HELMI 2010 vko 30

Rizzalle pahoittelut, kyllä tuli tippa linssiin täälläkin kun viestisi luin =(

Välillä tuntuu todella epäreilulta hehkuttaa omaa raskauttaan ja iloita siitä täysin rinnoin kun samaan aikaan joku toinen menettää omansa ja joutuu käymään läpi jotain niin kamalaa ettei sitä toivoisi pahimmallekaan vihamiehelleen. Toivon todella (kuten varmasti kaikki muutkin täällä), että syksy tuo tullessaan teillekin uusia iloisia uutisia!



Vein just astioita koneeseen ja jostain tuli nenään ihan popcornin tuoksua (!?), arvatkaapa vaan alkoiko tekee heti mieli poppareita :D täytyykin kaivella kohta kaappeja et jos niitä vaikka löytyisikin jostain.. poikakin nukkuu niin saisi ihan rauhassa herkutella :)



Viikonloppu meni muuten kivasti (lauantaina käytiin siellä Meripäivillä ja ilma oli aivan ihana!), mutta pariin yöhön ei ole täällä taaskaan nukuttu. Alan olee kohta jo ihan hermoraunio kun ei saa ikinä nukkua yötä putkeen. Päivällä taas uni ei tule, kun voisin nukkua itsekin pojan unien aikaan.



Kattelin tossa aamulla pojan ultrakuvia "vertailumielessä" uuteen tulokkaaseen :D Ne olikin tosiaan otettu tasan viikko myöhemmin eli olihan niissä hieman kokoeroa. Tälla uudella vauvalla ei näyttänyt mahakaan ihan yhtä pallolta kuin pojalla vaan oli vähän laihempi tapaus :) Kyllä se vaan konkretisoituu entistäkin paremmin, että kyllä meille vaan nyt on ihan oikeasti vauva tulossa kun näkee kuvia. Vielä kun kuulisi sydänmensykkeet ja sen jälkeen alankin jo varmaan odottelemaan malttamattomana ensimmäisiä potkuja =)



Milloinkas te joilla on jo useampia lapsia, olette tunteneet potkut seuraavista? Mullahan meni pojasta lähemmäs 20 viikolle ennen kuin "tajusin" että kyllä se jo pari viikko jatkunut kuplinta onkin ihan sitä itseään :)



Jos nyt menisi niitä poppareita etsimään.. ;)



evian, rv 11+5

Hei,



Kiitos Enkelinäidille, kun on taas laittanut uuden viikkopinon kasaan. Miten teidän avioliittoleiri meni? Jos oikein muistan, olit sellaisella. Voi Rizza, tosi kurjaa oli kuulla teidän ultrakuulumisista. Aivan kamala juttu. Yhdyn kyllä lämpimästi Evianin toivotukseen syksyn uusista iloisista uutisista, toivotaan niitä roppakaupalla teille.



Viimeviikonlopun pikku kesävieraillamme oli vähän nuhaa ja eikös vain nyt ole nuhaolo täälläkin. Olo on kuin poskiontelontulehdus olisi tulossa ja päänsärkyä ilmassa. Lisäksi on vielä pahoinvointiakin, mutta siitä olen toistaiseksi ollut vain onnellinen, vaikkei se niin miellyttävää olekaan. Ja varmaan huonoa oloa lisää se, että yöt ovat taas olleet aika riekaleisia viime aikoina, pikkuneiti 6kk on herättänyt vähän väliä ja sitten en vain ole saanut nukutuksi syvää unta juuri ollenkaan. Lisäksi neuvolasta soitettiin tänään, että antamassani pissanäytteessä kasvoi kokkeja. Pitää antaa uusi näyte, mutta bakteereja siellä ei kasvanut. En tiedä mitä tekevät, jos tässä uudessakin näytteessä on kasvua…



Meillä on huomenna np-ultra iltapäivällä. Niin kovasti toivon, että siellä olisi kaikki hyvin. Tiedän nyt jo aikaisemmasta ultrasta rv. 7+3, että meillä laskettu aika muuttuu tuonne helmikuun puolivälin tienoille. Ilmoitan tarkentuneen ajan, kun sen saan mahdollisesti huomenna.



Terv. Fanni 10+1

on toi laskettu-aika siis 7.2. Kun tossa listauksessa näytti olevan 6 päivä!



Joku jutteli mieliteosta ja mulla kävi vähän samalla tavalla vaikkakaan ei hajusta(popkorni) ruennu tekee mieli vaan näin elokuvassa että syötiin nuudelia ja aivan hirveest on siitä lähtien tehny mieli...=).



Ja sitte, ois jo keskiviikko ja np-ultra!!



Onko kellään tietoa millanen paikka Tyksi on synnyttää?? Mulla ois valittavissa se tai Salon aluesairaala. Oon tällä hetkellä salon kannalla, kun aikasemmat on syntyny siellä ja mä tykkäsin henkilökunnasta. Mut ois kiva kuulla millanen toi turku on?

Ei ois taas pitäny juoda kahvii ku nyt etoo...



Mansikka83 rv. 11+1

ja muille surullisia uutisia saaneille oikein kovasti voimia!

-------



tuntuu niin hölmöltä tulla höpöttämään/valittamaan omaa oloa kun näitä surullisia uutisia tulee:(



mutta pakko silti kysäistä onko kenelläkään muulla vastaavaa: mulla on tullut nimittäin öistä ihan mahdottomia. Mä en kertakaikkiaan saa nukuttua, en vaikka väsymys on ihan valtavaa. Päivällä väsyttää, sinnittelen iltaan. Illalla kun pääsee vihdoin sänkyyn niin uni ei vaan tule.



en ymmärrä mistä tää voi johtua, jotain hormonaalista tms?



mulla myös pahaolo iskee nykyään öisin. Nyt vaan jo sellainen olo itellä, että pakko saada jotain apua näihin unijuttuihin koska pari viikkoa tässä on nyt yöt valvottu ja jaksaminen alkaa olla aika lopussa.



selällään ei kärsi maata ollenkaan, iskee ihan kauhean paha olo ja alkaa oikein ahdistaa. Jotenkin outoa, kun kuopuksesta muistan myös sen, että selällään ei kärsinyt olla. Mutta se oli kyllä vasta siinä puolenvälin jälkeen.

Eihän kohdunkaan pitäisi vielä olla lähellekään sen kokoinen, että voisi mihinkään painaa?!



np-ultra olisi ensi viikon torstaina, sekin on alkanut jännittämään etenkin kun näitä surullisia uutisia lukee.



täytyy vain toivoa, että kaikki on kunnossa.



ostin huutiksen kautta itelleni kotidopplerin. Jotenkin olen aina ollut vähän sitä mieltä, että ei sellaista tarvitse. Mutta sitten meillä itseasiassa mies innostui kun kuuli että sellaisia nykyään myydään. Olisi kuulemma kiva kuunnella ihan rauhassa tulevan pikkuisen sydämen sykettä.



Evian: oli kysellyt liikkeiden tuntemisesta. Esikoisesta tunsin ekat pienet potkut, puolen välin paikkeilla. Silloin oli istukka etuseinässä ja vaimensi aika tehokkaasti. Kuopuksesta tunsin ensimmäiset kuplinnat n.rv13-14. Ja silloin oli istukka takana eli varmaan siksi tuntui aikaisin.



ja sitten oli kyselty sukupuolen "selvittämisestä": me molemmat halutaan tietää sukupuoli. Esikoisesta tiedettiin ja kuopuksesta taas ei näkynyt vaikka ultrassa sitä yritettiin tutkailla. Jotenkin todellisempaa kun tietää onko tyttö vai poika. Vaikka kahden pojan jälkeen on mun mielestä hyvin hyvin epätodennäköistä saada tyttölasta;) eli kolmas poika on tänne tulossa.



Jiina ja rv 10+3

Mullä oli yöt viime raskaudessa 30 viikon jälkeen ihan toivottomia, tällä hetkellä toivo menee vaan silloin kun herää yöllä, uni ei tule sen jälkeen silmään.



Avioliittoleiri meni ihan mukavasti, vaikka oli se kyllä ihan älyttömän rankaa. Koko viikko käytiin läpi kaikkia juttuja. Mies ainakin teki paljon oivalluksia. :)



Muuten fiilis on vähän maassa. Raskaus oireita ei oo mitään, ei edes sitä älytöntä nälkää ja väsyä, joka oli alussa. Eilen alkoi rusehtava vuoto (ihan samanlaista kun mitä oli silloin helmikuussa ennen kurjia tapahtumia). Töissä ei huvittanut olla yhtään, kun ajattelin, että jos taaskaan en pääse kunnon äitiyslomalle.



Tänään oli neuvola, ultraan pääsee vasta 3-4 viikon päästä...



Yleensä en oo maassa, mutta nyt on vähän turhautunut olo.



Enkelinäiti rv 8+

minut voi poistaa listalta...



Kirjoitin tän saman viestin vahingossa viime viikon ketjuun, mutta sama tulee nyt tännekin.



Kirjoittelin heti tänne palstalle kun tein positiivisen testin pari viikkoa sitten. Neuvolaan soittelin silloin ja sain jo ensimmäisen ajan varattua... Sain kuitenkin keskenmenon viime viikolla, viikolla 7+5. Eli nimimerkkini voi poistaa listalta.



Kerron nyt tähän miten minulle kävi, koko homma kävi onneksi siististi, sillä olin kaiken lisäksi ulkomailla. Lääkäriin en lähtenyt, kävin lääkärissä kun pääsin kotimaahan.



Edellisenä päivänä tuli wc-paperiin pyyhkiessä ihan hentoista vaaleanruskeaa vuotoa. Seuraavana päivänä alkoi heti aamusta kovat menkkakivut ja vuoto alkoi samalla lailla kun minulla normaalistikin alkaa menkat, eli ruskeaa limaista vuotoa, joka päivän mittaan vaan lisääntyi ja joukkoon tuli ihan punaista vertakin päivän myötä. Vuotoa ei tullut paljon, ihan tavallisten menkkojen verran, mutta ne kivut!! Kärvistelin kaksinkerroin hotellihuoneessa eikä särkylääkkeet meinanneet tepsiä.. pahinta oli kuitenkin se epätietoisuus, mitä tässä oikein tapahtuu... kun alkuraskaudessa voi olla vaikka mitä vuotoja, ja kun olen aina luullut että keskenmeno kun tulee, se tulee kovalla verenvuodolla.. yritin rauhoitella itseäni ajattelemalla ettei stressaaminen ja murehtiminen ainakaan mitään auta. Illalla sitten wc-käynnin yhteydessä se tapahtui, tunsin kun pönttöön tipahti jotakin ja olin tietysti aivan paniikissa ja hysteerinen.. onneksi mulla on aivan ihana mies joka rauhoitteli ja puhui järkeä että pakko se on katsoa mitä sinne tipahti, joten taskulampulla sitten yhdessä syynättiin, ja ei kyllä voinu erehtyä :/



Mutta elämä jatkuu ja uutta pienokaista ruvetaan yrittämään heti kun lääkäri antaa luvan :) pääsen tällä viikolla vielä sairaalaan ultraukseen että varmistuu ettei sinne mitään jäänyt, kun terveyskeskuksessa ei ole laitetta.. Kiitos että sain purkaa sydäntä tänne ja paljon tsemppiä ja voimia muille odottajille!!! =)



Angelina

Voi, kuinka paljon taas on surullisia uutisia, voimija ja halej Rizzalle ja Angelinalle ja muille saman kokeneille!! Kuten joku jo sanoikin, niin tuntuu hassulta kertoilla omia kuulumisia näiden pysäyttävien uutisten jälkeen.. :(



Kävin kuitenkin tänään niskapoimu-ultrassa ja pikkuinen oli kovin vauhdikas ja virkeä.. Pituutta oli 54,2 mm ja vastasi viikkoja 11+6. LA:ta ei kuitenkaan muutettu, eli vanhojen viikkojen mukaan laskeskelen vielä ajan kulua. Tuli oikein tippa linssiin, kun katselin pikkuisia jalkoja ja käsiä huitomassa.. Niskaturvotuskin näytti oikein hyvältä, 0,9 mm ja verikokeissakin sitten kävin, kun mies halusi.. Kait se pikku hiljaa täytyy uskoa, että tämä on totta.. :)



Pitkästä aikaa sain syötyäkin kunnolla, se on jo maininnan arvoinen asia.. Painokin oli nyt viikonlopun aikana noussut sen kilon, mikä viime viikolla lähti, hieno homma.. Selkä vain vaivaa turhan kovasti edelleen, saas nähdä, miten käy, kun kokeilen huomenna töihin mennä...



Nyt iski kauhea hinku ostaa vaikka ja mitä, pitäisi alkaa miettiä vaunuja yms.. Huomenna mennään äidin kanssa penkomaan meidän vanhoja vauvanvaatteita, ihana saada jotain sellaista omalle lapselle, mikä on ollut meilläkin päällä.. :) Kaverilta ostin jo 56 senttisen haalarin, kun tuo äitiyspakkauksen oma on kuitenkin sen verran iso.. Tuntuu, että sitä puuttuu vaikka ja mitä, onneksi helmikuuhun on vielä rutkasti aikaa..



Maria-84 11+2

.. ja pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille. Olen pahoillani.



*****



Kävin tänään äitipolilla siinä niskaturvotus seulonnoissa ja labroissa. Kerroin lääkärille rusehtavasta vuodosta, jota on tiputellen edelleen. Välillä saattaa olla päivä tai pari taukoa, ja sit tiputtelee jälleen. Kerroin hänelle myös siitä klöntistä ja vuodosta, jotka mulle tuli sillon 4.7.

Ultrassa näkyi pikkuinen hyvin. Välillä lääkäri ravisteli ultran avulla vatsaani, jotta vaaviin saatiin hiukan vauhtia. Mulla on nyt menossa rv 11+1, mut tän päiväisen ultran mukaan 11+2. Vauvan sydän löi hyvin ja oli ihanaa nähdä pienten käsien ja jalkojen heiluvan :)

Niskaturvotus oli muistaakseni 1.9 . Lääkäri löysi ultratessaan myös yllättävän löydön; toisenkin ns. "onkalon". Kyselin häneltä, et mitäs se sit niinkuin oikeesti tarkoittaa, niin kuulemma on mahdollista, et mä olisin odottanut kaksosia, joista toinen olisi mennyt kesken. Jolloin ko "onkalossa" olisi vielä lapsivettä, tai sitten sinne on vain jäänyt jostain syystä verta, jonka kohdalta istukka ei ole viellä kiinnittynyt.

Lääkäri sanoi, että rusehtavaa vuotoa voi hyvinkin tulla viellä parikin viikkoa, kun tuo "onkalo" itsestään tyhjentyy. Lääkärin mukaan täyttä varmuutta ei saada edes synnytyksen yhteydessä, oliko raskauteni alussa sikiöitä ollut kaksi. Kuulemma, jos näin alussa menee toinen kesken, niin kohtu muotoutuu niin, ettei todistusaineistoa jää. Se mua vaan ihmetyttää, et miksei aiemmissa ultrissa ole tuota "onkaloa" huomattu. Niin no, onhan nuo varmaan hiukan paremmat laitteet sairaalassa ja toisaalta tuokin lääkäri on noita ultrauksia tehnyt jo "muutamia" :)

Seuraava äitipoliaika mulle varattiin neljän viikon päähän, jolloin katsotaan, onko tuo mystinen onkalo jo hävinnyt. Neuvolan sain sit vasta elokuun vikalle päivälle.



Odotan innolla, kun vatsa rupeaa kasvamaan. Nyt mahdun vielä suunnilleen kaikkiin vaatteisiini, kiitos viiden kilon painon pudotuksen ;) Töissä en ajatellut kertoa vielä salamatkustajasta. Jos vain mahdollista, niin mielelläni kertoisin vauvasta vasta muutamien kuukausien päästä.. Mullahan on viel muistaakseni koeaikakin, olikohan se 3kk ja sen mukaan koeaika loppuu elokuun lopussa, mut jos sen työsopparin sais edes kirjoitettavaksi.. Ennen sitä en ainakaan töissä kellekkään puhu ;)



T:Sara 11+1 (jee, 12. viikko alkoi!! Kohta voi jo hiukan huokaista )

Piti viel mainita, et kysyin siltä äitiyspkl:n lääkäriltä, et saako mitään allergia lääkkeitä (antihistamiineja) syödä raskauden aikana, kun oma lääkäri ne kielsi ja suositteli nenäsuihketta, joka taas pistää aina mut oksentamaan. Lääkäri sanoi, et zyrtec on tutkittu lääke, ja se siis käy. Ja kun mulla on ollut aiemmin käytössä histec, joka on zyrtecin korvaava lääke, niin sekin siis sopii raskaana ollessa käytettäväksi. Hähää pujo, etpäs päässytkään sit mua voittamaan ja mun ei tarvi nenä tukossa loppu kesää kulkea :)

Ensiksi voimia Angelinalle ja pikaista ja kestävää uutta onnea. Onneksi sinulla oli mies mukana ja saitte jaettua kaiken, ei tarvinnut yksin kestää.



Yleensä jaan ilot ja surut kahteen eri viestiin, mutta jatkan nyt tähän samaan niin huonosti sopiva jatkumo kuin onkin.



Varhaisultrassa (myöhäisessä varhaisessa) kävin, ja kaikki oli OK. Vastasi viikkoja ja sydänäänet kuului. LA tarkentui, samaksi kun neuvola sen laski. Eli 27.2, ite katsoin noista netin laskureista aikanaan päivää aikaisemmaksi.



Kaikki housuni eivät enää mahdu päälle. Luulen, että suurin syy on kesäloman löhöily, vähentynyt liikunta ja lomaruuat mutta nyt voin muka laittaa osasyyn raskauden piikkiin :) Aiemmissa raskauksissa olen tarvinut äippävaatteita vasta puolessa välissä.



Joku kyseli liikkeistä: ekassa raskaudessa en tuntenut ollenkaan. Hyvällä mielikuvituksella muutaman kerran hennosti. On siis sellainenkin mahdollista, terve vauva tuli ja nykyään liikkuu kyllä. Voi kyllä edelleen keskittyä paikallaan pirtämään, lukemaan tms. parikin tuntia 5v. Kuopuksesta tunsin liikkeet vikolla 16 ja hän potki vähän myöhemmin jo niin, että mieskin näki ja tunsi helposti. Kuopus on koko ajan menossa edelleen, ei puhettakaan että olisi varttiakaan paikallaan.



Hania 8+2

Jäi sitten eilen lisäämättä, että nuo huonosti nukutut yöt ovat välillä turhankin totta täällä päin.. Kuten viime yö, ehkä pari tuntia sain nukuttua.. Ei vain nukahda, ei vaikka mikä olisi.. Viime viikko saikulla meni yllättävän hyvin, mutta eilen ja tänään, kun tiesi, että pitäisi herätä niin huonosti kävi.. Toivottavasti ei jatku näin.



Mites muuten, oletteko meinanneet ottaa vakuutuksia ja millaisia?? Jos meinaa ennättää ottaa syntymättömän lapsen vakuutuksen, niin käsittääkseni se täytyi ottaa ainakin joissain paikoissa ennen rv 12.. Tuntuu, että sitä on jotenkin niin hukassa tässä vakuutusviidakossa, mikä oikeasti on tarpeellista ja mikä ei...

... olikin taas kaksi viikkoa kirittävää, kun lueskelin kirjoituksianne. Paljon pikkuisensa menettäneitä joukossa... VOIMIA JA HALAUKSIA TEILLE! Vaikka sen tietää jo etukäteen, että jonkun kohdalle se aina sattuu, ei mieli sitä silti suostu hyväksymään eikä ymmärtämään. Menetys on aina aito ja todellinen ja valtavan iso asia!



TSEMPPIÄ!



- - -



Omaa napaa tänne vähän alemmaksi sitten lyhyesti. Kiitän kovasti aviomiestäni, joka on kesälomalla. Väsymykseni on aivan megalomaanista. En ymmärrä, kuinka selviäisin kaksivuotiaani kanssa kaksin arjesta, kun en millään jaksa koko päivää pystyssä. Aamuvirkuksi olen ruvennut, kun pari tuntia on ihan ok-olo näin aamutuimaan. Paha maku suussa vaivaa koko ajan, on nuhainen olo (jonka lääkäri ekassa raskaudessa epäili olevan estrogeeninuhaa) ja tietysti oksettaa. Noin kerran päivässä tyhjennän vatsani sappinesteitä myöten. Kurkku on oksentamisen jälkeen niin kipeä, että äänikin kähisee vähän aikaa sen jälkeen. Mutta nämä kuuluu asiaan, en siis pahemmin valita, ihan vähän vain. Mutta ekaan raskauteen poiketen nyt on pakko syödä, jos haluaa oksentaa vain tuon kerran päivässä. Esikoiselta en saanut mitään alas ja laihduin ekan raskauskolmanneksen aikana 5 kiloa... mutta silloin laatta lensi vähän väliä.



Meillä on tänään ensimmäinen neuvola, tuossa kolmen tunnin päästä. Ei ole mitään ultraäänilaitteita meidän terveyskeskuksessa, joten toivottavasti vanha doppleri löytäisi niitä kaivattuja sydänääniä. NP-ultrassa äitipolilla, joka on ylihuomenna, varmistuu viimeistään, onko vatsassa elämää.



Ihana monet teistä ovat jo nähneet masuasukkinsa moneen kertaan! Onneksi kaikki kunnat eivät ole niin köyhiä kuin tämä meidän, niin on varaa kunnon laitteisiin.



Ilmoittelen kuulumisia. Kaikille vointeja!

t.mammali 11+

...jännittää aika tavalla. Ekassa raskaudessa ei ollut huolen häivää ultraan mennessä, mutta nyt on koko ajan perhosia vatsassa. Hyvä, että olen saanut nukuttua.



Kurjaa lukea keskenmenoista :( tai siis kurja, että niitä tapahtuu. Olisihan meilläkin nyt helmikuussa syntynyt pikkuinen vauva, jos ei kesken olisi mennyt viime kesänä. Ennen luulin, että keskenmeno tapahtuu suunnilleen aina rysäyksellä, mutta vasta viime vuonna todella tajusin, että kyllä se eteneminen voi hyvinkin verkkaista olla. Siksikin jännittää.



Oma olo on ollut melko hyvä koko ajan. Toisinaan vähän ällöttää tai yököttää, mutta syömällä se menee ohitse. Kävelylenkit, pyöräily ja uinti ovat tehneet hyvää, vaikka lähteminen ei olekaan aina houkutellut. Niinä päivinä kun on liikuntaa tullut harrastettua, ei ole huonoa oloa juurikaan ollut ja seuraava aamukin on alkanut mukavasti. Melkein niin hyvin, että sitä on jo alkanut pelätä, miten se raskaus kun ei mitään merkkejä huomaa...



Paino on noussut 700g raskauden alusta, omat vaatteet menee hyvin päälle, mutta ei mulla kovin kireitä olekaan ollut, melkein kaikki housut matalalla vyötäröllä. Pömppä siis mahtuu sinne. Farkut pitää välillä avata istuessa, silloin painaa.



Voimia surullisten uutisten saaneille, toivottavasti onni kääntyy!



t. MataHari (35v), LA 4.2., 2. lapsi

Mua ei kyllä unettomuus vaivaa öisin, päinvastoin (päivällä taas kun voisin koisata pojan unien áikana niin ei se uni vain tule). Nukkuisin kuin tukki, mutta poika pitää huolta että äitikin herää vähintään kerran yössä =(



Liikkumaan pitäisi lähteä taas itsekin, nyt on viime viikkoina jäänyt pidemmät vaunulenkitkin väliin kun on ollut kurjia ilmoja ja tuntuu kunto rapistuneen entisestään =/ UImaan olisikin ihana päästä, mutta eihän tuon 1-vuotiaan kanssa rantaillessa itse pääse kunnolla uimaan. Ehkä sitten joskus 10 vuoden päästä kun lapset voi jättää keskenään kotiin..



Pari kertaa on nyt nopeasti ylös noustessa "kouraissut" nivusesta aika ikävästi. Tiedä sitten liittyykö se tähän raskauteen vai mitä lie..



Ihanaa, kun ultrakuulumisia alkaa tulemaan jo enemmänkin kun useammilla alkaa viikot täyttyä :)



evian, rv 11+6

Minullekin uni maittaa paremmin kun hyvin, voisin nukkua reilusti päälle kymmenen tuntisia öitä. Aamulla herääminen on kyllä työlästä ja herätyskellon torkku kovassa käytössä. Olo on muuten huomattavasti kohentunut, mutta eilen kyllä kostautui kun asuntomessuilla käveltiin tunteja, niin illalla väsytti ja oli paha olo.



Minuakin kiinnostaisi tietää, millainen TYKS synnytys paikkana on, kun oma kuntani on vuoden alusta ostanut äitiyspalvelut sieltä, eikä kenelläkään tutulla siitä vielä ole kokemusta



'Sitten ne äitiysvaatteet: Netissä hyviä paikkoja? laittakaa linkkejä :)



Ja listaan saa lisätä :)

Aliica ikä 19 lapsi 1. ja synnytys TYKS LA 25.2

Tunnustan heti alkuun etten osaa vielä kenenkään nimimerkkejä, eli kirjoittelen näin yleisesti vaan.

Toivottavasti joskus muistan jonkun nimimerkin ja voin kommentoida henk.kohtaisestikin.



Pahoittelut keskenmenon kokeneille ja voimia surutyöhön. Haluan antaa toivoa, minulla on ollut yhdet menkat km:n jälkeen ja nyt olen taas raskaana.



Minulla on myös kotidoppler ja samoin ajattelin ettei sitä kyllä tarvitse. Mutta niin vain viime raskaudessa höynähdin kun vauva alkoi hitaasti liikkumaan. Sitten kun tunsin vauvan liikkeet niin laite unohtui kaappiin. Nyt siitä on ollut enemmän kuin apua! Muistaakseni siinä mun laitteessa lukee et sydänäänet kuuluu vasta n 15 viikolla, noissa nyt myynnissä olevissa n 12 viikolla. Mutta minä kuulin jo 10 viikolla. Olihan se yllätys kun huvikseni aloin kokeilemaan ja heti kun laitoin sen mahan päälle niin sydänäänet kuului. Oikein säikähdin. Nyt olen sitten saanut hyvää mielenrauhaa tuon keskenmenon jälkeen kun kuulee että pieni jaksaa matkassa mukana.



Viime torstaina myös minulla tuli aamulla ruskeaa limaa useaankin paperiin kun pyyhin vessassa, mutta siihen se sitten loppui. Onneksi oli taas se doppler!



Tänään menen neuvolaan, laskettu aika varmistuu. Inhottaa mennä kun ei ole oma terveydenhoitaja paikalla, vaan sellainen nainen joka passais paremmin sihteeriksi kuin terkaksi. Tai ehkä kosmetologiksi. Saas nähdä miten hän osaa ultrata.



Huono olo on ehkä pikkasen helpottanut. Miten muuten voitte olla tietokoneella? Minulla tulee koneella aivan sietämättömän huono olo, siksi olenkin nyt harvemmin kirjoitellut. Mua vähän ällöttää tämä koneen hurinakin!



Omat vaatteet alkavat käydä kireiksi, housuja sais penkoa kaapin kätköistä. Maha saisi näkyä vasta sitten kun kaikki on hyvin, jossain 15 viikolla. Mutta komea on tämä minunkin pömppö. Olis edes sitä vauvaa täynnä, mut tuollainen löysä turvotuspallo! Ihanasta kaukana!



Nyt täytyy alkaa valmistautumaan neuvolareissuun, pienin hetkeksi nukkumaan ja itse - mitäs muuta kuin syömään!



Hyviä vointeja



Iuiu ja pikkiriikki rv 11

ja siellä oli pikku papu papunen hyvin virkeänä. Koko vastasi viikkoa, eikä niskaturvotusta ollut juuri lainkaan.



Kova oli vipeltämään, sätki ja pyöri. En muista esikoisesta moista hyörintää eikä mieskään omista vanhemmista lapsistaan. Mies nauroi ultrauksen jälkeen, että ootko varma, että meidän lapsi kyseessä, kun me ollaan tällaisia sohvaperunoita ;)



Huokaisin kyllä nyt helpotuksesta, kun ultraava lääkäri sanoi, että nyt on enää 2% keskenmenoriski.



Mä en ole muuten huomannut, että kävely olisi tuntunut erityisen mukavalta, vain sellainen liikunta on tuonut hyvän olon, joka on kohottanut reilusti sykettä ja saanut hengästymään. Juosta en kyllä jaksa(isi), mutta nuo pyöräilyt ja uinnit ovat olleet aika hyviä, omaan tahtiin tietysti.



MataHari 11+4

Voi että meidän pinossa on kyllä ollut aivan kamalan huonoa tuuria ja niin kovin monta kurjaa uutista. Angelinalle halaus ja toivotaan kovasti iloisia uutisia alkavaan syksyyn.



Näiden kurjien uutisten jälkeen tuntuu kyllä pahalta kertoa omia hyviä uutisia. Toivottavasti nämä kuitenkin jaksavat tsemapata niitä joilla ultra on vielä edessäpäin. Tänään ei taas ole ollut juuri mitään raskausoireita, joten hiukan hermostuneena sinne ultraan sitten tänään menin.



Hyvin vähäoireisesta alkuraskaudesta huolimatta masusta löytyi erittäin vilkas pieni ihminen. Koko (pää-perä 34,9 mm) vastasi viikkoja 10+3 ja laskettu aika on sen perusteella 13.2.2010. Mutta siellä tosiaan kädet ja jalat liikkuivat todella vinhasti. Niskaturvotus oli ihan normaali 6mm, lisäksi otettiin veriseula ja sen tulokset tulevat myöhemmin.



Tsemppiä Enkelinäidille, toivottavasti sinulla vuoto loppunut. Mutta tosiaan vähäoireisessakin alkuraskaudessa kaikki voi kuitenkin olla ok. Oireita ei ole ollut juuri mitään verrattuna edelliseen raskauteen.



t. Fanni (32v) LA 13.2., 2. lapsi, NKL (voisiko joku korjata nuo muuttuneet tiedot)

hei. Empä ole tänne kirjoitellutkaan sen jälkeen kun ketjuun ilmottauduin. Aina välillä on tullut teidän kuulumisia lueskeltua. Tsemppiä kaikille joita on kohdannut suru-uutinen!!



Itsekkin olen tosi hermostunut kun on ollut hyvin vähä oireinen alkuraskaus. Huomenna on ensimmäinen ultra ja pelottaa ihan hirveästi että siellä onkin kuollut masuasukki tai jostain kumman syystä ihan tyhjä kohtu. :/ Yritän lohdutella itseäni sillä että olen nuori, ainakaan en ole riskiryhmässä. mutta kuten on saanut lukea:näistä ei kukaan tiedä...

Mitään vuotoja ei ole kylläkään ollut yms. ehkä pitäisi olla vaan iloinen etten oksentele seinille. (paitsi sunnuntaina yrjösin ensimmäistä kertaa koko alkuraskauden aikana ja hip hei: satuin olemaan bussissa!)



Oisko kellään vinkkejä joilla olisi helppo syödä terveellisesti? Iteäni vähän hävettää kun ennen olin ruasta suht tarkka mutta nyt on hankala pitää mitään rotia kun mä haluan syödä kaikkea epäterveellistä (jos ei mansikoita lasketa. niitä menee todella paljon) Ärsyttää kun tietää että pitäisi tarjota vauvalle kaikkein parasta, mut kun mamma vainuaa mäkkärin nykään kilometrien päästä!!!



onko kellään muuten kokemuksia liikuntaharastuksen aloittamisesta uudelleen raskauden aikana? itselläni on ollut noin raskauden mittainen treenitauko ja kohta olisi suunnitelmissa kirjautua taas kuntosalille.



No huomenna saadaan täällä toivottavsti huokaista helpotuksesta. Jatkoja kaikille! ja hyvää vointia



10+6

sitten on, Ultra!! Ja aivan hirveesti jännittää!! Miten sitä edes pystyy töitä tänää tekee!?

Gribz kirjoittelit vähä oireisesta alkuraskaudesta. Täällä myös oireeton alku ja tuon takia huolestuttaakin! Vaikka jo varhaisraskauden ultrassa kävin ja hyvän näköinen alku oli=)(rv:t tuolloin 7+5) Toivottavasti mekin saamme tänään iloisia uutisia! Ja toivottavasti turvotustakaan ei pikkuisesta löydy=)



Voimia kaikille pikkuisensa menettäneille!!



Kirjoittelenpa illalla sitten uudestaan miltä masussa näytti=).



Mansikka83 rv. 11+3