Muita ratsastajia?
Moi,
onko kokemusta siitä kuinka pitkälle raskautta pystyy ratsastamaan normaalisti? (en nyt tarkoita mitään päättömiä maastoesteilyjä tai hyppäämistä yleensäkään) Maalaisjärjellä ajattelisin, että suurin riskitekijä on putoaminen...
Kommentit (6)
Itse ratsastin rv 23 asti. Tutulla hevosella. Ravi jäi pois jo aiemmin. Köpötellä olisin voinut pidempään, Olisi tehnyt selälle hyvää, mutta en enää ehtinyt. Ratsastustunneille en ehkä lähtisi, mutta muuten niin pitkälle kun tuntuu hyvälle. Toiset kampeavat vielä viimeisilläänkin.
Esikoista odottaessa ratsastin n. puoliväliin asti, lähinnä rauhallisia metsälenkkejä ja pellolla köpöttelyä. Mulle silloin sanottiin neuvolassa, että ravissa ja laukassa tapahtuva tärähtely olisi se suurin riski. (Itse harvemmin enää olen tippunut, kun tuttu hevonen ja aika pitkään ratsastanut...) Tottakai se tippuminen on tosi vaarallista raskaana. Toista odottaessa kaveri vuokrasi mun hevosen jo aika aikasessa vaiheessa, niin en ratsastanut kovinkaan pitkään.
Tämän tärähtelyn vuoksi myös esim. moottorikelkkailua ja -pyöräilyä tulisi välttää puolivälin jälkeen.
Nyt alkaa hiljalleen maha olemaan edessä ainakin hevosen selästä alas tullessa.
Hevnen ei ole oma, mutta kaverini ja erittäin rauhallinen sellainen. Jos sattuu yhtään oleman levottomalla tuulella niin en edes harkitse selkään menemistä. Levoton heppa on jos liikuttelu jäänyt pariltä päivältä vähemmälle, siltikään en ole sen nähnyt ikinä "karkaavan käsistä".
Putoaminen on se riski, mutta toisaalta riskejä on elämä väärällään eli ihan omien tuntemusten mukaan menisin mikäli hevonen rauhallinen a terveluontoinen.
kun la oli kesäkuun puolessa välissä.. Otettiin koko tallin maastovarmin hevonen (pikkusen heilautti korvaansa, kun trakstori tuli vastaan alle 2 metrin päästä..) ja kaveri tuli vielä taluttaen varmistamaan, ettei mihinkään lähe hepo ravaamaan.. Se oli kyllä tosi mukavaa ja teki selälle tosi hyvää siinä vaiheessa.. Maha vaan meinas olla vähän edessä alastullessa.. Mutta se siitä. Nauttikaa vaan loppuun asti rauhallisista metsäretkistä!
Leeti rv 11+6
Sen jälkeen rauhallista omaan tahtiin ratsastelua voinnin mukaan omilla hevosilla kaikissa askellajeissa. En kuitenkaan hypännyt, enkä ratsastanut kaikkein arvaamattomimmalla hevosella enää noin rv 20 jälkeen. Enkä vierailla hepoilla. Jatkoin ratsastusta oman voinnin mukaan johonkin rv 34. Sen jälkeen lähinnä kävelyä ja satunnaisesti pätkiä ravia tai laukkaa, jos on siltä tuntunut. Nyt rv 39 ja tuossa vielä kävin hepan selässä nostamassa parit laukat, kun ei kesätytölle oikein halunnut nostaa. Tää heppa on tosin megarauhallinen tyyppi. Ei tuntunut pahalle.
Kai se suurin riski siinä on putoaminen, selässä on syytä käydä suht säännöllisesti jos käy, että keho tottuu uuteen "tasapainotilaan", kun maha kasvaa ja painopiste muuttuu.
Selästä alas olen tullut opettamalla hevoset pyynnöstä laskemaan kaulan ja pään alemmas, ja heittänyt oikean jalan etukautta siitä yli. Tullut sitten selkä satulaa vasten liukumalla alas, eli siis "väärinpäin". Tuo normi-alastulo oli hankalaa ja melko varhaisessa vaiheessa.
Tuosta tärinästä ei neuvolan täti, eikä kyllä lääkärikään olleet huolissaan, totesivat vain molemmat, että:"Ei sitten saa pudota!" Enkä ole pudonnut. Järjen olen yrittänyt pitää päässä, en siis ole mitään älyttömyyksiä harrastanut heppasten kanssa. Kaipa sen itse tietää, mikä mukavalta tuntuu ja sen mukaan voi mennä ja tehdä.
Niin, ja tämä on mun kolmas lapsi, mitä nyt odotan.