*** Suurperheiden TAMMIKUU ***

vielä viimeisen pinon merkeissä. Seuraavan saa pystyttää joku muu... =) Laitoin kyllä kuukausipinon, kun on tämä alkukuu ollut niin hiljaista. Uutta putkeen sitten, jos alkaa viestejä olla sivutolkulla.



Odottelen täällä perjantain äitipolia ja tietoa, miten tää homma jatkuu. Oon kyllä valmis jäämään sinne heti, mutta itsekseen käynnistyvä olis kuitenkin toiveissa. Noh, pari päivää on siihen aikaa. Tuntuu vaan, ettei siitä oo toiveita, kun S-konstit (mm. silitys, syöminen ja surffailu :-P) on jo kokeiltu ilman mitään tulosta. Neuvolaakaan ei tälle viikolle tullut, kaikki on ollut hyvin tähän asti. Pitää soittaa sitten, jos olo muuttuu.



Matushkalle tervetuloa joukon jatkoksi. Sullahan onkin kiva toi LA.. :)



Mutta jos taas jotain järjestäis. Pitäis etsiä joku reppu, että sais kasata sairaalakamoja sinne. Vauvan vaatteetkin odottelee vielä laatikkoaan, joka on kyllä tulossa, mutta tällä vai ens viikolla...



Äippä ja neiti 39+6



Ps. Eipä meidän lapset hätäistä porukkaa ole muutenkaan olleet, hätäisinkin on syntynyt 39+5, ja muut yli LA:n, joten mikäs kiire tässä...

Järkytys oli valtava, kun menkat jäivät tulematta! 3 lasta ja elämä aivan kohdillaan juuri nyt ja sitten pam! Ihan yllättäen ja puun takaa! Laskettu aika on joskus syyskuussa, en edes ole ehtinyt ajattelemaan sitä, kunhan tässä nyt toipuu ja oppii ajattelemaan järkevästi tätä tilannetta omilla aivoillaan.



Tilanne on siis se, että meillä on lähes täydellinen elämä nyt: syksyllä päivähoitomaksut pienenee, kun esikoinen menee eskariin. Aloitin viime viikolla uudessa duunissakin, jonka piti jatkua niin pitkään, kun talossa viihdyn. Keskimmäisen uhma oli juuri menossa ohi, ja päiväkodista alkoi tulla positiivista palautetta rauhoittumisen suuntaan. Nuorimmainenkin nukkuu jo liki joka yö. Omaa aikaakin vielä on. Omakotitaloa unelmapaikalla, jossa vajaa 100neliötä piti remontoida meille sopivaksi. Talouskin olisi riittänyt turvaamaan sopivasti 5 henkisen perheen tulevaisuuden.



Nyt menee työkuviot uusiksi, laskelmoinnit neliöiden ja huoneiden riittämisestä uusiksi, mietinnät omasta jaksamisesta uusiksi, ja eniten tässä surettaa, ettei pysty tarjoamaan lapsille sitä kaikkea, mitä olisi nyt vielä pystynyt. Tila-autoon olemme naimisissa. Ja mitä jos tulokas ei olekaan terve!?



Hullun myllyä on pieni pääkoppani, mutta jään tänne sekavin mielin kanssanne odottelemaan... Keskeytyksestä on käyty miehen kanssa käden vääntöä. Minun mielestäni, jos jollekin solumöykylle on annettu elämä elettäväksi, niin meillä ei ole sitä oikeus mennä ottamaan pois. Kyse ei ole mistään eläimestä, jonka voisi niin vaan lopettaa.



Tällaisissa tunnelmissa



Pirpaliina rv 4+3

Sulattelemista varmaan on. Minullakin oli vaikka oltiin toivottu neljättä. Siitäkin huolimatta plussan jälkeen olin aivan sekaisin.. miten olemme menneet tekemään? Miten mahdutaan kotiin ja autoon? Miten talous? Huoh....

Molemmat toivoimme neljättä ja silti päässä myllersi kun se oli totta. Mieli on ailahdellut laidasta laitaan vaikka kuinka halusin tätä lasta.

Nyt toivon, että vauva syntyisi pian. Koko perhe odottaa kovasti uutta tulokasta ja olen onnellinen, että tämän lapsen saamme. Kunhan nyt synnytys vielä menisi hyvin.

Meilla on pienempi koti kuin teillä. Mahdutte ihan varmasti 100 neliöön! Yksi lapsi lisää ei taloutta kaada, usko pois :) Töitä ennätät vielä tekemään monta monta vuotta. Nauti raskaudesta ja usko pois, näin oli tarkoitettu :) Uusi ihminen ei muuten olisi saanut alkuansa.



Z ja lapset 00, 02, 07 ja rv 33+6

olen teitä seuraillut jo pidemmän aikaa ja nyt sitten ajattelin kirjoitella. Odotan meille viidettä lasta, joka oli yllätys. Vanhin on nyt tokalla ja nuorin reilu 2v. Kaikenlaista päässä käy ja mietityttää, välillä olen tosi iloinen vauvasta, välillä mietin miten ihmeessä jaksan ja rahat riittää. Isommat sisarukset on ihan iloisia vauvasta.



Pirpaliinako se oli joka neljättä odottaa ja minulla oli ihan samat ajatukset kun meidän neljättä aloin odottelemaan. Tyttö oli toivottu, mutta plussan jälkeen kävi joku romahdus ja koko ajatus oli kauhea ja pelottava. Kyllä siinä tovi jos toinenkin asiaa pohdittiin ja aika loppuraskaudesta ihana ihana synnytyslääkäri sitten kuunteli murheitani ja auttoi löytämään ilon raskaudesta ja vauvasta. Olin aiemmin potenut synnytyksen jälkeen lievää masennusta ja sehän se taas oli noussut pintaan kaiken murehtimisen vuoksi ja sain lievän lääkityksen ja kun olo itsellä ei ollut ihan surkea niin iloa löytyi myös vauvan odotuksesta ja jälkikätee ollaan monesti miehen kanssa pohdittu että kyllä olisi meidän perhe vajaa jos ei tätä viimeisintä aurinkoista tättähäärää olisi =)))



nyt tämän vitosen odotus menee vähän helpommin, vaikka täysi yllätys olikin ja meidän lapset piti olla tässä. ehkä se että sen kaiken stressin ja murheen kävi läpi ja mikään ei sitten niin eriskummallisesti muuttunutkaan niin se auttaa. Sinulla tosin oli eri työkuvio, kun minulla taas oli vähän jopa helpotus jäädä töistä pois jälleen ja nuorinkin täytti jo kolme kun vauva syntyi. Eskarin aloittaneelle oli kiva kun olin kotona ja oli se itsellekin kiva seurata eskari ja eka luokka ja toka ja seuraavan eskari ja taas saan yhden lapsen eskariin =)))



toisaalta siis odotan innoissani, toisaalta en edes haluaisi raskaana ollakkaan ja siitä sitten poden syyllisyyttä =( kolme lasta oli meilla aina sellainen että se on meidän määrä, neljäs olikin jo vähän ekstraa mutta että viisi meillä! HUH! mutta kutenjoku sanoi niin niinhän se on tarkoitettu kun niin kerran on tapahtunut ja pitää vaan yrittää osata nauttia tilanteesta. heti kun pahaolo ja väsymys loppuu, lupaan yrittää =) pahenee vaan kerta kerralta.



mutta siis,mielenkiinnolla seurailen miten te muut selviätte arjesta ja jaksatte ja on niin ihana kun voi jutella tai lukea samassatilanteessa olevien ihmisten kanssa, koska fakta on että neljän kanssa eläminen on eri asia kun kahden ja ne maailmat ei aina oikein kohtaa, pelkästään jo pyykki/ruoka/tiski/vaatekulut/sähkönkulutus/penninvenytys on ihan eriasia.



tuisku rv 13+

täytyypä välillä vähän kirjoitella kuulumisia täälläkin, olo on ollut aika laiskanlainen :D



Pikkuhiljaa alkavat vauvelin tavarat olla valmiina ja kehto pedattu ja sairaalakassi pakattu...vaikka joka kerta sen kyllä olisin ehtinyt ennen lähtöäkin pakkaamaan, mutta kun ei sitä koskaan tiedä kuinka hätäisesti sitä pitää mennä.



Olikos se pirpaliina jolle tulossa ylläripylläri?...Niin tämä meidänkin nelonen on, ja voin sanoa että tuli nurkan takaa ja iski kyllä hampaat kurkkuun. Meidän lapsiluku oli täynnä ja teimme pitkän harkinnan tuloksena radikaalin päätöksen että että kävin steriloinnissa 2008 Tammikuussa. Toimenpide meni erittäin hyvin ja kolme kuukautta käytettiin vaihtoehtoista ehkäisyä, lopputarkastuksessa lääkäri totesi kaiken olevan kunnossa ja ehkäisyn pitäisi olla 99,8% luokkaa. No kun sitten ei menkkoja kuulunut eipä olisi tarvinnut edes testiä tehdä kun tiesin.



Täytyy sanoa että takki oli todella tyhjä, tavallaan kun steriloinnin valitsin olin jo "surutyön" tehnyt siitä ettei meille enään koskaan vauvoja tule. Kaikki meni uusiksi ja häpeilemättä tunnustan että itkin kun plussa testin tein. Kolme kuukautta siihen tottumiseen meni, ja nyt asia on erittäinkin positiivinen :D Onneksi odotusaika on näinkin pitkä.



Arki vähän hirvittää, kun kuopus kuitenkin on vain puolitoistavuotias, mutta onneksi isommat ovat jo sen verran isompia että eivät tarvitse koko ajan äitiä (8 ja 7) ja osaavat olla oma toimisiakin. Rakkauden uskon kyllä riittävän kaikille mutta miten jakaa sitten sitä huomiota ja aikaa tasapuolisesti, no ehkä sitten se arki opettaa. Onhan sitä suurempiakin perheitä olemassa ja ihan hyvin näyttävät pärjäävän.



Napa alkaa olla aika täysi, viimeisiä tässä viedään, olotila on viikkoihin nähden aikas mainio. Mitä nyt liitoskivut ja yösupistelut vaivaavat, onneksi tässä muutaman yön olen saanut nukuttua ihan kunnolla. Koko perhe (paitsi kuopus joka ei tajua vielä mitään) odottaa tulokasta saapuvaksi...hetkenä minä hyvänsä. Mutta kunhan nyt vielä muutaman päivän olisi niin saisin kerättyä voimia koitokseen, luulenkin että aika lähelle laskettua aikaa mennään tai sitten sen yli. Katsotaan kuinka käy.



JB72 &Keke rv 37+6

Eli neljättä tännekin odotellaan. Muiden äitien rehelliset jutut nelosen mukanaan tuomasta "ensi järkytyksestä" sai minutkin kirjoittamaan.



Meillä muut lapset jo koululaisia, vaikka itse olenkin 34v. Kaikki vauvakamppeet on historiaa, muutenkin arki jo aika erilaista kun pienien lasten kanssa. Nyt on eka neuvola takana ja tää yllätys-odotus alkaa hieman konkretisoitumaan. Ihanaltakin jopa välillä tuntuu. Vielä ei oikein asiaa olla miehen kanssa hirveästi puitu, varmaan se tila-auto täytyy hommata. Rahat on aina olleet tiukilla, teen vain osa-aikatyötä. Kotona makkareihin täytyy tulevaisuudessa mahduttaa aina 2 lasta/huone. Silti jaksan iloitakin aina välistä, että tämän sain vielä kokea. Kaikki tuntuu kovasti muuttuneen, ultrista lähtien. Äitiys tällä iällä tuntuu myös jotenkin "levollisemmalta" kuin silloin nuorena. Kunhan kaikki sujuisi vain hyvin... Viikkoja vasta 10+2.

Tuli vähän laiskistuttua kirjoittamisen suhteen lopussa. Nyt on kuitenkin odotusaika ohi ja sylissä tuhisee ihana pieni tyttönen <3



Menin 2.1. rv 38+6 äitipolille ja jäin samalla reissulla käynnistelyyn kun en päässyt enää kyynärsauvankaan kanssa kävelemään. Pari päivää söin cytoteceja, pidettiin välipäivä ja taas pari päivää cytoteceja. Sitten alkoi yöllä supistella mutta ne loppuivat aamusta - kohdunsuu oli kuitenkin auennut 4 cm:iin joten päästiin saliin ja puhkaistiin kalvot. Kolme tuntia supistusten alusta syntyi 7.1. tyttönen mitoilla 3884g, 51 cm ja py 35 cm. Synnytys meni ilokaasulla ja oli aivan ihana kokemus tälläkin kertaa, haikeaa ettei enää sitäkään pääse kokemaan.



Muistin kyllä että vauvat on ihania mutta että näin ihania :)) Nyt pitää nauttia kun enempää ei meille tule. Hyviä jatkoja kaikille odottajille :)

päivitän listan:



15.01.09....3xäippä74.........34v...viides...........Etelä-Pohjanmaa, SeKS

25.01.09....Jonna-78...........30v...seitsemäs..Pohjois-Karjala

30.01.09....KainoElvi...........37v...viides...........Etelä-Suomi

31.01.09....JB72...................35v...neljäs..........Kanta-Häme

01.02.09....Arkuli..................37v...viides...........Kanta-Häme

08.02.09....Katjalah.............33v...neljäs..........Pirkanmaa, TAYS

14.02.09....Helmikukka75..33v...neljäs..........Pohjois-Savo, KYS

17.02.09....Vaahtis..............41v...seitsemäs..Vantaa

19.02.09....Oliviaana...........38v...neljäs..........Keski-Suomi, K-SKS

26.02.09....Zeldatar.............33v...neljäs..........Pk-seutu, NKL

01.03.09....Safiriox..............25v...viides...........Etelä-Suomi

05.03.09....Minni74.............33v...seitsemäs..Vantaa

23.03.09....Kinde.................36v...viides...........Pohjois-Karjala

24.03.09....Pearl73.............35v...neljäs..........Keski-Suomi

03.04.09....Helmielina........32v...neljäs..........Päijät-Häme

03.04.09....Sauanne...........40v...seitsemäs..Pohjois-Suomi

10.04.09....-mani-................26v...neljäs..........Pirkanmaa

28.04.09....Minttumaria......29v...neljäs..........Kouvola

29.04.09....Santra79...........29v...viides...........Helsinki

02.07.09....Misti...................34v...kuudes........Pirkanmaa

??.07.09....Sriikka...............??v...viides...........??

??.07.09....Tuisku0202......??v...viides...........??

06.08.09....Mystic.................34v...neljäs..........??

07.08.09....Matushka..........28v...kuudes........Pohjois-Karjala

20.09.09....Pirpaliina..........??v...neljäs...........??



Toivottavasti tuli edes sinnepäin... Korjailkaa sitten, kun tiedot tarkentuu. Listan päivitys ei ole vaikeaa, joten onnistutte kyllä, kun minäkin siihen pystyn! =)

vielä onnittelut Taskille ja koko perheelle vauvasta!



Ja omia kuulumisia ennen huomista lähtöä... Yritän täällä saada huushollia siihen kuntoon, että ei kaikkea mieti sit huomenna Seinäjoella maatessa ja käynnistymistä odotellessa... Reppu odottaa pakattuna eteisen pöydällä (siihen jäi pe) edelleen, lääkkeet vaan puuttuu, mutta ne lisään sinne sit illalla ku oon ottanut. Pyykkikone ja kuivuri ovat laulaneet vuorotellen (ei voi pitää yhtäaikaa, ei pistorasia kestä), taiteltavia vaatteita olis nyt iso kasa. Inspis vaan alkaa olla hukassa. Kävelylle tekis mieli, mut saa nähdä nyt miten käy. Supparit vois kyllä saada voimakkaammiks sillä, näillä nykyisillä ei tuu ku kiukkuiseksi.



Yöllä tunsin muutaman ja tuli siinä mietittyä minkä ihmeen takia sitä *taas* tähän hommaan päänsä pisti... =) Perjantaina, kun käyrää otettiin ja isäntä siitä lukemia tutki, tuli yksi supparikin ja lukemat nousi 30-40 välille (muuten 15). Siinä vähän nousi jo hiki, kun muisteli edellisen kerran 120-lukemaa maskin kanssa kiikkuessa... Eli alkua vasta! Mutta kai sitä jotain edistystä (toivottavasti) on tapahtunut, ku pe lähtien on tullut ruskehtavaa valkkaria aina vessakäynnillä. Kätilö viimeksi kuopuksen aikana totes, että se tulee kohdunsuulta, ku verisuonet katkeilee avautuessa... *Hope so!*



No, hommat jatkukoot. Pitäkää pino pystyssä ja voikaa hyvin!



Äippä ja neiti 40+4 (huomenna se on menoa sitte!)

hui että, sitä on itsekin sitten joskus heinäkuussa taas tuossa tilanteessa. Nyt jo mietin että kun ei yhtään tee mieli synnyttää niin mitäs se sitten on reilun 30 vkon päästä =) no ehkä siinä vaiheessa se tukala olo saa vähän ajatuksia muuttumaan.



Pe sain verikokeen tuloksen ja oli ihan normaali, ei aihetta lisätutkimuksiin. Kiva juttu, ei tarvitse sitä tulosta enää miettiä. Vähän tuossa ystävän kanssa ihmeteltiin että ihan hyvin sain mahan tänään piiloon verkkareissa ja tavallisessa pitkähihaisessä t-paidassa, vaikka on jo 5 lapsi ja vkoja 14. Miten se maha vaan pysyy jemmassa hienosti. Siis hyvä että pysyy, ei ole mikään hinku tuoda tilaa julki vielä koko maailmalle, ihmettelin vaan kun tuntuu että monet siirtyvät mammavaatteisiin jo vkolta 8 lähtien. Minulla mikä ajaa isompiin vaatteisiin on se että kiloja alkaa kertyä heti tasaista tahtia ja takapuoli ja reidet alkaa kinnaamaan =))



mies ja lapset lähti ulos gormitin metsästykseen, poika hukkasi lempiötökkänsä eilen ulkoilureissulla. Mina sain jäädä kerrankin yksikseni hetkeksi. nautin nyt ja pötköttelen vaan, illalla pitäisi taas jumppaan raahautua Nyt varsinkin kun pahoinvointi hellittää ja herkut alkaa jälleen maistumaan niin liikunta antaa edes vähän varaa syödä, vaikka ei kyllä kannattaisi.



mutta ei mitään asiaa edes oikeasti ollut, kunhan aikaa kulutan.



tuisku 14+

Meille odotellaan sekavin tuntein kuudetta lasta. La en ole jaksanut vielä laskeskella tarkemmin, syyskuulla kuitenkin. Vauva tulee yllärinä, mutta ilolla otetaan vastaan : )



Onneksi laitettiin syksyllä kerralla iso auto, minibussi. Ei tule tällä kertaa tilanpuutetta siitä! Asuntoasiat mietityttää kyllä, samoin raha-asiat, varsinkin kun miehellä töissä yt-neuvottelut menossa parhaillaan!



Mutta paremmalla aikaa uudestaan..



Ja onnea vauvan saaneille!!

Taskille pikkuisesta tytöstä. Äipälle onnea huomiselle! Jännittää ihan puolestasi.



(.) Tosi pinkeänä ollaan. Huomenaamulla äitipolikäynti, leikkauspäivä päätetään. Synnytys/sektio siis lähenee täälläkin. Uskomatonta miten nopeasti tämä raskausaika sitten kuitenkin menee. Pientä haikeutta ilmassa näin viimeisellä kerralla.



Tänään olen ollut koko päivän oikein ihmeellisen onnellinen ja hyväntuulinen. Miehellä ja minulla tuli tänään täyteen 14v. yhteistä taivalta, se tietysti teki mielen hyväksi. Muutenkin tämä päivä sujui kivasti, lastenkaan kanssa ei ollut ihmeempiä kärhämiä. Oikein leppoisa sunnuntaipäivä, lisää tämmöisiä tänne päin, kiitos :)



Niin ja uusille tervetuloa mukaan.



Helmikukka rv 36+1

Kopioinpa vielä tännekin...



Elikkäs meikäläinen ei sitten päässyt sinne kaivatulle yliajalle... En ehtinyt lukea viestejänne, joten tulee ihan omaa (ja vauvan) napaa nyt.



Viime perjantaina alkoi lorista ja soitin ambulanssin... Sairaalassa kuitenkin oltiin sitä mieltä, että vettä ei ollut mennyt, kalvot olivat ehjät joten lorinan alkulähde jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Sisätutkimuksessa kohdunsuun tilanne todettiin kypsäksi, eli löysästi kahdelle sormelle auki ja hieman pehmeää kanavaa jäljellä. Jäin osastolle tarkkailuun... Perjantain ja lauantain välisenä yönä supisteli jo n. tunnin kolmen minuutin välein, mutta hiipuivat sitten,



Lauantaina lääkäri meinasi passittaa kotiin, mutta kieltäydyin lähtemästä - limaista ja veristä vuotoa tuli ja aina, kun yritinkin istua tai kävellä supisteli, Niinpä sain jäädä vielä sunnuntaihin (saatesanoina; valmistaudu siihen, että lähdet huomenna kotiin). Supistukset olivat taas käyrällä niin mitättömiä, etteivät uskoneet niillä olevan vaikutusta eli lääkäri ei vaivautubut edes tutkimaan!



No, häivyin kyllä siltä osastolta... Mutta toiseen suuntaan... Yöllä 1.15 heräsin supisteluihin ja tietysti taas olin sillä mielellä, että eivätköhän nuo ala kohta hiipua. Kahden maissa huonekaveri lähti saliin ja sanoin kätilölle, että supistaa, mutta väli on noin 6min... hän laittoi käyrälle (joka piirsi taas pientä vaikka tuntuvat kyllä...) puoli neljän maissa sitten hän teki sisätutkimuksen. Itse istuin rauhassa täyttelemässö ristikoita siihen asti ja ajattelin, että tuskin mitään ihmeempää on taphtunut. Tilanne: 5-6cm auki ja toinen reuna katoamassa! Ei kuin peräruiskeet, vessakäynti ja saliin!



Salissa sitten ilokaasumaski naamalle - supisti jo vähän väliä - ei taaskaan puhettakaan että muuta lievitystä olisi edes ehtinyt ajatella. Eikä tarvettakaan... Viiden maissa pääsin ponnistamaan ja sunnuntaiaamuna 18.1.09 klo5.23 putkahti maailmaan paksutukkainen pikku-ukkeli. Ihan viikkojen mukainen kooltaan... 3100g ja 47cm. Neiti nimesi veikan Simoksi,



Poika toteutti äidin ja 19,1 synttäreitä viettävän isoveikan toiveet. Eli veli sai pitää oman syntymäpäivänsä ja poika syntyi rv37+0, mikä oli äidin vähimmäistavoite,,,



Osastolla vietimme 3vrk, kun alkuun näytti, että alkaisi kellastua, mutta sitten bil-arvot tasaantuivat ja alkoivat laskea eikä tarvittu valoja, joten kotiuduimme eilen.



Siirryn tästä tuonne vauvapuolelle, mutta piipahtelen varmaan kuulumisia kurkkimassa silloin tällöin! Onnea kaikille raskauteen ja synnytykseen!



Katjalah + neljän katras, etenkin "Simo" 4vrk

Taskille ja Katjalahille oikein paljon vauvantuoksuista onnea! Nauttikaa olostanne!



Tanni ja pesue (meidänkin "vauva" on jo kohta 4kk...niin se aika kuluu

listaan...



25.01.09....Jonna-78...........30v...seitsemäs..Pohjois-Karjala

30.01.09....KainoElvi...........37v...viides...........Etelä-Suomi

31.01.09....JB72...................35v...neljäs..........Kanta-Häme

01.02.09....Arkuli..................37v...viides...........Kanta-Häme

14.02.09....Helmikukka75..33v...neljäs..........Pohjois-Savo, KYS

17.02.09....Vaahtis..............41v...seitsemäs..Vantaa

19.02.09....Oliviaana...........38v...neljäs..........Keski-Suomi, K-SKS

26.02.09....Zeldatar.............33v...neljäs..........Pk-seutu, NKL

01.03.09....Safiriox..............25v...viides...........Etelä-Suomi

05.03.09....Minni74.............33v...seitsemäs..Vantaa

23.03.09....Kinde.................36v...viides...........Pohjois-Karjala

24.03.09....Pearl73.............35v...neljäs..........Keski-Suomi

03.04.09....Helmielina........32v...neljäs..........Päijät-Häme

03.04.09....Sauanne...........40v...seitsemäs..Pohjois-Suomi

10.04.09....-mani-................26v...neljäs..........Pirkanmaa

28.04.09....Minttumaria......29v...neljäs..........Kouvola

29.04.09....Santra79...........29v...viides...........Helsinki

02.07.09....Misti...................34v...kuudes........Pirkanmaa

??.07.09....Sriikka...............??v...viides...........??

??.07.09....Tuisku0202......??v...viides...........??

06.08.09....Mystic.................34v...neljäs..........??

07.08.09....Matushka..........28v...kuudes........Pohjois-Karjala

20.09.09....Pirpaliina..........??v...neljäs...........??

??.09.09....Syksynlapsi.....??v...kuudes.........??

ollaan, eilen kotiuduttiin pienen, maanantaina aamuyöstä syntyneen *tytön* kanssa. Perheen pikkuruisin vauva: 4220 g, 51 cm ja pää 35 cm. Näytti heti synnyttyäänkin tosi pieneltä, varsinkin kun muistissa oli vielä pojan syntymä 4cm pidempänä ja reilun kilon painavampana.



En siis päässyt/joutunutkaan siihen käynnistykseen, sunnuntai-illalla alkoi tulla suppareita siihen tahtiin, että puolen yön jälkeen lähdettiin näytille. Koska supparit oli jo säännöllisesti alle 10 min ja olin auki jo 5cm, pääsin suoraan saliin. 50 min ilokaasua ja sitten oli tarkoitus puhkaista kalvot. Kätilön tutkiessa (täysin auki) tulikin vedet sen käsille ja sitten odotettiin parin supparin verran, että saivat tavarat kasaan. Ponnistustarvetta ei tullut, mutta kätilö käski ponnistaa, kun pinni oli jo tulossa. :) 1 min ja tyttö oli syntynyt, ei tarvittu tikkejä, kun ei revennyt eikä tullut naarmujakaan, vertakin meni vain 100ml edellisten 600+ ml sijaan.. Vointi oli hyvä, osastolle sain kävellä itse, ja eilen päästiin sitten kotiin. Maitoa riittää ja imetys sujuu. Neidillä on tosi tiukka imuote, tulee välillä kipeetä ihan vain sen takia. Nyt sitten opetellaan elämää 5 lapsen äitinä... Sisarukset melkein kilpailee siitä kuka saa vauvaa pidellä, pienemmät olis jatkuvasti halimassa ja suukottamassa. Yhtään ei sovi jättää vartioimatta, muuten on joku jo osaittamassa hellyyttä nukkuvalle prinsessalle. =)



Hyvää odotusta kaikille, toivoo

Äippä ja neiti 3 vrk

Onnittelut äipälle, ollapa jo noin pitkällä. Nopeasti sait ponnistettua hyvänkokoisen tytön.



Onko muilla ollut tai onko nyt sellaista jännää painontunnetta näillä alkuviikoilla? Sellaista että tekisi mieli olla jalat ristissä koko ajan ettei jotakin plumpsahda ulos =) Johtuuko se siitä että tässä tosiaan jo viidettä odotellaan ja paikat ei ihan priimakunnossa enää. Mietin kovasti jumpalle menoa yms. Lääkäri ei ainakaan viime vkolla sanonut ettei olisi kaikki ok, tosin hänen oli todella vaikea löytää kohdunsuutani ja tutkimus sattuikin kovasti. Hänestä se on oudossa asennossa, jotenkin takana ja vinossa, kukaan muu ei ole koskaan asiasta kommentoinut. No olo on kuitenkin erikoinen ja ei kauheasti tee mieli kävellä saatika hypähtää, mutta en jaksaisi olla ylivarovainen ja hysteerinenkään, puoli vuotta aikaa vielä olla raskaana =)



jahas ja tytöt aloitti riidan heti kun äiti avasi koneen joten terve taas



tuisku rv 15+

jota en viimeksi huomannut omissa hormonihuuruissani onnitella...



Minä sitten vedin välistä ja listalle jäi vielä joitakin, joilla oli la ennen minua... Onnea teille raskauden loppusuoralle, synnytykseen ja jatkoon.



Ja varmaan jokainen täällä jo tietää sen, miten lyhyt raskausaika jälkikäteen muistellen on, eli nauttikaa kaikki joka hetkestä.



Katjalah + neljän katras (vielähän tässä ollaan kaukana suurperheestä!)

Katjalahille ja Äipälle, ihanaa vauvantuoksua!



Itsellä alkaa odotusaika käydä vähiin. Sektio on sovittuna 10.2. eli kahden viikon päästä huomenna saadaan vauva maailmaan. Isohko tapaus ilmeisesti tulossa, mikäli kokoarvio pitää paikkansa. Olo on aika tukala. Kipuja, vihlaisuja ja napakan puoleisia supisteluja tulee tosi herkästi. Liikkeelle lähtö tosi hidasta. Mutta kyllähän tässä nyt vielä kaksi viikkoa mennään vaikka miten päin. Ei vain malttais millään odottaa. Aiemmin illalla katsoin neloselta sitä sairaalaohjelmaa (Upsalastako se nyt on?), niin kaksi vauvaa sai kyllä kyyneleet nousemaan silmiin. Ihan tuskastuttava kaipuu saada vauva syliin.



Vaan eipä minulla kummempia asioita taas ole, mukavaa odotusta vaan kaikille!



Helmikukka rv 37+2

Enpä ehtinyt kuumeilemaan, oli tarkoitus siirtyä vuoden alusta sinne pinoon, mutta sainkin tulla heti tänne mahakkaiden puolelle. Oli ihana pino, ehdin vähän silmäillä.

Luen vielä tarkemmin kunhan ehdin.



Meille seiska tulossa, otti varaslähdön pikkasen ennenkuin oli suunniteltu alkaa yrittämään. Pirpaliinalle (toivottavasti muistan oikein) vilkutus, minun laskettu aikani on 18,9. Ihanaa että on joku jolla suurinpiirtein samoihin aikoihin laskettu aika.

Sinulle on myös muuta kerrottavaa mutta en nyt ehdi!



Palaan asiaan paremmalla ajalla, jotenki kummasti tuota työtä täällä kotona!



Iuiu ja pikkiriikki 6+5