Matematiikan vaikeudesta
Kommentit (26)
Oivallus tapahtuu kun asiaan perehtyy ja tukiopetuksessa on voinut olla fiksumpi maikka joka on paremmin osannut vääntää asiat yksinkertaisella mallilla
Meilläkin meinasi matematiikassa olla vaikeuksia. Pidimme palaverin jossa mietimme ratkaisuja. Sovimme että lapsi saa 2h viikossa tukiopetusta jo opituista asioista, ja erittäin tärkeänä opettaja piti että tukiopetus on aamulla 8-9, eikä iltapäivällä koska suurin osa lapsista on jo silloin väsyneitä.
Myös sovimme että lapsi käyttää jatkossa aina samaa apuvälinettä laskemisessa, on se sitten lukujana tai esim. multilink kuutiot tai helmitaulu yms. niin että apuvälineestä tulee tuttu juttu jolla voi laskea kaikkea.
Myös kotona systemaattisesti harjoittelimme mitä tarkoittaa erotus, summa jne termistö. Myös se että lapsi ymmärtää kymmenet, ykköset on tärkeää.
Kuvia on meidän opettajalla käytössä ja hän selittää aina matematiikan opittavan asian samoilla aputermeillä Maija ja Matti ostavat , paljonko on yhteensä. Hän ei vaihda esimerkkejä Laseen ja Juhaan, tulee tutuksi samat termit.
Oletko käynyt lukimat sivuilla? meillä opettaja suositteli ja nyt on sitten kesäksi tekemistä.
Tsemppiä ja onnea
Tuolla opperin sivuilla on puhetta erilaisista testeistä, mm. Junnauskokeesta. Siinä luki, että 1-6 luokan oppilaiden pitäisi selvitä siitä alle 5 minuutissa. Voin vaan sanoa ihan testiä tekemättäkin, että tytöllä menee siihen aikaan ihan varmasti lähemmäksi puoli tuntia. Sormilla laskusta oli siellä myös juttua, eli siitä pitäisi päästä eroon ja harjoitella nimenomaan numeroita 0-20. Kiitos tosi paljon linkeistä, täytyy tutustua niihin kunnolla!
ekaluokkalainen tyttö jolla matematiikka myös takkuaa. Hänellä on kyllä testien kautta todettu avaruudellisen ja muutenkin matemaattisen hahmottamisen vaikeus.
Läksyihin menee meillä todella kauan aikaa kun korjaan ja laitan tekemään väärät uudestaan ja uudesta ja uudestaan... ja tukiopetusta tyttö saa vain silloin tällöin, ehkä kerren kuussa tunnin.
Meille sanottiin ihan suoraan taysissa (jossa tutkimus tehtiin) että jos tyttö ei vielä tokaluokalla hoksaa matematiikkaa, on kaksi vaihtoehtoa. Joko henkilökohtainen avustaja tai siirto erityiskouluuun!
Koulun siirto erityiskouluun tuntuu kyllä aikas rajulta ratkaisulta, varsinkin kun tytöllä menee muuten ihan keskitasoisesti ja hyvin koulussa.
Mutta en tosiaan tiedä, miten tässä käy. Hoksaako tyttö matematiikan jossain vaiheessa, vai ei. Ja jos ei hoksaa, niin mitä sitten tosiaan....
Tuota, tuota... minun on pakko hieman kommentoida edellisen kirjoittajan tilanteeseen. Minun on kovin vaikea uskoa, että pelkästään matemaattisten ongelmien vuoksi palkattaisiin henk.koht. avustaja tai siirrettäisiin erityiskouluun. Jos esim. matematiikka tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, on se mahdollista mukauttaa ja laatia oppilaalle HOJKS. Näin oppilas voi edetä normaalisti muissa aineissa ja matematiikassa HOJKS:n tavoitteiden mukaisesti.
Taustoista sen kummemmin tietämättä on vaikea sanoa teidän tilanteesta, mutta kuten sanottu, ongelmat ainoastaan matematiikassa eivät ole erityiskouluun siirtämisen peruste. Suosittelisin teitä selvittelemään asiaa tarkemmin ja kysymään koululta olisiko mahdollisuutta esim. lisätä tukiopetusta ja tarpeen vaatiessa erityisopettajan luona käyntejä. Joillekin matematiikka on yksinkertaista luonnostaan, kun taas toiset saavat tehdä töitä hiki hatussa, eikä se silti tunnu heille aukenevan.. Niin kauan kuin lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja asioita ei väännetä liian vakavasti, ovat kaikki portit auki.
Oma poikani on erityisen lahjakas käsitteellisessä ajattelussa eli matematiikka on hänelle helppoa, mutta käytännön laskeminen on todella vaikeaa. Hän ymmärsi tämän kymmenjärjestelmän sillä tavalla, että piirsimme omenoita ja kun kymmenes omena tuli täyteen ne kaikki siirrettiin pussiin. Kun saimme kymmenen pussia, laitettiin ne laatikkoon, kymmenen laatikkoa peräkärryyn, jne. Meillä oli erilaisia tarinoita, joita hän piirsi emmekä koskaan puhuneet ykkösistä, kymmenistä ja sanoista vaan omenoista, tarjoittimista ja laatikoista. Hän piirsi ensin konkreettisesti laskut kuvina ja sitten myöhemmin visualisoi niitä päässään.
Paljon myöhemmin sitten omenat jne. korvautuivat ykkösillä, kymmenillä, sadoilla, jne. Miljoonatkaan eivät enää ole yhtään vaikeampia. Mutta tosiaan hänelle monimutkainen ajattelu on poikkeuksellisen helppoa ja hänen täytyy saada ensin kuva kokonaisuudesta ennen kuin pystyy tajuamaan niitä osia. Hän myös oppii visuaalisesti.
eivät suinkaan ole tavattomia. Matematiikka vaatii loogista päättelykykyä, lahjakkuutta, jota on eri ihmisillä eri määrä. Osa matemaattisista taidoista selittyy luontaisella lahjakkuudella, mutta kyllä harjoittelulla on ilman muuta merkittävä osa. Aikaa uusien asioiden oppimiseen silti voi tulevaisuudessakin mennä jonkin verran, mutta sinnikkyys varmasti palkitaan! On myös hyvä muistaa, että nopeus ei tarkoita samaa kuin älykkyys. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa oppimiseen, sitä olisi hyvä kunnioittaa. Tosin ikävä kyllä koulumaailmassa nopeutta arvostetaan aivan liikaa....sehän näkyy jo opetussuunnitelmien melkoisissa oppimistavoitteissa.
Itselläni kävi aina niin (oon tällä hetkellä kotiäitinä), ettei ehditty ikinä noita matikankirjoja loppuun asti. Asiaa oli niin valtavasti, ja priorisoin tärkeimmät joihin keskityttiin pidempään (esim. jakolasku allekkain). Pyrin etenemään sen verran rauhallisesti, että kaikki pysyis suurinpiirtein kelkassa.
Tukiopetus on ehdoton silloin, kun ison ryhmän tahdissa pysyminen on vaikeaa ja oppilas tarvitsee enemmän henkilökohtaista ohjausta. Ikävä kyllä tukiopetustunteja on tuntikehyksestä vähennetty tuntuvasti, ainakin meidän kunnassa. Uskon, että sama homma on muuallakin. Esim. aloittaessani tukiopetusta sai pitää muistaakseni 4krt/kk, jo vuoden päästä tämä tuntimäärä puolitettiin. Eli siis kyse on nyt siitä osuudesta, mistä palkkaa maksetaan. Toki ilmaseks vois työtä tehdä niin paljon kuin jaksais ja puhelimethan opettajilla iltasin laulaakin, mutta kaikkihan ymmärtää, että sillekin on raja pistettävä. Minusta tukiopetustuntien karsiminen on kohtalokas virhe.
Otsikon perusteella ajattelin jo, että vastauksia tulee tyyliin: meidän osku osasi laskea kertolaskuja jo 2vuotiaaana/meidän liinu luki Paasilinnan romaaneja jo 4veenä jne.
Ilmeisesti nimimerkki vähän estää kyseisiä vastauksia?
Sori ap:lle jos tämä viesti menee pahasti ohi
Itse en ole huomannut täällä koululaispalstalla ollenkaan tuon tyylisiä vastauksia, tai muillakaan nimimerkillisillä palstoilla. Kun on oikeasti asiaa/kysyttävää/ongelmia, niin olen aina saanut asiallisia vastauksia. Aihe vapaalla saattaisi vastaukset olla toisenlaisia.
Kesän aikana olemme harjoitelleet tytön kanssa matikkaa, joskus pari kertaa viikossa, joskus on ollut pari viikkoa väliä. Jonkinlaisia onnistumisen kokemuksiakin ollaan saatu; kymmenten ja satojen ylitykset yhteen- ja vähennyslaskuissa ovat jopa onnistuneet muutaman kerran! Kohta alkaa taas koulu, täytyy heti olla tarkkana ja seurata, miten matikka sujuu ja jos samat ongelmat jatkuu (tehdään matikkaa kaksi tuntia päivässä) niin täytyy ottaa opettajaan yhteyttä ja kysellä enemmän apuja ja kysyä noista aiemmin mainitsemistanne testeistä ja muista.
Mukavaa koulun alkua kaikille koululaisille:)
Otsikon perusteella ajattelin jo, että vastauksia tulee tyyliin: meidän osku osasi laskea kertolaskuja jo 2vuotiaaana/meidän liinu luki Paasilinnan romaaneja jo 4veenä jne.
Ilmeisesti nimimerkki vähän estää kyseisiä vastauksia?
Sori ap:lle jos tämä viesti menee pahasti ohi
Hei,
Tyttärellämme oli myös parisen vuotta sitten vaikeuksia hyvinkin yksinkertaisissa matematiikan yhteen- ja vähennyslaskuissa. Hän ei vain yksinkertaisesti "hoksannut" logiikkaa. Toisen luokan syksyllä kerrattaessa ensimmäisen luokan laskuja hän laski yksinkertaisetkin laskut sormia apua käyttäen ja selvästi hitaammin kuin muut. Opettajan kanssa päätimme tuolloin, että seurataan tilannetta ja tarvittaessa turvaudutaan tukiopetukseen.
Aloitimme kotona tiiviin ja järjestelmällisen opettelun ja kertaamisen omin päin päivittäin, vaikkei opettan kanssa tästä ollut puhetta. Laminoiduille lapuille olin tenhyt kullekin kymmenen laskua, jotka tyttö ensin opetteli itsekseen ja tämän jälkeen minä kyselin. Aloitimme yksinkertaisista yhteen- ja vähennyslaskuista ja tarkoituksenani oli, että hän ikään kuin automatisoi tietyt laskutoimituksen siten, ettei joka kerta tarvitse käyttää sormia. Kyseessä oli tavallaan ulkoa opettelu, mutta taustalla kuitenkin oivaltaminen siitä, mikä on logiikka. Kun hän alkoi sujuvasti vastailla (kynää ja sormia apua käyttämättä) yksinkertaisiin laskukysymyksiin, siirryimme aste asteelta isompiin lukuihin. En tiedä mitä asiantuntijat sanoisivat tähän tekniikkaan, mutta meillä siitä oli todella suuri apu. Kävimme samoja laskuja läpi tosi useasti ja näissä laminaattilaskuissa pysyttelimme luvuissa alle sadan (aloitimme toki tyyliin 4+ 5, 8 + 7).
Tämän lisäksi teimme kotona päivittäin laskukirjasta lisätehtäviä, vaikkei niitä olisi tarvinnut. Toki tätä ennen olimme tehneet kotona myös varsinaisia laskutehtäviä, joissa tyttö oli jäänyt jälkeen muista.
Ja uskokaa tai älkää. Vähitellen tytöllä alkoivat palat loksahtaa paikalleen, ja tänä päivänä matematiikka on erittäin hyvä (aloitti 4. luokan). Uusi opettajakin mainitsi viime keväänä matematiikan tyttäremme vahvuudeksi, mikä pari vuotta sitten olisi kuulostanut lähinnä huonolta vitsiltä. Toki edelleenkin kertaamme kokeisiin yhdessä ja välillä asiat tuntuvat vaikeilta, mutta harjoittelun jälkeen oivaltamisen ilo on suuri.
ja piirroksia apuna laskuissa. Hyviä ja helppoja välineitä ovat esim. satataulu, lukusuora ja leikkirahat.
T. Opettaja
Kuinkas monella muulla tuntuu pienten koululaisten matematiikan tehtävät joskus aivan liian vaikeilta? Me huomattiin jo ekaluokan kevätlukukaudella, kun tuli isompia numeroita, että laskut tuottaa suuria vaikeuksia. Tokaluokalla tyttö aloitti sitten tukiopetuksen, josta on ollut apua. Mutta joka kerta, kun matematiikassa opitaan jokin uusi aihe/asia, niin kotiläksyt tuottaa todella paljon vaikeuksia. Ja vaikeaa on joskus vanhempana opettaa laskuissa, kun ei aina tiedä, kuinka koulussa kyseisiä asioita on opeteltu. Olen monta kertaa sanonut tytölle, että jos et ymmärrä asiaa koulussa, niin KYSY opettajalta; sano ettet ymmärrä. Niin tyttö on tehnytkin, mutta tuntuu, ettei koulun tarjoamat normaalit matikan tunnit riitä tytölle. Tarvitsee siis edelleen tukiopetusta ja henkilökohtaisempaa ohjausta.
Tuleeko tuo matematiikka jatkossakin olemaan yhtä vaikeaa? Se on kuitenkin sellainen oppiaine, jossa aina tulee uusia asioita, välillä helpommin, välillä vaikeammin opittavia. Meillä vaan tuntuu siltä, että jokainen uusi asia on äärettömän vaikea. Kotona tehtäviä tehdessään tyttö menee välillä ihan lukkoon, ei osaa ollenkaan ajatella, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Muissa aineissa ei vastaavia vaikeuksia ole ollut. Kirjoittaa hyvin, samoin lukee. On taitava kädentaidoissa.
Eikö se juuri ole matematiikan rikkaus, että sen voi selittää monella tavalla? Eli älä epäröi opettaa lastasi omalla tavalla, pääasia on saada lapsi ymmärtämään asia. Minkälaisista tehtävistä lapsi itse pitää (tai osaa ratkaista?) Niistä lähtisin liikkeelle ja yrittäisin selvittää uutta asiaa.
Se on juuri hankalinta, koska jos alan selittämään jotain lapselle vaikeaa asiaa eri tavalla, kuin koulussa, niin sitten tyttö menee entisestään päästä pyörälle. Monesti silloin tajuaa, kun minä tajuan, miten koulussa on opetettu, ja opetan asian sitten samalla tavalla kuin koulussa. Vaikeita olivat silloin ekaluokan kevätlukukaudella isojen lukujen yhteen- ja vähennyslaskut. Nykyään ne on helpompia, kun on opittu allekkain lasku, mutta edelleen tytön on vaikea laskea esim. 100-90. Vastaus voi olla mitä tahansa. Sanonkin, että laske vaan kaikki allekkain, jos ei päässä pysty sitä laskemaan. Tyttö on aikamoinen sormilla laskija, ja ongelmiahan se tuottaa, kun sormet loppuu isoissa luvuissa kesken. Sanalliset laskut tuottaa myös vaikeuksia, mutta jotenkin tuntuu, että ne ovat varmaan monella muullakin vaikeampia, kuin mekaaninen lasku. Allekkainlaskussa virheitä tulee jatkuvasti esim. vähennyslaskussa, kun pitää lainata. Nyt on pari viikkoa ollut uutena asiana eurojen ja senttien laskuja. Tällainen lasku onnistuu esim: 3e80snt - 2e50snt, mutta jos on esim: 3e80snt - 2e90snt niin se on taas jo tosi vaikea. Kaikkea kehoitan tosiaan laskemaan allekkain, kun se tuntuu helpottavan, mutta siinäkin on vielä vaikeuksia.
Oletko saanut opettajaan keskusteluyhteyden, jotta voisit kertoa, miten hankalaa on? Meillä tytön kaveri on saanut säännöllisesti tukiopetusta ja se on ilmeisen tarpeen. Silti vaikeaa, mutta ainakin yrittävät yhdessä opettajan kanssa.
Opettajalle olen sanonut yhteisessä keskustelutuokiossa matikan vaikeudesta, sekä joskus kun tuntuu erityisen vaikealta, niin olen reissuvihkoon tiedottanut asiasta. Opettaja kyllä tietää asiasta ja tukiopetuksesta on ollut hyötyäkin. Tällä hetkellä se tuntuu aivan välttämättömältä, ettei lapsi ihan kokonaan tipu kärryiltä. Mietin vaan, että tuleeko nuo matemaattiset aineet jatkossakin olemaan kompastuskiviä. Jokainen voi kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että helpotusta ei ole ainakaan luvassa...
Nykyään kotiläksyissä ei mene enää niin kauan aikaa, kuin ennen (pahimmillaan kolmatta tuntia pakerrettiin yhdessä laskuja!), siinä mielessä tilanne on nyt helpompi. Mutta usein on niin, että vaikka olisivat tehneet yhdessä koulussa aukeaman verran laskuja, niin kotitehtävät ei vaan yksin onnistu. Tyttö sanoi kerran, että häntä aina jännittää kamalasti, onko läksyt menneet oikein. Varmasti harmittaakin, jos yli puolet laskuista on mennyt väärin, vaikka niihin olisi käyttänytkin paljon aikaa.
Tuo kuulostaa todella ikävältä,en kyllä osaa auttaa. Onko erityisopettaja tarkistanut, ettei mitään ongelmaa numeroiden hahmottamisessa tai jotain, meillä ainakin testataan lapsia usein (tuntuu). Meillä ollut ongelmia viikkokirjoituksissa, kun 10 s raja ylittyisi helposti ja sitten mennyt aikaa ja aikaa. Joku rajahan noissa läksyissä on, mikä aika milläkin luokka-asteella on ajateltu menevän.
Tukiopetusta pitää minun tietääkseni opettaja, ei mikään erityisopettaja. Onneksi matikassa oli nyt välillä vähän helpompiakin juttuja, geometriaa. Sellaiset tyttö hahmotti hyvin. Tyttö tekee muutenkin läksynsä tosi siististi; käyttää paljon aikaa hyvään käsialaan, mutta laskujen laskeminen on kyllä hidasta, myös helppojen. Aikaisemmin kerroin esimerkki laskun, mikä mielestäni on kyllä helppo eli 100-90. Mutta vastaavasti tyttö laskee sormilla vielä myös esim. 10-9.
Voi voi. Eikö kellään muulla tuota matematiikka vaikeuksia? Missäs kaikki opettajat olette (muistelen, että joku täällä kirjoittajista on opettaja). Osaatteko kertoa, onko tavallista, että matematiikka tuottaa noin paljon vaikeuksia? Ja onko sitä helpotusta joskus tiedossa?
Esikoisella tökki matikka ala-asteella. Pääsi erityisopelle tukiopetukseen, kerran viikossa tunti. Opettaja sanoi, että kyllä se matikka nyt sujuu, mutta varmaan tulee aina hiukan olemaan hankaluuksia.
No, nyt poika on kohta täysi-ikäinen ja opettajamsa mielestä matemaattisesti lahjakas!