Sanat hukassa 7-vuotiaalla...
Ajattelin kysäistä täältä, että onko muiden lapsilla tällaista. Meidän 7-vuotiaallamme on aina silloin tällöin sanat hukassa. Suoranaista änkytystä se ei ole, mutta monesti selittää jotain asiaa, eikä se varsinainen sana tule mieleen. Esim. tänään kysyi " äiti, voitko antaa tuon punaisen missä istutaan tuolta kaapista, kun en itse saa" . Yritin sitten kysyä, että mikä punainen, missä istutaan, mutta sana ei tullut mieleen. Tarkoitti siis liukuria. Pulkasta taas on käyttänyt nyt sanaa " kelkka" , vaikka ne ovat kaksi eri asiaa. Mutta yleensä se on juuri tuollaista kuvailevaa puhetta, kun tietty sana ei tule mieleen. Nyt kun yritän miettiä muita esimerkkejä, niin ei tule mieleen, mutta joka päivä huomaa aina väh. yhden sanan olevan hukassa. Toinen puheeseen liittyvä " virhe" , tulee aina sanassa " auto" , eli tyttö sanoo aina että " mennään audolla" . Noin on sanonut 5-vuotiaasta lähtien, ja ollaan aina korjattu sana oikeaksi.
Onko tämä kaikki ihan normaalia? Onkos se oikein, että korjataan aina heti kun tulee " väärin sanottu" sana? Tai sitten se, että yritän ensin kysellä, että lapsi keksisi sen oikean sanan, vai kannattaisiko mieluummin heti korjata, esim. " liukuriako sinä tarkoitat" ?
Taitaa olla nyt äidinkin sanat vähän sekaisin, mutta toivottavasti ymmärsitte aika sekavasta kirjoituksestani, mitä tarkoitin:)
Kommentit (5)
sillon tällön.
Mutta tuohon väärin sanomiseen, meillä 7-vuotias tyttö sanoo aina että joku on 3-vuotiainen tai 5-vuotiainen jne. Olen yrittänyt pari vuotta vaivihkaa korjata ja nyt olen useamman kerran ihan ystävällisesti sanonut, että tiedätkö että se on 1-VUOTIAS. Tyttö vaan totesi, jaaha, mutta minä sanon vuotiainen.
se on jo muuttunut muotoon 3-vuotta (vaikka eihän sekään ole oikein...)
Mutta meillä on ihan puheterapeutin ja psykologin lausunnotkin tästä :).
Eli jouduimme koulukypsyystesteihin koska tytöllä oli juuri tätä sananlöytämis - ongelmaa, samoin ei kuulema osaa luokitella asioita niin nopeasti kuin pitäisi jne...
Saimme pinon tehtäviä mitä pitäisi kotona ahkerasti harjoitella jotka nopeuttaisi sanan löytämistä. Esikoisella ei ole koskaan ollut vastaavaa. Puheterapeutti sanoi että meillä nämä ongelmat " lupaavat" aika vahvasti lukivikaa.
Tiedä sitten, lukemaan tyttö ainakin oppi nopeammin kuin isoveljensä ja toistaiseksi kirjoitus ja lukeminen sujuvat mallikkaasti vaikka onkin vasta ekaluokkalainen, tiedä sitten miten tulevaisuudessa käy ja miten esim. vieraiden kielten opiskelu sitten sujuvat.
Tyttö pääsi tukiopetukseen lukemisessa, ja on sen johdolla hoksannut, miten tavuja luetaan. Meitä vanhempia alkoi mietityttämään, että kun kaikki läksyt menee arvailuksi, eli kaikki siis väärin, ihan vaan sen takia, että niin monissa tehtävissä pitää osata lukea tavuja.
Meillä myös 7-vuotias. Sanoo aina vaan aitaa aittaukseksi. Olen useamman kerran sanonut, ettei ole aittaus vaan aita. Tyttö vaan toteaa, että aittauspa ja sanoo niin edelleen. Myös muutama muun sanan kanssa on samanlaista, en nyt muista mitkä. Ei päivittäin " unohtele" esineiden tai asioiden nimiä, mutta joskus kyllä kyselee, että mikäs se olikaan. Ei siis puheessa kuvaile asiaa vaan kysyy ihan suoraan, että mikä sen tai sen nimi olikaan. Välillä tappelevat pikkusiskon kanssa, miksi jotakin juttua pitäisi nimittää. Hirveän usein näitä ei tapahdu, ehkä muutaman kerran kuukaudessa korkeintaan.