Jäähyt ja rangaistukset

jaksanut lukea kuin pari ensimmaista sivua pitkasta ketjusta. Meilla eletaan talla hetkella aika seesteista vaihetta (tytto 8 ja poika 5). Tottakai aina erimielisyytta jostain tulee, mutta ei kuitenkaan paivittaista tahtojen taistoa :-). Suurin ongelma ovat liian riehakkaat ja meluisat leikit (mies vuorotoissa ja joskus taytyisi paivallakin saada nukkua). Niista ei rankaista, mutta joskus joudun komentamaan molemmat omiin huoneisiin rauhoittumaan. Yleensa 5 minuuttia riittaa ja leikki jatkuu hieman rauhallisempana :-). Nuoremmalla on kaytossa myos jaahyt ja ne toimivat tuon ikaisella minusta hyvin. Isompi ymmartaa jo pelkkaa puhumista ja aika harvoin joudun suuttumaan.



Yksi kommentti, joka jai mieleeni tuosta toisesta ketjusta oli, kuinka lasta pitaisi kohdella lasta samoin kuin puolisoaan tai ystavaansa ( eli lasta ei pitaisi rankaista, jos han ei toimi minun tahtoni mukaan). Tuo tietysti on aika ideaali, mutta kirjoittaja ei varmaankaan ollut uhmaikaisen aiti :-). Puolison kanssa voi neuvotella asoista, mutta mielestani 2-vuotias ei voi paattaa kaikesta. Tottakai vaihtoehtoja voi antaa, mutta useimmiten on toimittava vanhempien tahdon mukaan (vaatteet on pantava paalle, aina ei voi syoda pelkkia kekseja, liikenteessa on pidettava kadesta kiinni...). Myos uhmaikaisen on opittava toisten huomiion ottamista eli pukemaan kun pyydetaan jne.

Tuikkuli, kyllä se kirjoittaja varmaan tarkoitti ihan totta. En itse jaksa mennä sinne juttuja lukemaan tarkistaakseni, mitä tarkkaan ottaen sanoi. Vaikka sellaisia vanhempia, jotka noin uskovat ja toimivat, onkin harvassa, on heillä omat keskustelulistansakin. Se lasta kaikessa kunnioittava kasvatustyyli alkaa tietysti ihan pienestä: etenkin uhmaiässä on tärkeää, että ei edellytä lapsen oppivan " toisen huomioon ottamista" sillä, että äiti itse ei ota lapsen tahtoa huomioon.



Kirjoitit että " useimmiten on toimittava vanhempien tahdon mukaisesti" . Se useimmiten voi olla myös " erittäin harvoin" , jos elämää ei nähdä valtataisteluna vaan yhteistyönä. Silloin ei ole vanhempien tahto vs. lapsen tahto, vaan yhteinen kompromissi.



Tämä siis vain selvennyksenä, että on olemassa vastuullisia vanhempia, jotka eivät toimi yleisesti ainoina oikeina pidettyjen normien mukaisesti.