Muita kroonisesti sairaita odottajia?
Löytyisköhän täällä muitakin, joilla huolet on vähän toista luokkaa kuin terveillä odottajilla? Ei niin, että nyt haluaisin niitä vähätellä, itsekin mietin, että uskaltaako sitä hiihtää, kun ei osaa ja sitten kaatuu, ja mitäköhän kaikkea sitä nyt saikaan syödä. Mutta kun sitten joudun lisäksi miettimään, että pärjäänköhän lokakuuhun asti ilman solusalpaajia, ja onko se sitten huonompi, jos itse menen niin huonoon kuntoon, että pitäisi ennemmin ottaa se riski. Ja kipulääkkeetkin on jotain muuta kuin parasetamolia, jota sitäkin kyllä syön. Ja sitten on pieni pelko siitä, että mitä jos joudun leikkaukseen raskausaikana.. ja kun se on niin todennäköistä sitten kun olen synnyttänyt, niin selvitäänkö me tästä lainkaan, minä mies ja vauva.
Onko täällä ketään muuta tällaisten vähän raskaampien ajatusten kanssa.. ??
Kommentit (4)
Mullakin ennustetaan sairauden pahenevan jo käytännössä laitoksella, että raskuashormonit ym hormonitasapainojen heittelyt " räjäyttää" potin. Toisaalta mulle myös ennustettiin rauhaisaa raskautta, mutta toisin on ainakin toistaiseksi käynyt. Viikkoja on takana vasta yhdeksän, ja jo nyt oon menny paljon huonompaan kuntoon. Tosissaan pelottaa miten tässä vielä käy. Raskautta olen haaveillut jo kuusi vuotta, joten tämän menetys tuntuisi vielä entistäkin suuremmalta. Erityisesti, kun tuleva leikkaus vähentää suuresti uuden raskauden mahdollisuutta.
Toivon tosiaan, että asioilla olisi tapana järjestyä, edes nyt..
Olin muutama vuosi sitten moottoripyöräonnettomuudessa ja siinä hajosi yksi nikama selästä. Sitä on nyt leikattu, mutta ei ole onnistunut niin kuin pitäisi ja nyt sitten yhä on haittaa.
Pähkäilin lähes vuoden, että menenkö uusintaleikkaukseen ja kun päätin mennä, niin tulinkin raskaaksi. Lasta on kyllä toivottu kauan, mutta sopivaa rakoa ei ole löytynyt, juuri tämän onnettomuuden vuoksi ja sitten työsuhteetkin ovat olleet tosi lyhyitä, kun en selällä pysty työskentelemään.
No, nyt olen siis raskaana ja vikat kuukaudet kyllä pelottavat paljon. Olen nyt jo kotona, sairaslomalla, siis raskauden alusta alkaen, koska ilman vahvoja särkylääkkeitä en pysty työskentelemään. Nyt menee lääkkeitä kun olen kotona, mutta en tosiaan tiedä miten loppuaika menee, kun vatsa kasvaa. Minulle on annettu ohjeeksi, että kannatta pysyä laihana, koska selkä ei pysty kannattamaan painoa... Olen kyllä ostamassa kaikki mahdolliset tukivyöt ja tyynyt, mutta silti pelkään, että joudun sairaalassa makaamaan ainakin pari vikaa kuukautta.. huh.
Toivon kuitenkin, ettei näin käy. Koitan nyt hoitaa kaikki valmistelut, ettei sitten loppuaikana sellaisesta tarvitse huolehtia.
Seirana rv13 +1
raskaushormoonit alkaa vaikuttaa kunnolla vasta neljännellä kuulla (ainakin minun taudin kulkuun) tosiaan oireita on nyt huomattavasti enemmän, entä lääkityksen kanssa. Sairauteni on nivelissä, joten mietityttää pystynkö kävelemään loppu raskaudessa ollenkaan.
Minunkin sairauteen on aikanaan käytetty solusalpaajia, olin sillon tosin lapsi. Pakko kysyä, mutta eikö ne aiheuta sinulle pahaa oloa. Itse muistan, että oksensin aina kun näikin jotain keltaista (oli lääkkeen väri)
Toivotaan, että meille ja muille samassa tilanteessa oleville suotaisiin mukava raskaus :)
Samaa täällä pohdin. Lääkitys lopetettiin heti kun raskauduin. Oireet ovat pysyneet suht kurissa tämän kolme kuukautta, mutta tulevasta ei tiedä. Tautini ennustetaan pahenevan synnytyksen jälkeen. Pelottaa miten voin vauvaa hoitaa. Imettää tahtoisin, mutta jos lääkitys joudutaan aloittamaan heti se jää haaveeksi.
Täytyy kuitenkin luottaa itseensä ja sairaalan henkilökuntaan, asiolla on tapana järjestyä :)
Ull-Maij & Pikku-Pupu rv 12+5