ammattikoulu vs. lukio. Miten suhtaudutte?
Esikoiseni pääsi ammattikouluun, haluamalleen linjalle. Sukulaiset ja tuttavat nyrpistelevät nenäänsä, miksei sentään lukioon? Koulussa opettajat tyrkyttivät lukiota. Nuori itse on kyllästynyt lukemiseen ja haluaa oikeasti tehdä jotakin. Ja tietää vielä mitä.
Mikä ihmeen ainut autuaaksi tekevä laitos tuo lukio oikein on. Heti leimataan luuseriksi, jos menee ammattikouluun. Kolmen vuoden kuluttua nuorellamme on ihka oikea ammatti. Lukiolaisilla valkoinen lakki. Opiskelua voi jatkaa AMK:ssa tai vaikka yliopistossa, jos intoa riittää.
Kommentit (16)
senkin tien valita.
Harmittaa vaan vietävästi, kun esim mieheni äiti ei kehtaa kellekään kertoa, että pojanpoikansa menee ammattikouluun. Hohhoijaa.
Lukio antaa miettimis aikaa ja lukion jälkeen on enemmän vaihtoehtoja kuin esim on peruskoulun käytyä.
Ja jos ammattikoulun jälkeen haluaa jotain muuta niin silloin valinnat rajoittuvat tuohon ammattiin liittyviin.
Minä toivoisin lapselleni lukion
Nimittäin kun saat ammattikoulusta tutkinnon, voit hakea miltei mihin tahansa jatkokoulutukseen! Siis vaikka valmistus kauppiksesta, voit aivan hyvin hakea ammattikorkeaan muillekin aloille kuin kaupalliseen. Yleensä on pääsyvaatimuksena vain lukio tai toisen asteen tutkinto.
Yleisestiottaen nykyään on hyvin vähän ammatteja, joihin ei voisi ilman lukiotakin opiskella, opiskelureitti voi olla vaan hieman eri.
Mutta, itse siis en missään nimessä TOIVO ammattikoulua tai lukiota lapsille vaan he saavat sen asian ihan itse ratkaista sitten aikanaan.
Meillä opiskelupaikan haku tulee ajankohtaiseksi ensi vuoden aikana. Noissa koulun alustavissa papereissa on laittanut urheilulukion ykköseksi ja tavallisen kakkoseksi, kun ei oikein tiedä minne menisi.Olemme tosin sopineet että mikäli joku tietty ammattiala alkaa kiinnostamaan saa vaihtaa koulua seuraavassa yhteishaussa mutta ei lopettaa muuten kesken. Minä kanssa kritison tätä lukio keskestä ajattelu tapaa kun osalla tuntuu että se on joku älyn mitta ja jos lukeminen ei isommin kiinnosta on huonosta lukon todistuksesta enemmän haittaa kun hyötyä. Serkkuni pääsi ylioppilaaksi muutama vuosi sitten vähän nippa nappa papereilla eikä ole päässyt minnekkään haluamaansa jatkokouluun.
Tuossa joku sanoi että valinnan pitäisi liittyä samaan jo suoritettuun tutkintoon, mutta miksi ihmeessä. Itselläni on kaupallinen pohjakoulutus nyt aikusena luettu ja silti kävin korkekoulusta sosiaalipuolen ja nyt olisin päässyt opiskelemaan hallintoa ja kuntapolitiikkaa yliopistoon,mutta raskaus siirtää sen hamaan tulevaisuuteen. Melkein itse mieluummin soisin pojan menevän ammatilliseen kouluun, sillä jos sattuu ettei jaksa enempää kerrallaan kuin tuon kolme vuotta niin on sitten ainakin jokin ammatti jonka turvin odottaa seuraavaa lukuintoa jos sellainen iskee ja jos ei on kuitenkin ammatti ja kyllä useammasta ammatillisesta tutkinnosta on varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa.
Itse en pojan valintoihin ole puuttunut, sillä olisi kamalaa jos hän vuosen päästä syyttäisi vanhempaan siitä että valintoihin puututtiin ja opiskelumotiivi säilynee parempana kun saa mennä minne itse haluaa.
Monet meistä aikuisista olemme yhtälailla hakupäällä ja mietimme, onko tämä nykyinen ammatti todella se oikea.
Itse olen tyytyväinen, että nuoreni on tällä hetkellä tyytyväinen valintaansa ja hänellä on ammatillinen suunta selvillä. Hienosäätöä on loppu elämä aikaa tehdä.
Usein kuulee, että nämä jotka menevät lukioon miettimään, että " mikä minusta sitten tulisi isona" miettivät yhä sitä samaa kolmen vuoden päästä. Eli päätöstä vain lykätään, ja ollaan ihan yhtä pihalla. Ja tosiaan, jos menee amikseen, on jo yksi tutkinto takana, kun valmistuu. Jos se ei tunnu omalta, voi aina opiskella lisää, ja saada uusia tutkintoja. Useampi tutkinto kuitenkin voi hyödyttää myöhemmässä elämässä, onhan pätevä useammalle eri alalle. Ja olen usein sitä miettinyt, että miksi on hienompaa tai " järkevämpää" mennä lukioon miettimään, kuin ammattikouluun.
joka ahkerasti kävi peruskoulua saaden keskiarvokseen 7,5 jolla pääsi lukioon. Nyt äitinsä kauhistelee ennen jokaista koejaksoa, että mitenkähän siitä taas selvitään. Poika lukee ja tekee töitä, mutta rahkeet eivät vain yksinkertaisesti riitä.
Toivon oman nuoreni pärjäävän hyvin opiskeluissaan, kun se tulee olemaan käytäntöpainotteista. Ehkä lukuhalut heräävät joskus myöhemmin...
Minusta on tärkeintä hankkia itselle ammatti. (oli se sitten ysin tai lukion jälkeen) Kovin moni osaa päättää vasta (jos sittenkään) lukion jälkeen mitä isona haluaa tehdä. Jos se on nuorelle selvää, että haluaa ammattikouluun, kannustaisin omaani siihen suuntaan.
Isäni, joka aikoinaan omia lapsia patisti vain lukioon ja sieltä yliopistoon on muuttanut kantaansa täysin, joka minua suunnattomasti huvittaa. Hänestä esim. sähkötyöntekijöitä, muurareita tms. tarvitaan nykyisin paljon, ja heissä on tulevaisuus :)
Tylsää tietenkin,että joutuu sukulaisille perustelemaan lasten valintaa.
ja puhun näin, vaikka itse olen aineenopettaja...Eli koko ajan pauhataan siitä, että Suomi tarvitsee tekijöitä -käytännön työn tekijöitä; muurareita, rakennusmiehiä, sairaanhoitajia, putkimiehiä, vanhustenhoitajia, metallimiehiä ym. ym. ja silti korkeimpien päättäjien tavoitteena on, että mahdollisimman paljon nuoria suorittaisi lukion, suorittaisi akateemisen tutkinnon, suorittaisi tohtorintutkinnon. Ja tavoitteena olisi silloin mikä?? -TYÖTTÖMYYSKORTISTO. Nyt sinun lapsellasi on tulevaisuus auki -ole ylpeä siitä!
Ps. Luulen että miehesi äidin (jos oikein muistan) asenne on perua ajalta, jolloin yo-lakkia/akateemista sivistystä pidettiin jonain todella korkeana juttuna. Nykyisin se on vain valitettavasti pieni väliporras kohti muita tutkintoja. Toki yleissivistävääkin koulutusta tarvitaan, ilman muuta, mutta sen ei tarvitse olla kaikkien velvollisuus, varsinkin jos ei lukemisesta piittaa...
Miten olisi kertoa suoraan näille että maailma on muuttunut. Ylioppilas ei ole sama asia kuin joskus aikojen alussa ja ammattikoulukin on muuttunut. Lisäksi on tulleet ammattikorkeakoulut ja tutkintouudistukset, yliopistokaan ei ole pysynyt ennallaan.
Eli olisiko niin että sukulaisten ja tuttavien mielikuvat asioista ovat voimakkaita ja faktatiedot nykykäytännöstä vähäisiä? Näille ihmettelijöille siis faktatietoja asioista ja päivitystä käsityksiin siitä miten ammattikoulun jälkeen sijoittuu työelämään ja mitä jatko-opintomahdollisuuksia senkin jälkeen vielä on.
Itse yhtyisin sille linjalle joka antaa nuoren itse valita. Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa ja puolensa.
Mielestäni ammattioppilaitoksest suovat enemmän liikkumavaraa vielä murrosiässä oleville pojille. Amiksessa vaaditaan, kasvatetaan muttei hikoilla. Olen nähnyt monen pojan ( peruskoulusta huonoilla arvosanoilla tulleen) kasvavan opinnoissa niin että ovat kevyesti päässet lukemaan inssiksi.
Tosia-asia on se , että nykylykiossa ei pärjaa juurikaan alle 7,5 peruskoulutodistuksella. Huonoilla YO-papereilla ei tee mitään, mutta amiksesta valmistunut ammatilainen saa heti töitä.
yllättävät lukiossa, puhkeavat ns. kukkaan. Peruskoulu on ollut tyhmää ja tylsää, mutta lukiossa tajutaankin opiskelun merkitys. Aina siis ei peruskoulun päättötodistuksen keskiarvosta voi ennustaa lukiossa pärjäämistä. On varmasti eroa, onko se 7 ja risat keskiarvo saatu kovalla työllä vai olemalla koulussa suunnilleen hereillä!
Itse menin ympäristön painostuksesta lukioon jossa viihdyin vajaa puoli vuotta jonka jälkeen tein töitä kunnes pääsin kauppaopistoon. Nyttemmin on tullut mahdolliseksi päästä ammattikorkeaa muillakin kuin lukion papereilla, eli minäkin sitten innostuin opiskelemaan " vanhemmalla" iällä (eli 22 vuotiaana) ja olin 5,5 vuotta kauppiksen jälkeen vielä amk:ssakin.
Lukio on tosiaan hieman yliarvostettu paikka - tai siis lähinnä se ajatus, että kaikkien pitäisi sinne mennä. Ei kaikista ole lukijoiksi - monet oppii tekemällä, ei lukemalla. Minäkin kuulun niihin. Ja varsin hyvin olen pärjännyt, hyvässä (unelmieni) ammatissa ja töitä riittää.
Ehkä se mikä ammattikouluissa on miinusta, niin se että sinne menee myös niitä nuoria joita ei mikään kiinnosta ja jotka saattavat olla sellaista huonoa seuraa jotka houkuttelee " pahoille" teille, eli lorvimiseen, viinanjuontiin ja juhlimiseen. Amiksessa sellainen ei ole " hyväksyttyä" mutta esim. teekkareillahan se on varsin sallittua ;D Ehkä amis koetaan alempien sosiaaliluokkien kouluksi. Vanha käsitys pysyy pitkään.
Lukion antamaa yleissivistystä ei korvaa mikään, sen jälkeen voi sitten opiskella mitä haluaa. Vielä ylempi korkeakoulututkintokaan ei minusta ole mitään, vaan haluan itse niin korkealle koulutusputkessa kuin pääsen.
Myönnetään, suvussa on vain ja vain akateemisia!
eikös nykyään voi suorittaa ammattiopinnot JA lukion yhtä aikaa?
Muistelen että ekat lukio-lähihoitajat valmistuivat ylioppilaiksi suurin piirtein samaan aikaan, ja muistan että harmitti kun en ollut keksinyt sellaista!
Olen samaa mieltä siinä, että lukion antama yleissivistys on vertaansa vailla.
Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos se ei kiinnosta, niin siitä ei myöskään hyödy mitään. Meidän vuosikurssilla oli muutamia poikia, jotka edelleen hengailevat keksimättä mitä tekisivät... ja siis ylioppilaaksi kirjoittaminen tapahtui viime vuosituhannella...
Kovin erilaista ainakin silloin oli aines, joka hakeutui ammattioppilaitoksiin ja taas sitten me, jotka menimme lukioon.
Mutta kuten sanottu, kaikilla meillä on paikkamme, ja kaikkia tarvitaan. Itsekin päädyin mutkien kautta sairaanhoitajan duunariammattiin :)
Onnea matkaan nuorellesi, ja toivotaan että hän löytää oman paikkansa ja ammatin, jossa toimiminen on mielekästä!
Tosin omat lapset vielä pieniä, esikoinen aloittaa nyt syksyllä ekaluokan :)
Mutta aikanaan saavat ihan itse valita, mitä ja missä opiskelevat.
Meilläkin on osa sukulaisista sitä mieltä, että esim. ammattikoulusta valmistujat ei sais pitää juhlia, sehän on vain ylioppilaiden yksinoikeus! Minusta asia on ihan päinvastoin. Lukiosta sinä et valmistu yhtään mihinkään, ammattikoulusta sentään saat ammatin ja ammattitaidon!
Silti en vähättele lukiotakaan, se on joillekin hyvä juttu. ja siis silloin, jos nuori ITSE sinne haluaa, ei siis mene vaan sukulaisten painostuksesta.