Itkettää
Juuri eilen sain kuulla, että tämäkin raskaus meni kesken. Tänään olin kaavinnassa ja nyt se on taas ohi, tällä kertaa. Takana on siis jo viisi keskenmenoa. Suru on pohjaton, en pysty käsittämään miksi taas kävi näin, henkisesti olen aivan loppu. En tiedä uskallanko enää edes yrittää. Ystäväpiirissä on monta odottavaa ja se lisää tuskaa.
Miksi taas näin????
Kommentit (2)
Kunpa voisin lohduttaa sinua jotenkin. Keskenmenon kokeminen aina vain, peräkkäin, tuntuu musertavalta. Kunpa vain jaksaisit katsoa jossain vaiheessa tulevaisuuteen, ja elää jälleen päivä kerrallaan.
Omat ajatukset tulee mieleen, kun toivoo ettei nukahtaisi, jottei aamulla tarvitsisi herätä tyhjään tunteeseen. Tuo tunne, ettei uskalla yrittää, on nin tuttu. Ja silti aina vain haluaisi uskoa että vielä joskus...
Aina myös ystävillä, sukulaisilla ja tuttavilla on ollut laskettuaika samoihin aikoihin, melkein samana päivänä. Itsellä oli tyhjä syli, muut saivat pienokaisen rinnalleen. Se tuntui musertavalta.
Nyt sinun on vain itkettävä, surtava ja annettava aikaa itsellesi.
Kiitos. Tuntuu hyvältä, kun joku ymmärtää, vaikka en toivokaan kenellekään samaa.