***LOKAKUISTEN TIISTAI***

Eilen oli puhetta siitä, kuinka lapsettomille ystäville kerrotaan. (Siis niille jotka käy hoidoissa tms.)

Viimeksi kerroin reippaasti jo ihan alussa, ihan kuten olisin kertonut kelle tahansa muullekin.

Tästä seurauksena oli se, että 3 lapsetonta ystävääni on lopettanut (lähes) kokonaan yhteydenpidon minuun!

Enkä minäkään ole väkisellä yrittänyt soitella ja pitää yhteyksiä.

Tiedän, että kun he kuulevat että meille on tulossa toinen lapsi tässä vuoden sisällä niin he eivät enää koskaan puhu minulle :(

Lapsettomat on kauheita, mutta ehkä olisin itsekin siinä tilanteessa?



Olen päättänyt että en anna sen vaikuttaa - minulla on oikeus nauttia raskaudestani murehtimatta muiden tunteita. Ihan kuin se olisi jokin häpeä että meillä homma toimii kuten pitääkin?

Taidan kuulostaa aika kauhealle! :D



-lupicaia 11+5 (??)

Tosiaan...." lapsettomat ovat kauheita" ......Niin no....Ei me sitä tahallaan tehdä ja tunnetaan siitä todella kovaa syyllisyyttä ja itseinhoa(luen itseni edelleen lapsettomaksi, koska hoitoputki oli niin pitkä).

Olen itse toiminut juuri samalla tavalla. Se ettei suuresta halusta huolimatta ole lasta saanut on niin suuri tuska, ettei kertakaikkiaan pysty joka tilanteessa olemaan toisen puolesta onnellinen :( Anna näiden ystäviesi olla ihan rauhassa sillä raskausuutisen sulattelu vie aikaa toisilla enemmän toisilla vähemmän. Kuulostaa todella itsekkäältä, kun " jätetään" ystävä huomioimatta eikä pidetä yhteyttä raskauden vuoksi, mutta kun me vaan ollaan niin kauheita :DD

Ei sitä kukaan sellainen pysty ymmärtämään, joka ei itse ole joutunut kokemaan lapsettoman suurta tuskaa ja surua!

Älä kuitenkaan syyllistä näitä ystäviäsi sillä he tekevät sen ihan itse!!



Ja nyt " asiaan" :) Täällä vietellään vielä aamupalahetkeä. Mulla ei ole kertaakaan koko raskausaikana ollut aamulla huono olo vaan pikemminkin illalla kuten eilenkin, vaikka söinkin kuin hevonen.

Menispä nyt nää 2 viikkoa nopeasti, jotta pääsis kurkistamaan taas tuone masuun np-ultran merkeissä*malttamattomana odottelee*



Nyt on töistä ruhtinaalliset kaksi vapaapäivää eikä mitään kummempia suunnitelmiakaan ole, että taidan pitää oikein vapaatavapaata :)



Miten te olette muuten käyneet saunassa...äsh tai siis miten usein? Ihan normaalistiko? Mä olen ainakin käynyt todella usein...ainakin 4 kertaa viikossa jopa useamminkin:) Liikuntaa en ole uskaltanut nyt harrastella..sillä sinne viikolle 7 asti rehkin salilla ihan hulluna ja todella suurilla painoilla. Yritin kaikin keinoin saada vuotoa alkamaan sillä en voinut pienessä mielessänikään kuvitella olevani RASKAANA :))) Nyt päätin pitää pientä lepoa siinä suhteessa..jos sitten sen seuraavan ultran jälkeen palaisi kuntosalimaailmaan--tosin painot saa puolittaa:)



Oikein ihanaa talvipäivää kaikille lokamasuille! Täällä satakunnassa on tänään pilvinen päivä eikä paljoa pakkastakaan, mutta hyvä näin :)



Palaillaan taas!!



Halauksin: Je_Ni & " Pikku-Hippu" 10+2

Ihana, kun tulee KEVÄT! Aurinko paistaa ja ei enää autoon tarvi lapsillekaan pukea toppahaalareita, vaan takit riittää :)



Lapsettomuudesta: Myös meidän tuttavapiirissä on tälläkin hetkellä muutama, jotka ovat kauan, kauan toivoneet lasta, muttei ole vielä onnistanut. Lisäksi on muutama odottaja, jotka yrittivät myös lasta kauan. Itselläni tuli tosi huono omatunto heidän vuokseen tästä yllätysraskaudesta ja mietin, että miten kertoa asiasta heille. Kerroin sitten ihan kuin muillekin, mutta lisäsin, että mielestäni tämän pikkuihmeen pitäisi kasvaa heidän mahassaan eikä minun, koska niin se olisi enemmän oikein. Ihan kivasti kuitenkin suhtautuivat. Aion pitää heihin normaalisti yhteyttä, mutta en puhu raskaudesta ennenkuin he ottavat asian puheeksi. Minä jollain tapaa ymmärrän lapsettomuuden tuskaa, koska tosiaan toista lasta ei meille meinannut millään kuulua, mutta tiedän, että sekundaarinen lapsettomuus ei ole niin paha asia kuin täydellinen, koska kuitenkin niin moni lapseton olisi onnellinen siitä yhdestäkin lapsesta. Toisaalta, itse olen aina halunnut monta lasta ja siinä mielessä olisi ollut kaamea pettymys, jos lapsiluku olisi jäänyt siihen yhteen.



Omanapa: Olo on erinomainen, jos ei kauheaa väsymystä lasketa. Se johtunee puoleksi maha-asukista ja puoleksi vanhemmasta tytöstämme, joka tekee yöunistani tosi katkonaiset.. Ruoka maistuu liian hyvin, yritän vähän rajoittaa, muttei tunnu onnaavan.



Saunasta: oon käyny ihan normaalisti eli pari kertaa viikossa. Jotenki pelkkä suihku tuntuu kivemmalle.



Mutta, se ois kuopuksen päikkäriaika, joten moimoi!



Mianni 8+3

Mulla ei ole kaveripiirissä lapsettomuudesta kärsiviä joten omakohtaisia kokemuksia ei ole..



Ehdin olla tänään töissä kokonaiset 1,5 tuntia kunnes hoidosta soittivat että esikoinen kuumeessa joten nyt vietetäänkin vapaa päivää ja poju nukkumassa :) Eipä näytä tuo kuume tahtia hidastavan ainakaan meillä.



Eilen illalla alkoi tuntumaan jo vähän pirteämmältä tämä olotila ja toivottavasti se kamala väsymys olisi ohi.. Pahoinvointia on tänään ollut vähäsen kaipa johtuu siitä ettei ole tullut syötyä hyvin. Mulla alkaa olla ongelmia housujen kanssa kun toi maha jo sen verran turvoksissa ettei taho enään mahtua kaipa se pitää kohta siirtyä mamma vaatteisiin.



Taidanpa mennä sohvalle nauttimaan hiljaisuudesta kun siihen nyt on mahdollisuus.



Hauskaa päivän jatkoa!



Sanna rv 10+2

Pahoinvointi vaan jatkuu täällä... :x ! Tänään oksensin aamupuuronikin, hyi! Väsymys on myös aikamoista, mutta toivottavasti tää tästä kohta paranee.



Lapsettomista ei minullakaan ole kuin yhden tutun kohdalla kokemusta, heilläkin oli kyse sekundäärisestä lapsettomuudesta. Kyllä tilanne oli hänelle varmasti raskas, koska esim. onnitteluja ei kuulunut kun kuopukseni sain. Mutta hän tulikin sitten melkein heti raskaaksi syötyään hormonikuurin.



Sain NP-ultrankin varattua, se olisi 11.4. Ja neuvolalääkäri on 4.4. En tosin tiedä miksi sinne menen, koska alku-ultrassa lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen jo... Mutta eihän tuo tietysti haittakaan :)! Jospa pääsisin kuulemaan sydänääniäkin... Silloin rv 12+3.



Housuongelmaa on minullakin... Mammahousut on vielä liian isoja, kun taas tavalliset alkaa ahdistaa vyötäröstä. Ja kun en oikein kehtaisi vielä mennä mitään mammahousuja edes katselemaan, kun ei kuitenkaan sitä vauvamahaa sinänsä ole... Jotkut kuminauha/resori vyötäröiset housut olisivat nyt kyllä parhaat!



Hyvää tiistaita!



himppu rv 9+3

Heippa kaikille!



Tääs väliä ollut kirjoittelusta. Minulla ihan hyvä olo ja pahoinvointia ei ole ollut pariin viikkoon. Mulla osui aina ilta-aikaan huonovointisuus. Onneksi, että pystyi käymään töissä. Väsymys vielä pukkaa olemaan, mutta unillekin menen jo illalla 22 aikaan viimeistään.



Mun ystäväpiirissä ei ole ollut muilla lapsettomuutta kuin itselläni. Ja onneksi lapsukaiset ovat saanet alkunsa kevyillä hoidoilla ja aika nopeastikin. Et ei ole kokemusta kuinka kertoa lapsettomille tulevasta vauvasta.



Meillä likka ja isäntä potevat kilpaa influenssa a-virusta, mutta itsellä ei vielä. Toivottavasti ei tulekaan niin karseeta toi virus noilla kahdella ollut. Jospa tämä vauveli suojaisikin viruksilta...heh...ihmebaby..joopa joo.



Mukavaa päivää kaikille!

Täytyy sanoa, että itse en henkilölkohtaisesti oikein ymmärrä lapsettomien ihmisten ankeaa asennetta. Itsekin tiedän varsin hyvin mitä on kärsiä lapsettomuudesta, kun aloin odottaa esikoistani vasta 33-vuotiaana. En koskaan kuitenkaan antanut itselleni lupaa vaipua itsesääliin, vaikka kaipaus olikin kova, vaan ajattelin, että keskityn elämässäni sitten vain muihin asioihin. Eikö sillä tee vain elämänsä entistä kurjemmaksi, kun kadehtii muita. Elämästään voi nauttia ilman lapsiakin ja niin teinkin, kunnes suureksi yllätyksekseni " toivoni menettäneenä" aloin odottaa esikoista, joka syntyi viime heinäkuussa. Nyt odotan siis jo toista ja oikeastaan yhtä iloisen yllättynyt olin tästäkin raskaudesta, kun olimme mieheni kanssa varautuneet kuukausien, jopa parinkin vuoden yrittämiseen, mutta joka alkoikin heti jätettyämme kondomit kaappiin.



Oma olotilani tällä hetkellä on ihan jees. Ei mitään sen kummempaa raportoitavaa. Seuraava neuvola on vasta huhtikuun poulen välin paikkeilla ja ultraan en ole vielä saanut kutsua. Harmi. Ois niin kiva jo päästä vähän tirkistelemään, kuka siellä masussa oikein kasvaa. Aiotteko muuten ultrassa tiedustella vauvan sukupuolta? tässä ekassahan se ei vielä näy, mutta toisessa jo sitten. Esikoisen kohdalla en edes harkinnut utelevani asiaa, mutta nyt ehkä tekis vähän mieli. No, onhan tässä vielä aikaa miettiä, kun viikkoja on vasta 10+6

ymmärrän lapsettomien tuskan kun olen sitä aika läheltä seurannut. Vuosien turhat hoidot, toiveet, haaveet ja odotukset js tuloksena ei mitään. Eihän se ole heiltä pois jos muut lapsia saavat, mutta ymmärrän kuinka helppo on katkeroitua kun elämässä on enää vain se yksi päämäärä, lapsi.

Toiset käsittelevät asian paremmin, toisilla sen hyväksyminen on vaikeampaa. On helppo sanoa, että onhan elämässä muutakin, mutta siinä tilanteessa saattaa olla sokea sille kaikelle muulle. Kun kyse on meille läheisistä ja tärkeistä ihmisistä,olemme aikoneet olla ainakin alussa vähän hillitymmin ja kovin hehkuttelematta, ettemme turhaan lisää tuskaa. Se on ihan totta, että meillä onnekkailla on oikeus onneemme, mutta siitä huolimatta haluamme ottaa heidän tunteensa huomioon. Ja olen ihan varma, että alkujärkytyksen jälkeen osaavat iloita hekin tästä uudesta elämästä.



Je_Ni kyseli saunomisesta. Minä olen ainakin saunonut sydämeni kyllyydestä kun siihen nyt on täällä Suomessa mahdollisuus. Kotona jenkkilässä siihen sitten tulee tauko. En tosin ole kovin kova löylyttelemään joten tuskin saunomisesta haittaa on. Urheilua olen jatkanut entiseen malliin kun olokin on ollut niin hyvä. Siis lenkkeilyä ja salia, mutta lenkit muutan kävelyksi kun alkaa siltä tuntumaan ja salilla teen muutenkin melko pienillä painoilla, mutta pitkiä sarjoja. Ratsastuksen jätän kun lennetään takaisin USAan, nyt olen vielä vienyt 3-vuotiasta " projektiani" eteenpäin tämän ajan kun olen täällä ollut ja ystäväni jolle tamma jää hoitoon, jatkaa siitä sitten.



T. Millian 8+4

Ihailen asennettasi " lapsettomana" (siis ex-sellaisena), olisin tehnyt mitä vaan jotta olisin pystynyt itse samaan!! Valitettavasti kuitenkin suurin osa lapsettomista (tahattomasti sellaisista) ei pysty käsittelemään asiaa kuten sinä.

Ei kukaan ole tahallaan " ankea" , sille kun ei vaan voi mitään että tuntee itsensä NIIN paljon huonommaksi ihmiseksi verrattuna raskaana oleviin:( Nainenhan on luotu saamaan lapsia ja mikäli siihen ei kykene niin onhan se selvää, että tuska on aika valtava...



Yritetään siis ymmärtää heitä, ei sen kuitenkaan pitäisi olla meidän onnestamme pois :) Kukin tyylillään!



Iloisin terveisin: Je_Ni 10+2

...viettelen kun esikoinen nukkuu ulkona. Soijarouhepullat valmistuvat uunissa ja hetki aikaa hengähtää. Ihanaa!



Lapsettomia ystäviä on vain yksi ja hänen kanssaan on paljon juteltu ja kun ollaan hyviä ystäviä niin kaikki ok. Ymmärrystä kumpaankin suuntaan, mutta on se toisille niin valtavan kova paikka että en missään nimessä lähde erityisesti ihmettelemään heidän tunteitaan tässä asiassa. Kuten monessa muussakin todella vaikeassa elämäntilanteessa, tämäkin taitaa olla niitä joita ei pysty ymmärtämään ilman omakohtaista kokemusta.



Masu kasvaa kohisten! Kyllä kaikki norm.kokoiset farkut on lentäneet jo käytöstä. Ihan nuo lantiomalliset vielä menee kun nappi retkottaa auki, mutta pikä paita on oltava siinä päällä. Ja minullakin taas nuo aikaisemman raskaushousut on liian isoja. Yhet ns. under belly -malliset on tosi hyvät ja niitä saankin parit lainaan. Oon ne joskus Bebestä ostanut jostain supertarjouksesta. Muuten en raaski pistää montaa kymppiä raskausajan housuihin. Onneksi on H&M. Sieltä ostin viimeksikin aika paljon vaatetta. Mulla on nuo normaalit vaatteet melkosen tyköistuvia, joten mammavaatteita pitää olla aika paljon. Kesällä onneksi helpottaa.



Odotan ens maanantain ultraa innolla ja malttamattomana. Oon jotenkin enemmän huolissani kaikesta nyt toisen raskauden kohdalla. Ehkä se johtuu siitä, että nyt jo tietää sen valtavan rakkauden määrän ja sen mielettömän tunteen ettei maailmassa ole mitään tärkeämpää eikä ihanampaa kuin oma lapsi. Tuntuu että on valtavasti pelissä. Muutenkin on edelleenkin tunteet niin pinnassa että huh! Itkettää ja naurattaa. Mielettömiä hellyyden puuskia ja välillä taas jopa masentaa mikä lie. Sehän tässä hullua onkin, kun fiilikset vaan tulee ja menee ilman sen isompaa syytä. Toivon että rauhoittuvat kuten ekallakin kerralla tuossa 20 rv:n tienoilla.



No jopa tässä taas tulikin tälle päivää. Hyviä oloja kaikille!



-Namaste rv 11+3

tänään postilaatikosta sitten kopsahti se kutsu sinne np-ultraan, on vasta huhtikuun viides päivä...huooh...miten jaksan oottaa sinne asti!! tuntuu että siihen on vielä niin pitkä aika, ja haluaisi jo kovasti tietää että kaikki kunnossa.. vaan ei kai tässä auta muu kun odottaa..



taas ollut aivan kamala olo koko päivän, syömisen ajatteleminenkin lisää pahoinvointia, vaikka kuitenkin tiedän että olo helpottuu ainakin hetkeksi jos vaan jotain saa syötyä. mutta kestän silti kun tietää mikä palkinto odottaa:)



nyt on ruvennut nuo hajutkin olemaan sietämättömiä,

tiskejä ei voi edes kuvitella laittavansa, vaipanvaihto tekee todella tiukkaa, lapsen ruokien haju tuntuu kauhealta, ja jopa ulkona haisee pahalle!

hih..olen muutenkin aika herkkänenäinen ja nyt kun vielä raskaus tehostaa tuota hajuaistia niin kyllä olen oikea superhaistaja, mies välillä naureskelee kummille " hajuilleni" .



eilen oli pakko mennä nukkumaan jo kahdeksan maissa kun ei enää silmät pysyneet auki, muutenkin mennään yleensä yhdeksältä nukkumaan kun mies lähtee aikaisin töihin ja poika herää yleensä 4-6aikaan..mutta nyt kyllä tuntuu että mikään määrä unta ei ole riittävästi..



nyt siis lepäilemään siksi aikaa kun poika päikkäreillä;)



vointeja kaikille:)



fiikuna ja myttymöttönen rv9+5(11+)

Uskaltaudun nyt ensi kertaa kirjoittamaan. Eilen illalla kävin yksityisellä ultrassa ja sydänhän se siellä tykytti:) Viikkoja ultran ja kuukautisten mukaan 7+1. Meillä on ennestään 3 lasta. 11/97 poika, 3/99 poika ja 7/03 tyttö. Lapsiluvun piti olla täynnä, mutta kuinkas ollakkaan tässä ollaan. Ei olla vielä kerrottu kenellekkään tästä raskaudesta. Varmaan kerrotaan sitten kun joku kyselee, ei mitään kiirettä.

Mukavaa että täällä on monia aktiivisia kirjoittajia, enköhän minäkin tuppaa joukkoon:)

Ekassa neuvolassa käyty tänään, eipä siellä sen kummempaa kuin papereiden täyttöä ja keskustelua. Verenpaineet mitattiin ja paino. Mulla on kyllä maailman ihanin neuvolan " täti" , sama th on myös esikoisen neuvolakäynneillä. Ekassa raskaudessa th oli eri eikä ollut kauheasti mieleeni, vaikka ihan hyvin toimeen tultiinkin. Mutta nyt odotan entistä innokkaammin neuvolakäyntejä:) Meillä ei muuten enää ole tarjolla ensimmäistä neuvolalääkärikäyntiä (entisestä kolmesta) joten hyvä kun kävin ultrassa ja samalla lekuri teki sisätutkimuksen. Nyt vain odottelen kutsua np-ultraan, se tulee olemaan huhtikuun ekalla tai tokalla viikolla, luulisin.



Minä kyllä ymmärrän hyvin lapsettomien ihmisten reaktioita ja käyttäytymistä suhteessa muiden ihmisten lapsiin ja raskauksiin. Se kun on asia, jota kaikki eivät voi vain päättä että " nytpä alankin tuntemaan ja ajattelemaan asiasta uudella tavalla" vaan äärimmäisen kipeä ja koskettava ja rankka juttu. Ystäväpiirissäni on muutama lapseton pariskunta ja heille raskauksista kertominen on aina ollut hankalaa. Tai siis olen kovasti etukäteen murehtinut miten sen saisi tehtyä mahdollisimman hienovaraisesti. Vielä ei ole tästä tulokkaasta kerrottu:/ Tosin ei läheskään kaikki muutkaan kaverit tiedä, mutta en missään nimessä halua näiden pariskuntien olevan niitä viimeisenä uutisen kuulevia.



Piti kommentoida jotain Namasten kirjoituksesta mutten muista mitä...

Eli mulla on kyllä päinvastoin tuo huolen määrä eli ekalla kertaa olin paljon enemmän huolissani joka ikisestä nipsaistusta ja mistä tahansa kropassa tapahtuvasta, mutta nyt toisessa raskaudessa olo on paljon rauhallisempi ja luottavaisempi. Mikä on tietenkin ihan kiva juttu:)



Kysymys: kuinka tarkkaan olette noudattaneet neuvolan suosituksia kielletyistä/vältettävistä ruoista? Itse noudatan ohjeita sinne päin, eli silloin tällöin tulee kyllä syötyä jotain kiellettyäkin. Hetken saattaa olla vähän huono omatunto, mutta hysterian partaalle minua ei näillä ruokaohjeistuksilla saa.

Täällä on sairastettu vatsatautia koko perhe. Karmeeta..Nyt jo onneksi helpottaa :)



Kyllä meilläkin esikoista (nyt 1 1/2 vuotias) odotettiin aika kauan ennenkuin tärppäsi. Ehdittiin jo olla epätoivoisiakin, mutta sitten oli ihana yllätys kun tärppäsi! Nyt sitten tulinkin raskaaksi ihan helposti ja tuplia siis odotellaa. Ymmärrän kyllä oikein hyvin lapsettomien tunneskaalaa, ei varmasti ole helppoa hyväksyä toisten raskautta..Ne on vaikeita juttuja. Onneksi nykylääketiede auttaa ja ihmeitäkin tapahtuu!!!!!!



Mulla pahoinvointi on iltaisin totaalista. En oksentele, mutta kuvotusta on senkin edestä. Mahakin pömpöttää ja ihmekös tuo kun siellä on kaksi. Kylmät appelsiinit maistuu ja himottaa, niitä on ihana popsia!



-Mandisofia 9+2-

En ole joutanut pinoon, on ollut niiiiiin hirvee olo! Just töissä jaksaa käydä ja esikoisen uhman hoitaa, miesparka on vaipunut jo unholaan... En pysty nukkumaan öisin, vaikken siis ole kertaakaan oksentanut, mutta ei kyllä enää varmaan tilannetta pahentais. Tuskanhiki on koko ajan päällä yöllä, mikään asento ei ole hyvä ja mikään määrä ruokaa ei ole sopiva. Aina joko liian paljon tai liian vähän.... AAARGH! Tuun hulluks kohta ellei tää lopu!!!! Mutta en sitten muuten enää valita;)



Kävin myös perjantaina neuvolassa, eikä meilläkään sen kummempia. Varattiin eka lääkäri huhtikuun alkuun ja np-ultra 12.4. Siihen saakka saa sitten odotella, että mitä masusta löytyy:/ Onneks aika menee äkkiä!



Kävin myös tänään hammashoitajan tarkastuksessa ja nyt hampaita vihloo ihan kauheesti, kun poisti hammaskiveä! Ja joudun juoksemaan hammaslääkärissä, ei ollut suu ihan priima... Kumma juttu kun kuitenkin ennen odotusta karkit maistu oudon hyvältä(lue melkein joka päivä...) ja muutenkin hammaslankojen ja happohyökkäysten laita on ollut vähän niin ja näin... Nooh. Kun nyt legot suussa pysyy, se on pääasia;D



Ei kummempia. Esikolla melkoinen uhma, siinä sitä riittää öklötyksen lisäks puuhaa...



liini-kukka ja ötti 8+7

Mulla ei ole lapsettomuudesta kärsiviä ystäviä, mutta sellainen tilanne on tässä päällä, että miehen sisko sai vähän ennen minua tietää olevansa raskaana, mutta hänelle tuli keskenmeno. Hän ottikin sitten nämä meidän vauvauutiset aika raskaasti, mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää.



Mulla olo on ollut ihan kohtuullinen edelleen. Hirveä roskaruuan himo vaivasi vielä viime viikolla, nyt sen tilalle tuli makaronin himo, eli sellaisia valmisnuudelipusseja olen keitellyt nyt joka päivä, kermakastikkeessa tietysti. Nälkäiseksi ei parane itseään päästää, kun alkaa heti kuvottaa. En ole onneksi oksentanut vieläkään.



Minea rv. 7+2