12-vuotiaiden vanhemmat! Ihan uteliaisuuttani kyselen
Minulla 12-v poika. Hän on kova lukemaan kirjoja ja monentyyliset kirjat innostavat. Hän todella osaa nauttia kirjallisuuden iloista ja keskittyä lukemaansa. Poikani ei kuitenkaan ole perusluonteeltaan kotona viihtyvää sorttia vaan lukemisen vastapainona mennä viipottaa kavereiden kanssa ulkona, skeittaa, harrastaa Parcouria, lenkkeilee koiran kanssa ja hengailee myös kavereiden kanssa ulkona..(no sitä ei-mitään tekemistä, jossa vain ollaan ...tytöt ja pojat..) sekä pelaa noita televisiopelejä.
Hän itse kertoo että hänen luokallaan (musiikkiluokka - ei sinänsä mitään poikkeuksellista yleensä nuoriin) on vain muutama tyyppi, jotka todella LUKEVAT. Eli lukevat kirjoja, joita ei koulun puitteissa ole äidinkielen tunnilla velvoitettu lukemaan ja ylipäänsä käyttämään krijastoa. Poikani lisäksi kuulemma pari tyttöä ja yksi toinen poika nauttivat kirjallisuuden antimista.
Tätäkö nuoruus nykyään on? Ovatko nuoret unohtaneet tai eivätkö koskaan edes ole löytäneet lukemisen iloa. Ovatko DVD-elokuvat vieneet sijan kirjoilta?
Kertokaa ja kommentoikaa... Lukevatko teidän nuorenne???
Rakkaudesta kirjoihin, L ja lapsilaumani
Kommentit (6)
Kyllä mun 12-v poika ainakin lukee - ja ihan kauhean paljon lukeekin!! On tosiaan lukutoukka... Ei pysty nukahtamaan illalla, jos ei ole saanut lukea " edes viittä minaa, pliis" . ;-) Ja on lukenut " simona" ;o) jo monta vuotta - tietenkin kaikki Harry Potterit about sitä mukaa kuin ne ovat ilmestyneet ja ne on sitten kerrattu ehkä n. 6 kertaan. Hobitin sai olisko ollut 10-vuotislahjaksi ja luki sen sekä Tarut Sormusten herrasta perään, Eragonit sun muut, nyt tapetilla Kultainen kompassi ja ne kaksi muuta jne.jne. Eli fantasiasta tykkää paljon, mutta lukee ihan melkein mitä vain - Eläinten vallankumouksenkin annoin käteen jo liki 2v sitten, kun poika kinusi luettavaa. Oli kuulemma ihan ookoo... Heh. Eihän sen ikäinen sitä ehkä sillä tavalla yhteiskunta-allegoriana ymmärrä, ainakaan kokonaisuudessaan, mutta voi lukea uudelleen jokunen vuosi myöhemmin ja aukeaa uusia ulottuvuuksia. On lukenut Kärpästen herrat sun muut - jne.jne... Taisi aloittaa aika lailla Astrid Lindgreneistä ja Roald Dahleista. Odotan, että vähän kasvaa, niin alan pommittaa suomalaisilla klassikoilla - ties vaikka tykkäis! :-D Ja hyllyssä odottavat Steinbeckit, Garcia Marquesit ja Graham Greenet, joiden fani itse olen, eikä niin pitkään mene, että niitä voi alkaa jo lueskella. :-) Mutta joululahjaksi ihan toivoi kirjoja ja saikin lopulta KUUSI kappaletta! Enimmät puolet on toki jo lukenut, mutta pari paksua taitaa vielä olla jäljellä... Olen itse innostunut nyt alennusmyynneistä (Akateeminen ja Suomalainen) haalimaan vielä lisää luettavaa, jotta ei heti tarvitse tulla ähisemään, ettei tiedä, mitä NYT lukisi. Kirjastosta poika jostain syysta on lainannut enemmän sitten sarjakuvia, kaikkiruokainen kun on, mutta tykkää kuulemma kirjoista, että on omia... Vaikka ostan ihan mielellänikin, kun on kaksi muutakin poikaa, jos innostuvat hekin lukemaan. :-) Ja hullumpaankin tulee rahaa pantua. Tosin oikealla hinnalla ei kirjoja meille juurikaan ostella (nykyisin ei kyllä tarvitsekaan) ja pokkarit kelpaavat mainiosti! Loistolla esim. on hyvä valikoima.
Mäen itse asiassa edes tiedä, lukevatko pojan kaverit juurikaan. Luulen, että yksi kyllä lukee paljon (poika, jonka äiti on myöskin himolukija - on tainnut periytyä sielläkin...;-)), mutta veikkaanpa, että saldo on aika lailla siinä. Meilläkin poika viihtyy paljon myös ulkona eli ei pelkästään makaa kotona nenä kiinni kirjassa! ;-) Jonkin verran harrastaa kavereiden kanssa myös nettipelejä, joskaan viikolla meillä ei saa pelata, maksimissaan käy " päivittämässä" pikaisesti pelinsä ja lukemassa sähköpostinsa. Sekin innostus on niin satunnaista... ;o)
Itse olen todella iloinen ja onnellinen siitä, että esikoiseni lukee paljon ja rakastaa kirjoja! Se on minusta huikean hieno juttu. Virtuaalimaailma on aivan liian tärkeä nykyisin ja tuota visuaalista stimulaatiota tulee joka muodossa ihan riittämiin. Meilläkin pelataan Pleikkaa ihan liikaa, vaikkei viikolla saakaan pelata, mutta eipä kai sitä(kään) voi kokonaan kieltääkään. Yritän kehittää rakkauden kirjoihin muuta kautta, vaivihkaa - olen kaikille pojilleni lukenut iltasadun AINA, vähintään 355 iltana vuodessa... Nykyisin lähinnä enää ajankäytöllisistä syistä nuorimmalle, joka on 5v, mutta joskus (esim. ennen joulua Mestaritontun seikkailuja) kuuntelevat kaikki kolme edelleen! Ja se on minusta aivan mahtavan mukavaa yhdessäoloa! :-D
9v keskimmäiseni ei ole ihan yhtä hurahtanut lukemiseen kuin 12-vuotiaani, vaikka kyllä hänkin lukee aika paljon - ja koko ajan on joku kirja menossa. Mutta kirjoja täytyy hänen ulottuvilleen saattaa eri tavalla kuin vanhemman, joka itse hakeutuu kirjojen ääreen. Eli mielenkiinnolla seuraan, miten hän lukemiseen suhtautuu 12-vuotiaana... Kuopus (5v) kuuntelee puolestaan ihan hirveän mielellään vaikka tunnin ääneen lukua, joten josko hänestäkin vielä saadaan lukutoukka! ;-)
Joku sanoi, että lukeminen korreloisi koulumenestykseen. En tiedä, siitähän saattaa olla ihan tutkimuksiakin, enkä tuota edes ihmettelisi, mutta sanottakoon, ettei oma 12veeni ainakaan mikään luokan priimus ole. Ihan keskitasoa. Mutta täytyy sanoa myöskin, että hänellä on mielestäni jonkn verran jotain, ei sinällään lukihäiriötä, mutta hahmotukseen liittyvää ongelmaa tms., ja olen monen monituista kertaa ollut hiljaa kiitollinen siitä, että juuri hän on se lukutoukka, sillä se on tehnyt hänen kielelliselle kehitykselleen varmasti ihan hirveän hyvää! Ja kyllä lukeminen (ainakin suht laadukkaan kirjallisuuden lukeminen...) ON (aivoja) kehittävää, siitä on tietääkseni puolestaan ihan tehtykin tutkimuksia.
No, nyt tuli taas romaanin (hahhah) verran luettavaa, mutta sen vielä sanon, että on tosiaan sääli, ettei lukemista enää oikeastaan edes arvosteta. Tuntuu välillä kuin olisimme palanneet takaisin agraariaikaan, jolloin joku lukeminen oli ajanhukkaa, koska se ei ollut *tuottavaa* työtä. Yrittäkää hyvät ihmiset saada lapsenne innostumaan kirjoista! :-)
olen sitä mieltä, että lukeminen on vähenynyt. Sekä minulla että miehelläni oi oikea lukemisbuumi tuossa 10-12 -vuotiaana ja olemme kovasti odottaneet, että se iskisi 10-vuotiaaseen poikaamme. Mutta ei hän lue juuri muuta kuin sarjakuvia: animea ja akuankkaa.
Harry Potterit hän on lukenut ja isänsä lukee hänelle edelleen joka ilta iltasadun (nyt menossa Kultainen kompassi) mutta tuollainen kirjojen ahmiminen häneltä puuttuu. Totta on, että nyt koulun jälkeen katsotaan tv.tä, pelataan pleikkaa tai muuta, ei lueta.
En oikein tiedä mitä tekisi. Poika on lukenut kaikki Risto Räppääjät ja Ella-kirjat, mutta jotenkin halu lueka pidempiä kirjoja ei kiinnosta. Pitääkö laittaa tv:n katselu ja pelikielto iltapäiviksi?
tytär 13-v ja poika 15-v ja molemmat lukevat todella paljon, samoin kuin itsekin. Itselleni kirjat ovat todella tärkeitä. Mieheni lukee satunnaisesti, joskus kirjoja menee paljon, sitten saattaa olla pitkä väli, ettei lue ollenkaan.
Olen todella iloinen lasteni lukemisharrastuksesta! Kavereiden lukemisesta en ihan tiedä, mutta käsitykseni on, että varsinkaan pojista ei montaa lukijaa löydy...
Molemmat menestyvät koulussa erinomaisesti, ovat luokkansa parhaita.
Jotenkin tuntuu, itsellänikin, että on tärkeää antaa/löytää lukemiselle sitä aikaa. Että ei pelata pelejä koko iltaa tai tv olisi auki koko iltaa, jolloin sieltä tulee herkästi katsottua ihan mitä sattuu. Kun ei voi pelata, eikä katsoa tv:tä, tulee se kirjakin otettua herkemmin käteen.
lukeminen, mutta vain itsella!
Kolme mun viidesta lapsesta siis osaa lukea itse, muttei ole minkaanalaista kiinnostusta kirjallisuuteen, paria pokkaria lukunottamatta vanhimmalla (15v), kakkosella 12v oli joku aika sitten niinikaan konekielto paalla ja silloin ajankulukseen luki kirjan ja olikin hetken innostunut, mutta lopahti kylla lyhyeen. Meilla taalla ulkomailla ensinnakin on aivan hurjaa tama koulutahti, ei oikein laksyjen jalkeen jaakaan aikaa lukemiseen ja kun koulukirjatkin ovat hurjan paksuja, pienta tekstia olevia ' asiakirjoja' niin ymmartaahan tuon jotenkin. Mutta kylla itseani harmittaa tuo lukemattomuus, vaikka tassa tietokoneajassa saavat netistakin noita puuttuvia tietoja hurjasti (ehka liikaakin joskus).
Kolmonen (9v) ei ole pariakymmnta sivua suurempaa kirjaa koskaan lukenut. Meilla ehka tekee kielikin ' ongelmia' kun kotikieli on eri kuin koulussa opetettavat. Tai sitten en vaan heidan ' lapsuudessaan' lukenut tarpeeksi etta kiinnostusta kirjoihin olisi tullut? Paljon mahdollista tuokin.
Koulumenestys silti on keskiarvoa korkeampi, kun koulukirjoihin painostavat silti namakin tytot.
Aku Ankkoja lukee jatkuvasti, mutta muita kirjoja ei oikein tunnu löytävän. Samassa iässä raahasin itse kasoittain kirjoja kirjastosta ja luin kotona kaikkea mahdollista, mutta tyttö ei ole päässyt vielä? vauhtiin.
Toisaalta jos itse lainaan hänelle kirjastosta jotain kevyempää, hän kyllä lukee sen nopeasti läpi. Roald Dahlia, Ella-kirjoja, Rouslainia. Jotenkin ei vain itse osaa löytää hyviä. Tarttis varmaan nyt antaa ensimmäinen Harry Potter, kymmenvuotiaanahan Harryn tarina alkaa.
Valtaosa omista kirjoista on joko nuoremmille tai vähän vanhemmille. Jotenkin en viitsi kirjahyllyjä täyttää noilla varhaisnuorten kirjoilla, kun niitä ei itse oikein jaksa lukea ja kun kirjastossa koulun vieressä tyttö käy viikoittain.
Luen tosin itse tytölle edelleen iltaisin sellaista mitä itse tykkään lukea. Vanhoja klassikoita, Lindgreniä, Mark Twainia, Narniaa.
12v serkkupoika on hurahtanut Viisikoihin.
Onpa hienoa, että poikasi lukee! Meillä kaksi kouluikäistä tyttöä. Nuorin 8v lukee paljon ja tulee varmaan lukemaan vastaisuudessakin. Vanhinpaa 11v ei kirjat kiinnosta. Lukeminen on hänelle selvästi pikkusiskoa hankalampaa eikä keskittymiskyky riitä. Lukee satunnaisesti jotain, kun pikkusisko vetää kirjan päivässä tyyliin.
Isomman kavereista tiedän, että pari kolme lukee paljon. Yleensä lukeminen korreloi myös koulumenestyksen kanssa: paljon lukevat ovat niitä luokan parhaita.