¤¤Gallup: Kuinka monta kummia lapsillanne on/tulee olemaan? ¤¤

Meillä on niin, että yksi henkilö/yksi pariskunta kummankin puolelta. Esikoisella on kaksi yksittäistä henkilöä. Kakkosella yksi yksittäinen ja yksi pariskunta. Kolmosella ja nelosella kaksi pariskuntaa. Tälle viitoselle on tulossa miehen puolelta pariskunta, mutta omalta puoleltani en ole vielä päättänyt, ketä kysyn. On nääs hyvät vaihtoehdot vähän vähissä.



neronja rv 35+4

Esikoisella on kaksi yksittäistä kummia. Tälle kakkosella pyydetään todennäköisesti yhtä pariskuntaa kummeiksi.



Me haluamme pyytää kummiksi vain todella läheisiä ihmisiä, emme pelkkiä tuttavia. Siksi näitä läheisiä ihmisiä ei voi kaikkia käyttää yhdelle lapselle, vaan pitää jättää optioita tulevaisuuteenkin.

Nytneljännelle ei meinaa kummeja löytyä enään mistään koska kaikki hyvät ja hieman huonommatkin tutut on jo käytetty...

toiselle lapselle tulee joko 2 tai 3.

Esikoisella ja kuopuksella on molemmilla KAKSI kummia. Kaikki he ovat yksittäisiä ihmisiä. Nyt tälle tulevalle kolmannelle lapselle tulee jälleen myös KAKSI kummia. Mutta hänelle pyydämme luultavasti yhtä pariskuntaa. Olen pyytänyt kummeiksi aina aika läheisiä ihmisiä. Olen ajatellut sen niin, että on myös mahdollisuuksia valita seuraavillekin lapsille kummeja, ettei tarvi sitten käyttää samoja ihmisiä. Ei meillä tosiaan niitä läheisiä ihmisiä paljon ole.

Itse olen myös hyvin vahvasti sitä mieltä, että kummien täytyy olla sellaisia ihmisiä, joitten kanssa muutenkin ollaan tekemisissä ja joitten kanssa on _kiva_ olla tekemisissä. Serkkuni pyysi minua aikoinaan lapselleen kummiksi perustelunaan se, että kun " ei ole ketään muuta jota pyytäisin" . Yritin kieltäytyä, koska tehtävä ei tuntunut minusta mieluiselta, kun ei tuon kyseisen serkun kanssa olla koskaan oltu läheisiä, mutta serkku vaan vaati minua ja lopulta suostuin. Serkun perhe muutti vielä kaiken lisäksi useiden satojen kilometrien päähän asumaan, joten en enää edes muista, milloin olen kummityttöni viimeksi nähnyt. Joissain hautajaisissa se oli. Emme ole olleet missään persoonallisessa kontaktissa vuosikausiin ja kummintehtävä on tuntunut minusta lähinnä kiviriipalta (kuten alunperin pelkäsinkin), joka aiheuttaa vain huonoa omatuntoa :-/.



Omille lapsilleni en ole pyytänyt yhtäkään serkkua kummiksi, koska serkuissa ei ole enää yhtään läheistä ihmistä. Kaikki asuvat ihan eri suunnalla kuin minä ja ne jotka asuu suht lähellä, ovat paljon vanhempia kuin minä eikä olla koskaan oltu läheisiä. En halua väkisellä yrittää elvyttää jotain sukulaisuussuhteita, kun eivät kerta ole luonnostaan säilyneet läheisinä. Lapsillamme isänsä puolelta olevat kummit ovat kaikki sukulaisia (miehen puolella siis sukulaisuussuhteet säilyneet hyvinä). Minun puolelta ovat taas ystäviäni/-mme. Jostain muistelen lukeneeni, että myös lapsen isovanhempi voi olla kummi. Olen nimittäin miettinyt äitiäni kummiksi. Siinä vaan pohdituttaa se, että isäni on kuollut ja äidillä on miesystävä. Ovat olleet yhdessä jo 10 vuotta, mutta eivät asu yhdessä. En välttämättä haluaisi tätä miestä pyytää kummiksi, mutta hän saattais kyllä siitä loukkaantua. Esittäkääpä mielipiteitä, jos tulee jotain mieleen.



Sorry, tää ei enää siis ollut vastaus tuohon galluppiin, mutta toivottavasti ei haittaa ;-).



neronja rv 35+4

Kaikki olivat oikeastaan itsestään selviä " valintoja" eikä oikein osattu rajata sitten ketään pois. Toinen pariskunta on kälyni miehineen ja toinen läheinen ystäväpariskunta sekä yksi on mieheni läheinen ystävä. Nämä ihmiset toivottavasti pysyvät mukana lapsemme elämässä.



Nyt odotan toista lasta. Tällä kertaa aiomme pyytää kummeiksi kahta läheistä pariskuntaa. Hekin ovat varmasti sellaisia, jotka pysyvät meille ja syntyvälle lapselle läheisinä. Tälle lapselle tulee sitten aikanaan neljä kummia.

minun mielestani voit pyytaa vain aitiasi. Haluat laheisen ja tarkean ihmisen kummiksi ja aitisi on sellainen ja jos sinusta hanen miesystavansa ei tunnu samalta sinulla, niin ei siita ketaan pitaisi loukkaanuta.



varsinkin kun he eivat asu yhdessa tai ole naimisissa.

kun emme kuulu kirkkoon mutta esikolla " kummitukset tai haltijakummit" (pariskunta) ja pikku2:lle ajattelin kummituksisksi pyytää siskojani.

Minusta on hyvin vaikeaa valita kummeja. Esikoisella on 4 kummia, minun ja miehen siskot ovat ja sitten tuttavapariskunta.

Tälle toiselle on sitten vaikea löytää kummit, mun sisko kyllä, mutta ketä muita? Miehen puolelta, kun ei ole oikein ketään. Ja tuttavapariskuntia jotenki en haluaisi vaivata, vaikka paljon ollaanki monien kanssa tekemisissä. En tiedä miksi ajattelen näin.

Saas nyt nähdä ketä saadaan kummeiksi.

...siskoni ja hänen miehensä " kirkon kummeiksi" ja mieheni pikkusisko haltijakummiksi.

Esikoisella on 5 kummia: minun vanhempani ja serkkutyttöni vanhemmat ja hyvä kaverini.



Toiselle onkin sitten vaikempaa keksiä,e ttä kuka tulisi kummiksi.



T.Rose74, poika 1v ja masukki 33+4

Niin siis esikoiselle molempien puolilta valittiin yksi kummi. Ja koska nämä ihmiset eivät olleet vakituisessa parisuhteessa, niin eipä sitä porukkaa sen enempää kerääntynyt sillä erää.



Olen samaa mieltä näemmä usean muun kanssa, että laatu on määrää tärkeämpi. Odotan tällä hetkellä toista ja ajattelin toteuttaa samaa kaavaa. Kummin tärkein kriteeri on mun mielestä mukana oleminen. Eli kummin pitäis olla sen verran tärkeä ihminen, jonka haluaa pitää lapsen elämässä mukana aikuisuuteen saakka. Tai heistä on konkreettista apua, vaikka hätätilanteessa noutamaan lapsi hoidosta. Itselläni ei tällaisia kummeja ole ollut...



Meillä on jo aika selkeä ajatus, keitä aiomme tällä kertaa pyytää kummeiksi. Ja myös tällä kertaa lapselle tulee kaksi kummia. Viimeksi tein kummeille kirjeet ns. kummikutsut, jossa masuasukin nimissä pyysin heitä kummeiksi.

Mietimme jo esikoisen kummeja valitessa, ettei tohdi kaikkia läheisiä hänelle kummiksi pyytää, koska toiveissa useampi lapsi :) Valinnat tuntui muutenkin luonnollisilta molemmilla kerroilla, meillä kummeina meidän vanhempien sisarukset.



Nyt kolmannelle tulee ystäviä, koska tädit/sedät käyetty loppuun :) Emme tosin kuulu enää srk:aan joten vauva saa haltija- tai siviilikummit, kaksi tai kolme kappaletta vähän sen mukaan keihin todella pääsymme (yksi ystävä+ ystäväpariskunta vai vain nämä ystävät)

esikoisella 5 kummia.

Useampi täällä on kirjoittanut, ettei halua

kaikkia läheisiään " tuhlata" esikoiselle vaan seuraavillekin haluaa niitä säästellä. Ihan hyvä ajatus, ja myös miunkin mielessä aikoinaan kävin. MUTTA: lapsiahan ei tilata, vaan ne saadaan eli kuka tietää saako koskaan toista/kolmatta jne. lasta (sori jos kuulostaa pessimistiseltä!) ja mie halusin esim. molemmat sisarukset lapseni kummeiksi. Kurjaa nimittäin olisi ollut, jos toista ei olisi meille suotu ja toinen olisi jäänyt ilman kummina olemisen mahdollisuutta:( Enkä osannut tehdä päätöstä kumman olisin jättänyt " varalle" !!Meillä kun ekan saaminen vei vähän aikaa niin tämäkin puoli asiasta silloin pyöri mielessä. Päätin luottaa siihen, että jos saadaan toinen lapsi, löytyy hyviä kummiehdokkaita silti..



Onneksi oltiin onnekkaita; toinen on meille tulossa, joten kummiasioita pääsee siis taas miettimään;)

...vaikka emme kirkkoon kuulukaan =) Kuitenkin puhumme ihan kummeista. Molemmilla siis kaksi ja nyt kolmannellekin pitäisi ne kaksi löytää. Meillä myös halutaan kummeiksi jollakin tapaa läheisiä ihmisiä, ei *hyvää-päivää-tuttuja*. Siksipä kummien keksiminen on hankalaa, kun niitä todella läheisiä ei montaa ole...

Esikoista odotetaan ja kummeiksi ollaan pyydetty mun siskoa ja sen miestä & mun miehen pikkuveljeä. Eli 3 kummia olis tulossa.



Ensin kummien valinnasta meinas tulla tosi vaikeeta, kun tuntui että sopivia vaihtoehtoja ei oikeen ollu, mutta lopulta tulikin runsauden pula. Esim. miehen serkku kihlattunsa kanssa osottautuikin niin innostuneilta mun raskaudesta, että yllätyin täysin... niistäkin olis varmasti tullu ihan huiput kummit! Toivottavasti saadaan lisää lapsia, niin voi sitten heitä kummeiksi pyytää.



Sen verran vielä tähän kummiasiaan, että usein unohtuu se MIKSI kummeja pyydetään... tarkotan siis just sitä, että ei haalita puolta kaveripiiriä ja sukua lapsen kummeiksi unohtaen kummien merkityksen. Kyllä lähipiirin ihmiset voi olla tosi läheisiä lapselle ja mukana lapsen elämssä, vaikka ei kummeja oliskaan!!!



Burde ja Penni-Enni 31+4

Seuraavalle ehkä 3, vielä on aikaa miettiä, mutta olen näitäkin asioita jo ehtinyt pohtia pienessä mielessäni;)

...Mutta oletteko koskaan miettineet sitä että kummiksi kaavailemanne ihmiset eivät ehkä välttämättä halua ottaa tehtävää vastaan????



Syystä tai toisesta...Aina ei ole helppo sanoa että " sori, meille ei käy tai ei kiinnosta" . Pyytäjä siinä sitten miettii että eivätkö he/heidän lapsi kelpaa kummiehdokkaille tai onko tehnyt jotain muuta väärin?



Tää tuntuu tänäpäivänä niiiii-in pakkopullalta! Toisilla on kymmenenkin kummilasta ja perheen äiti (joka siis yleensä muistaa kaikki nimpparit, synttärit, joululahjat ym.) on omien pentujensa lisäksi pulassa kaiken maailman kummilapsien synttäreiden ja nimppareiden takia. Puhumattakaan mitä ks. kinkerit tarkoittaa rahallisesti.



Ja kuka oikeesti tänä päivänä toteuttaa kummiuden perusajatusta " huolehtia lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta" ja jos vanhemmista tapaturmaisesti aika jättää ennen aikojaan, AINA löytyy taho, joka pitää huolen jälkikasvusta...



Ratkaisu tai not, me olemme eronneet kirkosta, joten onneksi kohdallamme emme aiheuta kenellekkään hankalaa tilannetta oman esikoisemme kummiasian johdosta. Ehdokkaita kyllä olisi (ovat jo kyselleet) mutta tulemme viettämään nimiäisiä yhdessä, kaiken mukavan merkeissä, ilman mitään ahdistavia velvoitteita kenenkään suuntaan...



Eli vastaus galluppiin: meillä kummeja NOLLA.

Yksikin riittäisi, jos saisi olla. Meillä siis ekalla kaksi (pariskunta), ja samoin tulee olemaan myös näille kaksosille (yksi pariskunta ja toiselle sukulainen+ystävä). Miksi kummeja pitäisi olla monta?