maidoneritys rinnoista km:n jälkeen?
Nyt kyllä ihmetyttää. Ja on tämä jotenkin niin surullistakin. Muutama päivä sitten ihmettelin, kun yöpaidassa näkyi outoja läikkiä. Ajattelin, että likaisen paidan olin vahingossa ottanut. No nyt sängyssä maatessani tunsin, kuin etumus kastui, ja ajattelin, että olin kasvoja pestessäni roiskinut vettä rinnuksille. Mutta sitten oli pakko mennä tarkistamaan: Rinnoistani valuu maitoa...! Tämä on niin järkyttävää jotenkin. Keskenmenosta on melkein kaksi viikkoa. Voi että miten itkettää. Kroppa olisi ollut valmiina pienokaisen tuloa varten. Ensimmäistä kertaa elämässäni koen tällaisen ihmeen, ja se tapahtuu keskenmenon jälkeen...
Tämä on jotenkin järkyttävää.
Kommentit (6)
on niin, että imetän vielä edellistä lastani ja keskenmenon jälkeen pystyin lypsämään taas pitkästä aikaa maitoa pakkaseen kun maidontulo lisääntyi. Eli sain samalla vastauksen jota olin miettinyt aiemmin, että mitä jos vielä imetän kun seuraava vauva syntyy niin riittääkö maito kahdelle, eli vastaus oli kyllä...
Reagoiko keho jotenkin siihen, että kohtu on nyt tyhjä (eli siis " synnytys" takana), ja alkaa erittää maitoa? Olen jotenki niin ahdistunut ja surullinen tämän takia...ikään kuin käännettäisiin veistä haavassa. Tämä saa ajatukset takaisin siihen pieneen vauvanalkuun, joka meiltä otettiin pois. Kroppa raukka yritti valmistaa vauvalle hyvät oltavat, ja maitoa valuu edelleen... itken katkerasti nytkin tätä kirjoittaessani. Minulle ei puhuttu mitään kaavinnan yhteydessä mistään maidoneritys-esto-pillereistä...tämä oli ensimmäinen raskauteni, ja tuntuu niin jotenkin ainutkertaiselta kokemukselta, että omista rinnoista tulee maitoa...mutta samalla niin vääristyneeltä ja aavemaiselta, kun tämä " ihme" tapahtuu keskenmenon jälkeen...
En tiedä kuinka jaksan eteenpäin. Tuska ei hellitä, tuntuu että kaikkien vastoinkäymisien myötä tuska ja kipu kasvaa vaan...
En osaa sanoa, miksi maitoa valuu " vasta" nyt. Yleensähän maidoneritys alkaa 3-4 päivän kuluttua synnytyksen jälkeen. En osaa myöskään mitenkään neuvoa, miten pitäisi toimia. Itse varmaan soittaisin neuvolaan tai sairaalaan aamulla ja kysyisin voiko mitenkään lopettaa sitä valumista.
Mulla oli just äsken ihan hyvä olo, mutta sun surullinen mieli toi mullekin kyyneleet silmiin... Itketään taas yhdessä, sitä vartenhan me palstasiskot olemme...
Lähetän sulle nenäliinoja ja toivotan kauniita unia!!!
kiitos lohduttavasta viestistäsi *niisk* .
Soitin sairaalaan ja kerroin maidontulosta. Neuvoivat omalle terveysasemalle lääkäriltä hakemaan maidontulon estolääkkeet, ehdin hakemaan ne huomenna. Äskenkin, kun tulin ulkoilemasta, paidan etumus oli ihan märkä. Jos yrittää hakemalla hakea tästä jotain positiivista, niin ehkä tämä antaa osviittaa siitä, että ehkä tulevaisudessa sen vauvan tullessa maitoa ainakin riittäisi...(*yrittää jotenkin ajatella positiivisesti, vaikka vaikeaa se on*)
Onneksi megavuoto on vihdoin vähenemään päin, sain tänään jo vaihtaa XXXL-megayösiteet ihan normaalien kokoisiin. On yritettävä vaan iloita pienistä asioista.
Mutta kun se ei meinaa millään onnistua. Mullakin on vielä monta viikkoa hoitovapaata, työt alkaa vasta toukokuun lopulla. Pitäisi iloita keväästä lasten kanssa, siitä, että lumi sulaa ja tytöt kaivelee jo lenkkareita ja ajavat innoissaan polkupyörillä... Mutta mä en osaa iloita!! Ajattelen vaan koko ajan sitä pientä vauvaa jota me ei saatu. Kyllä mä selviän ihan kaikista arjen askareista, mutta kyllä tää suunnaton suru vie voimat mistään ylimääräisestä.
Äsken oltiin taas miehen kanssa hakkaamassa halkoja ja kesken kaiken parahdin itkuun. Mies luuli, että vedin kirveellä käteen ja hätääntyi... Sitten pidettiin pieni tauko ja juteltiin vauvasta. Teki ihan hyvää se keskustelu.
taas mä eksyin aiheesta...en edes muista mitä alunalkaen piti sulle vastata... Jotain noista pienistä iloista... niin, että yritetään kaikesta huolimatta nauttia niistä...
vm69
Itse pelkäsin tuota samaa. Sairaalassa sain maidonerityksen estävän tabletin ja kun olin jo päässyt kotiin, sieltä soitettiin, että aamuinen hoitaja oli unohtanut antaa toisen tabletin kotiin lähdön yhteydessä. Eikun kiireellä hakemaan tabletti. Kaverini lähti kuskiksi, sairaalaan meiltä 40 km. Halusin itse mukaan, koska tabletti piti ottaa 24 h kuluessa ja kotoalähtiessä aika oli jo melkein ummessa. Ajattelin, että saan sen heti perille päästyä nielastua.
Koska toinen tabletti tuli niin myöhään, pelkäsin koko ajan milloin maitoa alkaa valumaan... Minulle ei onneksi niin käynyt.
Nää asiat on niin outoja. Jos sanotaan, että " luonto hoitaa" nää jutut, siis ikävät keskenmenot, tai että kaikella on joku tarkoitus... Niin, miksei sitten niitä hoideta loppuun asti. Eli ettei just kertomasi kaltaisia tapauksia satu.
Koita jaksaa (voi miten lattealta kuulostaa...)!!