! Vielä pitäisi tänään käydä keittiön ja kodinhoitohuoneen kimppuun... jos jaksaa! Jotenkin piristää hirmusti, kun vaihtaa uusia verhoja :D Tulikohan meillä rakennettua liian iso talo, kun tuntuu että siivoukseen menee aikaa niin mahdottoman kauan?!? :D

Pikkuhiljaa voisi kai laittaa jo tuon vauvan sängyn valmiiksi.

Ja oman sairaalakassin voisi kai myös pakata... jos vaikka lähtö lähiaikana yllättää :D



Nyt lähden hakemaan uuden kupillisen kahvia!

Kivaa jäädä odottelemaan noita uusia keijujen syntymäuutisia... käynnistysaikoja kun taisi tosiaan olla aika monella!

Taitanee pinot taas tällä viikolla lyhentyä jonkin verran... Hyvä niin! Kun vielä itsekin joskus pääsisi tuonne vauvapuolelle... no, eiköhän siellä viimeistään kuukauden päästä olla (positiivista ajattelua, HEH!)...



Escada + puuhis 38+6

muitakin aamuvirkkuja täällä ;D Itsekkin nousin kuudelta vaikka nyt vasta pääsin koneella käymään. Tänään tuli eka äitiyspäiväraha (olihan onneton), mutta tulipa maksettua tärkeimmät laskut.

Huomenna olisi laskettu aika! Niinpäniin...näin siis sen 40+ viikon sittenkin, vaikka kovasti sanoivat jo rv.34 ettei täysaikaseks ehdi =D Nyt vähän hirvittää, minkä kokoinen vauva sieltä on tulossa. Paino-arviohan oli se 4kg. Perjantaina olis neuvola, jos siellä sais uuden arvion, mikäli sinne asti pääsen.



Kyllä tässä kuitenkin jo vauvan syntymää kovasti odotellaan. Mieskin sai eilen laitettua pinnasängyn valmiiksi, kun hoksas että nythän ollaan lasketuilla ajoilla!



jotenkin on silti epäuskoinen olo, että meitä on kohta viisi! Ei ole kuitenkaan ehtinyt käsitellä koko asiaa, kun on nuo pojanviikarit tuossa jaloissa pyörimässä. Kaipa siihen viimeistään tottuu kun laitokselle päästään ja tutustumaan uuteen perheenjäseneen =D



Vähänväliä supistelee ja ovat aika jämäköitä, muttei mitään säännöllisyyttä vielä. Jännä muuten miten niitä supistuksia tulee enemmän öisin ja päivällä vähemmän. Olenkin melkein varma että yöllä syntyykin ;)



Mutta nyt nuo riiviöt on jo ihan mahdottomia! Pitää lähteä pihalle kuluttamaan ylimääräistä energiaa.



*tiitiäinen 39+6 (40+1)

Minäkin ihmeen aikaisin olen jo koneelle ehtinyt, menin neuvolaan jo 8.30. Siellä kaikki oli kunnossa, paino oli ainoa mikä oli noussut 1,2 kg/vko!! Mutta oikeastaan tiesinkin tuon. Viikonlopun mässäily ja syöminen tekevät ihan varmasti tuohon määrään oman osuutensa. Terkkari sanoikin, ettei tässä nyt mitään hätää ole, kun ensimmäisen kerran on tuolla tavalla noussut.



Th tunnusteli myös masua ja sanoi, että vauva on laskeutunut jo todella alas. Kerrankin sain kuulla häneltä jotakin tällaista. :) Varattiin aika normaalisti ensi viikolle mutta th:kin jo toivoi ettei enää näissä odotuspuolen asioissa nähtäisi. Valittelin tuota kipeätä selkääni nimittäin hänellekin. No, itselläni on kyllä sellainen fiilis, että enköhän minä taas viikon päästä maanantaina neuvolaan kampea. Onhan tuo taas supistellut, mutta edelleen samaan tahtiin kuin aiemminkin. Suppareita tulee, mutta ei kauhean säännöllisesti. Oma olo siis aika ennallaan.



VAUVAN UNIASU: Viikonlopun pinossa taisi olla puhetta tuosta vauvan uniasusta. Meillä vauva nukkuu (ainakin suunnitelma on) omassa sängyssään heti alusta alkaen. Asuna yöllä on varmaankin terällisiä unihaalareita tai body/potkari -yhdistelmiä. Esikoisella käytin oikeastaan alusta asti noita unihaalareita ja hyvin pärjäsi niissä. Peittona on tuo äp:n peitto. Alkuun esikoisella mulla oli äp:n peiton päällä vielä fleece-peitto, varmaan käytän sitä nytkin. Mielestäni meidän makkarissa riittää ihan hyvin tuo varustus.



Olikohan jotakin muuta mihin en ole vastannut... No, palataan asiaan myöhemmin, jos tulee mieleen. Nyt tyhjentämään astianpesukonetta ja täyttämään pyykkikonetta.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja yritetään me loput Keijut vielä pitää " hengissä" tätäkin pinoa. Vaikka paljon onkin jo siirtynyt tuonne vauva-puolelle. Toivottavasti pian me loputkin. :)



T: Anmari rv 39+2

En ole jaksanut edelleenkään lietsoa itseäni tässä odotuksen pitkittyvässä piinassa. Perusasenne on ollut, että yli mennään ja roimasti - ja näinhän täällä. Viikkoja jo roimat, mutta ei tunnu missään. Elämäinen on ollut aika kiireistä ja fyysisestikin ihan rankkaa, mutta ei narahdustakaan vätystelevän kohtuni taholta. Polille on jo lähete mennyt, mutta päästäänkö tällä vai ensi viikolla, niin siitä ei ole tietoa.



Nyt Esikko kerhoon - kiireellä!!!



Loofii 40+5

Palaan synnytyskertomukseen kunhan ehdin.



T.Rose74 ja poika 6 päivää

Täälläkin ollaan vielä yhdessä paketissa. Nyt 40+1 ja kaikki sukulaiset kyselee, että joko, joko?? Yöllä tuli taas kokonaista yksi kivuliaampi supistus ja eilen ehkä muuten kaksi, vaikka kävin kävelylenkilläkin ihan synnytystä vauhdittaakseni. Täytyy varmaan mennä keittiöön hääräämään, jos vaikka siivois kaapit ja leipois jotain pakkaseen.



Sain varattua itselleni jalkahoidonkin. Päätin hemmotella itseäni veilä näin ennen synnytystä. Olikin aika vaikea saada aikaa, kun en uskaltanut pidemmälle kuin tälle päivälle ajatella. Jalat onkin koko ajan tosi kipeet - toivottavasti hieronta auttaa.

Ja tsemppihali kaikille vielä nyyttiään odottaville! Täällä aika vierähtänyt niin hurjaa vauhtia,etten edes koneelle ole paljoa ehtinyt. Väliin nopsaan käynyt kuulumisia kurkkimassa,mutta sitten taas on ollut pakko rientää...Vauvakin on jo kaksi viikkoa,huh huh,miten aika on mennyt!



Synnytyskertomukseni tulin tänne väsäämään,hypätkää yli,jos ette jaksa romaania lukea ;)



Torstai-illalla alkoivat taas nuo mieltäraastavat joko-nyt-supistukset,eivät todellakaan kipeinä,mutta aika napakoina ja säännöllisinä. Sanoin isännälle,että taidan pyytää äitiäni meille yöksi,jos kävisi niin ihana tuuri,jotta nää tästä jatkuisivat ja kipeytyisivät. Ja niinpä äite sitten tuli kymmenen jäljestä. Lapset olivat jo nukkumassa ja hetken kun siinä turistiin,niin niinhän ne supistelutkin loppuivat kuin seinään. Joten aika kypsänä menin nukkumaan,jotta se siitä taas sitten.



Kulta lohdutteli yöllä,jotta kyllä se pikkuinen kohta syntyy,koitetaan nyt levätä ja nukkua,niin jaksetaan sitten lähteä synnyttämään. Ja ihmeesti mie olinki sit nukahtanut,vaikka itkua pitikin ensin kullan kainalossa vääntää.



Yöllä kolmen aikoihin heräsin ekaan kipeään supistukseen. Olin heti kärppänä hereillä ja jäin ootteleen,koskas tulis seuraava. Sitä saikin ootella melki 20 minuuttia,mutta se olikin sit niin tuju,että henkeä salpasi. Sit nousinkin ylös ja puolipimeässä koitin haalia tavaroita kasaan. Esikoinen heräsi mun liikuskeluun ja kysyi mitä äiti touhuaa. Kerroin,että äiti ja isi varmaan lähtevät kohta sairaalaan synnyttämään vaavia,mutta mummu on meillä,niin ettei heidän tarvitse olla yksin. Poika rutisti mua ja toivotti hyvää yötä ja nukahti. Ja mie istuin hetken lastenhuoneessa katselemassa heitä kaikkia pikkuisia kullannuppuja ja itkeä tihrustin ihan vain siitä ilosta,että he kaikki olivat siinä ja sitten jo ikävöiden,kun en näkisi heitä pariin päivään. Hormonit tais jyllätä oikeen hulluna...



Neljän aikoihin sit koitin saada aikaa kuluun netissä,mutta ajatukset oli niin tulevassa,etten jaksanut ees siinä keskittyä. Supistuksia alkoi tulla n. 10 minuutin välein ja ne olivat niin kipeitä,että parin jälkeen menin herättään miehen ja sitten äiten. Ja me lähdimme ajelemaan kohti Taysia.



Saavuimme Taysiin joskus viiden kieppeillä,vastaanotossa ollut kätilö näki ilmeestä,että nyt sattuu ja lähti samantien viemään mua saliin. Supistukset tulivat edelleen harvakseltaan ja niiden välit olin täysin kivuton. Kävin suihkussa ja vaihdoin sen yöpuvun päälle,kätilö teki sisätutkimuksen,4cm auki. Ilokaasulla aloiteltiin kivunlievitys,mutta eipä siitä juuri apua ollut. Ja sitten supistukset alkoivat harventua ja harventua,lopulta niitä tuli taas 20 minuutin välein. Mies torkkui keinutuolissa mun vieressä ja mie torkuin supistusten välit siinä sängyllä. Alkoi jo usko loppua koko touhuun,tää synnytys ei ainakaan olisi mikään syöksysynnytys!



Yhdeksän aikaan tuli lääkäri tekemään sisätutkimuksen,olin 5 cm auki. Kalvot puhkastiin ja supistuksiin alkoi tulla sellaista ytyä,jotta oli pakko saada jotain apua. Puoli 10 sain kohdunkaulanpuudutteen,joka meni ihan pieleen,puudutti toisen jalan kokonaan,mutta ei yhtään auttanut kipuun. Tuntui,että taju lähtee ihan just,kun supistuksia alkoi tulla ihan solkenaan eikä ilokaasusta ollut yhtään apua. Kätilö soitti lääkärin paikalle ja tämä ehdotti spinaalin laittoa. Sitten ooteltiin anestesialääkäriä ja kun hän saapui joskus hiukan ennen 11,niin olin niin kipeä etten pystynyt ees siirtymään sängyn reunalle. No,tietty se puutunut jalkakin haittas sitä liikkumista. Sit tunsin miten vauva alkoi työntymään alaspäin ja sanoin,että en halua mitään spinaalia (lääkäri oli jo tuikkimassa sitä neulaansa mun selkään) vaan nyt vauva tulee. Lääkäri käski vaan pysyä paikallaan ja mie väitin,että haluan selälleni,sillä nyt se vauva tulee. Kätilö sanoi kokeilevansa tilannetta kohdunsuulla ja tuumas,jotta no niinpä tulee ja sain luvan alkaa ponnistaan. Miulla oli voimat siinävaiheessa niin loppu,jotta tuntui etten ikimaailmassa saa vauvaa kyllä ulos. Sit lääkäri karjas,että vauvansydänäänet romahtaa,nyt vauva ulos ja äkkiä. Ja mie ponnistin kuin hullu,tuntu että verisuonet katkee päästä ihan just silleen eikä vauvaa saada ikinä ulos,mut ukko-kulta kehu ja kannusti koko aika ja sanoi,että sieltä se pikkuinen koko aika tulee,ponnista kulta vielä vähän,kyllä sie jaksat.



Ja sitten se pikkuinen jo nostettiin ylös,me itkettiin kaikki,isi ja minä ja pikkumies. Pikkumies vasta pienen läpsyttelyn jälkeen. Ja sitten se suloinen märkä nyytti nostettiin miun syykkyyn. Voi että se oli niin ihana,vaikka olikin limainen ja verinen ja naama turvoksissa,mutta silti niin täydellinen tummatukkainen poika. Viis siitä ettei mun jalka toiminutkaan,pääasia että saatiin piskuinen terve vaavi taas. Ja vaikka loppu olikin hirveä,niin en onneksi revennyt yhtään,niin että pystyin kuitenkin istuskelemaan vaikken käveleen pystynytkään. Sen puudutuksen laittanu lääkäri kävi siinä sit vielä juttelemassa ja sanoi,että meni hiukan teknisesti pieleen se puudutus,mutta kyllä se siitä alkaa taas pelittään.



Kun vauva oli saanut ensimmäiset maitohuikkasensa,hänet punnittiin ja puettiin. Ite en päässyt suihkuun jalkani vuoksi,mutta kätilö pesi pesulapuilla siinä sängyllä mieheni avustuksella mut ja sit pääsinkin pyörätuolikyydityksellä osastolle. Jalkaan palas tunto vasta seuraavana aamuna ja vähitellen sillä pääsi sit taas kävelemäänkin.



lopuksi synnytyksen kesto vaiheittain

I-vaihe 7h16min (tosin supistusten väli oli tällöin ollut vaihdellen sen 10-20min)

II-vaihe eli ponnistusvaihe kesti 6 minuuttia

III-vaihe 10 minuuttia



Nyt meillä on 4komiaa poikaa ja 2suloista tyttöä



" Miten kaunis,miten ihmeellinen

on syksyyn puhjennut kukka.

Niin pienet varpaat -ja sormet sen.

Pehmeä silkkinen tukka.



Nyt silmiisi valoa häivähtää.

Hymy kasvoilles hiljaa hiipi.

Suu iloa,lämpöä värähtää-

Sipaisiko enkelin siipi?



Miten kaunis,aivan ihmeellinen

pieni ihminen olla voi...

Olen vaiti. Ihmettä katselen,

ja sydän ilosta soi."



Hönttä&murut

olipas eilen oikein tympeä lekuri,huomenna sitten käynnistetään,eilinen reissu äitipolille osoittautui turhaksi.

ensin olin käyrillä huoneessa ja sitten odottelin reilun tunnin lääkäriä.

ruvetaan käynnistämään kun tasan kaksi viikkoa on mennyt yli lasketun ajan.painoarvio on 3600g,vertaisi edellisen lapsen syntymäpainoon(4445g),että kun edellinen on ollut niin iso niin ei haittaa yhtään että odotellaan pari päivää kun on niin pienikokoinen vauva tulossa.

muutenkin tosi kovakourainen lääkäri,tutkimus oli pelkkää tuskaa.ikinä ei ole ollut niin kipeän tuntuista.

tilaa olis ollu,kaksi salia näytti olevan käytössä,varmaan olis sinne mahtunut,mutta minkäs teet.huomenna onneksi tietää ettei ne voi enään kotiinkaan laittaa kun on tasan 42 viikkoa täynnä.

ehtiipä vielä siivota ja leipoa kotona.

mutta nyt kotitöitä suunnittelemaan....

Rupee pahasti tuntuun siltä että mä synnytän tos pikkasen ennen joulua..Yöllä supisteli muutaman kerran mutta neki meni ohi.



Kerttua edelleen huhuilen??



Mulla ei edellenkää siis mitää kerrottavaa, ilmottaudun vaan että tää sitä ollaan!



Miisa84 & Pirkko, rv 39+4

Oi Hönttä kuinka kivaa kun jaksoit kirjoitella meille synnytyskertomuksesi.

Ihana runo lopussa sai mulle kyyneleet silmiin, sniif!



Äityliinille vielä tsemppiä toivottelisin, koska jo huomenna alkaa sinullakin tapahtua sitten, vaikka varmasti olikin isohko pettymys tuo eilinen käynti:(

Mutta yksi päivä enää sinne taikka tänne ja saatpahan nyt sitten laittaa tänään kodinkin kuntoon :)



Miisalle kans haluun sanoo, et samalta tuntuu täälläkin kuule ja ihan epäuskottavalta myöskin sen suhteen, että meille vauva muka tulossa..ja varmaan vasta joskus jouluna :)



Nyt yritän jaksaa siivoskella keittiön ja vessan vielä tänään, vaikka olo on tosi tukkonen ja tukala ja kaamee väsymys painaa...



jotenkin vaan oon jo niin super kyllästynyt pelkkään olemiseen..vaikkakin kaikki kaveritkin sanoo ja oma mies, et lepää vaan nyt ku vielä voit ja saat olla rauhassa..mut ku täs jo kolmisen kuukautta palloillut kotona, niin alkaahan se pikkuhiljaa pännimään se pelkkä oleminen! ja varsinki nyt vielä tän flunssan kera...ihan on pöllähtäny olo!



mullakin on vasta muuten seuraava neuvola perjantaina..kun ei mitään erityistä viimeksi havaittu..silloin on meidän eka laskettuaikakin!



manta ja onni 38+3/39+3 ??

oli taas eilen illalla. Muutama tuntuva supistus sai taas eilen toivonkipinän heräämään, mutta sitten kun menin nukkumaan, niin supistukset loppu. Kaksi kertaa yöllä heräsin supistukseen, mutta that' s it. Aamulla heräsin sit jo kuudelta ja olo oli ihan masentunut, kun ei vieläkään päästy synnyttämään. Pitää alkaa jo nyt suunnitella ohjelmaa ens viikonlopulle, kun ei tää lapsukainen tunnu haluavan ulos sitten millään. Mut korkeintaan puoltoista viikkoa jäljellä, sit kai käynnistetään! Tuntuu vaan aivan loputtoman pitkältä ajalta tuollanenkin tässä tilassa...



Anteeksi tämä valitus, on vaan aika alamaissa mieli, kun niin kovasti haluais jo saada lapsukaisen maailmaan, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan.



Neuvolassakin kävin taas aamulla. Verenpaineet on hieman koholla (115/94), joten oon päässy ihan kaks kertaa viikossa neuvolantädin juttusille. Asiaan ei oo seurailua tarkemmin puututtu, koska mitään muita oireita ei raskausmyrkytyksestä ole, painokin on noussut nyt viimeisinä viikkoina maltilliset 200g/viikko ja valkuaista ei ole kertaakaan näytteissä ollut. Kohdunkorkeus sen sijaan oli noussut ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen, vaikka lapsi on edelleen alhaalla... Mistähän tuokin sitten kertoo...? Lapsen asennostako...? Joka tapauksessa, neuvolantäti teki myös sisätutkimuksen jälleen kerran ja tilanne on se, että kohdunsuu on pehmeä ja 2 cm auki ja kanavaa jäljellä 1 cm. Kovin kypsä olisi tilanne, kun vaan saisi nyt ne kunnon säännölliset supistukset liikkeelle ja pääsisi tositoimiin. Onneksi mies jaksaa tsempata ja keksiä mulle mukavaa ajankulua, etten vaan koko aikaa tympääntyneenä odottelisi lähtöä. En tiedä, miten kestän, jos joku tänään soittaa ja kyselee...



Mutta tällaista tänne tällä kertaa. Taidan lähteä kävelemään kauppaan ja kirjastoon, jospa liikunta auttaisi. Siivosinkin jo vähän keittiön kaappeja aamulla...



Hansuli, 40+4

Nyt pelittää tää meidänkin kone näiden sivujen suhteen,olipa pitkät kaks viikkoa!!!



Minä tääl märisen...tuo höntän synnytyskertomus oli jotenkin niin koskettava...Pojat ihmeissään et mitä tuo äiti tuossa koneen ääressä itkee...Jotenkin sitä niin herkistyy kun tietää et kohta se reissu on itselläkin edessä,ja monen laisia ajtuksia,pelkojakin,mieleen väkisin nousee.Pitää vain luottaa et kaikki menee hyvin...



Onnea kaikille vauvan saaneille! :) Jokos se piias on saanu käärön? Minä olen niin puonnut kelkasta että!



Ylihuomenna mulla laskettuaika.Viikonloppuna ois ollu hyvät mahollisuudet syntyä,ois ollu lapsenvahtikin kylässä.Mutta eilen vähän vain supisteli ja jomotteli,mutta jotenkin luotan et kyllä ne kipeät supistukset vielä alkaa.Mulla oli viime vko:lla ne paineet koholla,mut nyt taas normaalit.Mikä lie piikki oli.



Hiljaseks on kyllä nää pinot näköjään käynyt.Mutta eihän tätä syyskuutakaan kauheesti enää jäljellä ole.Jospa minäkin saisin nyt loppuun asti nauttia näistä juttutuokioista kanssanne...



Onko oysissa synnyttäneitä kuulolla? Oliko ruuhkaa? Vähän pukkaa hirvittään ku suht nopeita ollut nää mun synnytykset et jos salit onkin täynnä kun sinne menen...Toivon et nyt ei ois ihan niin nopea synnytys,jotta ehtisin saada vaikka spinaalin joskus minäkin.Et ei aina luomuna menis...



Jaksuja kaikille!! :)



syksynmarjatar 39+5

Oli kiva lukea höntän synnytyskertomus ja pakko tunnustaa, että tunteet on pinnalla täälläkin ja muutama kyynel vierähti. Ja se runo oli tosiaan ihana. Piti ottaa se heti talteen.



Aamuyön supistukset ovat näköjään mennyttä. Ei yhden yhtä. Päivisinkin tosi vähän. Herää hiven ihmetys, että onko tämä tyyntä myrskyn edellä vai mitä ihmettä. Ei auta kuin katsella. Pikkuinen kuitenkin möngertää ihan hyvin edelleen, joten siinä mielessä ei huolta.



Vahvasti näyttää siltä, että pääsen kuin pääsenkin tänään tytön vanhempainiltaan...



fullmoon 41 tasan

... rv oli silloin just ja just 40+3.



Eli viime keskiviikko iltana kävin siinä saunassa, ja siitä parikymmentä minuuttia tuli ensimmäinen supistus joskus puoli kymmenen aikaan. Heti tunsin että tämähän tuntui jo tosi kivasti ja mieleen tulikin että tuleekohan lähtö. No supistuksia rupesi tulemaan viiden minuutin välein ja olivat heti kipeitä. Sanoin miehelle et ei pitää varmaan rueta laittaan saman tien tavarat kasaan ja lähtä kun suppaili niin tiheesti ja edellinen synnytys oli nopea.



Automatka oli jo melko tuskainen, ja pelkäsinkin koko ajan et mitä jos vauva syntyy matkalla, kun supistukset tuli parin minuutin välein. Kun päästiin synnärille kätilö tarkisti tilanteen ja olin jo 6-7 senttiä auki. Lähdimme synnytyssaliin jossa soiteltiin heti anestesialääkäri paikalle et saisin spinaalipuudutuksen. No lääkäriä odotettiin sitten kivasti 45 minuuttia, ja olinkin jo kokonaan auki kun hän tuli. Minulle laitettiin kuitenkin puolikas puudute annos jonka jälkeen kalvot puhkaistiin ja päästiinkin ponnistamaan. Puudute auttoi kyllä kipuihin ihanasti ja loppu meni tosi mukavasti, mutta lääkärin odotus oli kyllä ihan hirveää, kivut olivat niin kovat.



No kaiken tuskan jälkeen meille syntyi 14.9. klo 00.18 ihana pieni tyttö, joka painaa 4120 g ja on 49,5 cm pitkä. Kokonaisuudessaan synnytys kesti 3 h 6 minuuttia, eli tosi nopea tapaus oli.



I-vaihe: 2 h 50 min

II-vaihe: 8 min

III-vaihe: 8 min



Synnytys oli hyvä kokemus ja jos lääkäri ois tullut ajoissa olisin kyllä säästynyt suurimmilta tuskilta, mutta ainahan ei kaikki mene niinkuin toivoisi =(. Palautetta kyllä annoin ko. lääkärin hitaudesta.



Nyt meillä tuhisee kotona ihana pikku neiti, joka pääsääntöisesti syö ja nukkuu. Imetys lähti heti mukavasti käyntiin. Isosisko 1 v 4 kk hoitaa pikkuista kovasti.



Nyt pitää mennä, neiti herää. Onnellista odotusta lopuille keijuille, kyllä se teidänkin vuoro vielä tulee. Niin ja onnea muillekin vauvansa jo saaneille.



Terkuin Heann, neiti 4 pv ja isosisko



Synnytyksestä jäi tosi kiva

Syksynmarjatar kun kyseli. Höntän kertomus oli niin mukaansa tempaava, että huh huh. Mies taas oli " tulppana" tuossa vieressä, en siis ilenny alkaa vetistelemään. Täälläkin ollaan Miisan lailla Kertusta jo vähän huolissaan!



ROSE74: Tuhannesti Onnea Pikkuherran johdosta :)!



Neuvolassa käyty ja pettymys oli kova: oma terkka oli poissa ja tästä toisesta en erityisemmin välitä. Ensinnäkin, hän sanoi, että jos vauva liikkuu tms, voin mennä yliaikakontr. sit ku itestäni tuntuu!!! No EI se niin mee, sanoin, että aikahan sinne on varattava ja käynti on rv 41+3 noin. Hän vaan sit kakisteli, että voidaanhan me se aika sinne soittaa, jos kerta. Kerroin saaneeni ajan sillon 2v sittenkin, kun tyttöä ootin.



Vauvaa tunnusteli mahan päältä tosi kovakourasesti ja kokeili pään paikkaa. Minua sattui, ei oikein uskaltanut hengittää. Ja kun otti sf-mittaa, painoi häpyluuhun niin lujaa, et miun teki mieli suoraan sanottuna lyödä ja kovaa tuota terkkaa :´( Mitta oli muka 36cm, kun viime to se oli 33cm, tosiasiassa jännitin vaan niin kovaa, kun koski ja kai se kohtukin siitä kivusta vähän supisti.



No joka tapauksessa sain ajan sitten keskiviikolle, kun on 41+2. Mie en vaan nyt oikein jaksa uskoa, että sinne jäädään, niin monta kotiin paluu juttua oon täältä lukenut.. Verenpaine oli ok, samoin pissa, painoa oli tullut muutama sata grammaa (nyt en enää jaksa välittää).



Jotainhan sitä voisi laitella taas valmiimmaksi, jos pitääkin keskiviikkona jäädä synnärille. Mukavahan se ois toisaalta: äitini tulee viikonlopuksi (sitten siis, kun vauva syntynyt) kylään, oishan se aika ihanaa, jos syntyisi ke ja päästäs kotiin pe. Saisin nauttia viikonlopun kotona valmiista ruuasta ja lapsilla ois miun veljestä seuraa. Toiveajattelua :)



Poika oppi eilen ajamaan ilman apupyöriä ja voi sitä lapsen riemua! Nytkin ajelee tuolla vaan pihaa ympäri. Tytön kanssa kävin eilen illalla pitkällä lenkillä, hyvin jaksoin kävellä, mutta aamulla tuntui vähän paikat kipeelle :(



Nyt lopetan tän jaarittelun! Voikaa hyvin!!! -piias- rv 41

Heann, mukavasti kuulosti tuo synnytys menneen! Pitääpä itsekinn illalla saunoa, vaikka ei tuo saunominen ole viime viikolla ainakaan vielä auttanut, eikä muutkaan ässät sen puoleen...



Oysin tilanne kiinnostaisi minuakin... Sinne olen menossa synnyttämään, jos se nyt tässä joskus ajankohtaiseksi tulee. Ensi viikolla kai viimeistään kun se maaginen 42 viikkoa tulee loppuviikosta täyteen.



Kävelylenkki auttoi mieleen, mutta supistuksia ei tunnu siltikään tulevan. Aloin kävellessä miettimään, että ei sitä nyt niin allapäin pitäisi olla, jos joutuu vähän odottelemaan. On sitä paljon ikävämpiäkin ongelmia, kun se, ettei lapsi vielä synny. Kun vaan syntyisi hyvissä voimin sitten, kun syntyy. Se kai se olisi pääasia. Että yritän siis kerätä kärsivällisyyttä...



Mutta eikun ruuanlaittoon.



Hyviä vointeja kaikille!



Ja tosiaan, ihana oli Höntän runo.



Hansuli, 40+4

Ja kylläpä tosiaan oli ihana lukea Höntän kertomus. Ja se runo, minäkin poimin oitis talteen. :)



Nyt on taas supistellut ihan mukavasti. Ei edelleenkään kauhean säännöllisesti, ehkä 20 min. välein. Osa ollut ihan napakoitakin. No, jos tämä ei muuta tee, niin toivottavasti taas avittaa alakertaa.



Jeps, minäkin poistun ruoan laittoon.



Jokohan -F- on päässyt synnärille..? Tänään ainakaan ei ole tainnut vielä " ilmoittautua" . :) Pidetään peukkuja.



T: Anmari rv 39+2

Eli ke 13.9 viikoilla 40+1, klo 1.52 syntyi meidän perheeseen suloinen tummatukkainen poika mitoin 3900g, 51cm ja pipo 36cm. Kotona oltu jo muutama päivä ja kivasti mennyt, lukuunottamatta sitä, että rinnanpäät meni rikki ja imetys on tuskaa.. Jospa tänään hankitut rintakumit auttais tilannetta. Synnytyksestä lisää myöhemmin..

Onnesta ymmyrkäinen Stenval, poikavauva 6pvä ja ylpeä isosisko 2v5kk.