opiskelija synnytykseen?!

Eihän sitä opiskelija muuten opi, jos ei pääse harjoittelemaan. Ilmoitin jo esikoisen kohdalla, että totta kai saa opiskelijoita olla mukana, mutta ihan harmitti kun ei sitten ollutkaan ketään. Nytkin aion sanoa, että tervetuloa vaan, kyllä sinne saliin mahtuu... ;) Ja tosiaan ainakaan kätilöksi ei pääse valmistumaan ennen kuin on riittävä määrä synnytyksiä hoidettuna, lääkärikoulutuksesta en tiedä.



Osaan kyllä sitten niissä kivuissanikin takuulla sanoa, jos tahdon kokeneemman kätilön auttamaan tai siis tekemään jotain harjoittelijan sijasta. Esim. jos pitää laittaa monta tikkiä, niin silloin kyllä toivon, ettei harjoittelija ainakaan ole mikään ensikertalainen ompeluhommissa. ;) Sen sijaan jos kyse on parista tikistä, niin ne voi harjoittelijakin hoitaa, vaikka ei kokemusta vielä olisikaan karttunut. Ja ohjeistan miestäkin, että jos olen liian heikko vaatimaan eikä pelkkää pyyntöä kunnioiteta, niin hän sitten pitää huolen siitä, että tekevät niin kuin minä tahdon. Tosin en usko, että sellaista tilannetta pääsee syntymään, kaikki kokemukseni paikallisesta synnäristä ovat ainoastaan positiivisia. Niin ja kun tässä kävin pyörähtämässä synnärin puolella iltapäivystyksessä kadonneiden liikkeiden vuoksi, paikalla oli sekä kätilö- että lääkäriopiskelija. Mukavia ihmisiä molemmat. :) Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että jos äiti ei tahdo opiskelijaa synnytykseen, niin sitä toivetta on sitten automaattisesti kunnioitettava, eikä yritettävä vängätä vastaan.

Mulla on ollut molemmissa synnytyksissä kätilöopiskelija mukana, ja saa tulla seuraavaankin, jos on tullakseen. Hyödyllisimpänä asiana olen nähnyt just tämän, että opiskelijalla on aikaa olla läsnä (niin henkisesti kuin fyysisestikin ;D) kuin varsinaisella kätilöllä.



Myös neuvolassa ja äitipolilla mulla on ollut opiskelijoita. Lääkäriopiskelijoille ainakin gyne selitti niin tarkkaan asioita, että oli mulle vain positiivinen kokemus. Se ei mun maailmaa kaatanut, että siinä sivussa se epävarma mieskandi vähän kokeili jalkoväliäkin... ;)



[b]Sumunen[/b] rv 29+0

Jossain toisessa ketjussa jo kehuin, kuinka mukava meidän kätilöharjoittelija oli ja kuinka suuri apu hänestä oli, kun hän oli koko ajan läsnä ja selitti asioiden kulkua. Hän oli niin hyvänä tukena, että mies kävi melkein tarpeettomaksi ;) Mutta yhden unohdin kertoa: harjoittelija tikkasi minut ja teki tosi tarkkaa ja huolellista - ja hidasta - työtä. Tämä ei kuitenkaan haitannut minua, hyvä että teki huolella. Kätilö seisoi siinä hänen vierellään koko ajan ja neuvoi. Ja puudutetta laitettiin aina lisää, kun tuumasin, että " nyt ehkä pistää vähän.." Puudutus onnistui todella hyvin, en tuntenut juuri mitään. Ja hyvin on haava parantunut, ei meinannut lääkäri sitä jälkitarkastuksessa löytääkään ;)



Mutta jokainen ihminen on erilainen - kätilöopiskelijakin.. Eli kannattaa toki rohkeasti sanoa, jos ei sellaista avukseen halua. Itse kyllä toivon, että " saamme" taas sellaisen.

pohdin samaa ennen synnytystä, mutta kun itse synnytys oli käynnissä ja olin salissa mulle oli yks hailee oliko siinä opiskelija vai ei. siis ei ollu mitään negatiivista tuntemusta. siitä oli hyötyä kun mies lähti vessaan ja syömään ja kätilön oli mentävä toiseen huoneeseen ja tuli kova supistusaalto . olin jäämässä yksin. huusin et elkää jättäkö mua yksin, ja aniin opiskelija tuli viereeni ja hieroii selkääni. olin hänelle todella kiitollinen. muutenkin auttoi asiassa kun asiassa. kun ne saavat opiskellessa osallistua synnytyksiin, heistä tulee niitä ihania ja ammattitaitoisia valmiita kätilöitä. antakaamme heille siihen mahdollisuus. niin mut onhan tottakai jokaisella oikeus kieltäytyä opiskelijan mukana olosta.

Ja enemmän harjoittelijalla on aikaa olla äidin vieressä, kuin kätiöllä, jonka pitää käydä ehkä välillä hoitamassa muitakin synnytyksiä. Kätilöhän pyytää ponnistusvaiheessa kaverin itselleen, jolloin tämä toinen kätilö tulee toisen äidin luota... harjoittelijalla on aikaa olla äidin luona, hänhän ei kätilöä seuraa toisen synnyttäjän luo, varsinkaan, jos toisessa synnytyksessä jo on harjoittelija.. kuten sanoit, yliopistosairaaloissa harjoittelijoita yleensä riittää. :)



Minut tutki (ultra+sisätutkimus) TAYS:n äitiyspolilla lääkärin lisäksi mieskandi ja kaksi naiskandian seurasi tutkimusta vierestä + mieheni. Hiemanhan siitä olisi voinut tuntea itsensä esineeksi, mutta sain paljon faktaa, jota lääkäri tuskin olisi minulle kertonut. :) Kandi tutki paljon hellemmin, kuin naislääkäri ja oli todella nolon näköinen. Ei tilanteet harjoittelijoillekaan aina kamalan kivoja ole, kyllä he ymmärtävät äidin tunteet opetuskohteena olemisessa. Silti he eivät voi muuten asioita oppia, kuin tekemällä! Synnytyssalissakin sain harjoittelijan, joka oli todella mukava, ihmisenä ja kokemuksena. Niin ja myös osastolla harjoittelijoita riitti joka vuoroon...



Pitää tuohon harjoitteluun yleensä sanoa.. Olen itse sairaanhoitajaksi opiskellut ja päässyt onneksi harjoitteluihin sairaaloihin, joissa opiskelijat saavat harjoitella esim. pistämistä potilailla. Mutta eräässä koulussa leikkaus-anestesiasairaanhoitajiksi valmistuneet eivät olleet koskaan ottaneet verikoetta, pistäneet kanyylia (tippaa) tms. muille, kuin toisilleen... nämä sitten joituivat lähtemään leikkaussaliin tai ensiapuun tökkimään erilaisia suonia?! Jotta sairaalamaailmassa voisi hoitaa ammattitaitoisesti potilaita, pitää saada erilaisia harjoituskokemuksiakin... ja siinä myös me erilaisetsynnyttäjät olemme hyviä. :)



Milla rv27+1

joka osasi pehmeän synnytyksen vaatiman puhetyylin ulkoa: " luotat vain itseesi, teet niinkuin sinusta tuntuu hyvältä jne." (ja minulla on kiire bussiin). Opiskelija tuli mukaan ilmeisesti siksi ettei mieheni ollut mukana , lisäksi syntymässä olivat kaksoset.

Synnytksen aikana kävi kierolla ylilääkäri opiskelijoiden kanssa. Itse en siinä vaiheessa enää huomannut opiskelijoita ollenkaan.

...saa sanoa, jos ei halua opiskelijaa mukaan synnytykseen (näin meitä valistettiin tutustumiskäynnillä). Eli jos siltä tuntuu, että haluaa olla rauhassa olla niin kantsii sanoa. Ainakin meille sanoivat, että siellä on niin paljon synnytyksiä, että ei haittaa vaikka eivät kaikkiin synnytyksiin pääsekkään mukaan. Eli ei kannata potea huonoa omaatuntoa, jos sanoo EI.

Kuuluu meidän koulutukseen tietää synnytyksestä jotain, vaikka olenkin täysin eri alalla. Olisihan joskus aikoinaan voinut jossain syrjäisessä terveyskeskuksessa sattua, että nainen olisi joutunut synnyttämään siellä ja kyllä siinä olisi lääkäriä kysytty, ei niin että osaisin synnytystä hoitaa, mutta tiedänpähän ainakin jotain mitä siinä tapahtuu. Pidin seuraa äidille, pistin tippoja (on tosi helppoa raskaana olevalle, koska naiset ovat nuoria, terveitä ja suonet muutenkin pulskia), autoin suihkuun synnytyksen jälkeen. Itse synnytin USA:ssa ja synnyttäessä paikalla oli 3 synnytyslääkäriä (erikoistuva, suppeaan erikoistuva ja kokenut), hoitaja, mies, lääk opiskelija ja 3 lastenlääkäriä (kokenut ja erikoistuvia). Oli poppoota muttei häirinnyt mua. Ylimääräiset kädet aina tarpeen. Lääk opiskelija ehti työntää kupin alle, kun oksensin enkä ehtinyt etukäteen sanoa mitään.

Mulla esikoisen synnytyksessä oli kätilöopiskelija hoitamassa synnytystä, kätilö oli vain mukana sivussa ja antamassa ohjeita. Ensinnäkin opiskelija oli sama joka oli ensimmäisellä neuvolakäynnillä seuraamassa ja ottamassa verinäytettä. Tämä kaivoi suoniani oikein kunnolla ennen kuin sai näytteen otettua joten siitä ihmisestä jäi vähän huonot muistot. Sitten kas, kuka olikaan vastassa laitoksella! :)



Muuten kaikki meni hienosti, mutta tuntui että opiskelija keskittyi omaan suoritukseen ja kätilö seurasi tarkasti hänen tekemisiään, tuntui että kukaan ei muistanut minua, ei kertonut minulle mitä tehtiin eikä kannustanut/lohduttanut minua. Se olisi ensisynnyttäjälle ollut tosi tärkeetä, varsinkin kun isä sairaalakammoisena joutui poistumaan luotani kriittisessä vaiheessa..

Oli siis kätilöharjoittelija (joka oli kyllä kuin ihan " normaalikin" kätilö, eli yhdessä kätilön kanssa hoitivat minun synnytyksen)



Sitten ponnistus vaiheessa (tai jo vähän ennen) oli huoneeseen tullut kaksi lääketieteen harjoittelijaa, mies ja nainen.



Ja kävi kaikenlisäksi niin että synnytyksessä vauvan sydänäänet heikkeni pariin kertaan ja jouduin sen takia olemaan jonkun aikaa nelinkontin.. ja sitten kun siitä käännyin ponnistusvaiheen alussa " oikein päin" niin huomasin että jaahas, porukkaa on tullut hieman enempi saliin..

Oli siis nämä 2 kätilöä (se " oikea" ja se harjoittelija) jotka olikin olleet kokoajan, lisäksi oli tullut lääkäri (gynekologi) ja sitten oli tullut vielä 2 muuta kätilöä, ja sitten tosiaan nämä 2 lääketieteen harjoittelijaa.. eli minun ja miehen lisäksi huoneessa oli 7 muuta lääketieteen edustajaa.. (tai siis eihän me miehen kanssa olla lääketieteitä opiskeltu)



Olin kyllä niin pökkyrässä kivusta ja ilokaasusta etten tosiaan ollut edes huomannut näiden kaikkien ihmisten tuloa.. sanoinkin miehelle että ei ne minua kyllä haitanneet mutta olisihan tuo ollut kohteliasta kysyä että saako tulla.. mies siihen että kyllä ne itseasiassa kysyivät, ja hän oli antanu luvan.. :D



Eli mun kohdalla ei nyt varsinaisesti ollu mitään hyötyä, mutta eipä noista haittaakaan ollut!! (paitsi se kätilöharjoittelija oli tosi kiva. Siitä tulee kyllä vielä hyvä kätilö!)



ja taustatietona kerrottakoon että tää oli mun kolmas synnytys, ja tapahtui nyt huhtikuussa KYSissä.

ja aion antaa luvan omassa tulevassa synnytyksessäni opiskelijoiden olla läsnä jos niitä on tullakseen..koska meidän on lain mukaan hoidettava 50synnytystä, ei siis riitä sivusta seuraaminen, sekä 100 raskaana olevaa/ synnyttänyttä naista jotta joskus edes valmistumme. Toivon siis että moni ihminen myös on avarakatseinen ja antaa meille mahdollisuuden :) toki jos tuo opiskelijan läsnäolo tuntuu ahdistavalta tai kovin vieraalta ajatukselta, kannattaa mainita viimeistään saliin mentäessä että opiskelijat kiitos jääköön oven ulkopuolelle :) jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen henkkoht helvetti, ei synnyttävän äidin. :)



-neitoperhonen ja Toukka 33+2

ettei nykyään kysellä saako tulla seuraamaan tai mukaan synnytykseen, tuskissaan kuulemma tulevan äidin ja isän pitäisi itse asiaan jotenkin puuttua jollei halua " ylimääräsiä" synnytykseen..

Toisaalta tiedän itse kokemuksesta, että opiskelijoiden olisi hyvä päästä erilaiseen oppimistilanteisiin, mutta...Ollaan kuitenkin miehen kanssa yhdessä päätetty, ettei haluta synnytykseen mukaan opiskelijoita. Tilanne on meille ihan uusi ja kumpikin vieroksumme ajatusta, että mukana olisi seuraamassa joku jota kätilön pitäisi opastaa ja jolle mahdollisesti selittää synnytyksen kulkua. Haluamme olla mahdollisimman rauhassa. Tiedän itse kokemuksesta kuinka herkästi potilaan emotionaalinen puoli unohtuu, kun opiskelija ja ohjaaja keskittyy itse toimenpiteeseen. Sitä pelkään kai eniten, että opiskelija ja hänen ohjaajansa unohtavat minut ja mieheni.



Tuntuu hassulta, että synnyttävän naisen täytyy nykyään osata vaatia yhtä sun toista...vai miltä teistä muista tuntuu?

Yleensähän kätilöt hoitavat montaakin synnytystä samaan aikaan. Opiskelija taas on läsnä. Lisäksi kätilöopiskelijat eivät ole opiskeluidensa alussa saliin tullessaan. Siispä yksi opiskelija minulle kiitos! Mitään pataljoonaa en siedä, eikä sitä muidenkaan tarvitse sietää. Synnytys on kuitenkin intiimi tilanne ja sellaisena se pysyköön! :-)



Lila75

Toisen synnytyksen hoiti opiskelija. Hän oli mukava ja osasi asiansa, mutta jotenkin minusta tuntui, että jäin ulkopuoliseksi, kun tämä opiskelija ja viisikymppinen kätilö (seurasi sivussa opiskelijan toimia) hoitivat synnytystapahtumaa ... Olisi välillä tehnyt mieli huikata jalkopäähän, että " hei, minäkin olen täällä" .

Synnytys sujui nopeasti ja oli melko helppo, joten mitään ihmeempää tukea en kokenut tarvitsevani, mutta olisihan se ollut mukava, että minut olisi huomioitu, kun kokeiltiin, minkä verran kohdunsuu on auki yms...



Ompelu ei opiskelijalta oikein sujunut ... alapään nahat jäivät jotenkin " ruttuun ja poimulle" . Siitä oli seurauksena se, että meillä ei harrastettu yhdyntöjä 7 kk synnytyksen jälkeen... ja senkin jälkeen paikat ovat olleet arat :-(



Jos vielä pääsen synnyttymään, en missään tapauksessa halua opiskelijan hoitavan synnytystä. Sivusta voi tulla seuraamaan, mutta niin, ettei kätilön aika mene opiskelijan ohjaamiseen.



Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että opiskelijoiden on saatava käytännön kokemusta. Tunnenkin jo kantaneeni korteni tuohon kekoon :-)

Ensimmäisessä synnytyksessä sain aivan ihanan opiskelijan synnytykseen mukaan. Hänellä oli aikaa olla synnytyssalissa henkisenä tukena mitä todellakin silloin tarvitsin.

Seuraavaankin synnytykseen haluan ehdottomasti opiskelijan mukaan.

Minulle jäi kyllä ihan vain positiivinen mieli opiskelijasta. Itse asiassa minulle ei jäänyt varsinaisesta kätilöstä mitään mielikuvaa... Kätilöopiskelijan sen sijaan muistan ja hyvin!



Ilta oli todella kiireinen synnärillä, kaikki salit varattuja ja yhdessä salissa vaikea synnytys samaan aikaan menossa. Siellä toisessa salissa oli mun kätilö vähän väliä avustamassa ja heti kun minä olin ponnistanut oman vauvani ulos ja napanuora oli leikattu, niin kätilö säntäsi sinne toiseen saliin taas... Ja tuli 2h päästä takaisin.



Melko yksinäistä ja orpoa olisi ollut siellä olla kahdestaan miehen kanssa sekä synnytyksen ollessa käynnissä että sen jälkeen. Opiskelija oli se, joka kyseli vointia, joka kertoi etenemisestä, joka antoi kaarimaljaa mihin oksentaa, joka tsemppasi ja eli mukana. Kätilö vain kävi välillä tarkistamassa kohdunsuun ja antoi ponnistusluvan.



Yleensähän on nimenomaan niin, että se opiskelija pystyy huomioimaan synnyttävän äidin ihan toisella lailla kuin varsinainen kätilö, jolla saattaa olla samaan aikaan monta rautaa tulessa ja kiire koko ajan. Tietysti riippuu sairaalasta ja siitä, miten kiire juuri silloin on.



Mutta minulla siis pelkästään positiivinen kokemus! Niin ja kävin vielä jälkikäteen synnytyskeskustelunkin tämän opiskelijan kanssa, kun kätilöni oli yövuorossa eikä ehtinyt. Oli kiva mennä synnytys läpi sellaisen kanssa, joka tosiaan oli ollut tiiviisti mukana siinä koko ajan.

Mun toisen synnytyksen yritti hoitaa opiskelija, ja yritykseksi jäi!:O(

Kätilö kysyi monta kertaa etteikö napanuora ole kaulan ympärillä VARMASTI????????? Ei ole, oli vastaus....Lopulta sydänäänet laski ja kätilö otti ohjat..opsikelija vaan mutisi jotain mulle..Sitten tulikin kiiru, napanuora kaulan ympärillä ja se leikattiin pojan ollessa emättimessä..Ulos ei olis tullu viel tänä päivänäkään ilman nuoran leikkuuta.



Meilläkään ei kysytty saako opiskelija tulla, tuli ja tupsahti klo 7 saliin ku käynnistystä aloitettiin..oli herätetty kotoaan,60km päästä et nyt synnytetään...Siinä sit seisoi ku tinasotilas vaik sanoin et istu välillä..Sit alko kyselee et miks isän nimee ei papereissa, niin meinasin heittää alusastialla.. No, lapsi syntyi lopulta klo 16 jälk, synnytys kesti tunnin. Lääkäri pyysi hakemaan jos synnytys käynnistyy, siihenkään ei kyennyt. Karjuin kurkku suorana et hae helvetti se lääkäri..!!!!!!!!!!!!



Nyt lukee äippäkortissa ettei opiskelijoita ILMAN kysymistä! Mä en haluu sinne koko kylää ku ponnistan naama vihreenä..



Hormoonihirviö ja salkkari rv 33+

Minea-81:

Tuntuu hassulta, että synnyttävän naisen täytyy nykyään osata vaatia yhtä sun toista...vai miltä teistä muista tuntuu?

No, se oikeastaan riippuu ihan asenteesta. Ennenhän äidit menivät synnyttämään sillä asenteella, että kätilöt ja lääkärit tietävät hommansa, ja heidän valintojaan on turha kyseenalaistaa. Mutta nyttemmin ovat monet äidit onneksi oivaltaneet, että on mahdollista olla aktiivinen oman synnytyksen osalta, esimerkiksi synnytyssuunnitelman muodossa. Ja synnytyssuunnitelmalla en todellakaan tarkoita mitään käsikirjoitusta, vaan omien tuntemusten ja mielikuvien listaamista synnytyksen suhteen. Kätilöt sanoivat minulle, että kirjallinen synnytyssuunnitelma auttaa heidän työtään suunnattomasti, sillä se antaa paremman kuvan synnyttäjästä kuin mitkään 9kk aikana kerätyt neuvolatiedot.

Itse kirjoitin synnytyssuunnitelmat molemmilla kerroilla huolella ja ajatuksen kanssa. Molemmat synnytykseni menivät melkeinpä pilkulleen juuri niin kuin halusin. Minulle ei turhaan tuputettu mitään epiduraaleja tms, koska olin suunnitelmassa toivonut pärjääväni ilman, ja lisäsin myös, että jos jotakin haluan, niin sitä pyytää joko minä tai mieheni. Tuleva isä, tai muu mahdollinen tukihenkilö, on hyvä valmentaa synnyttävän äidin äänitorveksi.

Sitten tuohon ap pointtiin :D

Minulla ei kummallakaan kerralla ollut varsinaisia opiskelijoita. Viimeisimmässä synnytyksessä oli sairaalan henkilökunnasta mukana useampi kätilö ja taisi olla pari lääkäriäkin, sillä synnytykseni oli sairaalan ensimmäinen vesisynnytys, ja se herätti kovasti kiinnostusta. En kokenut lisäpopulaatiota ollenkaan häiritsevänä tekijänä.

Mutta tottakai pitää osata sanoa EI, jos opiskelijoita ei omaan synnytykseensä halua. Mielestäni on tehtävä kaikkensa, että omalla synnytyksellä on kaikki edellytykset olla jälkeenpäin katsottuna positiivinen kokemus. Äidit usein miettivät synnytystä jälkeenpäin, ja olisi harmi, jos paha mieli (tai trauma jopa) johtuu jostakin asiasta, johon olisi itse voinut vaikuttaa.

Eli mulla oli synnytyksessä mukana lääkäriopiskelija jolta puuttui juuri synnytyksessä mukana olo. Kysyttiin minun mielipidettä että haluanko että on mukana. Mikäs siinä :)

Muistan kun raskaus-aikana mietin just sitä et miltä tuntuu kun kaikkia tuntemattomia pyörii salissa ja ite on siinä paikat levällään. No eipä paljon siinä tilassa enää aatellu kuka kattoo ja mitä :) Jää toisarvoseksi asiaksi.

Mulla tämä harjottelija kyllä oli vähän...hmmm...pihalla asiasat. Kannusti ja yritti tsempata MUTTA jotenkin väärässä kohti. Toisarvonen asia taas :)

Ponnistin niin että jalkani olivat kätilön ja tämän harjoittelijan lantioilla. Mies oli pää puolella tukemassa/antamassa lisä voimaa hartioita. Tämä asento oli mielestäni hyvä ja isäkin sai vapauden liikkua katsomaan ja tulla pois siis alakertaa ;) Eli ottaisin mielelläni myös uudestaan harjoittelijan et voisin taas ponnistaa näin.

Suosittelen!