KULTAINEN 60-LUKU JA VIIKKO 10

omaa mölinääni nostelen

Yksinäänkö minä täällä vaan höpisen? Mihkä kaikki muut kultaiset on kadonneet?



Uusi aamu valkeni kirpakkana pakkasaamuna. Kaunista on, mutta kylmää. Hrrrrr! Oottelen tässä, että " Sydämen asialla" noitten aamu-uutisten jälkeen alkaisi. Eilisiltana siirrettiin vielä isännän kanssa toi meidän iso Hemnes-lipasto olkkarin puolelle, että saatiin tila hoitopöydälle. Aattelin kasata sen tänään. Sitten ois vino pino silitettäviä pieniä vaatteita tuleville päiville... ja minähän siitä silittämisestä niin kovasti tykkään! X-P

t. Bonita 33+3

Kivaa, että olet, Bonita, päässyt jo lomille. Meillä on täällä hiihtoloma, huomenna käyn neuvolalääkärissä ja siellä sitten katsotaan, mitä minun pitää tehdä. Saanko jäädä kotiin vai pitääkö vielä käydä töissä. Jonain päivänä on tosi hyvä olo (viime perjantaina taisi olla se energinen keskiraskaus), mutta toisina päivinä taas olo on niin kummallinen etten jaksa tehdä yhtikäs mitään. Eilen makasin tai istuin koko päivän sen jälkeen kun olin käyttänyt poikaa lääkärissä ja käynyt itse lymfahoidossa.



Meillä on vielä vauvan vaatesäilytys- ja sängynsijoitteluasiat vaiheessa. Ostimme kesällä suuremman omakotitalon, mutta eipä täälläkään näytä tuota tilaa olevan riittävästi. Edellinen koti oli ehkä fiksummin suunniteltu, mutta ehtiihän tässä, jos vain vauva malttaa pysytellä kämpässään. Aamulla pikkutyyppi heräsi kuudelta, eikä sitten antanut minunkaan nukkua. Vielä on tilaa harrastaa itämaisia taistelulajeja.



Leivinuunia tässä lämmittelen, aamulla oli -33 astetta pakkasta. Ei ihan heti uskalla pienellekään kävelylle lähteä.



Lauhtuvaa pakkasta odotellen



Kevis rv 28

Te täällä odotuspuolella olette kovin paljon aktiivisempia kuin vauvapuolen 60-lukulaiset. Ja paljon tutumpia, taitaa nuorin vauvapuolen vauva olla 3 kk joten kaikki ovat poistuneet odotuspuolelta jo kauan sitten ja ovat jotenkin vieraampia.



Meillä on mennyt vauvan kanssa todella hyvin. Huomenna tyttö täyttää 3 viikkoa. 2-viikkoisneuvolassa totesimme tytön kasvaneen syntymästään 4,5 cm...taisi siis kandin mittaama syntymäpituus olla vähän huolimattomasti mitattu. :) Syntymäpaino oli ylittynyt joten ihan hyvin olemme pärjänneet tisuttelulla ja 1-2x päivässä annettavalla vastikkeella.

Poden melkein huonoa omaatuntoa kun olen näin hyvin levännyt; vauvalla on 5-tunnin rytmi: yöllä nukkuu 2x5tuntia, valvoo aamupäivällä 5 tuntia, nukkuu päikkärit 5 tuntia ja valvoo taas illalla 5 tuntia. Valveillaoloajan onkin sitten kiinnittyneenä tissiin tunnin välein. Nautin tästä niin kauan kuin voin, ei taida olla lopullinen tämä rytmi. :)



Hyvää alkuviikkoa teille odottaville kultaisille! Me kokeilemme tänään miltä tuntuu päivälenkki vaunujen ja 3 ison koiran kanssa...



belinda_x & pikkis

Vähiin käy mulla työpäivät ennekuin loppuu. Mulla on vielä torstaina aamuvuoro ja sit maanantaina ilta ja tiistaina ja keskiviikkona aamut ja se olisi sitten siinä. Oikeestaan aika haikeeta sillä työyhteisö aivan mielettömän mahtava ja töissä on suorastaan lähes poikkeuksetta ollut tosi kivaa. Vlillä on sellai olo, että voisin vaan jatkaa töitä hamaan tulevaisuuteen enkä jäisi ollenkaan äitiyslomalle. Varsinkin kun kotosalla on ajoittain hieman kireä ilmapiiri niin täytyy sanoa, että silloin työt kotiolot voittaa...



Perjantaina pääsen sit taas kurkkaamaan vauvelia kun on äippäpolilla parille lääkärille vastaanottoajat. Ensin tapaan synnytyslääkärin ja sit sisätautilääkärin. Sokerit mulla on viime aikoina ollut tosiaan vähän persiillään ja iltainsuliinin lisäksi pistän raketti-insuliinia joka ruokailua ennen. Täytyy sit samalla jo kysäistä siitä käynnistämisestä ja josko sais jotain alustavaa jo päätettyäkin.



Onpa ihanaa lukea, että toiset on saaneet jo vauvaa ajatellen tavaroita valmiiksi. Mä en juurikaan ole edes miettinyt. Itse asiassa enpä juuri muista edes olevani raskaana. Siirrän vaatteiden pesua, kaappien järjestämistä ym. aina vaan pidemmälle. Ehkä olis aika jo jotakin tehdä. Varsinkin kun tietää, että tämä vauveli ei la:n yli mene. Pitäis sänkyasiatkin pohtia kun ei tota meidän poitsukkaa 1v4kk vielä oikein voi siirtää pinniksestä pois. Toistakaan vaan kun ei viitsisi ostaa.



Eipä tässä nyt sen kummempaa. Kauppaan täytyy lähteä käymään kun on tällä viikolla torstaina mun synttärit ja sit lauantaina pojan (sen joka ei asu enää kotona). Pitäis ehkä jotakin leipasta...



Vaahtis, poitsu 1v4kk ja " Velmu" 32+6

Terveisiä neuvolasta. Ei mtiään kummempaa, +13kg tullut elopainoa lisää. :P Ja kuopus sai kohtauksen, kun kuunneltiin sydänääniä. Mutta mikä parasta, näin yhden 7vkon ikäisen ja yhden 10vrk ikäisen vauvan!! Iik ja yhyy ja voi kauheeta!! :´´D Meidän pikkumieskin oli tosi kiinnostunut ja hoki koko ajan ' vaaaau-va! vaaaau- va!!' . Siinä muuten hänen esimmäinen sanansa. :)



Se mun eilen lähettämäni etätehtävä hyväksyttiin! Eli tänään mulla alkaa ne kauan jauhetut vinttisulkeiset. Samalla taidan kaivaa vauvanvaatepussukat esiin.... Tosin pesemään en pääse ennen kuin on saatu kuopuksen vaatteille lipasto hankituksi.



Kiva kuulla Belindastakin pitkästä aikaa! Kirjoittele vaan tälle puolelle jos on tutumpi tunnelma. Me kyllä tullaan täältä perässä, kunhan ehditään! Ja loistava homma, että teidän neiti nukkuu noin pitkiä siivuja kerrallaan. Sitä palautuu raskaudesta ja synnytyksestä huomattavasti paremmin kun saa nukkua, ja sitten jos alkaa rytmit heittää niin ei oo aivan yhtä puhki. - - - Olit muuten tänään mielessäni siellä neuvolassa, kun juttelin sen 7vkon ikäisen tyttövauvan äidin kanssa. Mietin että olisitkohan se sinä, kun silläkin oli koiria jne. Mutta tajusin kyllä samalla, että teidän vauva on nuorempi... ja ei me taideta olla saman neuvolan asiakkaita vaikka samassa kaupungissa asutaankin.



Ja mukavaa että Vaahtis ehti kirjoittelemaan pitkästä aikaa. Kyllä sunkin ajatukset kääntyy varmaan vauvanvaatteisiin, kun alkaa oikea äitiysloma. Perheen ja töiden kanssa on vaikea saada keskitytyksi tuollaiseen kaukaiseen asiaan kuin kuukauden-kahden päähän.... Ainakin musta tuntuu siltä, että en oikein edes hahmota ensi viikkoon.



Vaahtikselle tämäkin: mä oon ratkaissut vauvan sänkyongelman niin, että vuokraan sille vaavi-vauvansängyn ( http://www.vaavi.fi ). Sen pitäis riittää nelikuiseksi asti, ja ainkain palstakonkarimme Pääsky kehui kyseistä sänkyä. - - Ei meidänkään pojua vielä voi siirtää pinnasängystä, mutta ajattelin että loppukesästä-alkusyksystä jo voi, kun hän alkaa lähestyä kahden vuoden ikää. Enkä tosiaan rupea enää ostamaan yhtään mitään tavaraa meille.



Aurinkoista talvipäivää teille, nyt täytyy lähteä ruokkimaan lapset ja laittamaan kuopus unille, ja sitten se vinttibisnes. Jee!



terveisin Jymy rv 32+4

Mä kyl olen jo pitkään miettinyt tota samaan sänkyä vuokralle, mutta... Aina mä takerrun samaan asiaan eli siihen, että mahtaakohan se olla sellasta sorttia, että kaatuu helposti jos toi meidän mussukka käy vähän räpeltämässä. Luulen, että jos en koko ajan vahdi niin koittaa kyllä kiivetä ja lopputulos on taattu.



Toisaalta sit jos sais käytettynä kohtuuhintaisen pinniksen (ostaisin uuden patjan) niin tietty voisi sitten viedän sen mökille kun loppukesästä tuodaan sieltä vanhanajan lastensänky poitsukalle tänne käyttöön... Täytyypä vielä pohdiskella. Isäntä kyl oli kovin sitä mieltä, että voihan se olla siinä edellisessä äitiyspakkauslaatikossa. Tietysti voi, mutta sit pitäis olla lattiatasossa ja ei sekään ole hyvä idis.



Painosta sen verran, että kävin perjantaina neuvolassa ja mulla oli tullu se sama takas mikä aina välillä lähtee eli lähtöpainoon 1,4kg. No onhan sitä ollut jo lähdössä ihan tarpeeks joten hyvä niin. Muutoin kaikki oli siel ihan ok.

Hän osaa varmaan kommentoida sängyn tukevuutta. Meillä tuo pikkumies on myös hirveä kiipijä, mutta meinaan sijoittaa sängyn yläkertaan meidän makkariin, jossa tuleva isoveli ei pahemmin vietä aikaansa, joten...



Meil on vintillä vielä yksi 60-luvun rottinkisänky, mut se on niin hirveän matala että selkä katkeaa kun vauvaa nostelee. Ja sitten toisaalta taas kamalan pitkä, eli siihen mahtuis kolme vauvaa peräkkäin makaamaan. Ja laidat taas niin matalat, että heti kun vaavi vähän alkaa kohottautua, niin jo on äkkiä vaihdettava pinnasänkyyn.



Mun vanhemmilla on tallessa myös 60-luvun (tai saattaa olla 70-luvun alusta) pinnasänky. Se taas on ihan kauhean hutera ja laidat ihmeen matalat. En oo uskaltanut laittaa meidän rymy-pettereitä siihen nukkumaan kun on käyty kylässä. En tajua, miten me silloin pieninä ollaan pysytty noin heikoissa ' vankiloissa' ?



terv. Jymy

Tervehdys vain kaikille minultakin,tuntuu että sairauslomakin on niin kiireistä aikaa ettei ehdin koneelle istua.



Eilen oli käynti äitipolilla ja siellä kaikkine matkoineen ja kokeineen vierähtikin aamusta reilusti iltapäivälle. Vauvalla kaikki hyvin, mutta joudun matalien verenpaineiden ja sykkeen vuoksi vielä sisätautilääkärin kontrolliin. Hiukan absurdiksi tilanteen tekee se, että olen yli 10v.sairastanut verenpainetautia ja millään ei ole välillä tahdottu saada lääkityksellä korkeita paineita kuriin ja nyt raskauden aikana ei sitten tahdota saada paineita ja sykettä (pulssi ekg:ssä 43) pysymään riittävän korkealla, voi elämän kevät sanon minä, että ei milloinkaan satu kohdalleen. Verenpaine tauti voi kuulemma vaikuttaa sikiön kasvua hidastavasti ja voi aiheuttaa jotain ongelmia istukan ja napanuoran verenkiertoon. Jaah, mietin vaan miten käy,jos " jään kiinni" siinä sokerirasituksessa,sokerivauvat kun kai tuppaa olemaan isoja..kompensoisivatkohan nuo asiat jotenkin toisiaan..ja jos niin mitäs ongelmia siitä sitten seuraa...

Tuppasi hymyilyttämään tuo Keviksen toteamus siitä keskiraskauden seesteisestä ja energisestä yhdestä päivästä:-)))Juuri eilen totesin miehelle, että minulla se keskiraskauden energisyys kesti jopa 2vkoa ja se taitaa olla ohi jo:-(.Eilen kävin reiluun viikkoon eka kerran lenkkeilemässä, siis " hiivin reilut puolituntia ulkona" , ja tänä aamuna en sitten tahtonutkaan päästä kipeiden lonkkien vuoksi ylös sängystä. Saiskohan kotisairaanhoidosta rollaattorin ja sellasen kahvan sängyn yläpuolelle lainattua raskauden vuoksi:-(.



Minun tuttavalla oli sellainen vaavisänky vuokrattu ja hänelle vilkas 1.5 esikoinen silloin, ja mitään ongelmia ei sängyn kanssa heillä silloin ollut.Itse vauvakeskuksessa samanmoista vuokrasänkyä Vantaalla hypistelin ja tuntui aika tukevalta, mutta tietty kiipeämistä ei varmaan kaatumatta kauheasti kestä, pitäis saada varmaan tuettua johonkin sängyn ja seinän väliin.



Tänään kävin hakemassa työpaikalta virkavapaata äitiysloman ajaksi ja KELA:n papereita täyttelin,alkaa hiukan konkretisoitua tuo töistä pois jääminen täälläkin. Alkaa jo tuntua, että työmotivaatio on kadonnut jo jonnekin ja ennen synnytystä pitäisi vielä hoitotieteenopintojakin suorittaa pari tenttiä ja yksi laaja essee.Toinen tentti jo huomenna ja hiukan tuo lukumotivaatio ollut hakusessa!!

Mutta jospa nyt siirtyisin kirjan pariin...



t:Tuah rv 24+0

Ihana toi kommentti keskiraskauden energisestä yhdestä perjantaista! Ja toi rollaattori!!! :-D Mä täällä nauroin kippurassa. Itte ajattelin Ikea-reissullani, että eikö ois mahtavaa, jos raskaana ollessa vois käyttää heliumkellukkeita. Samanlaiset kellukkeet kuin lapsilla uimassa tohon käsivarsiin ja sitten sellanen " tuplapatterimalli" selkään, mutta niissä oiskin ilman sijasta heliumia, niin ois toi kävely hiukan keposampaa.



Kasasin kuulkaa sen hoitopöydän ja eikö bärkkele vihoviimeisessä laudassa ollu messinkivahvisteiset ruuvinreiät ihan jossain muualla kuin missä piti! Soitin sinne ja lupasivat postitse vaihtaa, kun minä en 200 km lähde yhteen suuntaan ajamaan yhden laudan takia. Silti ottaa nuppiin... Koko päivän tuhtasin ja vähtäsin sen kasaamisen kanssa, kun oli vähän monimutkainen laitos, ja auta armias, lopputulos on sitten tämä, että se onkin kahdessa kappaleessa tossa nurkassa, enkä saakaan sitä vielä paikalleen. Nyyh!

t.Bonita

Moikka!



Sain sokerirasituksen tulokset. Muut arvot oli ihan roimasti alle ylärajan, mut paastoarvo oli 4,9 kun yläraja on 4,8. Pilkun... viilausta mun mielestä panna tommosen takia mun kaltainen piikkikammoinen seurantaan. Siis mikään kotiseuranta ei mun fobiatapauksessa tule kyseeseen, vaan luultavasti joudun sitten osastolle vuorokaudeksi. Olin viime raskaudessakin, ja KAIKKI arvot normaaleja. Voi elämän kevät, hoitaisivat nyt niilläkin rahoilla jotakuta joka hoitoa tarvii! Jos asuisin jossain muussa sairaanhoitopiirissä, en ees olis jäänyt kiinni tuolla arvolla.



Mullakin taitaa olla ne energiset keskiraskauden päivät menossa, niitä on nyt ollut jo viikon verran noin joka toinen päivä. Joka toinen sitten särkee päätä niin ettei kykene mihinkään. Saa nähdä kumpi loppuu ennemmin, päänsärky vai keskiraskaus...



Ai noinkin voi käydä että liian korkeat verenpaineet muuttuu liian mataliksi! Mun liian korkeat muuttu viime viikolla ihanteellisiksi, toivottavasti lasku ei nyt sitten kauhean pitkään jatku. Esikoista oottaessa paineet pysy ihanteellisina rv 18-38, toivottavasti sama trendi tällä kertaa. Taidankin mennä syömään vähän silliä. ;)



Mies, poika ja auto ovat poissa, miehen lompakko (ajokortti) ja puhelin kotona. Huoh. Taitaa olla vanhempien yhteinen asia tää raskausdementia.



Voikaa hyvin!



hankalin 19+5

Meillä innostuivat molemmat tuosta Vaavi-sängystä, josta kirjoititte. En ollut siitä kuullutkaan, mutta vaikuttaa tosi hyvältä idealta. Ehkä käyn vielä kysäisemässä vauvapuolella kokemuksia, mutta ylimääräisen tavaran muutenkin kerääntyessä kotiin kaikki vuokrausideat ovat tosi tervetulleita!



Meillä on huomenna rakenneultra ja kyllä sitä on odotettukin... :) Toivotaan nyt, että kaikki on kunnossa.



Täytyy kysyä lääkäriltä myös harvinaisesta " herrmoilmiöstä" , joka tänään ilmaantui kolmatta kertaa elämäni aikana. Ensin tuli tutisevia sahalaitoja näkökenttään ja sen jälkeen näkökentästä katosi osia - ei siis mustaa tai mitään, vaan välistä vain puuttui näköä. Migreenipotilaillahan näitä näkökentän häiriöitä on kyllä, mutta minulla siihen ei näy liittyvän päänsärkyä eikä pahoinvointia tms. vaan pelkkä näköhermojen(?) outo käytös. Siitä on tosiaan vuosia ja vuosia kun tämä edellisen kerran tapahtui, enkä osaa yhtään selittää mihin liittyy. Pelottavaa kuin fan. Varsinkin kun ajoin autoa ja keskiviiva katosi välillä kokonaan, samoin kuin vastaantulevat autot. Sitten päätä käännellessä ja silmiä muljautellessa ilmaantui osia takaisin. Äääks.



Tätä lukuunottamatta olen voinut tosi hyvin. Vatsanahan alla on amerikkalainen jalkapallo, mutta sen " näkyvyys" ei ole vielä mikään kovin muhkea. Eivät ole ihmiset huomanneet ennen kuin olen jutusta kertonut.



Aurinkoisia päiviä kaikille, laittakaahan lisää kuulumisia (ja ideoita näiden tarvikehankintojen suhteen!). Tosi mukavaa lukea pitemmälle ehtineiden tuntemuksia ja mietteitä...



Juulia, jolla huomenna täynnä 19 rv

Tässä se äiti vaan palstailee, kun kuopus vieressä tyhjentää nitojasta niittejä ja syö pyyhekumeja antaumuksella... No pääasia että viihtyy... ;)



Joo, keskiraskauden energiabuumeista ei oo vielä neljännelläkään kokeilukerralla mitään havaintoa. Kunhan sais pakolliset hoidetuksi. Viime yönä särki jalkoväliä niin ja supisteli vielä lisäksi, että valvoin puoli yötä vaivojen takia ja toiset puoli yötä vahtasin koiraa, ettei se nuole leikkaushaavaansa. Joten arvaatte meikäläisen pirteystason; rollaattori ei enää riitä vaan tarvitaan pyörillä kulkeva Hästens-vuode.



Niin, rakilla ei oo ollut pariin yöhön sitä kauluria, koska se ei osaa näköjään asettua nukkumaan se päässä vaan törmäilee pitkin seiniä, ja sitten varsinkaan en saa nukutuksi. Mutta jos sitä taas ei laita, niin sittenkin minä valvon ja kuuntelen lupsuttaako se vai ei. Ukko-kulta kyllä pystyy nukkumaan näköjään vaikka marsilaiset hyökkäis. Ei voi kuin ihmetellä (ja kadehtia?).



Raskausdementian aiheuttamista sattumuksista sen verran, että eilen läksin poikien kanssa käymään asioilla ja painoin ulko-oven kiinni. Samalla kun kuului lukon loksahdus, tajusin että ei oo avainta mukana. Meillä on periaatteessa vara-avain kätkössä piha-alueella. Siis periaatteessa. Käytännössä se oli avainkaapissa talon sisäpuolella, tottakai. Ja mies oli tullut aikaisemmin töistä ja lähtenyt hiihtämään pariksi tunniksi. Ei auttanut kuin hoitaa asiat ja lähteä sitten poikalastin kera odottelemaan hiihtäjää kotiin. Hänellä ei tietystikään ollut avainta mukana, koska luuli että me ollaan kotona... Eli ei auttanut kuin rikkoa kuistin ikkuna ja avata ovi sen kautta. Tuli taas todistetuksi kuinka nopeaa ja näppärää meille on murtautua... ;-) Nyt se ikkuna on sitten paikattu ilmastointiteipillä! Tervetuloa vaan kaikki muutkin murtautujat.



No, ehjää ikkunaa parempi murtovarkaiden esto meillä on tuo saksanpaimenkoira, jonka kuvia on kyllä asennettukin useampaan paikkaan. Ja jos joku alkaa raplata ovella, niin kyllä pääsee paha ääni. Hullu on se, joka silti yrittää luvatta sisään.



Vanhin poika totesi kun katseli isäänsä murtohommissa, että ' tää on mun tähänastisen elämäni jännittävin hetki!' ! Kyllä veti meillä suut hymyyn. Eli jos ei mitään muuta hyvää, niin ainakin ikimuistoisia elämyksiä omille lapsukaisille. :D



Parempaa hommien hallintaa teille muille, ja Juulialle onnea rakenneultraan! Äitimiialle taas toivotuksia sinne lepäilyyn ... Minnes muuten Tinka on kadonnut?? Mitä kuuluu?



t. Jymy rv 32+5

Jymyn tarinaa murtautumisesta omaan kotiin oli ilo lukea! Voi vitsit, uskon, että teitä ei niinkään hymyilyttänyt, mutta mä olen aina onnellinen kun joku muukin mokailee itteni lisäksi! Teidän tenavan kommentti kruunasi koko stoorin! :-)



Mulla on tänään toi esikkotyttö kotosalla, kun sillä oli eilisiltana vähän kuumetta ja kurja olo. Aika lailla kunnossa näyttää nyt kuitenkin olevan, että eiköhän lähde huomenna taas kouluun. Kävin aamupäivällä pikapikaa kaupungilla, kun keskiviikko on sellanen päivä, että auto on mun käytössä ja isäntä kulkee työkaverin kyydillä. Ostin pehmusteen tohon hoitopöydälle. Mieli teki jo hankkia vaippoja ja kaikkee muutakin, mutta annan nyt vielä olla, kun toi hoitopöytäkin on vähän vaiheessa sen viallisen osan takia.



Josko tänään toimeentuis silityshommiin? Mä kyllä osaan sen kanssa vetkutella paremmin kuin toi meidän kuopus läksyjensä kanssa.

t. Bonita 33+4

kaikki näytti olevan kohdallaan ja kokokin vastasi suurin piirtein sitä mitä piti. Helpotuksen tunne kyllä, ja toisaalta hämmästys kun vauva alkaa jo oikeasti näyttää isommalta kuin sitä on ehtinyt tajutakaan. Istukka näytti olevan etuseinässä, joten mahanahka ei sitten ihan heti taida herkästi kupruilla.



Kivaa siis kaiken kaikkiaan, nyt tuntuu ehkä pienen jännityksen laukeaminen sillä tavalla että väsyttää ihan turkasesti pitkän matkan ja ultran jälkeen.



Murtautumishankkeet kuulostivat kumman tutuilta, niitä on täälläkin tullut kertaalleen harrastettua... :) Aikuistahan se tapaus ei kyllä niinkään jännitä, pikemminkin harmittaa - joten ihanaa kuulla tuollainen raikas kommentti lapselta joka näkee tämänkin asian ihan omintakeisella tavallaan!

että kaikki oli ok! Kyllä mua itteänikin silloin jotenkin alitajuisesti oli jännittänyt, koska koko loppupäivän olin yhtä hymyä ja liitelin ihan pilven päällä. Eiks ollutkin ihana nähdä, että se olento siellä masussa on jo oikeestaan ihan ihmisvauvan näköinen?! Hieno homma.



Mä sain kuin sainkin tänään ittestäni sen verran irti, että silitin suurimman osan noista pikkuisista vaatteista valmiiksi tohon hoitopöydän kaappiin. 70-senttisiin en vielä koskekaan, kun en oikein edes muista, että missä vaiheessa niitä ruvetaan tarviimaan. Ja kun edessä on toi kesäkin, jonka ilmoista ei pätkääkään etukäteen tiedä.



Mä kävin muuten eilen ostamassa sitä Weledan öljyä välilihaa varten, että kai tässä tarttis ruveta suorittamaan sitä viimeistä voitelua. :-D

Kuumavesipullon pengoin jo kans esiin vaatehuoneesta, se lähtee mukaan synnärille istuskelua varten. Voihan nokka, mitenkähän sitä taas siitäkin koitoksesta selviää? Isännälle sanoin, että nyt en ala mitään kunnian kruunua tavoitella (joku ihme höyrähdys mulla oli silloin meidän kakkosesta) vaan huudan epiduraalia jo ovelta.

t. Bonita

Jopas on Bonita pistänyt töpinäksi ja oikein orientoitunut paitsi vauvanvaatesektorilla myös synnytyksen suhteen... Mulla on vielä pakka tosi hajallaan... Toinen vintti tosin alkaa näyttää jo asiallisemmalta.



Se mitä täällä oon mietiskellyt, on että jos synnytys alkaa tänään, niin onko meidän huusholli sellaisessa kunnossa, että tänne kehtaa päästää lapsenvahdin sisään! Siinäpä sitä riittääkin jokapäiväistä ja -öistä mietittävää tälle mammalle. ;o)



Mitään välilihan voitelua en oo koskaan kokeillut, ja taitaa olla suurinpiirtein eka kerta kun ees kuulen siitä... mut en oo myöskään revennyt koskaan eikä oo jouduttu leikkaamaan. Eli kai mä oon luonnostani niin rasvainen sitten? ;) Eikä epiduraalia keretä laittamaan, mutta meinaan kyllä ilmoittautua heti jonkin nopeamman puudutuksen jonoon, vähintään paraservikaali. Ja ilokaasua en ota vaikka kuinka tyrkytettäis, se on huijausta koko aine! (Älkää nyt ensikertalaiset ihan purematta nielkö näitä viisauksia ;-)



No nyt tää linja saa hiljetä, ehkä lähden kattomaan nauhoitettua Sydämen asiallaa - -- koukussa ollaan edelleen...



terv. Jymy rv 32+5

Täällä sitä tosiaan lepäillään ja toivotaan, että ensi tiistaina kun on kontrollikäynti kaikki olisi hyvin ja avautuminen pysähtynyt. Sitä tässä mietin, että ei kai se kohdunsuu lepäämälläkään enää takaisin kiinni mene, vai kuinka? Nämä omat pohdinnat tuntuvat välillä niin typeriltä, mutta kun nämä ei ainakaan mun yleistietoihin kuulu...



Lukaisin niin nopeasti muiden jutut läpi, etten nyt muista pitikö minun jotain kommentoida. Ainakin Juuliaa halusin onnitella!! Ja Jymyn stoori kuulosti tutulta, mulle sattuu ei-raskaanakin just tuollaisia juttuja. Avaimet meillä roikkuu mun jäljiltä yleensä yötä päivää ovessa, että tervetuloa vaan meillekin! (eikä ole edes koiraa..) viime kesänä oltiin melkein koko päivä poissa ja takaovi oli ollut auki - siis ihan selällään. Että näin.



äitimiia rv 27+4

Kävin eilen neuvolalääkärissä ja sain luvan jäädä kotiin äitiysloman alkuun saakka. Nyt on vähän sellainen pysähtynyt olo, mutta jospa se tästä vielä virkeämmäksi muuttuisi.



Hyvä, että te olette saaneet hyviä uutisia ultrasta ja selvinneet arjen avainkoettelemuksista ja jaksaneet muutoinkin kohtuullisesti. Itse en ole nyt oikein iskussa, mutta yritän kehitellä jotain kuntoiluohjelman tapaista ja siten parantaa vointiani. Siis kävelylenkkejä alkaen sadasta metristä ja uintia, mikä on ainakin tähän asti vielä tuntunut hyvältä.



Sokerirasitus odottaa seuraavalla viikolla. Aiemmin minulle ei ole sitä tehty, uusi kokemus sekin.



Kevis rv 28+2

Saikkuloma terkkuja täältä myös.



Kevikselle ja Äitimiialle tsemppiä,jotta jaksatte lepäillä ja ottaa mahdollsimman rauhallisesti. Minä yritän tällä asennoitua neuvolan lääkärin kommentin mukaisesti siihen, etten tunne ainakaan huonoa omatuntoa saikulla olosta. Hän totesi, ettei kukaan ole millään työpaikalla niin korvaamaton, ettei tulevan lapsensa vuoksi voisi olla poissa ja onhan siinä sekin puoli, että toivoo että kaikki menisi mahdollisimman pitkälle hyvin.

Minulla levon seurauksena supistelut loppuneet täysin tällä viikolla, vain nuo lonkat ja häpyliitoskipu riivaavat ja yöt tahtoo olla repaleisia, kun nukkuma-asentoa ei oikein löydy eli hiipiminen jatkuu edelleen, ajattelin että jos laittais polvet ilmastointiteipillä yhteen, niin käveleminen ois kivuttomampaa, kun näet polvia yhdessä pitämällä kävely oikeasti tuntuu paremmalta:-))



Juulialle onnittelut mukavista rakenneultrakuulumisista!joko olet liikkeet tuntenut?



Milloinkas tuota " viimeistä voitelua" tuolla Weledalla pitäisi alkaa suorittaa?kaikkia keinoja kai täytyy kokeilla,jos niistä apua olisi..



Jaahas,minun pitäisi alkaa tyhjennellä kodinhoitohuonetta, kun huomenissa alkaa se remontti, huh huh! mihinkähän sen taas saa mahtumaan tuon tavaran,jota sinne on kerääntynyt. Ja siellä pakastimesta lähtien siirrettävää, joten huusholli muistuttaa seuraavat viikot taas varastoa. Onneksi meillä tuo remontti on jo niin pitkällä, että kaikki makuuhuoneet ja olohuone valmiit, vain keittiö enää puuttuu noiden kosteidentilojen jälkeen rempattavista kohteista.Että vielä on toivoa että saisimme homman valmiiksi ennen " laskeutumisaikaa" .



t.Tuah rv 24+2