Alkuraskautta puoli vuotta...
Siis tosiaan, olen joutunut kokemaan alkuraskauden pahoinvointia, päänsärkyä, väsymystä ja huimausta jo melkein puoli vuotta. Syynä siihen 2 keskenmenoa joiden jälkeen olen heti seuraavasta kierrosta tullut uudelleen raskaaksi. Kroppa taitaa olla kovilla mutta niin on myös pää. Välillä meinaa tulla itku, kun on niin kyllästynyt ja väsynyt ainaiseen kuvotukseen. Ja kuitenkin samalla on iloinen siitä, että oireita on ja voisi ainakin olettaa kaiken olevan tällä kertaa kunnossa (tosin edellinen km oli keskeytynyt, kuolleesta sikiöstä huolimatta oireet jatkuivat). Onko täällä muita, jotka ovat joutuneet kokemaan saman? Tietääkö joku, miten pitkään kroppa kestää tällaista vuoristorataa? Tuntuu niin turhauttavalta kärsiä kaikista oireista ilman sitä toivottua lopputulosta! Toki olisin valmis vaikka halaamaan vessanpönttöä 9 kuukautta, jos se takaisi sen, että oma nyytti olisi lopulta sylissä.
Kaikille onnellista ja ennen kaikkea ONNISTUNUTTA raskautta toivottaa kohtalotovereita etsivä Nasuli (5+2)
Kommentit (4)
mutta mullakin alkaa olla puoli vuotta alkuraskautta takana, tosin siinä välissä meni 3 kk ilman raskautta ja pahoinvointia. Kun ensimmäinen meni kesken rv 12+2, oli tosi turhautunut olo kun joutuu taas alusta alottamaan, juuri kun luuli että nyt se pahoinvointi alkaa helpottaa. Tämä toinen taas tuntuu aika lailla vaan ajantappamiselta että saisi ylittää tuon rajapyykin jolloin edellinen kaavittiin pois. Päivä kerrallaan, vaikkakin päivät on olleet tosi pitkiä. Mutta kaikesta huolimatta viikkoja on kertynyt ja kaks viikkoa on enää tuohon rajapyykkiin.
Kovia olet kokenut, eikä ihme jos kroppa ja nuppi on sekaisin kaikesta. Tsemppiä kumminkin ja toivotaan ettei tarvi enää alusta alottaa vaan saat pitää vauvan tällä kertaa =o)
HANNELE rv 10+2
Kaavinta oli Huhtikuun alkupuolella viikoilla 13+1, sikiö oli kuollut kohtuun. Pahoinvointia olin kärsinyt ihan kunnolla siinäkin raskaudessa, ja se kaikki meni siis hukkaan.
Nyt uusi raskaus, vasta viikolla 6. Paha olo on jo alkanut, mutta vielä en ole oksentanut. Se onkin hassu juttu, että kun kuvottaa niin toivoo, että se lakkaisi ja heti kun ei olekaan niin paha olo, pelottaa, onko nyt kaikki hyvin. Toisaalta toivoo, ettei olisi huono olo, mutta sitten taas tietää, että se on vain hyvä merkki.
mullakin tämä alkuvuosi on mennyt alkuraskautta potiessa, 2 keskenmenoa takana ja nyt sitten kolmas raskaus 7 kuukauden sisällä menossa rv 7+0. Ekassa keskenmenneessä ei oireita juuri ollut mutta toisessa, heti alkannesta raskaudessa sitä enemmänkin. Nyt taas on voimakkaat oireet ja jotenkin tuntuu ettei ainakaan tuo pää meinaa kestää tätä jatkuvaa vuoristorataa. Kroppakin vähän valittelee.. Omalle kohdalle ainakin teki hyvää näin jälkikäteen, etten toisen km:n, kaavinnan jälkeen tullut heti raskaaksi, vaan kroppa sai levätä.
Turhalta tuntuu nää jatkuvat alkuoireet, varsinkaan kun ei ne mulle lupaa mitään varmaa hyvää lopputulosta. Viimeksikin oli voimakkaat oireet vielä rv 11, vaikka sikiön kehitys oli loppunut joskus rv 7+?. Jotenkin ei vaan pää jaksaisi kestää taas tätä odotusta ilamn takuita.. Pah, kunhan tästä alusta selviää, niin eiköhän kuitenkin se kasvava vauva korvaa kaikki nämä phaoivoinnin ja pelon kuukaudet.
eka-vekara rv 7+0
mulla kesakenmenoja on ollut kuusi. vuonna 2003 sain 4 keskenmenoa ja kroppa oli ihan mylläkässä. rinnat valui maitoa ja nuppi oli herkillä.
mutta kummasti se elimistö toipuu. muista antaa aikaa myös henkiseen toipumiseen itsellesi.
ja turvallista uutta raskautta.