*LOKAMASUJEN TORSTAITOUHUT*

No meillä tuolla Labbiksella nuo korvat ovat aiheuttaneet murhetta jo vuosikausia =( Muutaman vuoden olivat ihan kunnossa, kun jätin vehnän kokonaan pois ruokavaliosta (siitä tuli myös furunkuloosia tassuihin).

Nyt sitten on taas alkanut tollanen " ihana kierre" . Korva on todennäköisimmin tulehtunut, mutta kun siihen ei tunnu mitkään korvatipat (eläinlääkärin kirjottamatkaan) auttavan!

Viimeksi todettiin, että korvassa on HIIVA ja lääke sen mukaan, mutta ei oikein tullut kuntoon. Korva " tuottaa" tosi tummaa ja pahanhajuista eritettä (käyneen hajuista, että hiivaa kai taas....)



Viimeks eläinlääkäri käski koittaa juuri tuota Virbacin Epi-Oticia ja mun mielestä siitä kyllä oli apua=) Tosin en tiennyt, että sitä saapi myös apteekista!!! Pitää varmaan käydä sieltä katsomassa. Eläinlääkärissä tuo maksoi 11¿ (125ml). Yhden pullollisen olen tuota ainetta käyttänyt, mutta olen sillä putsannut enemmän kuin 2 kertaa viikossa, kun on ollut oireita(ja välillä muutoinkin). Ihan reilusti sitä saa sinne korvakäytävään kaataa, haisee muutoin ihan saippuavedeltä!!



Kyllä nuo koiran korvatulehdukset ovat aika harmilloisia ja meilläkin tuo alkaa heti sitten kaivamaan ja raapimaan korvaansa ja hakkaa päätänsä.



T. Je_Ni

Onpas taas ahkerasti kirjoiteltu tänä aamuna! Taitaa vain tahti kiihtyä loppua kohti, kun kaikki pikkuhiljaa jäävät äitiyslomalle. Itsellä vielä reilu neljä viikkoa töitä jäljellä...



Tosi kiva kuulla, että Wadesilla kaikki ok!! Lepäile nyt rauhassa, niin eikös se vauveli vielä viihdy masussa jokusen viikon ainakin.



Mulla alavatsakivut vähentyneet, joten ehkä olivat vielä kohdun kasvukipuja tms. Ainakin sf-mitta kasvanut nyt kahdessa viikossa 2 cm. Liitoskipuja eivät ainakaan vielä olleet, sillä jomotus tuntui " kudoksissa" tuolla sisällä. Toivottavasti ei ole merkki pehmenemisestä tai avautumisesta... No, kait pitäis tulla enemmän supistuksia ja muita oireita, ennen kuin kannattaa huolestua. Peruutan viimeistään huomenna sen ensiviikkoisen lääkäriajan.



Kiitti Coe, Myttynen, Lillis ja Nazu (unohdinko jonkun..?), kun kuvailitte liitoskipuja. Tuntuu " tyhmältä" kysellä niistä, mutt kun ei ole vielä sen tyyppisiä kipuja ollut, niin en ole asiaan ennen perehtynyt.

Mulla ei oo siis vielä merkkiäkään siitä, että vauva olisi kiinnittymässä tai pää alaspäin! Aika ylhäällä masussa on viime viikkoina melskattu. Suurimman osan ajasta uskon vauvelin olevan jotenkin poikittain. Mutta taitaa asento vaihtua vielä tosi usein. Tuntuu, että usein lähtee pakoon jos pitelen kättä masussa olevan kovan kohdan päällä :)

Mutta ehkä ne mun muutamat öiset lonkkakivut ovat jo liitoskipujen alkua.



Olen kateellisena lueskellut muiden kävelylenkeistä. Tuntuu, ettei oo ite muka ehtinyt tai jaksanut. Viime viikolla en oikeastaan uskaltanut lähteä tuon kipuilun takia. Mutt nyt uskon sen olevan hyväksi, ja TÄNÄÄN aion kyllä ehtiä. Illemmalla myöhemmin olisi kiva mennä, kun alkaa jo vähän viilenemään - toivottavasti olis myös raikas ilma.



Galluppiin sen verran, että ihan kaikkea odotan vauva-ajassa! Ensimmäistä kun odotan, niin tähän asti olen vain elänyt tässä odotusajassa keskittyen siihen, vauvan liikkeisiin ja valmisteluihin, enkä oikeastaan ole vielä pohtinut tulevaa arkea. Kaikkea kivaa ja vähemmän kivaakin on edessä, mutta luottavaisin mielen sitä kohden mennään. Kivaa tosissaan päästä vaunuttelemaan ja tapailemaan muita äitejä - ja niitä kahdenkeskisiä hetkiä vauvan kanssa - AAH, uskomatonta, että se hetki on jo lähellä!



Päivänjatkoja!



T: Peggy-75 rv 30+2

Koitahan lepäillä siellä. Jaksuja muillekin.



Sanna ja baby 33+1

Mä en aio ainaskaan pestä pehmeää kantokoppaa enkä muitakaan toppajuttuja. Siis makuupussia yms. Ajattelin että menee vaan suotta ohuemmaks. Niin enkä vauvan peittoakaan.



Sanna

kera kaamean turvotuksen..



pahoittelut hanna, en ollut lukenut edellisiä pinoja niin en tiennyt että oli todettu jo tuo hepatoosi...

toivottavasti pysyy kurissa ja saat pikkuista vielä vähän kasvatella:)



nuista vauvanvaatteista vielä:

meillä kanssa oli tosi tarpeellisia nuo ihan pikkuiset 50cm vaatteet, poika oli syntyessään 49cm ja 3560g, eli ihan normaalikokoinen mutta kyllä vaan kaikki vaatteet oli tosi isoja aluksi!

ja pitkään mentiin noilla pienillä, 56cm meni usean kuukauden ajan..että mä ainakin aion muutamat ihan minit vielä hankkia vauvalle ettei ihan aluksi huku noihin isoihin!

täytyypä vielä kertoa kun meillä on yksi henkkamaukalta ostettu pieni velour-huppari kokoa 62cm(2-4kk) ja sitä meillä käytetään vieläkin ;)

on siis tosi pitkäikäinen ollut!!! ei vieläkään pieni,tai hihat alkaa vähän jäädä lyhyiksi joten ehkä laitetaan tuo odottamaan vauvaa .. niin ja poika nyt siis yli 80cm (1v2kk)



hui,morena!!! onneksi ei käynyt kummemmin! ja kauhea miten tuo kolistelija puhunut! kyllä musta ainakin voi ihan hyvin käydä tarkistamassa vauvan tilanteen, vaikkei kummemmin käynytkään, saa ainakin itse mielenrauhan:)



sairaalakassista: en oo vielä pakannut..varmaan pikkuhiljaa pitäsi ruveta katsomaan valmiiksi tavaroita johonkin jos ei ihan vielä pakkaa, meillä siis mies tulossa mukaan synnytykseen ja toivottavasti saadaan perhehuone joten on siis kokoajan sairaalassa kanssani jos vaan mahdollista ja siksi olisi kiva saada tavarat kerralla mukaan niin ei tarvitse pyytää tuttuja tuomaan mukanaan kaikke:)



tai onhan tässä vielä aikaa, nin sitä luulee! kohtahan se lähtö oikeasti on käsillä:)



takaisin hommiin..



fiikuna ja mytty rv33+1

Taustalta pomppaan minäkin ensimmäistä kertaa pinoon. Lukemassa käyn päivittäin kuulumisianne ja tuntuukin että " tunnen" teidät. Olen vähän niinkuin kuokkija, sillä virallinen laskettu aikani on 1.11, mutta tiedän että vauva syntyy viimeistään lokakuun viimeisellä viikolla. Eli vähän esittelyä: olen 26v, mieheni 31v pirkanmaalta. Esikoiseni on 10v. Viime vuonna minulla oli kaksi km ja kohtukuolema 24 rv. (istukassa infektoitunut hematooma ja toimivaa kudosta ei ollut enää lähes lainkaan, hematoomalle ei syytä) Tämä raskaus on ollut siis kaikkea muuta kuin auvoisaa odotusta, mutta päivä päivältä ollaan lähempänä maalia ja tuhisevaa nyyttia.

Historiani vuoksi siis synnytys joko käynnistetään rv 39-> tai minut leikataan. Pelkopolille on aika kolmen viikon päästä että saa nähdä minkälaisiin päätöksiin siellä tullaan.



(.) Fyysisesti kaikki ok. Eilen olin äippäpolilla kun sokeriarvoissa on ollut pientä heitteilyä ja olen ollut seurannassa siitäkin syystä. Vauva on nyt 1,7 kg, hieman yläkäyrällä kuulemma. Kotiseurantaa jatketaan vielä 6 pvää ja jos arvot vielä koholla joudun aloittamaan insuliinin. =( Täytyy nyt siis skarpata tämä viikko huolella.



Tunnin päästä neuvolaan, täytyy alkaa valmistautumaan. Palailen pinoihin taas myöhemmin.



Päivänjatkoja toivotellen syksy79 rv30+1

En ole juuri viikkoon ehtinyt koneelle istua!



Tervetuloa Syksylle ja muille uusille jos teitä on sillä välin tullut!



Galluppiin: odotan eniten sitä, että vauvavuosi menee äkkiä ohi ja lapsi alkaa olla iso ja järkevä. Esikoinen on nyt 11kk ja ihanampi kuin koskaan! En ole ikinä tykännyt vauvoista, mutta siitäkin edestä pidän isommista lapsista ja odotan todella innoissani sitä että lapset oppii puhumaan ja puuhastelemaan, ja pääsen vastaamaan niihin biljoonaan kysymykseen mitä he esittävät päivässä...

Harmi kun lapsia ei saa valmiiksi 1-vuotiaina vaan täytyy sietää sitä vauvaa että saa sitten isomman lapsen :(



Minä olen nukkunut yöt kuin tukki! Herään maksimissaan yhden kerran ja nukun rauhassa kellon ympäri. Sitten nukun vielä tunnin-parin päikkärit esikoisen kanssa.

Olo on muutenkin mainio, olen nostellut huonekaluja, painavia kiviä, kaivanut juurakoita pihalta ylös jne. Olen puuhastellut ja laittanut kotia hurjana. Ei raskaudesta tietoakaan, paitsi pieni kumpu masussa!

Tänä aamuna sain kuulla että näytän vaan ihan sille kuin olisin edellisen lapsen jäljiltä hiukan pyöreä, ei minusta kuulemma usko että kuukauden päästä tulee uusi vauva :)

Ihmeellistä, esikoisen kanssa taas sain kuulla ihmettelyjä siitä miten iso maha voi ihmisellä olla!



Eipä nyt taas ollut mitään tähdellistä asiaa, tulin vain ilmoittamaan että olen yhä elossa ja niin kai se on vauvakin kun välillä muljahtaa :)



-Lupicaia 34+4

Me oltiin tosiaan pari tuntia tyttöjen kans ulkoilemassa koulun pihassa ja kivaa oli. Tosi kylmä tuuli vaan, vaikka ikkunasta katsottunan näyttää hellepäivältä. Oli pikkasen hupaisan näkönen tuo meidän pienempi tyttö (1v7kk) kun seisoi rattaissa, taputti käsiä ja kannusti isoveljeä huutaen " Ville, Ville, Ville" . Herätti kyllä suurta hilpeyttä muissa ihmisissä :))



Onneksi Wades on yhtenä kappaleena ja Morena selvis kolarista säikähdyksellä.



Sairaalakassista: Minä en oo tainnu koskaan pakata sitä etukäteen. Sitten, kun lähtö koittaa niin otan mieleen mitä tulee. Ja se neuvolakorttihan se kuitenki tärkein on. Lisäksi otan varmaan hammasharjan ja -tahnan, dödön ja ehkä jotain lukemista.

Vauvalle aattelin laittaa kotiintulovaatteet kaukaloon odottamaan sitten joskus lokakuulla. Mies voi ne sitten tuoda sairaalalle.



Olikohan vielä jotain.. Ajatus tökkii kyllä pahasti ja varmaan johtuu osittain ihan vaan väsymyksestä. Täytyy kirjoitella vielä myöhemmin uudestaan, jos tulee jotain mieleen.

Kivaa WADES, että pääsit kotiin ja supparitkin siitä rauhottu!



MORENA: Olipas inhottavaa tekstiä peräänajajalta. Onneks ei kumminkaan käynyt pahemmin.



Gallupeihin..



Vauvavuosi: Tällä hetkellä tuntuu, et nautin varmaan joka ikisestä päivästä vauvan kanssa. Elämä on vaan paljon helpompaa ilman tätä masua. Voihan se olla, et syksyiset pimeät yöt ovat pitkiä jos vauva valvottaa paljon. Mutta täytyy ottaa kaikki irti viimeisestä vauvavuodesta.



Itkuisuus: Kyllä itkettää ja aika vähäpätösistä asioista. Yleensä en ole sellanen, et kyyneleet tulis helpolla silmiin mutta nyt on asia ihan toisin. Ja eipä tuon miehenkään mulle kovin kummosta tarvii sanoo, kun alkaa itkettää.



Sairaalakassi: En ole pakannut mut jonkin verran miettinyt, et mitä sinne otan. Äitiyskorttihan se on tärkein, kun synnyttämään menee mutta se mulla kulkeekin aina kassissa mukana.



Pinnis/äitiyspakkauslaatikko: Tarkotus olis aluks nukuttaa vauvaa siinä laatikossa ja olla ottamatta viereen nukkumaan. Saa nähä sitten, et miten käytännössä toimii. Tosin onhan tuosta meiän sängystä yleensä tuo toinen puoli tyhjä..



Eilen olin siellä vanhempainillassa ja voi kamala mitä tuskaa oli istua 2,5 tuntia kovalla tuolilla! Vauva potki vielä kokoajan ja teki tän mamman olon aika hankalaks. Ja lisäks mulla hiki valui, siellä ei oikein ilma vaihtunut. Että sympatiat teille, jotka vielä töissä olette ja joudutte sen kahdeksankin tuntia istumaan. Mä en näköjään pystyis.



Viime yö oli sitten tosi hankala, selkää ja lonkkia särki, supistuksiakin tuli ja närästi. Jouduin ottaa panadolin ja rennien, että jotenkin pystyi olemaan. No aamuyöstä sain jonkin verran nukkua, kunnes 6.30 piti rueta nuorimmaista laittaa kouluun. Päiväunet varmaan paikallaan tänään..ihan senkin takia, et jaksaa kattoo Teho-osaston.



Mutta masu kurnii, täytyy varmaan suunnistaa jääkaapille.



Mukavaa torstain jatkoa!



myttynen 33+6

Wades, onneksi kaikki vielä hyvin ja lääkkeet auttoivat!



Sairaalakassikyselyyn; en ole pakannut mitään vielä, mutta aion pakata hygieniatarvikkeet eli hammasrjan, -tahnan, shampoon ja hoitoaineen. Dödöstä kysymys, minulle sanottiin edellisesen synnytyksen yhteydessä, että dödöä ei suositella käytettävän, johtuen imetyksestä. Onko muita ohjeistettu näin? Ja sitten puhtaat vaatteet itselleni. Vauvelille oma vaatekerta. Ehkä jonkun lehden voisi ottaa mukaan, jos uni ei tule silmään, niin voisi edes yrittää lukea jotain. Viimekerralla minulla oli omat aamutohvelit mukana, mutta jalat olivat niin turvonneet, etteivät mahtuneet jalkaan. Eli sairaalan yöppään, alusvaatteisiin ja sukkiin aion pukeutua sairaalassaoloajan. Ai niin ja huulirasva! Se pitää muistaa. En tiedä, mistä johtuu, mutta huulet kuivuivat ihan julmetusti ainakin viimeksi.



Oma olo on taas ollut heikohko ja soitin tänään neuvolaan ja passitti sieltä lääkäriin. Jotenkin uskon, että kaikki on hyvin, mutta menenpä nyt sitten tarkastamaan tilanteen. Mitenkä se on niin vaikeata tämä lääkärille meno, vaikka kyse ei olekaan vaan omasta hyvinvoinnista, vaan vauvankin.



Toiseen Gallupiin; toiveikkaana minäkin odotan, että sitä olisi nyt toisen kanssa vähän rennompi ja osaisi nauttia vauvasta. Muistan, miten en meinannut uskaltaa suihkuunkaan mennä.. Ja kun huuto vain jatkui, vaikka vaippa oli kuiva, massu täys etc, niin olin aivan varma, että vauva on sairas. Ehkä ikänä 3kk eteenpäin.



Nyt lepäilemään,



K&T&pikku-pippuri rv 32+4

vauvan nukkumisesta, luultavasti nukkuupi kainalossani, mutta yksi vaihtoehto, jota monet tuttavanikin ovat käyttäneet, on vaunujen kova koppa, eli se pinnikseen. Siinä on myös helppo liikutella vauvaa.

Nyt kun synnytykset lähestyy (jippii), niin ajattelin laittaa esikoiseni synnytykertomuksen tänne. Pitkä selostus, mutta lukee ken jaksaa ja kiinnostaa! Kirjoitin tämän vasta muutama viikko sitten nojautuen miehen muistiinpanoihin synnytyksen kulusta. Voi siis olla, että tää on jotenkin ruusunpunaisten lasien läpi kirjoitettu kun kauheimmat kivut on jo ehtineet unohtua.



1.8 klo 2 yöllä heräilen kipeisiin supistuksiin, lasken välejä, en saa nukuttua kun jännittää. Supistukset ovat kuitenkin epäsäännöllisiä vielä, yritän nukkua, mutta ei siitä tule mitään.



Klo 12.30 soitan sairaalaan ja kysyn mitä mieltä ovat siellä kun supparit tulevat yhä epäsäännöllisinä, mutta napakoina. Kätilö neuvoo ottamaan panadolia, käymään kuumassa suihkussa ja mennä nukkumaan. Kuulemma ei ole synnytys käynnissä vielä. Saankin nukuttua tunnin, ehkä vähän yli. Päivä menee supistusten kanssa. (en enää muista miten tiheästi tulivat ja taisivat jossain vaiheessa vähäksi aikaa lopahtaakin)



Klo 21 menemme kävelylle ihanan raikkaaseen metsään. Tämä kiihdyttää supistuksia. Kävelyn jälkeen käymme saunassa, jossa ihanan lempeissä löylyissä otan yhä tiheneviä supistuksia vastaan.



Mies menee nukkumaan, minä valvon, jännittää.



2.8 klo 2 herätän miehen, on lähdön aika. Supistukset tulevat tässä vaiheessa muistaakseni 5-7 minuutin välein, säännöllisinä kuitenkin ja kipuakin alkaa olla tuntuvasti. Tilaamme taksin, pakkaamme tavarat ja eväät mukaan. Tunnelma on ihana, olemme menossa aivan uutta kohti. Pian meillä on vauva, se jännittää enemmän kuin tulevat kivut.



Klo 2.30 lähdemme taksilla sairaalaan. Taksissa mietin, että onkohan synnytys sittenkään käynnissä. Tuntuu, että supistukset harvenevat. Taksikusi ajaa tuhatta ja sataa, hassua.



Klo 2.40 olemme sairaalassa ja minä pääsen käyrille ja mies joutuu odotushuoneeseen istuskelemaan. Kätilö arvelee, että antaa minulle kipulääkettä ja sitten pääsen nukkumaan lepohuoneeseen. Olen kuitenkin auki 3 cm, joten pääsisin suoraan saliin. Haluan kuitenkin odotella vapautuvaa ammehuonetta. Tässä välissä saan peräruiskeen ja käyn tyhjentämässä tavarat vessaan.



Klo 4.20 olemme yhä vastaanottotilan aulassa ja nyt menen suihkuun. Vesi tuntuu ihanalta ja kivutkin ovat vielä hyvin siedettäviä. En kuitenkaan pysty olla suihkussa kovin kauaa kun pieni suihkuhuone käy ahdistavaksi.



Klo 4.50 otetaan lisää käyrää ja supistukset tulevat kolmen minuutin välein. Sitten pääsenkin saliin ja otetaan taas lisää käyrää. Kätilö vaikuttaa kivalta, aika tomeralta tädiltä. Mies laittaa ammeeseen vettä.



Klo 5.20 pääsen vihdoin ammeeseen. Vesi tuntuu hyvältä ja se vie supistuksista pahimman terän, vaikka ei varsinaisesti kipua lievitäkään. Tuntuu kuin olisi kakkahätä, pitää välillä nousta ammeesta vessaan. En osaa yhdistää tätä vauvan laskeutumiseen.



Klo 5.40 otetaan taas käyrää. Lapsivettä alkaa tihkua ja kivut kovenevat yhtäkkiä kamaliksi. Käyn vielä uudestaan ammeessa ja sitten päätänkin mennä suihkuun. Suihkussa kuulen kuinka kätilö selittää jo miehelle valmistelevansa epiduraalia, vaikka olinkin aikonut selvitä ilman. Kivut ovat todella kovia ja päätän jo suihkussa, että otan puudutteen.



Klo 6.20 lääkäri tulee laittamaan anturin. Makaan sängyllä, ihmisiä käy, lääkärit esittelevät itsensä ja minulle se on yhdentekevää. Kun supistus tulee, katson kelloa ja koetan jotenkin kestää kivun. Minulle laitetaan tippa ilmeisesti lisäämään supistuksia ja ne sen kun kovenevat. Olen jossain muualla, omassa pikku maailmassani. Kuulen hämärästi kun mies ja kätilö kannustavat minua.



Klo 6.50 Saan epiduraalin, joka alkaa helpottaa oloani nopeasti. Epiduraalin laitto ei tunnu missään. Väsyttää ja yritän nukkua edelleen siinä samalla sängyllä maaten. Kivut lähtevät, mutta peräsuoleen tuleva paine supistusten aikana tuntuu edelleen. Epiduraali saa aikaan inhottavat tärinän vartalossani. Kätilö vaihtuu jossain vaiheessa ja saan tilalle uuden ihan mukavan kätilön ja opiskelijan.



Klo 7.40 olen 6-7 cm auki ja supistusliuosta lisätään. Lisäksi laitetaan sokeriliuosta. Makaan sängyllä puoliunessa, herään kuitenkin aina supistuksiin, jotka tuntuvat edelleen paineena pepussa.



Klo 9.05 kohdunsuu on täysin auki, mutta pää on vielä vinossa. En saa vielä lupaa ponnistaa. Hetken päästä saan tehdä muutamia harjoitusponnistuksia ja sitten yritän käydä pissalla, mutta mitään ei tule vaikka olen juonut jatkuvasti miehen tarjoilemaa mehua.



Klo 9.27 pää on oikein päin ja muutaman minuutin päästä laitetaan katetri. Se pelottaa, mutta ei lopulta tunnu juuri miltään. Aloitan ponnistukset puoli-istuvassa asennossa sängyllä, vaikka toivoin jakkaraa. Ponnistaminen sujuu heti hyvin kätilöiden ohjaamana. Kätilö kertoo, että musta tukka näkyy jo. En halua koskea tai katsoa alapäähäni. En muista enää, tuntuiko ponnistusvaiheessa kipua vai veikö epiduraali sen. Tarve ponnistaa vauvaa ulos on valtava. Kätilö leikkaa välilihan ja ajattelen, että tehkää mitä vain, kunhan vauva saadaan ulos minusta. Viimeisen ponnistuksen aikana mietin, että nyt sen on synnyttävä ja ponnistan niin lujaa kuin ikinä pystyn.



Noin 40 minuutin ponnistamisen jälkeen syntyy ihana mustatukkainen pikkuprinsessa klo 10.21. Istukka syntyy pian ja sen jälkeen ommellaan välilihan leikkaushaava. Ompelu kestää ikuisuuden opiskelijan tekemänä. Sitten vauva pääsee rinnalle ja myöhemmin hänet pestään ja käyn itse suihkussa. Sitten syömme miehen kanssa aamupalaa ja lähdemme pikku ihmeemme kera osastolle.

Elikäs vauvan nukkumapaikka: Meillä on kaikki 3 nukkuneet alusta asti pinnasängyssä (ja keskimmäinen mun kainalossa....). Ja tosiaan pinnikseen laitetaan tämä tulokaskin. Minusta se pinniksen iso koko ei niin haittaa, kun kuitenkin alussa vauvan ympärille laitan peiton, niin on turvallisen tuntuista pienen siellä olla.



Synnytyskertomuksia on minusta aina kiva lukea :) Niitä muuten löytyy tosi paljon huvitutin sivuilsta (olikohan se www.huvitutti.net) ja sieltä synnytyskertomukset. Siellä on myös minun esikoisen syntymä, otsikolla " Yksi ei muutu.." ja sen kirjoittamisesta on paaljon aikaa :D

voi että,s-i, ihan tuli kyyneleet silmiin tuota synnytyskertomusta lukiessa... tulee niin oma synnytys mieleen aina kun kuulee muiden juttuja, tuskaahan se oli kauhene kipuineen mutta kuitenkin niin IHANAA!



lokakuuta odottaen fiikuna ja mytty rv33+1

Olipa mukava lukea Syksyn kommentti, että " tuntuu kuin tuntisin teidät!" Minä olen myös tämmöinen taustailija, pinoja käynyt lukemassa suurin piirtein positiivisesta raskaustestistä lähtien, ja näin loppua kohden yhä tiuhemmalla tahdilla! Täytyy sanoa, että melkoinen henkireikä tästä palstasta on tullut, ja monenlaista vinkkiä/tietoa olen saanut, ja ennen kaikkea hyvää mieltä, kun tietää, ettei ole ainoa raihnainen ja vaivainen!



Mieleen tulee mm. sokerirasitustesti, johon täällä moni oli itseni tavoin joutunut, niin oli lohdullista, kun joku kommentoi, ettei se juotava neste nyt niin KAUHEAN pahaa ollut, vaan melkeinpä hyvää! Ja joku kertoi ottavansa OMAT SUKAT mukaan sairaalaan!! Siihen voin yhtyä minäkin, muistan kuinka viime kerralla omat sukat tuntuivat sairaalan pötkömallisten jälkeen aivan taivaallisilta! (kirjaimellisesti sukat pyöri jaloissa), vaikka muuten koetankin olla valittamatta tuon kaltaisista " pikkujutuista" , mutta todella omat sukat olivat suuri ilo sairaalassa vietettyjen päivien jälkeen.



Mulla laskettu aika on 20.10., ja taitaa olla MilliaNin kanssa täysin samat viikot, Coen ja Miannin kanssa päivän, parin heitot. Toista lasta odotetaan, (esikoinen kohta 2,5v), Varsinais-Suomessa asustellaan ja kolmekymppiä paukahtaa mittariin ensi vuonna.



Vauvan vaatteista; esikoinen oli 52cm, ja olisinko kuukauden verran käyttänyt 50senttisiä vaatteita, (joita en hankkinut paljon) sitten saikin jo sujuvasti siirtyä 56/60 senttisiin. Ainahan noita 60 senttisiä voi " lyhentää" vaikka sukilla, pysyy potkarit paremmin jalassa paikoillaan.



Vauva-ajasta odotan ehkä innokkaimmin sitä, kun vauva alkaa noteerata ympäristöä paremmin ja seuraamaan, ja ettei enää ole aivan vastasyntyneen kaltainen, niin herkkä ja haavoittuvainen, ja voi alkaa paremmin kulkea vauvan kanssa kavereiden luona ja kerhoissa, eli ehkä jotain 3kk ikää..



Mistä tulikin mieleeni, että täällä kun on paljon ollut juttua tuplarattaista, niin olen myös tosi paljon pähkäillyt tuota kulkemisasiaa. Päädyin kuitenkin, että koetan pärjätä normaaleilla yhdistelmillä, seisomalaudalla ja kantoliinalla. Esikoinen on kuitenkin " jo" 2,5v vauvan syntyessä, ja talvella/vauvan ollessa aivan pieni, ei tule kuitenkaan niin valtavasti vaunuilla liikuttuakaan. Lähimpään puistoon jaksaa esikoinenkin hyvin kävellä, jne.. Aika näyttää sitten, viihtyykö esikko seisomalaudalla tai vauva kantoliinassa, ja tuleeko niitä tuplia sitten kuitenkin ikävä..



Te, jotka harkitsette kantoliinan ostoa: Yksi vaihtoehto on pyytää liinailevalta kaverilta kantoliinaa lainaksi, ja testata ennen kalliin, oman liinan ostoa. Minä tein esikoisen vauva-aikana niin, että lainasin kaverin liinaa, otin siitä mitat, vihjasin äidilleni (!), ja äitini ompeli muutaman euron maksaneesta, paksusta trikookankaasta kantoliinan! Ja aivan hyvin on toiminut, joskaan ei ole suuren suurella käytöllä ollut.



terkuin



toukonen+masukki rv 31+6

Kaverini oli täällä hoitamassa esikoistani pienen 2kk vanhan poikansa kanssa. Oli se sitten suloinen ja kasvanut kovasti. Seuraili maailmaa jo kovasti, siitä se elämä alkaa....



Niin niitä mittoja:

viikkoja siis 33+4

verenpaine 108/58

painoa 67 (+8kg alusta)

sf mitta 31

hb 92, jonka takia jouduinkin labraan verikokeeseen kun tuplaraudasta ei meinaa nousta millään. Ottavat sitten tietoja rautavarastoistani ja varmaan samalla jotain muutakin. Tämä väsymys on kyllä ollut ihan mahdotonta. Aamulla tuntuu aina virkeältä olo, mutta 2h heräämisestä voisin makoilla vaan sängyn pohjalla. Kuitenkin on jotenkin päivistäkin selvittävä tuon 1v 10kk takia.



Gallupeista: Kaikki tuntuvat uskovan vauvan syntyvän etuajassa, mutta itse kyllä varaudun odottelemaan. Esikoinen syntyi käynnistyksellä rv 41+5 eli kokemusta on (eikä aika käynyt edes pitkäksi, kun olo oli niin hyvä)

Vauva-ajasta odotan sitä että saan sen normaalin energiani ja aikaansaamiseni takaisin, eli veriarvot taas kuntoon.

Muita galluppeja en tässä enää muistakkaan....

Minä se olen, joka flunssan kourissa, ja jäin myös tänään sairaslomalle, ainakin nyt loppuviikoksi. Olo on KARMEA. Ikävä juttu on vielä se, että mun sijainen aloitti maanantaina ja pärjää kerrassaan hyvin, on siellä nyt toisen työkaverin hoivissa, MUTTA olen tartuttanut tämän flunssan nyt häneenkin!! Nyt sitten seuraamme, olenko maanantaina työkunnossa, ja joutuuko se sijainen jäämään kotiin....itse sinnittelin alkuviikon töissä. Joten jaksamista sinne, itsellä ei ainakaan tunnu menevän ohi ihan heti, joten kannattaa LEVÄTÄ LEVÄTÄ LEVÄTÄ :)



TOIVOTTAVASTI JOKU LUKEE TÄTÄ VIELÄ TÄNÄÄN: Mua kiinnostaisi ihan hirveästi tietää millaisia perhevalmennuksia muissa kunnissa on?? Itse asun Järvenpäässä, ja eilen tuli " kutsu" perhevalmennuksiin postissa, ja meillä näyttää olevankin täällä kaikenlaista kivaa!!



On se normaali synnytyssairaalaan tutustuminen, lisäksi neuvolassa on monta eri aihekokonaisuuteen liittyvää valmennusiltaa, on kasteeseen ja kirkkoon liittyvä, terveellisen odotukseen jne jne . Itse menen tuohon " minun, meidän ja vauvan tarpeet" , koska esikoista odotan, ja miehen kanssa sovittiin että yhdessä mennään " synnytys tapahtumana" ja myöhemmin talvella, lapsen syntymän jälkeen on sellainen kuin " lapsiperheen arki ja parisuhde arjessa" .



Musta on tosi kivaa kun tarjolla on näin paljon vaihtoehtoja, varsinkin näin esikoisen odottajalle voi olla vaikka mitä hyviä vinkkejä....



Olisi tosiaan kiva kuulla millaisia on muualla, ja aiotteko niihin osallistua?



Torstain jatkoja...Dirah (31 viikkoa tänään:)

Törmäsin tuola aihevapaalla suhun liittyvään ketjuun ja pakko oli tulla katsomaan... ja voi miten surullista luettavaa sun tekstis :(

Törmäsin itse samaan ketjuun jota tossa edellä vihjattiin. Älä käy lukemassa sitä, siellä on vaan anonyymeja nikkejä ja heidän sanomisensa tietää, antaa jäädä omaan arvoonsa.



Sulla on omat näkemyksesi ja olet aina vastannut saamiisi kommentteihin ja puolustanut niitä, tai muuttanut niitä jos on ollut tarpeen. Sillä sipuli.



Coe