Synnytysjakkara kokemuksia?

Ponnistin esikoisen jakkaralla, mutta en löytänyt siinä kovin hyvää asentoa, koska minulla oli kova tarve saada kantapäät lähelle pakaroita ja käytännössä siis kyykötin jakkaralla miehen tukiessa minua takaa. Nyt toisessa synnytyksessa kk sitten etsittiin hyvää ponnistusasentoa tuskaisen ja levottoman puolen tunnin siirtymävaiheen ajan (klö tiedusteli silloin koko ajan, että joko ponnistuttaa, vaikken ollut siellä vielä). Kyykin sängyllä, mutta selälleni minua ei taaskaan saatu (olin pystyssä koko kolmen tunnin synnytyksen ajan). Sitten rakas aviomieheni pyysi hakemaan jakkaran ja NYT löysin siinä kätilön avustamana oikean asennon, jossa ponnistaminen kävi sitten ihan hyvin. Aluksi oli toinen jalkaterä jakkaralla, mutta kätilö sanoi, että nyt pakarasi ovat aivan jännityksessä ja neuvoi laskemaan jalan alas. Ponnistusvaiheeni kesti 12min, joista viim. 5 olin jakkaralla.



Suosittelen jakkaraa. Kyllä siinä hyvän asennon löytää ja vauva tuntuu tulevan oikeassa suunnassa ulos (toisin kuin selällään tai puoli-istuvassa asennossa). Lisäksi siinä voi kuitenkin levätä supistusten välillä, kun mies istuu jakkaralla takana ja pitää esim kainaloiden alta kiinni ja kannattelee.



Tsemppiä ja voimia kaikille synnytykseen! Älkää antako kivun saada valtaa, silloin pärjää hyvin.



t. hukka ja vauva 4vk

Esikoinen syntyi jakkaralla viiden minuutin ponnistuksella. Jakkara oli mielestäni hyvä kun koko synnytyksen muutenkin olin jalkeilla. Kovasti yrittivät kellistää minua sänkyyn ponnistamaan siltikin mutta olin aika jääräpää. Synnytin Kotkassa joka ei ainakaan neljä vuotta sitten ollut kovin nykyaikainen paikka. Kätilöopistolla sain jakkaran heti kun sitä toivoin mutta päädyinkin ponnistamaan seisaltani nojaten käsillä ylös nostettuun sänkyyn. Kätilö sitä ehdotti kun olin koko ajan sellaisessa asennossa avautumisvaiheessa. En kyllä tunnusta ponnistaneeni aktiivisesti vaan lapset ovat tulleet "väkisin" itsellään ulos. Itse olisin haaveillut sellaisesta rauhallisesta omaan tahtiin ponnistelusta mutta lapset ovat tulleet hirmu vauhdilla maailmaan. Tikattavaa ei ole tullut, tähänkin ponnistusasento vaikuttaa kun paine jakautuu tasaisemmin.

Ei vuonna 2005 jakkaraa haettu vaikka sitä useaan otteeseen pyysin :(

Synnytysvalmennuksessa sitä oli kyllä auliisti esitelty ja sai kokeillakin mutta itse synnytyksessä kun sitä pyysin, sanottiin vain että meillä synnytetään 99,7 % lapsista puoli-istuvassa asennossa... Ja se siitä.

Onkohan käytäntö yhtään muuttunut? Itsellä synnytys kahden viikon sisällä (rv nyt 40+4) ja voisin taas kysellä joko sais käyttää vai onko vaan esittelyä varten :)



H

Hei!



Olen kolme neljästä lapsestani ponnistanut maailmaan synnytysjakkaralla TAYSissa ja voin lämpimästi sitä kaikille suositella. Ponnistusvaiheet ovat olleet nopeita ja pieniä nirhaumia lukuunottamatta eivät ole repeytymiä jättäneet. Ponnistusvaiheen kesto 2-5 min.



Toive (vaatimus!) jakkarasta kannattaa esittää jo sisälle kirjautumisvaiheessa, aina ovat jakkaran saliin kiikuttaneet.



Jakkaralle siirrytään kun paikat ovat täysin auki ja mies tukee istuen jakkaran taakse laitetulla tuolilla. Vauva nostetaan silti heti äidin rinnan päälle heti syntymän jälkeen ja siitä auttaen äiti ja vauva siirretään sitten lepoasentoon sänkyyn.



Olen viidettä kertaa menossa synnyttämään samaiseen sairaalaan, vaikkakin jo viidettä, pelko edessä olevan ainutlaatuisen tapahtuman hyvin menosta mukanani tälläkin kertaa. Jakkara on se varmin asia jonka jo tiedän hyväksi, toki siitäkin on luovuttava jos tilanne sitä vaatii.



Tässäpä tätä jakkarasuositusta!



:) Maikki5 rv 29+6

Ensimmäinen lapsi syntyi väkivaltaisesti imukupilla sängyllä selällään maaten oysissa v. 2004. Kätilö ei hyväksynyt muuta asentoa, kyljellään vauvan sydänäänet olivat huonommat - itsellä koko ajan oli tarve YLÖS.



Sen jälkeen en suostu enää makuultani synnyttämään.



Toinen lapsi syntyi v. 2006 kokkolassa jakkaralla, olin sairaalassa 3 tuntia jotka koko ajan jalkeillaan. Ensin kävelin, keinuttelin, sitten vesien mentyä olin suihkussa (ammeeseen en enää silloin päässyt). Ponnistusvaiheessa tuntui ensin mahdottomalta taittua matalalle jakkaralle, joten yritin ensin polviltaan sängyn reunaan nojaten, mutta eipä siitä oikein valmista tullut. Kätilö kannusti jakkaralle ja siitä viimein alkoi ponnistussuunta löytyä (jotenkin muistan vieläkin, miten piti ponnistaa :) ) ja vauva syntyi. Mies tuki kainaloista, minä puristin hänen reisistään. Kun vauva alkoi tulla ulos, vaistomaisesti nousin enemmän seisomaan, mitä kätilö kehui jälkeenpäin, että maltoin olla ponnistamatta (en kyllä kerennyt kiinnittämään asiaan mitään huomiota, kunhan yritin lieventää tuskaa). Kun vauva oli maailmassa ja napanuora katkaistu, siirryin sängylle ja sain lapsen heti rinnalle. Tästä synnytyksestä jäi kaikenkaikkiaan tosi positiivinen ja myönteinen kuva. Tikkejä tuli muistaakseni 3, eli tosi vähillä vammoilla edelliseen synnytykseen verrattuna päästiin. Ponnistusvaihe kesti kaikkiaan 19min, en kyllä tiedä kuinka pitkä aika siitä meni tuossa aluksi polvillaan.



Voin kyllä lämpimästi suositella jakkaraa! Eräs ystäväni päätti kannustuksestani kokeilla. Hänellä oli epiduraalikin, mutta sai ponnistaa jakkaralta. Ei tarvittu tikkejä tai eppareita ja oli todella tyytyväinen.



Tällä kertaa olen ilmoittanut jakkaratoiveesta kaikille ekasta neuvolasta lähtien...



t. eikkuli rv 17+2