SYYSKEIJUJEN KESKIVIIKKO!!

[color=DarkGreen]Aloitan taas työpäivän vierailemalla Vauva-sivuilla:)



Tupakasta on eilen puhuttu¿minä olen tupakoinut pari vuotta ja nyt lopetin uuden vuoden alussa..kun aloin toivomaan plussaa. Olin pari viikkoa polttamatta, mutta täysin ei lopetus plussasta huolimatta onnistunut. Tulee poltettua silloin tällöin¿tosin onneksi pahoinvointikin on auttanut vähentämään. Yritän tietenkin päästä kokonaan eroon.



Minä kävin eilen vaatekaupassa¿ihan vaan sovitteleen kevään uutuuksia. Niin jotenkin järkytyin siellä sovituskopin kirkkaassa valossa kun katsoin itseäni:) Vaikka vauvamahaa ei vielä näy, tuntuu että oon ihan parissa kuukaudessa lihonut tosi paljon. Ja rinnat on kasvanut ihan valtaviksi. Tuntuu jotenkin niin oudolta¿.mutta ei kai se auta muuta kuin tottua siihen että vartalo muuttuu:)



Sitä pallomahaa odotan kyllä pelkästään innolla:)



Mulla on ens maanantaina neuvola, sitten viikot 10+ ja toivon todella että neuvolantäti suostuu kuuntelemaan sydänääniä ja että ne kuuluu. Tulis vaan maanantai pian!! :)



Marsu73:lla oli varmaan ihana helpotus kun pääsi ultraan varmistaan että sydän sykkii... :)



Kerttu rv 9+4 [color=Goldenrod3][size=5]♥

Ihanaa kun ei oo tarvinnut nousta tytön kanssa, kun ukko on sairaslomalla kädentakia koko viikon. Muuten ei kyllä tunnu yhtään " lomalta" , tuntuu et kaikki vaan huutaa toisilleen ja hermostuu normaalia helpommin.. :(



Soitin maanataina sinne neuvolaan ja terkka lupas kuunnella perjantaina josko sydänäänet jo kuuluis, viikkoja sillon kasassa 10+2 kai. Edellisistä on kuunneltu ekan kerran vasta 13+ viikoilla. Mutta ei oo kyllä vatsan ympärillä mitään ylimäärästä, nii josko kuuluis.



Tupakoinnista. Valitattavasti en ole tupakasta päässyt eroon, vähentynyt se on kyllä. Joka päivä mietin että pitäis lopettaa kokonaan.. kun vielä sais ajatukset tekoon.



No niin. Tyttö juoksee ympäri kämppää talvikengät jalassa.. täytyy varmaan mennä rauhotteleen.



Iloista päivän jatkoa!!

kun miehen isä kuoli eilen aamuna. Oli sairaalassa yli neljä viikkoa ja uskottiin kuitenkin et vielä tokenee, mutta toisin kävi. Maanantaina ilmoittivat että kannattaa tulla paikan päälle, että lähtö on lähellä ja eilen se sitten tulikin. Aikamoinen järkytys loppujen lopuksi vaikka vakavasti sairas olikin. Oli vasta 62 vuotiaskin. No, elämä jatkuu. Kerrottiinkin maanantaina miehen isälle tästä uudesta tulokkaasta vaikka viikkoja onkin vasta vajaa kymmenen. Vaikka olikin huonossa kunnossa, niin siinä kohtaa nousi pieni hymynkare huulille ja mies pyöritteli päätään :) Siitä ollaan tyytyväisiä, että kerrottiin.



Muuten alkaa itsellä jo kaks ja puol viikkoa kestänyt järkky flunssa hiukan helpottaan, se auttaa jaksamista tosi kovasti. Pahoinvointikin on aika hyvin jo helpottanut..ehkä tämä tästä..



Blues ja pikkukolmonen 9+5

Vielä siitä kun eilen tupakan lopettaneet valitteli vatsan huonoa toimivuutta. Täällä on sama ongelma, vaikka tupakointia en olekaan saanut täysin loppumaan. Ärsyttävä vaiva, johon itse kävin ostamassa luumuja:) Olen tästäkin kuitenkin melkein iloinen, onhan tämä taas uusi raskausoire! :) Minussa siis tapahtuu jotain:)



Kerttu vielä

kun soitetaan sairaalasta, että nyt vois tulla katsomaan, samoin kävi oman isäni kohdalla silloin yli 10 vuotta sitten, me luulimme että hän paranee ja sitten yks kaks soitetaan, että nyt olis hyvä tulla katsomaan, vielä. Oma isäni tosin oli vain 32-vuotias ja itsekin olin vasta lapsonen, mutta onneksi voin sanoa, että vuosien mittaan suru häviää ja sitten vain alkaa muistella niitä hyviä yhteisiä tapahtumia. Jaksamista miehellesi ja sinulle häntä tukiessasi.



Oireista vielä sen verran, että minullakin ne tuntuvat ikäänkuin laantuneen. Pahoinvointia ei tosiaankaan enää ole oikeastaan ollenkaan, kunhan vain muistaa syödä eikä laske vatsaa ihan tyhjäksi. Väsymystä tosiaan vieläkin on jonkin verran, mutta hyvin jaksaa jos pystyy nukkumaan sen 11-12 tuntia yössä ja iltavuorot on helpompia tehdä kuin aamut. Rinnat ovat edelleen turvonneet ja arat. Valkovuotoa on. Pääkipua ilmenee aika usein, mutta ei niin kovaa, että ois särkylääkettä tarvinnut.



vauva06 rv10+2

minä en itse polta, mutta mies polttaa ja on raskaus aikana huomioinut sen etten tarvitse missään tilanteessa hengittää tupakansavua, hän siis poltaa ulkona. Aika huomaavaista minun mielestäni.



vauva06 rv10+2

luumusoppa teki sen että vatsa meni ihan kuralle...

pitänee syödä sitä vain silloin tällöin. Ummetushan johtuu siitä että ruoka kulkee paljon hitaammin ruuansulatuskanava läpi kuin ennen että kaikki ravintoaineet ehtivät imeytyä, se lisää myös turvotusta.



Karpalo rv 10+6

olit eilen kysellyt tuosta pääkivusta, minulla ainakin on pääkipua ja omasta mielestäni se on joko raskausoire tai hartoiden jumittumisesta johtuvaa kipua. Olen kyllä lukenut, että pääkipu on myös raskausoire.



vauva06 rv10+2

[color=B3EE3A] Blues pahoitteluni menetyksenne vuoksi. Myös minä tiedän valitettavasti, mitä on menettää oma isä. Aikoinaan emme vaan saanut jättää hyvästejä, sillä isä menehtyi äkillisesti vain 44-vuotiaana. Mutta kuten joku jo sanoi aika auttaa suruun ja tietenkin myös sureminen. Kaipaus ei katoa milloinkaan. Voimia!



Ummetus: mulla on kans vähän tätä vaivaa ja todella ikävää. Tiesittehän, että myös veden/nesteen juominen auttaa ummetukseen.



Päänsärky: mulla oli esikoisesta päänsärkyä n. vkolla 12 ja uskon sen johtuneen nestemäärän noususta kehossa eli kun en ollut juonut tarpeeksi se ilmeni päänsärkynä. Päänsärkyä minulla ei muuten ole juuri koskaan. Eli vesi vanhin voitehista. Voi päänsärky johtua tupakastakin, mutta itse koittaisin/koetan lisätä veden juontia jos päätä särkee.



Tupakointi: itse en tupakoi, eikä mieskään.



Omia juttuja: miehen vanhemmat haki just pojan ja lähtivät kaupungille kiertelemään. Ja mulla on vapaapäivä jee! Pitäis väsätä yhtä koulutehtävää, mutta katotaan nyt. Voisin kyllä myös ottaa pienet nokoset kun yö oli " hieman" rikkinäinen.



Mutta kaunista päivää!

Oona ja sintti 9+3 [color=deeppink][size=5]♥

että mulla kuului esikoisesta sydänäänet rv 10+2 heti kun anturi laitettiin vatsalle, vaikka minullakin on hieman ylimääräistä vatsalla (silloin BMI n 26)



Oli muuten huono väri äskeinen..



Oona ja sintti 9+3 [color=deeppink][size=5]♥

Tulin juuri ensimmäiseltä neuvolalääkärikäynniltä ja hän sai sydänäänet heti kuulumaan! Olivat niin rytmikkäät ja voimakkaat! Tuntui kyllä niin hyvältä, että autoon päästyä oli pakko tirauttaa itkut. Eihän tämä tietysti vielä mitään takaa, mutta antaa rohkeutta maanantaiselle ultraan menolle. Ja niinhän se lääkärikin totesi, että todennäköisempäähän on, että kaikki on tällä kertaa hyvin, mutta hän ymmärsi kyllä pelkoni asian suhteen.



Jano jatkuu. Kylmää vettä tulee kitattua ihan kamalasti. Siitäköhän johtuu, että vatsa ainakin toimii loistavasti... Päänsärky ei ole kuitenkaan kadonnut. Muuten olo on kohtuullinen. Kävin eilen jumpallakin pitkästä aikaa. Jospa tämä tästä.



Bluesille surunvalittelut täältäkin



fullmoon rv 10+2

Leutoa keskiviikkoa teille muillekkin.

Tyttö nukkuu päiväuniaan ulkona joten saan rauhassa olla koneella. Tyttö inhoaa kun oon koneeella, aina tulee vaatimaan huomiota jos istun ja näpyttelen.



Kiukuttaa tää oma saamattomuus, mä venyn ja roikun ja suurin ponnistuksin saan aikaseksi päivittäiset rutiinit tehtyä. Pitäis liikkua ja pitää kuntoa yllä että raskaus ei kävisi liian raskaaksi.

Meillä kun on tulossa lapset pienellä ikäerolla niin varmaan jaksamista tarvitaan, ja lisäksi toipuminen mahdollisesta sectiosta vaatii aina omat ponnistelunsa.



Ehkä tämä kevään mittaan vielä muuttuu kun kelit paranee ja illat pitenee.



Onko kanssasisarilla tullut paljon lisäpainoa.

Mulla lähtöpaino tähän raskauteen onneksi vain kilon enemmän kuin edellisessä, saa nähdä kuin käy. Tarkkailen kyllä neuvolan punnituksia ja yritän pitää varani ettei loppuraskaudesta homma ns. karkaa käsistä, synnytyksen jälkeen on niin paljon muutakin ajateltavaa kuin oma syöminen.



Mulla eka neuvola ensi perjantaina, en vielä odota sydänäänien kuuluvan, rv muistaakseni 10+5 sillon ja jos sikiö on vielä sen viikon pienempi niin eipä tuota voi vielä odottaa.



Eipä muuta kuin hauskaa päivänjatkoa



Leahki rv 10+3 ja tyttö 1v

En ole ainakaan viikkkoon käynyt edes lukemassa listaa, kun on ollut NIIN hirvee olo. Nimittäin flunssa, on se kumma miten semmonen pikku tauti vie voimat IHAN kokonaan. Onneksi eilen alkoi pahoinvointi helpottaa (koputtaa puuta..) Mutta heti jos jotain enemmän touhuaa, niin olen ihan puhki... ton esikoisen kanssa tkee välillä tiukkaa...



mulla on tänään eka neuvola ja MOKASIN äseken, eli kävin pissalla, ihan ajatuksissani. Nyt mun pitää varmaan mennä joku muu aamu viemään se näyte PLÄH :(



Ajattelin, että en pyydä kuuntelemaan sydänääniä, mutta kun listassa oli pari jolla oli kuulunut 10 viikolla, niin taidan sittenkin pyytää...



Nyt täytyy mennä. Toivotaan että alamme kaikki päästä tosta ällötyksestä, johan sitä kestikin!!



t. K rv10+? + pikku-ukko1v4kk

Minä lopetin tupakanpolton uutena vuotena. Sen jälken poltin vielä pari kertaan, kunnes plussasin ja siihen se jäi sitten täysin. Olin sen jo etukäteen päättänyt, että kun olen raskaana, niin sitten ei ainuttakaan tupakkaa enää, eli ei ollut edes vaihtoehto sitten enää tarttua savukkeeseen. Oli kyllä helpompi lopettaa, kun tiesi olevansa raskaana, mutta kyllä yhä tulee tilanteita, että tekisi mieli parvekkeelle mennä. En vain anna periksi. Olen sen verran lapsia nähnyt, joilla on pieniä epämuodostumia tai ongelmia kasvun suhteen, että en todellakaan halua ottaa riskiä. Noille epämuodostumille ei yleensä voida nimetä syytä, että mistä ne tulee, mutta jos saisin ei terveen lapsen ja olisin raskauden ajan polttanut, niin en ikinä sitä voisi itselleni anteeksi antaa. Mies polttaa yhä ja vannoo kanssa lopettavansa. Ärsyttää ihan kamalasti kun toinen vaan puhuu lopettamisesta, muttei tee asialle mitään. Tietenkään se ei ole helppoa, mutta mahdollista se on.



Eilen olin hammaslääkärissä. Kaksi hammasta porattiin ilman puudutuksia ja kolmatta yritettiin porata, kunnes huomattiin, ettei siitä mitään tule. Pitää kuulemma koko hammas ottaa pois... apua. Mulla on aina ollut hampaat hyvässä kunnossa, eikä yhtäkään hammasta, ei edes viidauden hampaita ole otettu pois. Jo ajatuskin inhottaa... No, eivät vetäneet sitä vielä veke, kun raskaus on vasta niin alussa, ja se vaatisi sitten tujua puudutusainetta. Nyt yritetään odottaa pari-kolme kuukautta, mutta jos kipuja tulee niin sitten se vedetään samantien pois.



Seirana rv11 +5

Vähän harvakseltaan tulee kirjoiteltua, mutta tänään nyt sitten ainakin.



Pahoittelut BLUES suruviestistä :( Oma isäni kuoli äkillisesti 59 vuotiaana joitakin vuosia sitten. Akuutein surutyö kesti aikansa, ja varsinkin nyt raskausaikana asia on pinnassa samoin kuin edellisessäkin raskaudessa. Voimia myös miehellesi.



Oma olo ei oikein ota helpottuakseen. Varsinainen pahoinvointi alkoi tällä kertaa vasta siinä rv 9-10 tienoilla, aika hassua sinänsä mielestäni. No kuitenkin. Päivät menee väsyn keskellä, alituinen nälkä on mutta mitään ei tee mieli, iltapäivät on ehdottomasti pahimpia. Nyt alkanut päänsärkykin.



Esikoisesta kärsin kovasta päänsärystä viikoilla 16-20. Ei helpottanut sitten millään, oli kamalaa. Olen lapsesta asti potenut kovia päänsärkyjä ajoittain tiheästikin, eikä niihin ole ikinä mitkään panadolit auttaneet. Esikoisen syntymän jälkeen tosin säryt ovat ihan merkittävästi harventuneet - tosin myös kivut nousseet ihan uudelle tasolle.. Edellisessä odotuksessa päätä ei juurikaan särkenyt, toivottavasti nytkään ei mennä ekan odotuksen kaavan mukaan!



Muuten on päivät aika tasaista tallaamista.. Kuopuksella nousi tänään aamusella lämpö, pari päivää onkin jo ollut jotain tulossa kun on kiukunnut vallan vietävästi. Kun ei nyt sitten kovin paha tauti tulisi :( Hiihtolomalainen lähti kaverin perheen kanssa uimaan, joten pääsen itsekin päikkäreille, ihanaa..



Siitä tupakasta: itse en ole koskaan polttanut eikä mieskään, mutta naapurin vihulainen käy puolen tunnin välein etupihalla tupakalla. Savut tuntuu tulevan aina sisään. Tuulettaminen nyt on ihan mahdotonta, ja yököttävältä tuntuu ulkoillakin lapsen kanssa siinä hajussa. No minkäs teet. Mutta kuitenkin!



Ultraa tässä jo kovasti odotellaan, 6 yötä jäljellä!



Kuulumisiin, Itta rv 10-11

[color=red] Nukuttiin äsken päikkärit neitokaisen kanssa ja kylläpä tekikin hyvää. Tuli nimittäin herättyä jo puoli seitsemältä, tosin loikoilin sängyssä vielä kahdeksaan asti. Tuntuu etten koskaan totu neitokaisen uuteen rytmiin... Jospa se sitten helpottas kun väsymyskin helpottas.



Vatsan toimimisesta, toimii melko hitaasti täälläkin. Mietin juuri että pitäisikö ottaa duphalacia, sitä kun olisi viime raskaudesta jäljellä tuolla lääkekaapissa. Olen kyllä juonut hirveästi vettä, niin että sekin on kokeiltu. Ja vessassa tuleekin sitten ravattua jatkuvasti, pari kertaa yölläkin. Mutta kun janottaa koko ajan niin hirveästi!



Maha on jo niin paisunut, että turha enää yrittää peitellä raskautta. Moni on jo huomannutkin ja sanonut suoraan, että raskaana oot...=) Niin että kyllä se aivan vauvamahan näköinen jo on. Huomenna onkin eka neuvola, saas nähdä kuuluuko sydänäänet. Neitoselta kuului jo viikoilla 8+2, olin kyllä muutaman kilon hoikempi silloin.



Otan osaa Bluesin suruun!!! *hali*



mamao, neiti 9kk ja masuasukki 9+2

Ihan ekana tupakoinnista: Mä itse olen yrittänyt lopettaa kokonaan. Muuten ei tee oikeastaan edes tiukkaa, mutta aamulla on se yksi saatava. Joka ilta päätän, että ei huomenaamulla. No ei ole oikein onnistunut. Joku aamu olen kyllä tiukkana.



Ihan yleisesti tupakoitsijoille. Kannattaa lopettaa ehdottomasti. Varmaan kaikki sen tietääkin. Tupakointi lisää mm. riskiä istukan irtoamiseen. Ja sitä kokemusta en suo kenellekään. On meinaan henkisesti rankka juttu, vaikka vauva selviäisikin. Ja kun itselläni istukka irtosi, niin kuulin pariltakin tuttavaltani, että heille oli käynyt samoin. Tosin paljon huonommin seurauksin. Molempien vauva oli menehtynyt ja toiselta oli vielä jouduttu kohtu poistamaan samassa rytäkässä. Eli tässä ajattelun aihetta kaikille tupakoitsijoille ja lopettaville (eli myös minulle).



Mites olis hyvät rouvat/neidit, että tehtäis yhdessä päätös lopettaa kokonaan ja tuettais toinen toisiamme? Tuntui kuitenkin meitä tässä useampi olevan.



Mä en ole vieläkään saanut kerrottua äidille, että meille tulee vauva. Koskahan saisin niin paljon " rohkeutta" , että kertoisin. On se, kun aikuisen naisen pitää miettiä tällaisia. Taisi ne syyt tähän tulla kirjoiteltua eilen, jos jotakuta kiinnostaa.



Kävin Kelalla tänään hoitamassa asioita ja samalla kysyin äitiyspäivärahan määrästä. Mähän olen ollut hoitovapaalla edellisestä raskaudesta asti. Onneksi on tullut tämä uusi laki, että äp-raha on sama kuin edellisestä, jos on ollut hoitovapaalla. Mä nimittäin saisin vain 17e päivässä, jos muutosta ei olis tullu. Nyt tulen saamaan kuitenkin 43e.



Nyt mä alan touhuileen ton pikkuneidin kanssa ennen ku isompi tulee koulusta. Saa sitten rauhassa autella läksyissä isompaa.



T. Költtänä rv 13+0

Siis edellisessä raskaudessa en tupakoinut, joten istukka ei irronnut siitä syystä. Syy jäi epäselväksi.



Ja olipa tuolla kysytty painonnoususta. Mullahan on paino nyt laskenut lähtöpainosta 600g. Ja varmaan vielä laskee vähän aikaa. Jos on samanlaista kuin edellisessä.



T. Költtänä

Blues: Pahoittelut tapahtuneesta.



Täällä ollaan vatsataudissa. :( Kun nyt alun kamalasta pahoinvoinnista jotenkin pääsin eroon, niin nyt tuli sitten tämä. Toivottavasti ei kestä kauan.



Niin, pahoittelen ettei minusta ole kuulunut aikoihin, mutta on masentanut lievästi sanottuna. Tämähän raskaus tuli meille yllätyksenä ja poika on vasta kohta 8kk. Oli siinä aika paljon miettimistä ja varsinkin kun mies vaan sanoi, että hänelle käy kumpikin vaihtoehto, siis keskeytys tai että pidetään lapsi, niin vaikeaa oli. Ja tuntui, että olin niin yksin tämän asian kanssa. Yritin puhua miehen kanssa, mutta hän ei psytynyt. Tuntui todella, että pää räjähtää ja itkin ja makasin vaan sängyssä :( Kävin ultrassa rv 7+2 ja halusin nähdä sikiön. Sinne mennessä puhuin keskeytyksestä lääkärille, mutta en sitten vaan kyennyt siihen. Eikä minulle lähetettä antanutkaan kun olin niin epävarma asiasta. Olen ollut aina aborttia vastaan. En pystynyt kertomaan asiasta edes äidilleni aluksi. Nyt kun kerroin hän painosti minua aborttiin sanomalla etten tule jaksamaan kahden pienen lapsen kanssa. Meinasin jo tehdä sen, mutta sitten katsoin lehdestä missä vaiheessa sikiön kehitys on ja en pystynyt. Itse asiassa mieskin katsoi ja hänelle tuli kyynel silmään. Sitten päätin etten sitä tee vaikka rankkaa varmaan tuleekin olemaan. Kun on nimittäin vielä miehen 3 lasta, eli lapsia on sitten yhteensä 5!

No, tässä tuli aika paljon tekstiä, mutta kerroin vaan vähän taustaa.



Tupakoimisesta: itse en polta enkä mieskään.



Onko teille tullut jo painoa? Minulle ei ole tullut ja nyt on rv 10+4 menossa. Viimeksi turposin heti alussa.



Mies ja lapset lähtivät mökille ja minä jäin kotiin, että saan vähän levätä. Mutta on niin oudon hiljaista...:)



Hyvää keskiviikkoa! =)



T.Rose74 rv 10+4



P.s. Minulta ei ole vielöä kuunneltu sydänääniä.

kävin tänään ultrassa ja pessimistisestä alkuasetelmasta huolimatta sain iloisia ihania uutisia!!



Ihan väkisinkin kiertyi kyyneleet silmäkulmiin kun ruudulla viuhtoi hurjasti joku hieman yliaktiiviselta vaikuttava pikkutyyppi!!Ei meinannu sen vertaa pysyä paikoillaan että olisi niskapussia saatu mitattua. Vihdoin 7pysäytyskuvan jälkeen tulos oli normaali.



Viikot eivät kuitenkaan vastanneet oletettua, vaan 12+1 muuttui 11+2vkoksi ja laskettu aika siirtyi 11.9.06. Mikä saattaakin kyllä pitää aikalailla paikkaansa, edelliset on menkoista määritelty ja aina on menny sen 4-5pv yli joten en kyllä olis odottanukaan tulosta ennen 10.9. mutta toivottavsti nyt ei enää tuosta yli paukaha!!



Mutta näin iloisia uutisia tällä kertaa (ja sitä paitsi mie taisinkin luvata etten ruikuta ja kitise enää jos kaikki on ok)



Minjuska ja Hiirenherne 11+2