Gallup;)

1.kerrottiin apille ja hänen vaimolleen, mutta työkaverini tajusi sen aikasemmin..



2. Oikeastaan kaikille kerrottiin ennen ultraa.. Minun isovanhemmille kerrottiin vasta jälkeen, mutta tuo "lähisuku" sai tietää kk ennen ultraa

..aiotaan kertoa varmaan loppuviikosta kun rv 6+0. Jotenkin vain mielessänsä miettii että mitä jos kaikki ei oo kunnossa, mutta toivotaan parasta :D



Sivri rv5+3

kerrottiin lähisuvulle rv 6.. Ystäväpariskunta sai tietää samana päivänä kuin minä tein testin :) Työkaverit sitten vähän myöhemmin, vk 10 noin..



En näe siinä mitään outoa, jos kertoo lähimmäisille ihmisille heti.. Onhan heistä varmasti tukea myös silloin, jos kaikki ei menisikään hyvin.



fanny rv31

1)ekaa odottaessa täti sai tietää samalla tuloksen kuin mä(hän osti testin mulle),muut sai tietää n. 15rv.toista oottaessa n.12rv.ja kolmatta oottaessa n.12-15rv.Ja tätä toivonkipinää en uskalla sanoa kovin monelle

ennen kuin olen ite ihan sata varma.täti ja paras ystävä tietää....samoin ku siis tietty isä.

2)meillä kaikki kerrottu ennen ensimmäistä ultraa (muistaakseni).

1) ekasta kerrottiin isovanhemmille rv 16 jonka jälkeen tieto levisi aika äkkiä. Töissä asia julkistui rakenneultran jälkeen rv 20. Pari oli huomannut jo sitä ennen muttei ottanut asiaa puheeksi. Paras ystäväni sai kuulla rv 12 ekan ultran jälkeen.

Nyt tästä toisesta eka ultra ensi viikolla. Paras ystäväni sai kuulla jo sydänäänet kuultuani. Muut saa vielä odottaa ohi ultran ja ehkä pidemmällekin elleivät pömppää huomaa.

2) on ja ei kerrottu ennen ultraa, periaatteessa kuitenkin ei, vaikka jonkun muun tavoin ajattelin että jos pieleen menisi niin kertoisin sitten kuitenkin.

Omalle äidille ja pikkuveljelle kerroin heti testin tehtyäni (oli pakko päästä kertomaan jollekin ja miestäni en tavoittanut juuri silloin... eli tiesivät ennen tulevaa isää, heh).



Kummityttömme vanhemmille paljastui pari päivää myöhemmin (rv5+2) kun sattui olemaan uudenvuodenaatto, ja pitäydyin alkoholittomalla linjalla;)



Anoppi arvasi rv7+0, väitti että olin pyöristynyt - mun mielestä kyse kyllä joulukiloista. Kun nyt sitten nuo jo tiesi, niin kerrottiin myös appiukolle ja isoveljelleni.



Aateltiin, että jos jotain ikävää sattuu, niin onpahan läheiset heti kartalla... eikä tuota mun pahoinvointia oikein pystynyt salaamaan.



Yhdelle ystäväpariskunnalle kerrottiin kanssa jo ennen np-ultraa, koska en kehdannut enää jatkuvasti väittää olevani flunssassa (pahoinvoinnin takia en kertakaikkiaan jaksanut lähteä mihinkään illanviettoihin), mutta muille pääasiassa np-ultran jälkeen - tai ei oo tarvinnut edes itse kertoa kun muut on huolehtinut juorun levittämisestä;)



Nyt ootellaan johko tämä kohta suvaitsis syntyä...

Esikoista yritettiin n. 1,5v, joten oltiin niin innoissaan ettei tajuttu yhtään miettiä jotain sattuvan :) Tätä toista kun nyt odotetaan rv6+5 ollaan kerrottu perheille eli vanhemmille ja sisaruksille. Jotenki sitä on vaan paljon varovaisempi ku ekalla kerralla kertomisen suhteen, liekkö joku enne (toivottasti ei), ku tuhrunnu/vuotoa tullu viime keskiviikosta lähtien? Onko kellään muuten kokemuksia tälläisesta?



Tosiaan esikoisesta piti mun töihin ilmotella samantien ku jäin ertyisäitiysvapaalle (ravintola jossa sai tupakoida) ja muillekki suurinpiirtein lähittiin kylästeleen ja kertoon, innoissaan kun oltiin :D Tästä toisesta tulokkaasta luultavasti kerrotaan sit vasta ekan ultran/neuvolan jälkeen ku saadaan varmistus.

jo siinä seitsemännellä raskausviikolla. Silloin olin suunnittelemassa kesälle isoa juttua, jonka päälle osuikin vauvan laskettu aika. Oli sen takia vähän pakkokin kertoa kaikille niille, joita kesäsuunnitelmani koskivat ja jotka odottivat toimia sen suhteen. Osalle kavereista kerroin ennen np-ultraa, osalle en.



Toisen raskauden kanssa kävi niin, että olin kovin huonovointinen ja kipeä koko ajan. Kerroin rehellisesti kaikille, jotka minulta jotain odottivat, että olen raskaana ja siksi heikossa kunnossa. En vain kehdannut keksiä tekosyitä, miksi en päässyt mihinkään enkä tehnyt mitään lupaamistani asioista. Kerroin myös töissä niille, joiden töihin omat tekemättömät työni vaikuttivat, syyn poissaoloilleni. Raskaus meni kesken juuri ennen np-ultraa ja sain siitä sitten tiedottaa yhdelle jos toiselle. Ei siitä mitään harmistusta jäänyt. Sain myötätuntoa, joka auttoi siinä ikävyydessä. Lisäksi "kaikki" nyt tietävät, että meillä on toivottu toista lasta pitkään. Koen hyväksi, että typerät utelut pikkukakkosesta jäivät tämän avoimen linjan myötä pois.



Nyt olen taas raskaana aivan alkumetreillä. Vanhempani arvasivat heti, kun en juonut päivällisillä viiniä. Olen päättänyt, että joka suoraan kysyy, saa kuulla asiasta, mutta en erikseen kerro ennen np-ultraa vauvasta. Toisaalta tiedän, että jos nyt menee kesken, kerron kuitenkin ystävilleni ja varmasti saan tukea.



Kukin tietenkin tekee, miten itselle sopii. Minä ajattelen niin, että keskenmeno on kauhean surullinen asia, mutta ei mikään häpeä tai erityisen salattava, jos kohta ei mitään, josta ihan kenelle tahansa haluaisin tunteitani eritellä.



-Putri04 (olisiko rv 5+5)

Siis gallup siitä

1)milloin kerroitte läheisillenne raskaudesta?

2)Kuinka moni on uskaltanut kertoa ennen ensimmäistä ultraa, eli pelkän positiivisen tuloksen myötä?

1) Molemmista np-ultran ultran jälkeen.

2) Me emme.

1) ekoille "kerrottiin" jo epäilyksistä, kun oli menkat pari päivää myöhässä, "virallisesti" ehkä rv 8 paikkeilla kaikkein läheisimmille + työkavereille, hoitoalalla kun olen.

2) Juu olen uskaltanut.. Mies ei niinkään vissiin ole huudellut. Eka ultra vasta tulossa rv 15.



Leeti rv 11+6

1. Kerrottiin molempien perheille (siis vanhemmille ja sisaruksille) varhain, siinä rv 6-7. Tuolloin myös parille hyivn läheiselle ystävälle.

2. Muille kerrottiin uutiset vasta ekan ultran jälkeen. Haluttiin siis odottaa siihen. Töissä vasta myöhemmin, siinä rv 18 tienoilla. :)