Synnytyksen siirtymävaihe ja synnytykseen valmistautuminen
Millaisia kokemuksia on siirtymävaiheesta (avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen välissä)? Kaikki eivät taida tietää tästä vaiheesta eikä siitä edes puhuta paljon missään (ei edes tämän sivuston synnytyksen vaiheissa).
Minut tämä vaihe hieman yllätti nyt toisessa synnytyksessä, vaikka olin kuunnellut synnytysrentoutus-cd:tä, jossa mainittiin; " tässä vaiheessa voit tuntea pelkoa ja levottomuutta, tämä vaihe on siirtymävaihe". Esikoisen kohdalla en tällaista vaihetta oikeestaan tuntenut, mutta silloin minulla oli paracervikaalipuudutus auttamassa rentouttamaan lantionpohjan lihaksia. Siirtymävaihe kesti nyt puoli tuntia ja luulin, ettei vauva tulekaan, kun sen pää jarrasi tämän ajan lantionpohjalihasten yläpuolella ja kovia supistuksia tuli lähes tauotta. Kätilökään ei osannut minua oikein rauhoitella, vaan sanoi koko ajan, että joko ponnistuttaa ja saat jo ponnistaa. Sanoin, etten ole siellä vielä ja velloin synnytysregressiossa kuin valtameren ulapalla. Sitten, kun vaihe oli ohi, tuntui kuin olisin herännyt unesta ja pahin tuntui olevan ohi. Seuraavaksi alkoikin jo ponnistuttaa.
Näin minulla, miten muilla? Naapurini kertoi oman siirtymävaiheen kestäneen toisessa kolme tuntia, huh. Mielestäni hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten toivottavasti tästä tekstistä on jollekin apua.
t. hukka ja kaksi mussukkaa
Kommentit (5)
Kolmannessa synnytyksessä avautuminen tyssäsi noin viiteen senttiin, sitten sain toisen epiduraalin ja melkein heti olinkin yhtäkkiä kymmenen senttiä auki. Vauva ei ollut kuitenkaan vielä täysin laskeutunut, mua kyllä ponnistutti mutta kätilö käski säästellä voimia kun ponnistamisesta ei kai ollut juuri hyötyä. Siinä tosiaan välillä paniikki valtasi mielen ja oli jotenkin sekavaa kaikki. Ekassa ja tokassa synnytyksessä en huomannut mitään siirtymävaihetta minäkään.
Olisko kyseessä se vaihe kun kiipeilin pitkin synnytyspöytää ja olin vakavissani lähdössä kotiin koska lapsi ei varmasti synny nyt? Näin on käynyt jokaisessa 3 synnytyksessäni juuri ennen ponnistamista. Hetkellin täydellinen itsensä menettäminen ja kivun hallinnan menetys jonka jälkeen tulee voimakkaat työntöpoltot ja asettuu hommiinsa tietäen että vauva syntyy nyt.
Ekasta ei mielessä ole niin selvää kuvaa kuin kahdesta seuraavasta. Toisesta jäänyt mileen hetken (ehkäpä vain joitain minuutteja) tyyni olo. Kuin kaikki kipu olis tiessään ja sitten taas hommiin.. Kolmannesta ihan selvä tauko,ei kipua ei paniikkia,katson vain kätilöä kysyvästi ja hän hymyilee takaisin että juu nyt vain odotellaan! Kyllä ne sieltä tuli mutta tuo hetki ehkä yllätti minutkin. Onko kellän käynyt samoin?
Mulla on jokainen synnytys edennyt todella vauhdilla ja tuo siirtymävaihekkin varmasti kestänyt vain minuutteja.
Mutta jokaisessa synnytyksessä on ollut ennen ponnistusta se kohta kun manaan miksi olen mennyt tekemään tälläistä?! Rukoillut että synnytys pysähtyisi ja kaikki kivutkin... Anellut, että teen mitä vain jos nyt pääsen kotiin ja tätä ei tapahdukkaan. Tässä vaiheessa toistelen myös aina, että mä en enää kestä, enkä jaksa enää yhtäkään supistusta tai mitään kipua...
Mielestäni olenkin lukenut, että siirtymävaiheessa äiti usein tuntee itsensä epätoivoiseksi kaiken kivun yms. keskellä ja toivoo todella, että olisi kotona ja synnytys ei vielä olisikaan käynnissä.
Mulla ekassa synnytyksessä laitettiin epiduraali, mikä vaikutti kyllä varmasti vielä ponnistusvaiheessakin, joten siinä en mitään siirtymävaihetta huomannut.
Toinen synnytys eteni niin vauhdilla, etten saanut mitään kivunlievityksiä, joten periaatteessa mun olis sitten täytynyt tuo avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen välinen vaihe kokea. Mulla avautumisvaiheen kestoksi on merkitty 55 minuuttia, ponnistusvaihe 5 minuuttia. Muistan, että viimeiset 20 minuuttia oli yhtä supistusta ja muistan, miten melkein menin paniikkiin, kun kätilö totesi, että "sano heti kun sua alkaa työnnättämään". Että joko se nyt tulee?!?!? No, kyllä mua heti sitten alkoikin ponnistuttamaan, joten ei tosiaankaan ole mitään kokemusta tuosta siirtymävaiheesta. Ellei se sitten ollut tuo 10 sekunnin mittainen panikoituminen. ;) Tuleekohan nopeissa synnytyksissä edes mitään erityistä siirtymävaihetta??
Mutta mielenkiintoinen aihe tosiaan ja olisi kiinnostavaa minustaki lukea muiden kokemuksia myös. :)