****Marrasmasut vko 35****

Hiljaista on ollut meidän kirjoittelu, mutta jospa se tästä ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä vähän piristyisi!! Ihanaa muuten kun tulee syksy!! Saa pukeutua lämpimästi kaulaliinaan ja kohta voi jo lapasetkin kaivaa esille ja vauvankin tumput...



Parsa87, lisäsin sut tuohon listaan. Onneksi olkoon esikoisvauvasta!!



Nyt alkaa tämän marrasmamman hormonit heitellä oikein urakalla. Kaikki itkettää ja ahistaa! Mieskin sanoi, että olen molemmissa raskauksissa muuttunut jotenkin ilottomaksi. Ihme juttu, vaikka sisällä kasvaa uusi elämä. No jaa, omalta osaltani olen kyllä jo aikoja sitten hylännyt myytit raskausajan hehkuvasta äitihahmosta. Tosi onnellinen olen kyllä vauvasta enkä malttais odottaa sen syntymää.



Vaivoja piisaa jos jonkinlaista. Uutena on nyt ollut pientä närästystä ja pahoinvointia, mutta molempia ihan siedettävissä määrin. Ehkä on hyvä, et on näitä vaivoja niin synnytystäkin sitten odottaa kuin kuuta nousevaa.



Taidan lähteä pakkailemaan omia ja lapsen kamppeita. Lähdetään pariksi päiväksi reissuun ilman miestä. Tekee varmaan sille hyvää olla pari päivää ilman tätä hormonihirviötä ja puuhailla pitkästä aikaa omia juttujaan. Tekis kyllä mullekin hyvää, mutta eipä taida tulla sellaista mahdollisuutta seuraavaan reiluun vuoteen.



Adara 29+0

Meillä oli huoneiden uudelleenjärjestely koko viikonlopun, saatiin kivasti kuntoon kaikki loppuvuotta silmälläpitäen. Omituista että vaikka mies-parka raahasi painavat tavarat yksinään huoneesta toiseen, niin silti tuli itselle tosi huono olo ja eilisillasta asti ollut vähän taas supistuksia (onneksi silti aika lieviä) ja sellaisia vihlaisuja ja pistelyitä alavatsalla ja kyljissä:( Tänään ajattelinkin pitää ihan kunnon lepopäivän, makoilen iltapäivän ihan rauhassa sängyssä. Onneksi lääkärineuvola torstaina, vihdoinkin! Toivottavasti katsoisi ultrallakin pikkuista, käsitin että jokaisessa lääkärineuvolassa tää uusi lääkäri katsookin ultralla, mutta saa nähdä. Kiva olisi vilkaista vauvaa itsekin:)

Adara kirjoitteli tuosta hehkeästä odottajamyytistä, itse olin kuopuksen odotusaikana juurikin tuollainen hehkuva ja energinen odottaja, en ole eläissäni ollut niin harmoninen kaikin tavoin kuin silloin. Minä tyhmyri kun kuvittelin että tämäkin raskaus olisi samanlainen, mutta katinkontit; koko ajan vaivoja (ja lisääntyvässä määrin mitä pidemmälle mennään..) ja koko ajan kauhea huoli kaikesta:( Kaksi ekaa odotusta meni oikeastaan omalla painollaan kaiken muun sivussa liiemmin huomaamatta, kun oli vielä niin nuori ja touhukas muutenkin. Ehdottomasti raskain raskaus on tämänkertainen ollut. Mutta eipä tämä pelkkää ankeutta ole, kyllä se onni nousee otsaan saakka päivittäin kun pikkuinen potkii ja nyrkkeilee:)

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, juuri eilen illalla ajattelinkin että ekat marraskuisethan on jo saaneet 30 viikkoakin rikki:)



*Helene 27+3*

Heiputihei täältä Hämeen perukoilta!

Kyllä kai se niin vaan on, että ikä tekee tehtävänsä. Olen ihan älyttömän väsynyt. Voisin nukkua pitkin päivää ja silti väsyttää illallakin tosi aikasin. Toisaalta yöt ovat välillä hyvinkin katkonaisia ja aamuyöllä valvottaa. Mulla on ruvennu ihan ihmeellisesti särkemään tuosta lonkkien alta, siitä sivuista. Ja pohkeista vetää suonta sata kertaa.

No mutta, sellastahan se on. Iltaisin beebi myllää, se on ihanaa. Ehkä jatkaa syntymän jälkeenkin tätä rytmiä, että päivällä vetää sikeitä ja illat ja yöt jumppaa :-).



Maalasin viikonloppuna vanhaa pihakeinuamme. Vähän otti noi alimmat laudat tiukalle, kun ei millään meinaa löytyä masun kanssa sopivaa asentoa sellaselle koukkimiselle. Mutta sainpas tehtyä, kauan sekin homma ehti häiritä mielenrauhaa.



Nyt kävelylle kaverin kanssa, katotaan jaksanko vielä!



Jumppis 27+1

Vaisu moi täältä,

mun synttäripäivä alkoi itkulla, kun mieheni ilmoitti isoäitinsä kuolleen. Oli meille tärkeä ja rakas. :'(



Mari88 ja parsa87, minäkin teen fyysisesti raskasta hommaa, meillä maatalo ja liuta lypsylehmiä. Meillä on kyllä työntekijä, joten nyt raskausaikana en ole joka päivä ollut hommissa. Viime viikko oli rankka, kun oli hänen lomaviikkonsa. Eli kyykkyyn ylös pari tuntia päivässä, lehmien ajoa, tuuppimista, hiehojen poittamista...vasikoiden juottamista ties missä asennossa jne. Eli sellainen oli mun viime viikko. Saatiin onneksi apuja toiseen hiehopoikimiseen, joka oli eilen. Oli niin kapea lantio ja iso vasikka tulossa, että kaks miestä kiskomassa. Itse en enää uskaltanut. Tosin keskiviikkona nostin vasikan yksin kourusta, kun oli sinne pudonnut...naamakin oli ihan veressä (siis mulla). Täytyy vain toivoa, ettei tuo listeria iskisi. Noissa sikiökalvoissa/veressä on todella suuri riski, paljon suurempi kuin raakamaidossa tms.

En oikein jaksaisi enää tehdä hommia ja lomittajaa olen saanut aika monelle viikolle syyskuuksi ennen äippälomaa.



pp ja 29+3 Hjördis, joka ei ehtinyt koskaan mamman syliin...

Olen kyllä päivittäin lukenut muiden kuulumisia mutta ei oo tullut itse pitkään aikaan kirjoteltua!

On ollut asuntokauppaa, muuttoa, ulkomaanmatkaa ymsyms. tekemistä on siis riittänyt :) Nyt vielä toinen muutto kuukauden päästä edessä kun jouduttiin asunnon myymisen ja uuden ostamisen välissä tekemään tälläinen ihana välimuutto! Ahdistaa enemmän ja vähemmän itse kutakin perheenjäsentä, koirakin on rauhoittavalla lääkekuurilla kun ei ole tottunut kerrostalossa asumaan. Ei siis tällä hetkellä mitenkään kehuttava tilanne.



Raskaus kylläkin etenee ihan mallikkaasti (mikä onkin tärkeintä), mitä nyt pientä asiaan kuuluvaa turvotusta, särkyä ja muita vaivoja!

Potkut on jo tosi vahvoja, on ihan mukava tunne kun tietää et vauvalla on suurinpiirtein kaikki hyvin kun säännöllisesti itsestään ilmoittelee.. maha on paisunu kunnon palloksi, ei oo enää epäilystä et onko raskausmaha vai ei :) Töissäkin oon vielä jaksanut ihan hyvin, mutta yksin en enää tee vuoroja, tulee selkä niin kipeeksi (olen hoitoalalla)... Oon kuitenki tyytyväinen et pystyy viel olee töissä, olis se kurja jäädä jo tässä vaiheessa pois..



Tämä oli nyt tälläinen omaa napaa vuodatusviesti :(



Terkuin,

Santsuli 26+4

Pikkupippurille pahoittelut mamman pois menon johdosta.. Aika hurjalta kuulostaa noi sun työkuviot navetassa! Koitahan pärjäillä ja saada tosiaan sitä apua. Ja kaikille uusille tervetuloa mukaan!



(.) oma napaa eli perjantaisen Taysin käynnin myötä sain taas kaks viikkoa sairaslomaa. Joka kerta tähän mennessä on ollut eri lääkäri. Tämä viimeisin kyllä totesi, että jos ens viikolla (taas on perjantaina käynti) tilanne on sama, niin sitten määrää saikkua äippäloman alkuun asti. Joten täytyy pitää peukkuja, että sama heppu paikalla! Hyvä asia on, että kohdunkaulan tilanne on entisellään, vaikka supistukset ovat välillä aikamoisia. Viime to tuli taas parin kolmen tunnin spurtti, joka onneksi laantui. Pe olin kans niin kipeä, etten itse pystynyt ajamaan Treelle (ees taas 180 kilsaa), joten mies lähti mukaan. Näki muuten nyt vasta eka kertaa vauvan ultrassa (toki ultra ei ollut paras mahdollinen, kun tutkailivat vaan välttämättömimmät), mutta oli ihana, kun oli mukana:) Paino arvio pikkuiselle oli 1200 g ja viikkoja siis silloin 27+2



Minkälaisia synnärimatkoja muuten teillä muilla on? Meillä siis tunnin matka, 90km. Edelliset synnytyksen ovat olleet 7 ja 3,5 tuntia, joten aika kohtuullisen ripeästi täytyy hankkiutua tien päälle, kun epäilee tositoimien alkavan.



Viime viikolla oli puhetta herkuttelusta ja syömisestä ylipäänsä. Mun on kyllä joka päivä saatava iltapäivän herkku kahvin kans - näin on kyllä ihan normaalielämässäkin. Viimeisen viikon ajan on kyllä huomannut selvästi et maha ei vedä ruokaa enää entiseen malliin ja ähky meinaa tulla, vaikka söisi kuinka pienesti. Tän hetken mielitekoja on mustat viinimarjat ja tuore vaalea leipä! Viinimarjoja taitaa mennä ainakin litra päivässä.



TOIVOTTAVASTI en ole enää raskautuneessa tilassa 15 viikon päästä, niin kuin puolituttu tänään kannustavasti totesi, kun näki kävelyni ja kerroin supistuksista. Totesi, että niinhän siinä monesti käy, että yliajalle menee, vaikka hätyytteleekin etukäteen...



-HH 27+5

Tuntuipa hurjalta lukea pikkupippurin työssäoloa, itse kuin pidin hoitoalaa voimille käyvänä, mutta helpollahan minä tuohon verrattuna pääsen. Tosin minutkin pistettiin naistenklinikalta sairaslomalle, nyt pitäisi sitten kuulostella tämä viikko, jaksaako ensi viikolla töissä ja miten supistaa. Oli samalla tarkastus, vauva ja äidin kohdunkaula voivat hyvin, minulla tosin vauvan hyvinvointia kertoo hyvin napakat potkut monta kertaa päivässä!

HH, oli varmaan mukavaa olla ultrassa miehen kanssa, toivottavasti sinullakin supistukset laantuvat, ottakaahan kaikki iisisti!

Minun on helppo näin Hgin sisällä hankkiutua sairaalaan, 90 km kuulostaa jo pitkältä!

Vielä omaa napaa, tuon syömisen kanssa saa olla tarkkana siten, että mulla tulee karmee kuvotus, jos en muista syödä vähän mutta tosi usein! Nyt on tosin ihanaa kuin näin kaupunkilaisellekin on torit täynnä tuoretta, viikonloppuna hain kanttarelleja ja nyt niitä syödään eri muodoissa,nam!



Varustehankinnat etenee siten, että nyt kattelen huutiksesta noita kantoliinoja, en raaaski uutena ostaa kun en tiedä paljonko tulee käytettyä, ja siellä näyttää olevan paljon tarjolla. Onko kellään ollut tricot-slen-merkkistä kantoliinaa? Näyttävät monet samantapaisilta, tosin käytössä tulen tarvitsemaan opastusta, mutta näyttää olevan tukihenkilöä ja nettiohjetta runsaasti aiheesta.



Mukavaa viikkoa kaikille!

Osanottoni suruusi ja jaksamisia! Toivottavasti saat tarpeeksi apua töihin!



Jumppis

Täällä viikko alkanut ihanasti, käytiin eilen 4d-ultrassa ja voi ihme mikä ihme se vauvan näkeminen oli!!! Liikututtiin ihan kyyneliin, vauvasta tuli kerta heitolla ihan persoona ja jotenkin konkreettisempi kuin tähän asti. Siellä se ihana mussukka imi peukaloaan, hamusi ja hymyili... Nyt vauva on jatkuvasti sekä minun että isänsä ajatuksissa, ihan höperöiksi tultiin molemmat... Kaikki kivutkin tuntuu nyt toissijaisilta asioilta, ne kyllä kestää nyt kun näki oman pienen rakkaan niin selvästi. Nobelin palkinto sille joka tuonkin ultravehkeen on keksinyt :) !



Joku kyseli sairaalamatkan pituutta, minulla sitä tulee n.100 km. Kuopus syntyi puolessatoista tunnissa, joten varuillaan saadaan olla, tämä synnytys luultavasti käynnistetään kuitenkin, juuri tästä syystä, ettei jäädä minnekään tien pientareelle ponnistamaan.



Hormoonit heittelee täälläkin, itku tulee ihan mitättömän pienistä asioista ja kiukuttaakin ihan urakalla.Onneksi mieheltä on löytynyt ymmärrystä, ainakin toistaiseksi...



Surunvalittelut PP:N perheelle isoäidin poismenon johdosta, toivottavasti suru pian helpottaa.



Nyt jatkan lepäilyharjoituksia :),ihanaa viikon jatkoa kaikille masukkaille ja masuasukkaille,



toivoopi Peppipihlaja ja iiiiihana Toukkanen 28+1

Ihan ensiksi osaanottoni pikkupippurille ja kauhistelut niille muutamalle fyysisessä töissä pakertajalle.



Itsellä on nyt ihan kauhea aika menossa. Kiukuttelen ja suoraan sanottuna vihaan miestäni aina välillä. Vauvakaan ei tunnu enää yhtään niin kivalle. VIHAAN näitä hormoobeja, nää on kauheita! Nyt kun on alkannu nuo kivut jo hieman hellittämään niin sit tulee nää hormoonit... Itkettää välillä ihan hillittömästi jopa ilman syytä sekä masentaa todella rajusti. Onneksi voi soittaa johonkin puhelinnumeroon ja purkaa tunteitaan sinne - kunhan vaan sattuu sopiva rako löytyyn töiden keskeltä... Siis 12-13 aikaan.



Töissä mennyt kans heikosti, tuntuu kuin mut haluttais jo nyt sieltä pois. Työtehtävät siirretty melkein kokonaan muille sekä jatkuvasti saan kuulla vihjailuja siitä, että oonkohan loppuun saakka edes töissä. Melkein piruuttaan tekis mieli saikkua kyllä hakee... Vielä pitäs töissä jaksaa 8 viikkoa ja kolme päivää.



Kaiken lisäksi työpaikkani on pihdannut mun kelan hakemusta, toivottavasti lähettivät sen viime viikon lopulla edes Kelaan. Kolme viikkoa suttaantu siellä ton pyörittämiseen. Meillä kun se pitää laittaa palkanlaskentaan ja sieltä laittavat sitten Kelaan - todella typerä käytäntö kun eivät tajua, että kaikki haetaan sillä samalla paperilla, myös se äippäpakkaus...



Ahdistaa myös pinnasängyn etsintä - tuntuu, että kaikissa on jotain vikaa... Ja sitten en ole löytänyt yhtään sellaista pinnasängyn reunapehmustetta mikä olisi mieleen.



Tulipa ahdistavaa tekstiä, mut nyt ei vaan oikeen tunnu se aurinko paistavan tähän risukasaan :(



Epeli09 rv 26+2

moikka.epeli:kuulostaa tutulta noi mielalanvaihtelut ja hormoonit...Minäkin välillä inhoon miestäni kun tuntuu että se ei aina ymmrärrä tätä rauskautta..vaikkakin jo 3.menossa....Itsekin olen vielä hoitoalalalla työssä.melko raskasta on,mutta vauva kun o vielä poikittain ja melko pieni massu,niin hyvin oon pystynyt olemaan...mutta heti jään pois ku siltä tuntuu..eihä täs ookkaa ku n.4vkoa ku äippäloma alkaa.mut luulen että sitten kun vauva kääntyy pää alaspäin,niin kyykkiminen ys ei töissä enää onnistu yhtää ku maha alkaa painaa...



Huomenna olisi ehkä se jopa 5.neuvola käynti....Olisi kiva päästä ultraan..harkitsen vielä ehkä yksityiselle menoa..kun ei oo nähny pikkusta ku 2 ultrassa,eikä meilä terv asemalla ole ultraa....Ystäväni asuu kajaanissa niin niillä on ainakin 4 utlraa,kun terv asemalla on oma ultra.



Olen alkanu näkemään välillä levottomia unia/painajaisia vauvasta ja synnytyksestä..ei oo kivaa herätä painajaisiin...Mutta mukavaa vkn loppua kaikille ja jaksamista!!!RV tänään tasan 30!!!:)

PIKKUPIPPURI, osanottoni teille! Mulla kuoli mummu myöskin 2kk ennen laskettua aikaa, kun odotin esikoista, ja sitten 20vrk esikoisen syntymän jälkeen kuoli vaari:( Oli se raskasta aikaa, varsinkin kun halusin käydä heitä vielä kerran katsomassa ja hyvästelemässä ennen arkkuun laittoa, oli raskasta kutta en kadu edelleenkään.

HULDAHUOLETON, meillä "kohtuulliset" 35km synnärille, tosin tullee pidemmät matkat tulevaisuudessa mikäli LUS:in lakkauttavat, ei nyt taida kuitenkaan tällä kertaa koskea vielä minua.

Mulla on myös ollut supistuksia, asunnon uudelleenjärjestelyn jälkeen alkoi taas vaivata. Huomenna onneksi VIHDOIN neuvolalääkäri, saa tutkittua kohdunsuun tilanteen, sehän ollut tutkimatta jo 18 viikkoa!

Onnittelut myös ultrissa käyneille, itsekin tahtoisin vielä ultraan pikkuista tiirailemaan, mutta en yhtään tiedä ultraako tuo lääkäri huomenna vai ei, enkä kehtaa ihan syyttäsuotta pyytääkään jos ei itse meinaa ultrata:/

Hyvää keskiviikon jatkoja kaikille!



*Helene 27+5*



ps.ostin tänään syyshousuja, kuinka monet äippähousut ootte varanneet syksyyn? Mä ajattelin pärjätä kolmilla erilaisilla (farkkutyyliset, farkkuhaalari ja leveälahkeisilla trikoohousuilla). Onhan kaikella jälleenmyyntiarvonsakin sitten:)

Onneksi pääset huomenna tosiaan lääkäriin! Kannattaa pyytää kohdunsuun ultrausta, koska mitat on mulla poikenneet käsintehdyistä arvioista. Ultralla mitta on aina pidemp.



Syyshousut ovatkin varsinainen murheenkryyni... Mistä löysit hyviä housuja (ja oliko kokoja vielä jäljellä)?? Mulla tuntuu et monet housut alkaneet painaa ja päälle menevät eivät oo muuten vaan kivoja, joten farkut ja trikoot ainakin on meikäläisen ostoslistalla. Viime viikon Treen visiitillä piti jo ostaa, mutta vointi oli niin huono, ettei tullut kyllä mieleenkään mennä shoppailemaan. Mutta ens viikolla uusi yritys!



-HH 28+0

Tänään käytiin viemässä kukkia papalle ja tietysti vollotin siellä koko ajan...tuntui niin hölmöltä, ettei toista olekaan enää. Ehtivät olla yli 60 v naimisissa, eipä ihme jos tuntui papastakin nyt oudolta. Kyllä tää tästä varmaan laantuu, saatan itkeä yhtäkkiä missä vaan asiaa.



En ole pahemmin ikinä käynyt kirpputoreilla, koska kaikki sijaitsevat kaupungeissa. Mutta tänään tuli tilaisuus ja löysin kummallekin lapselle pari vaatetta ja tarttuipa mukaan myös pari vaaleanpunaista pikkuvaatetta. Taso ja hinta vaihtelivat aika lailla ja jostain aika huonokuntoisissa oli musta liikaa hintaa, kun taas jossain hyvänä pysyneissä aika pieni hinta. Pieniä vauvanvaatteita oli paljon, enkä minä siis niitä oikein etsinyt, kun nuo laatikot pursuavat jo niistä.



Epeli, mulla oli toisessa raskaudessa aika rankat yhteenotot miehen kanssa, mutta nyt en ole vaivaantunut...ei ne miksään muutu, itse pitää vaan muuttaa ajatuksiaan. Kaikkein rankinta meillä on ollut kummankin lapsen ekana vuotena. Mun mies ei oikeastaan osallistu hoitohommiin millään tavalla ja nyt olenkin asennoitunut niin, että hoidan tämänkin ihan suosiolla yksin.

Enkä suinkaan ole katkera asiasta, jonkun täytyy täällä tilalla tehdä nuo raskaat hommat. Eli meillä on täysin tällainen perinteinen työnjako vähän pakon sanelemana.



Helene, tulehan kertomaan sitten mitä tohtori sanoi.



Olikos se peppipihlaja, kun kävi myös ultrassa...eikös vaan ollut ihana kokemus!



Tsemppiä kaikille vointien kanssa ja näiden kuuluisien hormoonien!



pp ja Hjördis 29+5

Kopsaan tuolta haahuista kuulumiseni tännekin..



Aamulla oli se lääkärineuvola ja ihan kivasti on kaikki. Kohdunkaulaa (käsitarkastuksella, ei käyttänyt lainkaan alatieultraa) 1,5cm ja pehmeä mutta kiinni (rv.9+ oli 2cm ja pehmeä myös), kuulemma täysin normaalia tuo aavistus lyhentymää jo näillä viikoilla kun on ennenkin synnyttänyt (ja katsoinkin kolmesta aikaisemmasta että on näillä viikoilla ollut kakkosesta ja kolmosesta jo puolet lyhentynyt alkulääkäristä). Ja ihanaa, ultrasi sitten mahan päältä vielä päätteeksi, voi miten söpöltä pikkuinen näytti! Kasvonpiirteet ihan kuin kuopuksella, samanlainen terävä leuka ja nenäkin samanlainen nykerö:) Ja hui miten on kasvanut, jaloistakin kaikki luut näkyi ihan selvästi, 2kk sitten oli vaan valkoista siellä täällä ultrassa. Ihana pikkuinen:)

Muuten neuvola meni myös hyvin, mitä nyt jatkaa sf-mitta yli käyrien kasvuaan (29cm nyt). Vauva oli muuten perätilassa taas, mutta kyllähän tuo siellä kääntyilee vielä miten sattuu. Iloinen yllätys oli että neuvolakäynnit täällä rv.28 lähtien loppuun saakka 2vko välein, pelkäsinkin että jääkö sitä viikkokausiksi odottelemaan ja pelkäämään kaikkea loppuvaiheessakin, mutta onneksi näin. Vakiotäti kun on niin mukava, että sille voi kyllä jutella näistä peloistaankin ihan suoraan. Mutta tässä nyt lekurikuulumiset, yksi lääkäri on vielä loppupuolella, kuulemma ottavat bakteerinäytteet ja sellaiset jo valmiiksi (ilmeisesti tarkoittaa streptokokkibakteerin tutkimista alapäästä?), senhän on ottaneet ainakin LUS:issa synnyttämään mennessä vasta.

Mutta hauskaa päivänjatkoa, toivottavasti saan viestin näkyviin, kun katkeillut yhteys monta päivää koneessa..



*Helene 27+6*

Osan ottoni Pikkupippurille myös multa! Kurja juttu :/ Voimia kovasti!



Alkuviikon olin reissussa vanhempieni luona ja kyllä oli ihanaa kun pojalle oli paljon hoitajia. Lisäksi olin koko edellisen viikon ollut tosi ahdistunut ja itkuinen eikä sunnuntainen anoppilanvierailu auttanut yhtään asiaa. Tuolla sain muuta ajateltavaa kuin ainaiset murheet ja parisuhteen ongelmat. Puhuttiin miehenkin kanssa, että teki hyvää olla vähän aikaa erossa kun molempia oli alkanut toisen naamataulu kyllästyttämään. Nyt taas jaksaa vähän aikaa (pari päivää :)) katella toista. Meidän suhteen pahimmat kivikot on olleet just raskausajat ja kun vauva oli pieni, ehkä ekat puoli vuotta. Enää ei nähnytkään toista vain puolisona vaan myös oman lapsen isänä niin väkisin siinä tulee riitaa ja pettymyksen tunteita. Onneksi ollaan niistä selvitty ja tällä kertaa tiedän mitä on luvassa.



Vauva on vilkastunut mahassa. Nyt potkuja satelee tasaseen tahtiin, vaikka ei tämä vieläkään mikään ylivilkastapaus ole, mutta ainakin tiedän, että hengissä siellä ollaan. Ehkä ne aikasemmin oli vain niin hentoja ja istukka lisäksi pehmentänyt niitä. Mene ja tiedä. Selvästi aktiivisin aika vauvalla on yöt ilta kymmenestä alkaen. Jostain luin, että näillä viikoilla vauvat alkaa myös nähdä unia :) Hassua, mitähän se mahtaa nähdä? :)



Adara 29+4