*LOKAMASUJEN TORSTAITOUHUT*

Alkaa näkyy tulemaan tavaksi nämä unettomat yöt. Just nyt tuntuu, että jokainen päivä ja varsinkin yö kuluu tooooosi hitaasti. Menin nukkumaan 22 aikoihin, mutta sen jälkeen olen käynyt ehkä 4 x vessassa, saman verran kuopuksen sängyn luona ja lisäksi ainakin pari tuntia vaan pyöriny sängyssä. Nenä on aivan tukossa, silmät vuotaa ja kurkku kipeä. Eli teretulemast vaan syysflunssa sitten meidänki perheeseen oikeen kunnolla.



Tänään on pojalla koulussa urheilukilpailut, lähden tyttöjen kans katsomaan ja kannustamaan. Kivaa vaihtelua ja toivottavasti kuopus suvaitsee istua rattaissa kunnolla.

Jotain urheilua tuo juniorikin mahassa eilen illalla harjoitti, nimittäin koko maha muljasi aivan miten päin sattuu ja sitten se pikkuherra jumahti joksikin aikaa tosi ihmeelliseen asentoon; tuntu että joku iso ja kova (pylly tai pää??) oli tuolla melkeen oikeessa kainalossa ja muutenki koko vauva tais olla navan oikeella puolella, vasen oli ihan tyhjän olonen ja tosiaan oikeeta puolta kiristi. Ei tod ollu mikään kiva tunne.



G: Mitä aikaa vauvavuodessa odotat eniten?



Havahduin tuossa yön hiljaisina tunteina huomaamaan, että ajatus tuosta yllämainitusta asiasta on mulla muuttunut. AINA ennen olen odottanut just niitä ensimmäisiä, ihania viikkoja ja kuukausia, kun vauva on niiiin pieni, söpö ja avuton käärö. Se vauvan tuoksu, uuteen ihmiseen tutustuminen jne. MUTTA; nyt ekaa kertaa en niinkään odota sitä aikaa. Luulen sen johtuvan mm. siitä että uskon olevani ekat pari viikkoa tosi kipeä ja raihnanen synnytyksen jälkeen ja toisaalta se on tosi stressaavaa, kun ei voi hetkeksikään laskea vauvaa silmistä, ettei nuo isot siskot oon vauvan " kimpussa" .

Nyt huomasin haaveilevani jo ensikesästä, kun vauva ois semmonen 8-9kk ikäinen :) Minusta se on jotenki ihanaa aikaa. Vauva opettelee liikkumaan, joka päivä oppii jotain uutta. Ruokavalio on jo monipuolinen, päivärytmi muodostunut, vauva ei oo enää niin haavoittuvainen, vaikka pikku kuhmu joskus tuliskin ja viihtyy jo paljon lattialla seuraamassa isompien touhuja. Sitä aikaa minä odotan ehkä just nyt. Olemme myöskin jo miehen kans suunnitellu kivaa kesälomareissua koko perheellä ens kesälle ja sitäkin odotan jo kuin hullu puuroa :P Etten vaan ois vähän kyllästyny tähän arkeen ;) Kuitenki tuommonen 8-9kk ikäinen on mun kokemusten mukaan oikein mukava lomailukumppani. Jaksaa olla autossa, istua rattaissa ja on jo erilailla kiinnostunut ympäristöstään kuin ihan pieni.



No, siitä aiheesta meinaski sitten tulla luento :)



Jeps, mutta minä hipsin nyt hakemaan lehteä laatikosta ja jään odottelemaan iltaa, kun mies lähtee lasten kans evakkoon pariksi tunniksi. Ja tämä mamma aikoo sillon laittaa hyvää musiikkia soimaan ja rötkähtää sohvalle ottaen relax :))



Mianni 31+5

Oletpas Mianni taas aikaisin hereilla! Harmillista kun yot menee huonoilla unilla=( Mina onneksi nukun kuin tukki...



Kaytiin sitten tanaan taas ultrassa katsastelemassa tilannetta. Istukka oli siirtynyt nyt ehka sentin viime kerrasta ja enaa 6cm pitaisi siirtya jos alakautta haluaisin synnyttaa... Juu, elikkas eipa juuri toivoa sen suhteen. Hyva juttu kuitenkin se, etta on edes siirtynyt hieman, mika tarkoittaa ettei ole kasvanut sisaan synnytyskanavaan. Niinkin voi kuulemma joskus kayda.

Painoa itselle tullut vain 200g kuukaudessa lisaa eli eipa juuri mitaan. Tuon narastyksen vuoksi vain on niin inhottava syoda mitaan, vakipakolla sitten yritan jotain saada alas. No, lapsihan ottaa tarvitsemansa, joten eipa sen puoleen ole hatia... Painoa oli lapsella nyt 1950g eli ihan viikkoja vastasi, sf-mitta 26cm, lapsivetta reilusti ja kaikki hyvin. Kovin oli ultraajankin mielesta liikkuvainen tytto, niin minustakin tuntuu kun kaiken aikaa jotain muljausta tuntuu. Tarkoittaakohan, etta tulee olemaan kovin rauhaton sitten kun on taalla yksion ulkopuolellakin...?



Juu, arvasin Coe, ettei minua huolita kisaan mukaan!!! Ja oikeassa olet Mianni, eihan sita voi satavarmasti tietaa, etta pysyy kyydissa siihen suunniteltuun sektiopaivaan. Minulla vaan on jotenkin sellainen tunne, ettei ala syntymaan ennen sita. Ei juri lainkaan supistele ja paikat on tiukasti kiinni, mutta eihan sita koskaan varmaksi tieda.



Tuohon paivan kysymykseen odotuksista vauvavuodesta en osaa sanoa mitaan. En oikein tieda mita odottaa ja mita tuleva vuosi tuo tullessaan. Olen muutenkin hirvean vahan ollut vauvojen kanssa tekemisissa joten kaikki on uutta ja jannaa. Kai oikeastaan odotan eniten nakevani millainen pieni ihminen tuolta oikein tulee ja miten arki alkaa sujumaan...



Huh, tultiin juuri lenkilta miehen kanssa ja nyt on jalat ihan tohjona. Kaveltiin tosi reippaasti yli puolitoista tuntia ja melko makista reittia. Nyt taidan lahtea suihkuun ja aloitin aamulla tosi jannan kirjan joten sitten sita lukemaan.



Voikaaahan paksusti,

Terkuin Millian ja pikkuneiti 31+6

DIRAHko se toissapäivänä valitteli flunssaansa. Täällä nyt sama tauti iskenyt ja saikulla ollaan loppuviikko. Nyt ei kyllä sinänsä harmita yhtään sairastaa (vaikka kurkkukipu hirmuinen onkin), kun esikoinen lähti hoitoon ja saan rauhassa ensin roikkua netissä ja sitten mennä nukkumaan tautia pois. Ensi viikolla on kyllä varmasti taas hankalaa koittaa vielä kerran töihinpaluuta. Kovin on rikkonaista nyt ollut tämä loppuaika ja tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi työpaikalla. Yksi esiteprojekti pitäisi vielä viedä läpi, ei oikein riitä energiat (eikä motivaatiokaan) enää tässä väiheessa täysin usien projektien käynnistämiseen ja johtamiseen.



MIANNIn gallupiin: Odotan vauvavuodessa sitä, että otan kaiken vielä rennommin kuin ekalla kerralla. Toivon. että kahden lapsen kanssa jaksamme myös olla kovasti sosiaalisia ja tavata muita mammakavereita oikein urakalla. odotan vauvantuoksua, vahvoja tunteita niin iloineen kuin suruineen. Odotan, että vauvavuoden aikana myös kehityn itse ihmisenä ja sen jälkeen olen entistä vahvempi palaamaan työelämäänkin ja osaan yhdistää ne kaksi roolia (nyt ollut vähän ongelmia...)



LILLIKSELLE: Palaan vielä toissapäiväiseen " keskusteluumme" : Niin, ehkä vain tunnut tutulta ja ollaan tavattu edellisessä elämässä ;-) No, seriously speaking, Olen pyörinyt tuon taaperomme kanssa aika paljon puistoissa ihan kantakaupungin etelälaitamilla sekä Töölössä.



Teille GRADUNTEKIJÖILLE:lähetän kovasti minäkin tsemppiä. Vau, miten jaksatte puurtaa !!! Mietin juuri, että omasta valmistumisesta on JO 6 vuotta, hui, miten aika rientää.



SYNTYMÄPÄIVÄVEIKKAUS:

Meidän poitsu taitaa syntyä marraskuussa, joten heitän kehiin päivän 2.11.



UIMISESTA: Käykö joku muu vielä uimahallissa? Itse nyt siis tietenkin tauolla flunssan takia, mutta muuten siitä on tullut mielettömän rakas harrastus. 3 kertaa viikossa olen käynyt pulikoimassa vesijuoksuvyön kanssa vähintään puoli tuntia. Olo on vedessä AIVANkertakaikkisen ihana, mitään vaivoja ei tunne, mutta kuitenkin mukana vahva tietoisuus siitä, että se pieni matkustaja kulkee mukanani,



Jolla 31+1

Ja yöstä.. No joo, mitään erityistä syytä ei ollut, mutta eipä vaan kovin hyvin tullut nukuttua. Tyttö tuli viereen pitkästä aikaa mutta nukkui kuin tukki puol kasiin joten sekään ei ollut syynä. Kai se vaan on tää loppuaika??? Pissallakin kävin vaan kerran. vai kaksi, en muista enää.



GALLUP: tän toisen aikana odotan ensinnäkin niitä ekoja viikkoja ja kuukausia jotta osaisin nauttia siitä vauva-arjesta. Esikoisen aikana tein varmasti KAIKEN niin oppikirjojen mukaan ja stressasin joka asiasta. Nukkumaan mentiin tasan kellon mukaan, joka itkuun tarjosin aina rintaa, koskaan en osannut nukkua tai edes levätä kun vauva nukkui, vaikka neiti on laitokselta lähtien nukkunut säännöllisesti päiväunet tiettyyn aikaan, 0-5kk ikäsenä 4-5 tuntia joka päivä. SUihkussa ym en muka ehtinyt koskaan oikein käydä tai ainakaan en nauttinut niistä hetkistä kun kiireellä vaan kävin. Nyt odotan innolla sitä, että esikoinen, oma koti ja mies pitävät huolen siitä, että on muutakin elämää kuin vauva, tarkoitan sitä että osaan ottaa rennommin ja nauttia pikkukääröstä;) Se vauvantuoksu on ihana;) Mutta silti uskon, että jos vauva on koliikkivauva (toivottavasti ei ole!!), niin taas ollaan avuttomia;(



Nyt pitäisi olla kaikki HANKINNAT tehty. Eilen ostin uudet imetysliivit, kun edelliset on mennyt niin " veltoiksi" . Sitten yhden paketin ostin Ainun liivinsuojia. Vauvalle on kaikki paitsi vaipat. Ne haetaan vasta kun tiedetään koko. Jotkut tumput ja lakki varmaan vielä ostetaan, esikoisen talvivaatteet voi olla vähän liian paksuja. Ajattelinkin, että voisin huvikseni pakata sairaalakassin tänään valmiiksi, hygieniatarvikkeita lukuunottamatta. TUPLARATTAAT on ostamatta, pitäis ensin saada rahat kasaan kun haluan ne uutena...;)



VAATTEISTA; esikoisen aikana meillä oli ainakin aivan pakollisia ne 50cm vaatteet, pari 44 cm piti käydä ostamassa. Tyttö oli 49cm ja 3540g. Laitokselta piti soittaa äidille että käy nyt ostamassa jotain pieniä vaatteita kun 56-62 cm neiti hukkui. Pienillä vaatteilla mentiin tosi pitkään mun mielestä eli meille ne oli tärkeitä riippuu tietenkin vauvan syntymäkoosta jne.



Vaikka mulla olikin eilen lähes koko päivän mittainen " mammavapaa" , tajusin silti illalla, ettei kampaajat tai shoppailukaan piristä ja virkistä mua niin paljon kuin se jokailtainen kävely metsässä. Eilen olisin taas voinut kävellä vaikka kuinka kauan, ei tuntunut yhtään siltä että olis ollut raskaana, eikä edes liitoskivut vaivanneet kun menin nukkumaan. Mulle tuo lenkkeily on nyt se henkireikä ja sanoin miehellekin, että haluaisin sitä jatkaa jos vaan pystyn vauvan syntymän jälkeenkin niin kauan kuin säät sallii.



Nyt aamutoimille ja ulos jos vaikka saisi kunnolla silmät auki!

Mukavaa torstaipäivää lokamasuille;)

Nazu ja vaavi 34+3

painajaisten täyteinen yö, joten päiväunet varmaan maittaa noiden tuhansien yöheräilyjen jälkeen:(



Kävin jo tuossa labrassa otattamassa varmuuskokeet tän pahuksen kutinan takia. Toissa viikolla arvot olivat ihan ok, mutta koska kutinaa esiintyy edellee, päätettiin nlassa että parempi varmistaa ettei arvot ole lähteneet kohoomaan. Tosin enpä usko, kutinaa ei ole ihan niin paljoa kuin ennen. Mut parempi varmistaa ettei tuu mitään ongelmia!



Yön tunteina kun pyörin painajaisteni välillä hereillä, huomasin että masussa oli omituisen kova meno päällä. Liekö mun unet vaikuttaneet pikku-ukkelinkin oloon!?!

En olekaan pitkään aikaan nähnyt noin paljon kuolemaa unissani. Pelottavaa! Täytyis varmaan kurkata unikirjasta mitä tuo kuolema tarkoittaa...



Tänään menen mun mummolle kylään, hän on viime viikolla tullut mökiltä oltuaan siellä yli kolme ja puol kuukautta putkeen. Kiva päästä turisemaan mukavia mummon kanssa, hän on ollut mulla aina todella tärkeä ihminen. Mummo on nähnyt mut viimeeksi huhtikuun lopussa, joten saa nähdä mitä tykkää mun masusta:)



Tuohon Miannin kyselyyn...

Mä en tarkkaan tiedä mitä vaihetta odotan innokkaimmin, mutta jotenkin varmaan se vaihe kun vauva lähtee liikkeelle tutkimaan ja ihmettelemään ympäristöä omatoimisesti. Toisaalta odotan sitä hetkeä kun pääsee pojan kanssa loruttelemaan ja lauleskelemaan sillälailla että näkee selkeesti että hän on jutussa mukana ilmeillään ja eleillään. En tiiä. Noi ihan ekat kuukaudet mua kammoksuttaa kaikkein eniten kun vauva on vielä niiiiiiiin hauras ja avuton. Mutta aika kuluu vauvan kanssa varmasti siivillä ja kohta ollaankin jo ensi keväässä.



Mutta nyt mä lähden köllöttelemään hetkeksi.

Hyvää torstaita kaikille ja jaksamista vaivoista kärsiville!



vimati ja vötkäle

Kurjaa MIANNI että yöt on jatkuvasti noin huonoja :( :( Minä oon ollut tosi tyytyväinen hyviin öihin, kun tuntuu että siitä saisi jotain energiaa kerättyä.



VAUVAVUODELTA... Mä taidan odottaa eniten lomaa (heh!) ja sitten sitä vaihetta, kun vauva alkaa jo nukkua kunnolla. Esikoisella tuo vaihe tuli vasta joskus 9-10 kk iässä, joten aikaa siihen on. Odotan myös läheisiä kahdenkeskisiä hetkiä vauvan kanssa, just sitä tutustumista häneen ensimmäisten viikkojen aikana. Ja toisaalta odotan sitä, että millaista kaikki nyt on verrattuna eka kertaan: osaanko paremmin, osaanko ottaa rennommin jne.



Hmm miten nyt tuntuu ettei olis mitään sanottavaa. Outoa.



VAUVAN VAATTEISTA oli eilen puhe: Meillä niitä 50-senttisiä tarvittiin alkuun, tyttö oli 3400 g/49 cm syntyessään ja syntymäpainosta vielä putosi jotain parisataa grammaa heti sairaalassa, sitten nousi hitaasti ja muistaakseni vasta 3 vko iässä oli takaisin syntymäpainossa. Pikkuset 50-56 cm vaatteet oli käytössä varmaan kuukauden-parin ikään asti. Niitä taitaakin meillä olla aika paljon. Mutta toisaalta kyllä niitäkin ehtii käydä hakemassa siinä ekojen päivien aikana, mekin ehdittiin ostaa kun ei valmiina juuri ollut :)



WADESIA ei tainnut eilen näkyä? :/



Eipä tässä vissiin nyt sen kummempia, kun en tahdo keksiäkään mitään mitä piti sanoa. Hyvää päivänjatkoa vaan kaikille.



Coe rv 31+4 (onko tänään torstai?)

Ensinnäkin kiitos kaikille rauhotteluista limatulpan suhteen! Etenkin tuo Miannin kokemus kuulosti hyvältä :) Otan siis rennosti! Eilen kyllä taas suppaili inhottavasti ja tein sen virheen, että rupesin laskemaan välejä. Se vaan stressaa kun huomaa, että suppareita tulee alle kymmenen minsan välein. Sain onneksi nukuttua päikkärit ja sitten supistelut vähän rauhoittui.



G: En oikein osaa sanoa, mitä odotan eniten vauvavuodesta. Lähestulkoon kaikki vaiheet on ihania omalla tavallaan, joten en osaa valita. Minä kyllä kanssa odotan sitä sosiaalista elämää mammakavereiden kanssa, koska tämä gradunteko on ollut tosi yksinäistä puurtamista. Monet opiskelukaverit on valmistumassa ja muuttaneet jo pois Tampereelta.



Minäkin olen huomannut, että Lupicaiasta ei ole kuulunut mitään. Ja huhuillaan nyt taas Wadesia, jos vaikka hän pääsisi koneen äärelle. Tosi paljon sitä miettii, että mikä tilanne siellä on meneillään. Toivottavasti kaikki on hyvin!



Itkuisuudesta oli puhetta. Minäkin tunnustaudun normaalia itkuisemmaksi, melkein joka ilta pillahdan itkuun milloin mistäkin syystä. Eniten varmaan masentaa gradunteko, kun haluaisin jo keskittyä tulevaan ja ehtiä vielä nauttia vapaapäivistä esikoisen kanssa kaksin. Välillä itkeskelen myös sitä, että pelottaa tosi paljon pärjääminen kahden lapsen kanssa, kun ei ole oikeastaan mitään apua saatavilla lähellä. Mun äiti asuu 150 kilsan päässä ja on täysillä työelämässä, joten ei kauhean usein voi häntä pyytää avuksi. Sitten taas toinen sisko on kanssa raskaana ja toinen tekee kahta työtä yhtäaikaa. Ystävätkin on töissä tai asuu jo muualla tai on saamassa vauvoja, joten heitä ei voi vaivata. Onneksi mies on alkuun sen viisi viikkoa vapailla, joten pahin alku varmasti menee siinä ;)



Syystuulia odotellessa... Jaksuja kaikille lokakuisille!

S-I ja Lumikukka 34+2

Vielä piti palata sanomaan:



VIMATI, en tiedä mitä uni sanoo kuolemasta mutta psykologian puolelta löydän hyvän ja ei ollenkaan pelottavan selityksen :) Kuolema unessa kertoo elämänvaiheen muutoksesta, yhden elämän " jättämisestä taakse" . Ja sitähän tämä odotusajan loppuvaihe eittämättä on. Moni näkee unia myös entisistä kumppaneista ja sen sellaisesta... minä oon myös nähnyt vielä tässä toisessakin raskaudessa :) Sisin tekee tiliä menneen kanssa.



Coe

Olin osastolla tähän asti sitten.Sain aluksi tippana nesteitä eikä auttanut,supistukset tuli 3 min väkein kuitenkin.Pistettiin sit johonki lääketippaan(1vrk) joka lopettaa supparit sekä sain kortisonit.Auttoi todella hývin mutta en saanut vielä eilen kotiin lähteä.Verestä en tiedä vieläkään mistä tuli mutta pissakin oli ihan punaista.Nyt pitäis vaan makoilla ,en saanut edes syömässä käydä .Toivat mulle ruuan nenän eteen.Mutta on ihanaa olla kotona,ikävöin todella paljon.

Ihana kuulla että olitte huolissanne,mutta nyt makuu asentoon .

Lapset ovat tarhassa nyt pari viikkoa joka päivä :/



Wades & Natika 32+3

Onneksi supparit loppuivat noilla keinoilla! Koita jaksaa lepäillä! Toivotaan, että masuasukki viihtyy yksiössään vielä useamman viikon.



Tsemppiä ja haleja,

S-I

eikö WADESISTA oo kuulunu mitään...huolissaan ollaan. toivottavasti kaikki on hyvin ja tulee sitten kertoileen kuulumisia kun kerkiää !



yö meni ihan kohtalaisesti kun vertaa edellistä yötä. silloin en nukkunut olleska, raavin vaan. mielestäni lääkket ei oo auttanut. huomenna menen aamusta labraan ja sit äitipolille taas seurantaan. toivottavasti arvot ois laskenut. mut miks mua sit edelleen kutittaa ja päivälläkin. eli on se kutina lisääntynyt. huomista odotellessa !!!!

nyt en muista kuka muukin oli käynyt kokeissa varmuuden vuoks. pidän peukkuja ;)



en tainnut viä sanoo SYNTYMÄPÄIVÄÄN mitään päivämäärää, totesin vaan et lokakuulle ei varmaan päästä. heitän nyt tollasen päivän kun 17.9.



G: odotan KOKO vauva-aikaa koska esikoista odotan ja kaikki on niin ihanan uutta ja ihmeellistä. mutta kieltämättä oon miettinyt kovasti sellasia " isoja juttuja" kuten vauvauintia, ensimmäistä joulua ja ensi kesää ja ensiaskeleita...niin ja isän- ja äitienpäivää !!!!

ja VAUNUTTELUA, kovasti tahtoo jo työnteleen ;) hupsu taidan olla !



G: VAUVANVAATTEISTA: olen ostanut pääasiassa 56-senttisiä ja 62. mut sisikoni vinkistä myös muutaman 50-senttisen bodyn ja puolipotkarin. mut KUN/JOS tämä meijän poitsu on pienenpieni, niin pitäskö mun sit ostaa muutama 44-senttinen vai pärjäänkö 50-senttisillä aluks jos hän kovasti alle 50-senttiä pitkä syntyessään???



G: LAITATTEKO NYYTIN ALUKSI PINNIKSEEN VAI TEETTEKÖ PEDIN ÄITIYSLAATIKOSTA ?

pinnis on kieltämättä aluksi kovin iso mutta taidan silti laittaa vauvan sinne heti. on mulla kyllä laatikkokin jo valmiina pedattuna, mutta jotenkin tuntuu karulta laittaa vauva pahvilaatikkoon. mut tämä siis vaan mun mielipide !



nyt aamulenkille koirien kaa ;)



jaksuja kaikille ja nautitaan vielä odotuksesta kun vielä voidaan ;)



Hanna+masuasukki 33+5

onneksi kuulimme sinusta !!!

toivotaan et asukki pysyy vielä masussa ;)



voimia !!!



Hanna

Gallupeihin vastailen. Mä odotan kyllä innolla ihan niitä ensimmäisiä viikkoja vauvan syntymän jälkeen. Se vauva kun on niin ihanan pieni ja suloinen. Pianhan se siitä kasvaa. Huolestuttaa vaan, että ehdinkö kunnolla keskittyä vauvaan koska on nuo kaksi muutakin lasta hoidettavana. Kaiholla muistelen niitä aikoja kun esikoinen syntyi ja sai olla vauvan kanssa ihan rauhassa. Ei kuopuksen synnyttyä enää pystynyt niin vauvaan keskittymään kun oli toinenkin vaippaikäinen siinä pyörimässä ja apua tarvitsemassa. Eli te esikoista odottavat: nauttikaa vauva-ajasta! (toki muutkin)



Meillä ei ole täällä väliaikaisessa kodissa pinnasänkyä joten käyttöön tulee se äitiyspakkauksen laatikko kehtojaloilla. Mutta en aio siinä vauvaa öisin pitää, vaan pidän vieressäni sängyssä.



Vauvan vaatteista. Meillä on vain pari 50cm vaatetta. Enemmänkin on 60cm vaatteita ja muutama 56cm. Esikoiselle nuo 50cm vaatteet mahtuivat muutaman viikon (oli syntyessään 3080g, 50cm) mutta jo 1½kk ikäisenä ristiäisten aikoihin 62cm vaatteet olivat nippanappa sopivia. Poika kun kasvoi niin reippaasti. Tyttö taas oli syntyessään 53cm ja 3545g ja silloin 50cm vaatteille ei ollut käyttöä ollenkaan ja nuo 56cm vaatteetkin jäivät pian pieniksi. Riippuu vaatteen valmistajasta mutta osa 60cm vaatteistakin on vastasyntyneelle melko sopivia.



Kävin eilen naapurikaupungissa shoppailemassa ja ihania vaunuja olisi nyt myynnissä. Niin kivan värisiäkin. No täytyy nyt tyytyä noihin entisiin. Ei oikein olisi varaa alkaa tuhlailemaan. Hassua muuten että meillä nuo kaikki vaunut ovat pääväriltään tummansinisiä. Aiemmin kai on ollut suosittuja nuo tummat värit. Nyt viime aikoina on alkanut tulla noita ihania kirkkaampiakin värejä. Ne on kyllä ihan mukavaa vaihtelua. Onnellisia olette te jotka pääsette/olette päässeet vaunuostoksille nyt! :) Muutenkin oli kaikkea ihanaa vauvakamaa tarjolla mutta täytyy pitää järki päässä ja rahat lompakossa. Loppujen lopuksi en muuta ostanut vauvalle kuin 2 tuttia. Saa nähdä suostuuko poju niitä imemään. Nuo esikoinen ja kuopus molemmat oppivat tuttia " syömään" vasta 2kk:n iässä.



Mutta nyt lähden aamupalalle. En vielä ole ehtinyt syödä tänään mitään. Mukavaa päivän jatkoa ja vointia kaikille!



MaryJ viikkoja 33+6

parin päivän tauon jälkeen... oonkin ihan pihalla jutuista!!

wades, hurjaa että noin supistellut.. hyvä kuitenkin että vauva vielä masussa ja saa vähän kasvatella itseään! :) lepoa vaan:)



hannalle jaksuja kutinan kanssa! toivottavasti syy selviää!



ja miannille + kaikille muillekin (ilmeisesti jokainen lokakuinen alkaa jo kärsiä huonoista öistä!!) tsemppiä huonojen yöunien kanssa!! täälläkin yöt tosi kurjia ja oikeastaan vaan oottaa että tulisi jo aamu ja voisi nousta, mutta sitten kun aamulla poika upeaa heräilemään niin kyllä väsyttäisi,ei millään jaksasisi nousta ylös...



meidän pikkuinen pelästytti oikein kunnolla kun ei pariin päivään liikkeitä tuntunut kuin ihan muutama, sitten eilen ei oikeastaan ollenkaan vaikka kuinka töni ja söin makeaa ja pötköttelin, lähdettiin sitten käymään äippäpolilla, ja ottivat tunniksi käyrille, ihan hyvät oli onneksi sydänäänet:) liikkeitäkin tuli muutama. ultraa ei tehty kun päivystävä lääkäri oli leikkauksessa ja olisi kuulemma joutunut odottelemaan pitkään, ja kätilökin sanoi että kyllä voitte ihan hyvin lähteä kotiin.. mutta kyllä siinä kävi kaikki kauhukuvat mielessä! vieläkin pelottaa.. no maanantaina onneksi neuvola että saa taas kuunnella pikkuista ja pääseehän sinne ä-polille aina käymään jos siltä tuntuu!

vieläkin liikkeitä tuntuu tosi harvakseltaan normaaliin verrattuna,mutta on kuitenkin tuntunut!

varasin sitten ajan tuonne yksityisellekin vielä lääkäriin,tosin eka vapaa aika oli vasta kahden viikon kuluttua..mutta pääseepä sitten vielä ennen synnytystä kurkkamaan pikkuisen vointia!



olikos täällä arvailtu vauvan syntymäpäivää?

mä voisin arvata syyskuun loppuun,öö, 28.9 :)



vauvavuosigalluppiin:

mä odotan kanssa kaikkea! ihan eniten sitä että saa vauvan syliin ja kaikki on hyvin, pelottaa ihan hirveästi että jotain sattuu!

sitä tuoksua,niitä pieniä sormia ja varpaita, tuhinaa, imetystä,sylittelya, vauvaan tutustumista! kaikkea:)



nyt tuo poika taas haluaa äitin täydellisen huomion joten se pitää hänelle antaa:)



aurinkoista päivää masuille!

fiikuna ja mytty rv 33+1

Meillä ollaan pyykätty viime päivät! Halusin saada kaikki äitiyspakkauksen, ostetut ja lainaksi saadut vaatteet valmiiksi odottamaan ja huomasin, että paljon työtä vauvasta, vaikka ei ole vielä syntynytkään!! Monta koneellista on jo tullut pikkupyykkiä.



Tiedättekö muuten, pitäisikö pehmeä kantokoppa pestä ennen käyttöä?



Perhevalmennus alkoi tällä viikolla ja eilen käytiin tutustumassa sairaalaan. Käyn vielä töissä auttelemassa, vaikka äitiysloma virallisesti alkoikin, joten illat menee näissä valmistautumispuuhissa.

En muuten ollut tiennyt, että Espoon laajaan perhevalmennukseen kuuluu synnytyksen jälkeiset tapaamiset vauvan kanssa noin 1v. ikään saakka. Tosi hienoa, että järjestetään tollasta. Voi tuoda ihan kivaa vaihtelua normaaliin arkeen.



Olo on vieläkin ihan hyvä (jos ei lasketa mukaan pahoinvointia, mikä on jatkunut koko raskauden ajan ja nyt viime aikoina satunnaiset oksentelut päälle), vaikka eilen kaupoissa pyöriessä alkoi tuntua siltä, että jalat ei kestä enää shoppailua. Yöt saan vieläkin nukuttua ja olen siitä tosi kiitollinen. On mulla vähän närästystä ja turvotusta ja muita pikkuvaivoja, mutta täällä, kun lukee muiden kärsimyksistä, tuntuu omat vaivat ihan olemattomilta.



Gallupiin en oikein osaa vastata, kun esikoista odottelen. Toivon vain, että sitä pientä nyyttiä osaisi jotenkin hoitaa. Toisaalta haaveilen siitä ihan vauva-ajasta, mutta pelottaa myös olla vastuussa olennosta, joka ei osaa puhua ja jota ei välttämättä osaa tulkita oikein. Siinä mielessä odotan aikaa, jolloin vauva on jo vähän isompi ja sen kanssa voi puuhailla kaikenlaista.



Tänään pitäisi mennä tsekkaamaan taiteiden yön tarjontaa... kummasti muuten on tää menojalka väsähtänyt tässä raskauden aikana! Ennen piti olla koko ajan tekemässä ja menossa jonnekin, nyt tuntuu, että kunhan vaan saa olla kotona rauhassa..



G: en tiedä ootteko jo puhunu asiasta, kun en joka päivä kerkee tänne juttuja lukemaan, mutta ootteko jo pakannu sairaalakassin? Mä en ole ja rupesinkin miettimään, että kannattais varmaan ainakin lista asioista tehdä. Ja neuvolakortti ois kai hyvä kulkea kassissa...



Hauskaa päivää kaikille odottajille!

Morena 35+5 (hui!! tässä kohdassa itsekin hämmästyy, kun rupeaa viikkoja laskemaan)

yksi nainen pamautti perään liikennevaloissa. Onneksi kolaus ei ollut kova, eikä autoillekaan tullut isoja jälkiä. Kun asiaa puitiin ja tietoja vaihdettiin varmuuden vuoksi, tuli tietenkin huoli vauvasta ja sanoin peräänajajalle, että täytyy ehkä käydä tsekkaamassa vauva. Hän siihen kommentoi, että on ollut itse ihan kunnon kolarissa, kun oli raskaana viimeisillään ja vauvalle ei käynyt mitenkään ja turha tehdä asiasta numeroa ja että mitäs olet tien päällä, jos kerran noin paljon pelkäät. Uskomatonta tekstiä mun mielestä!!

Kuulostelin sitten oloa ja kun ei tosiaan kovasta vauhdista ollut kyse, niin en sitten mennyt minnekään varsinkin, kun vauva sitten jatkoi illalla ja seuraavana päivänä liikkeitään normaalisti, mutta otti vähän kyllä päähän noi peräänajajan kommentit. Mun mielestä ois ihan normaalia tarkistamassa sydämenäänet tai ultrassa, jos tuntuis, että jotain on vialla, varsinkin, kun maha on jo tosi alhaalla ja vaikka turvavyön laittais kuinka alas, jää se kuitenkin ilmeisesti vauvan niskan päälle.



Joo, säikähdyksellä selvittiin, onneksi ei tapahtunut mitään vakavempaa. Mutta rupes kieltämättä vähän mietityttämään toi tien päällä olo!



Heh, tässä kun oon päivän työpöydän ääressä ja välillä ilmeisesti liian lähellä pöytää, niin vauva välillä puskee itseään pöytää vasten.



Onko teidän vauvat muuten hikkailleet paljon? Täällä tuntuu olevan käynnissä oikein kunnon nikottelujakso, kun välillä monta kertaa päivässä.

Viime yö ei taas ollut kaikista hankalin, sain jopa nukuttua ihan kunnon pätkät....tosin koiran korvaa piti yöllä mennä putsaamaan siinä kolmen nurkilla, kun ravisteli raukka päätänsä =/



Masussa käännyttiin eilen toiseen asentoon!!!! Heitti pyllynsä toiselle puolelle eli nyt jalat tuntuu vasemmalla ja pylly/selkä oikealla kun tähän asti noin 2kk on ollut jalat oikealla ja pylly/selkä vasemmalla. Ja potkikin jotenkin niin kovaa, että ihan sattui välillä! Pää ja kädet ovat alhaalla(luulisin ainakin), että keikautti vaan itsensä toiselle puolelle vissiin=) Kauheesti siellä muljataan edelleen!!!



GALLUP: Vaikea sanoa mitä odotan vauva-ajassa eniten, kun ei kokemusta ole ennestään...mutta ennen kaikkea odotan niitä ihan ensimmäisiä päiviä/viikkoja-sitä, kun kotiudutaan ja saadaan jotenkin arki rullaamaan=) Jotenkin tuntuu, että haluan ensimmäisten viikkojen menevän oikein hitaasti....mutta sen näkee sitten.



Hienoa, että WADES on päässyt kotiin!! Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, jotta tilanne rauhoittuu ja vauva viihtyy masussa vielä jokusen viikon ainakin=)



Mä pesin eilen ensimmäisen koneellisen vauvan vaatteita ja toinen koneellinen on vielä odottamassa. Kyllähän noita vaatteita on tullut hankittua aika lailla=) Tosin 50cm bodeja taitaa olla yksi-suurin osa on 56-62cm kokoisia ja äippäpakkauksen vaatteethan on sitten paljon suurempia..." kotiintulohaalarin" ostin 56 senttisen, toivottavasti olisi hyvänkokoinen. En jaksa uskoa, että tää mikään jättivauva on =)



Tänään pitää mennä " vahtimaan" siskon 2.5 vuotiasta likkaa 4 tunniksi tuossa 11:30 aikoihin. Muuta ohjelmaa ei sitten tälle päivälle olekaan. Niin paitsi eläinlääkäristä tarvis varmaan hakea koiralle korvanpuhd.ainetta, jos saisi ens yön ainakin sen osalta nukkua paremmin...



Käytiin eilen isännän kanssa Alkossa ja salaa tiirailin niitä pikkusia konjakkipulloja...tarvii käydä sellanen vielä ostamassa. Isyyspakkauksen suhteen en vielä tehnyt mitään. Alan kasaamaan sitä vasta, kun kaikki sisältö on ostettuna=)



Eipä kai tässä tällä erää muuta....mukavaa päivää kaikille!!



Toivottelevat : Je_Ni & Pikku-Isäntä 34+4

Sairaalakassia en ole pakannut, kun en oikein tiiä mitä sinne tarvis sitten laittaa...?! Mitään hygieniahommeleita nyt ei oikein kauheen aikasin viitti pakata (dödöjä, hammasharjoja sun muita...). Eikö se nyt ole pääasia, että äitiyskortti tulisi lähtiessä mukaan ja se mulla on kassissa ollut koko raskauden ajan???! Vai mitä te muut sinne meinaatte pakata???



HIKASTA: Tämä masuasukki hikkaa 1-2 kertaa päivässä kunnon " sarjan" =) Usein iltaisin tulee pidempi hikka, kun menen maaten.



MORENA: Olipa tosi tökerö se muija, joka sun perääsi kolisteli=(( Että kehtasikin tollasta tekstiä päästää suustaan, kun vielä oli syyllinen koko hommaan. Että niitä kaikkia pölhöjä on liikenteessä!!! Onneks vauhti oli hiljainen ja suuremmilta vahingoilta vältyttiin!!!

Olet varmaan kertonutkin (sorry kun en muista), mutta kun sulla viikkoja jo noin paljon...niin miksi olet kuitenkin täällä Lokamasuissa? Muutettiinko kenties sulla LA:ta jossain vaiheessa? Meinaan vaan, kun itsellä nyt 34+4 ja LA 1.10 =) Ihan vain uteliaisuuttani siis kyselen!!=)

Tää nyt ei liity vauvoihin mitenkään, mutta mainitsit koiran korvista. Liittyykö se kipu korvatulehdukseen?

Meidän koiralla alkoi näkymään korvatulehduksen merkkejä eilen ja kävin hakemassa apteekista Virbacin Epi-Otic-puhdistusainetta, jos sillä saisi tilanteen kuriin, eikä tarviis turvautua antibioottiin. Mitä puhdistusainetta oot käyttänyt? Meillä on schäfer ja noi korvatulehdukset niillä tosi tavallisia, mutta kotona Israelissa oon käyttänyt Specicaren puhdistusainetta ja sillä tilanne on välillä korjaantunut, mutta antibiootitkin toi alle 5v. kaveri on saanut lukemattomia kertoja. Täällä ei apteekissa ollut Specicarea, vaikka tiedän, että sitä kyllä Suomessakin käytetään, joten otin sitten mitä löytyi. Kiva maksaa 15 euroa jostain suolaliuoksesta, mutta toivottavasti ois jotain apua...

Jeni, mulla oli alussa laskettu aika 1.10, mutta se muuttui jo pariin kertaan, tällä hetkellä 24.9. En sitten viittinyt syyskuisiin vaihtaa, kun olin jo teidän juttuja lukenut ja välillä kirjoitellutkin. Mä en enää tiedä, minkä mukaan noita viikkoja pitäis laskea, kun aika on muuttunut, mutta terkkari laski ton mukaan viime käynnillä. Veikkaan, että pysyn ihan oikeasti lokakuisena, kun mitään merkkejä synnytyksestä ei vielä ole ja äidillä kaikki raskaudet menny yli ja siskolla käynnistettiin 2 vkoa la jälkeen. Mutta onko toi sitten perinnöllistä, en tiedä...