Kiristääkö muilla erityislapset pinnaa?
Meillä poika " normaalilapsi" on eskarissa, johon on integroitu erityislapsia (1/3 ryhmästä). Periaatteessa eskarista eivät kerro ketkä ovat erityislapsia, mutta poikani on pystynyt alusta asti luettelemaan suoralta kädeltä 4poikaa, jotka käyttäytyvät todella huonosti (ja myöhemmin olen kuullut että nämä 4 ainakin ovat erityislapsia). No kun tyttöjä on osa ryhmästä, niin n. puolet pojista ovat erityislapsia ja tämä näkyy. Joskus päiväkodin johtajalta aikanaan kysyessäni erityislasten osalta onko näillä esim. omia erityisavustajia, sain vastaukseksi että kaikilla näillä lapsilla on järjestäin lausunto erityisavustajatarpeesta, mutta ei näitä pystytä tarjoamaan. Ryhmässä on erityislastentarhanopettajia ja lastenhoitajia tuplamäärä, mutta silti tuntuu että se ei riitä. Nyt on poikani sanonut ja minusta tuntuu että nämä nk. " normaalilapset" yritetään sopeuttaa erityislasten joukkoon, vaikka asia on nimellisesti toisinpäin. Vähitellen alkaa ärsyttämään tilanne ja toivon vain että koulu alkaa nopeasti, sillä poikani luokalle lapsia tulee enemmän kuin eskarissa ja erityislapsiakin vain 2 poikaa (no yli 10% sekin, mutta ei sentään puolta pojista).
Tuntuu vain välillä että en jaksa kommentteja ja tilanteita joita eskarissa tulee. Normaalilapsista (minusta juuri niistä mukavista ja parhaiten käyttäytyvistä) useammista on eskarista sanottu heidän olevan ujoja, tarvitsevan rohkeutta ja harjoitusta sosiaalisten taitojen kanssa. Erityislasten osalta on ollut kiusaamista, lyömistä, tönimistä yms. Mietityttää minkälaisia taitoja lapset tarvitsevat koulumaailmaa varten ja onko ujous ja kiltteys tuomittavia piirteitä nykyisin? Joka tapauksessa pian minulta kiristää pinnaa nämä erityislapset, ei tee mielikään rohkaista poikaa olemaan tekemisissä heidän kanssaan, varsinkin kun itselläkin alkaa kiukku kihistä jokaisesta uudesta tilanteesta, jossa erityislapsi kiusaa ja normaali lapsi ei ole riittävän reipas ja rohkea.
Ja lopuksi tiedoksi, että oma poikani ei ole joutunut varsinaisesti kiusatuksi (mutta kiltimpi poika on), mutta on lyöty, tönitty ym. normaalia. Lisäksi poikaamme ei ole sanottu eskarista ujoksi, mutta rohkeutta sosiaalisissa suhteissa tarvitsee kuulemma lisää.
Kommentit (7)
Jep, tiedän että nämä häiriköt ovat erityislapsia, koska kerran vanhemmille suunnatussa tilaisuudessa erityislasten vanhemmille jaettiin erilainen lomake (ja vahingossa nämä vetäjät sanoivat tämän ja tällöin kävi ilmi erityislapset). Itse en siihen kiinnittänyt huomiota, mutta kiusatun pojan vanhemmat huomasivat ja tiesivät siten ketkä olivat erityislapsia.
Muuten erityislasten erityisolosuhteista en tiedä mitään, koska eskarissa on vaitiolovelvollisuus. Siksi mitään tietoja erityislapsista ja heidän ongelmistaan ei kerrota edes eskarissa oleville muille lapsille. Nyt poikani on huomannut että siellä on " huonosti käyttäytyviä" lapsia, mutta ei tiedä syytä yms., koska syytä ei kerrota! Eli tältä vaitiolovelvollisuustaustalta ei voi kyllä vanhempien kanssa lähteä keskustelemaan, enkä ole edes oikea henkilö, koska en tiedä näiden lasten erityisvaatimuksista. En tiedä lasten erityisolosuhteista tai ymmärrä heidän tilannettaan, koska vaitiolovelvollisuuden vuoksi niistä ei puhuta.
Päiväkodissa kyllä puututaan aina näihin kiusaamisiin, kun tietävät siitä (siis jos joku lapsista kertoo, kun kaikkea ei näe), mutta ei se näytä poistavan tilanteita. Niitä tilanteita on jatkuvasti ja lapseni nimeääkin " huonosti käyttäytyviä" lapsia itse, ilman että minulta on tullut tuota epäilyttävää " leimaa" erityislapsista.
Sitä vastoin otin nyt asian esille päiväkodissa (hienotunteisesti), mutta en usko että tilanteelle mitään voivat. Saas nähdä kuinka ottavat puolustuskannan. Joka tapauksessa ymmärrän etteivät kaikki erityislapset ole ongelmallisia kiusantekijöitä (ja itse asiassa yksi erityislapsi poikamme eskarissa ei ole, en ole edes tietoinen kuka se lapsi on, enkä välitäkään- tiedän vain nämä ongelmia aiheuttavat erityislapset).
Eniten alkaa kuitenkin ärsyttämään tämä muiden lasten asema: Kiusatuksi joutuminen (pahimman kiusauksen kohteeksi joutuneen lapsen vanhemmat selvittivät tämän tilanteen päiväkodissa) ja " normaalilasten" osalta tämä kouliminen vähemmäs ujoiksi ja rohkeammiksi, jotta pärjäisivät joukossa. Tältä se ainakin tuntuu meillä.
Erityislasten tilanne on varmaan jokaisella yksilöllinen ja tiedän ettei heidän leimaamisensa auta mitään. Käytin sanaa erityislapsi, koska se on ainoa yhdistävä tekijä näillä lapsilla, jotka käyttäytyvät eskarissa huonosti. Mikä olisi sitten parempi termi näille lapsille? Joka tapauksessa¿ en pidä siitä mitä näiden meillä poikamme eskarissa olevien erityislasten (ja vielä niin että näillä lähes kaikilla se erityis-status näkyy huonona käytöksenä) oleminen näin suurena määränä vaatii muilta lapsilta.
Tämä poika oli sosiaalisesti erittäin taitava ns." tavallinen lapsi" , ja päivähoidossa 5-vuotiaana hoitajat kysyivät lapsen vanhemmilta, voisiko heidän poikansa sijoittaa tällaiseen eskarin integroituun ryhmään. Poika pärjäsi siellä hyvin ja jatkoi koulutietäänkin vielä tällaisessa integroidussa ryhmässä 1-6 luokilla. Kyse on isommasta kaupungista, jossa on valinnan varaa. Positiivinen puoli tässä integraatiossa oli, että luokkakoko oli sekä eskarissa että koulussa tavallista pienempi ja koulussa oli sama ope 1-3 ja 4-6 luokilla.
Ajatukseni siis on, että kaikki lapset eivät onnistu integroidussa ryhmässä ja opettajilta vaaditaan todella paljon enemmän, ettei ajankäyttö uppoa kokonaan näihin vilkkaimpiin tai muuten erityistukea tarvitseviin lapsiin. Avustajia kun ei missään ole liiaksi.
siirrettyä lapsesi toiseen eskari ryhmään? Tuollaisessa mainitsemassasi integroidussa ryhmässä on tietty määrä erityislapsia ja tietty määrä tavallisia lapsia ns. tukilapsina. Yleensä tukilapsiksi valitaan juuri vahvoja, hyvän itsetunnon omaavia ja sosiaalisesti taitavia lapsi, juuri sen takia, että erityislapset ovat erilaisia ja vaativat tavallisilta lapsilta tavallaan enemmän. Nämä ryhmät ovat siis vaativampia tavallisille lapsille kuin normaali päiväkotiryhmät.
Jos sinusta tuntuu, että oma lapsesi joutuu liian koville, olisi ehkä parempi pyrkiä saamaan hänet toiseen,tavalliseen ryhmään. Hänelläkin on oikeus turvalliseen ja mukavaan eskari ryhmään, jossa hänen sosiaaliset ja muutkin taitonsa kehittyvät. Nythän on hänenkin tärkeä vuotensa-eskarivuosi, jolloin hänen tulisi saavuttaa tarvittavat valmiudet koulunkäyntiä varten. Tämä kehitys voi kärsiä, jos hänen kaikki voimavaransa kuluvat selviytymistaisteluun päivästä toiseen ryhmässä, jossa hän ei pärjää/viihdy.
Samassa päiväkodissa on toinenkin eskariryhmä, mutta jako on että se on kokopäivähoitolapsille. Tämä missä oma poikani on sitten on erityislapsille ja niille jotka eivät tarvitse kuin eskariajan (eli kotona hoidettavat tai perhepäivähoitajilla muuten olevat lapset). Mitään kysymisiä ei meiltä ole ollut ja epäilen ettei vaihtokaan ole kovin mahdollinen- eikä järkeväkään tässä vaiheessa. Ryhmäjako toimii hoitoaikatarpeen mukaan! Jos olisi ollut mahdollista en olisi halunnut lastani tälläiseen ryhmään, ainakaan näin jälkikäteen ajateltuna.
Lapsi viihtyy eskarissa, mutta kyllä leikkii pääasiassa vain " normaalilasten" kanssa. Pikemminkin minua ahdistaa tuo mitä lapseltamme odotetaan ja minkä käsityksen poika saa ryhmätoiminnassa, joka toimii näiden erityislasten lähtökohdista. Äitinä minusta tilanne ei tunnu hyvälle, lapsi ei osaa asiaa edes pohtia, koska ei tiedä " erityislapsia" olevan olemassakaan.
Meidän ujo ja hissukka eskarilaisneiti on myös ryhmässä jossa on näitä erityislapsia. Osa on todella ihan ok, vaikeuksia esim- puheessa tms., mutta käytös siis ihan normaalia. Mutta sitten on 3 poikaa jotka ovat aivan kamalan villejä ja agressiivisia. Mielestäni ei ole oikein että muut lapset joutuvat kärsimään siitä että joku joka päivä lyö, huutaa, on monin tavoin inhottava muita kohtaan.
Ja siis erityislapsia vastaan mulla ei le mitään, omanikin on puheensa kanssa tavallaan erityislapsi, mutta tarkoitan siis juuri sellaisia villejä tapauksia jotka häiritsevät koko ryhmää.
Opetan alakoulussa useita eri luokka-asteita, ja kokemusta on nyt kertynyt yhdestä luokasta, jossa on useita erityislapsia. Osa on ns. diagnoosilapsia, ja avustajia luokassa on kaksi. Sitten on testattuja lapsia, eniten poikia, joilla on erilaisia tarkkaavaisuuden ja / tai keskittymisen häiriöitä. Ne ovat " vain" lieviä , mutta vaikuttavat opiskeluun ja oppimiseen tuntuvasti.
Ongelma on siinä, että samaan luokkaan on sattunut kertymään tällaisia lapsia niin monta, noin kolmasosa. Luokka on melkoisen levoton, " tavallisetkin" lapset saavat merkillisen kuvan koulunkäynnistä: aina on oltava jotakin säpinää meneillään, hiljentymistä ja keskittymistä tehtäviin ei juuri ole. Eteneminen asioissa on todella hidasta.
Diagnoosilasten avustaminen lisää levottomuutta - silloin kun kaikkien tulisi tehdä hiljaista työtä, useampi aikuinen puhuu koko ajan, koska näille lapsille täytyy tehtäviä ja toimintaa selittää jatkuvasti.
Kiusaaminen on kokonaan oma lukunsa. Vaikka siihen topakasti tartutaankin, paljon tapahtuu silmien ja kuulon ulottumattomissa. Tilanteista muodostuu välillä todella vaikeita.
Yksi erityislapsi integroituna tavallisessa ryhmässä menee suht mukavasti, mutta enempää ei saisi olla. En missään nimessa haluaisi omaa lastani eskarissa tai koulussa luokkaan, jossa tällaisia lapsia on monta. Tavallisenkin lapsen käsitys koulunkäymisestä vääristyy monella tavalla. Vaihtoehtoja vain ei paljon ole - häiriökäyttäytyminen tuntuu lisääntyvän, ja nimenomaan koulun aloitusvaiheessa tuntuu olevan hankalinta. Alakoulun etenemisen myötä erityislapset joko oppivat jotenkuten toimimaan koulussa tai heidät siirretään erilaisiin pienryhmiin. Alakoulun loppuvaiheessa pojat, ne vaikeatkin, ovat mukavimmillaan, kunnes sitten yläkoulussa alkaa murrosikä siihen liittyvine ongelmineen...
Kyllä, joskus todella erityislapset kiristävät pinnaa. Vaikka toisaalta ovat niin hellyttäviä ja liikuttavia!
Nimittäin ei erityislapsi todellakaan tarkoita sitä, että olisi automaattisesti ns. häirikkö tai sosiaalisesti taitamaton.
Oma tyttöni oli aikoinaan erityislapsena päiväkodissa puheen kehityksen takia, on mitä sopeutuvaisin ja sosiaalisin tyttö.
Samoin ryhmässä oli poika, jolla oli takana ja osin vielä edessäkin isot leikkaukset, oli erityislapsena sen vuoksi, kun tarvitsi tietyissä asioissa normaalia enemmän tukea. Ei mikään häirikkö hänkään.
No joo, tiedän että on sitten näitä häirikkö-erityislapsia. Ikävää jos koko ryhmän huomio kiinnittyy heihin.
Mutta mielestäni ei voi myöskään suoralta kädeltä päätellä, että nämä häiriköt mitä poikasi ryhmässä on, ovat erityislapsia - vaikka heidän ehkä tarvitsisikin olla.
Oletko ajatellut suoraa, avointa, ennakkoluulotonta keskustelua lastentarhanopettajien ja/tai vanhempien kanssa?