kookkaan vauvan synnytys

Kysymys ei ole vain vauvan painosta, vaan synnyttäjän ja lapsen yhteensopivuudesta. Luota ammattilaisen arvioon kuinka vauva passaa lantioon. Moni 3kg syntyy leikkaamalla epäsuhdan vuoksi ja 5kg mötkäleet alakautta...Tarkkaa arviota vaikea antaa. Pääpiirteittäin ajateltuna 4.5kg on kirjallisuuden mukaan raja jolloin hartiadystokia (eli hartiat jää jumiin) riski suurenee, ja näin ollen komplikaatoiden riski kasvaa. Elä huoli. Synnytin itse ison lapsen ja ei jäänyt traumoja!!!

En tiedä oliko meidän vauva nyt hirveän isokokoinen (4,205 kg ja 54 cm) mutta synnytys oli paljon helpompi kuin esikoisen (3,100 kg ja 48 cm ) synnytys. Käsittääkseni juuri päänasennolla on suuri merkitys siihen miten helppo/vaikea synnytys on.

Synnytys helppo ja nopea. Vauvasta ei painoarvion perusteella ennustettu isoa (itse tiesin, että vauva olisi iso), joten lantion mittoja ei röntgenillä kuvattu, pelkästään käsikopelolla todettiin, että " isokin mahtuu" . Ja mahtui. Synnytyksen hoitanut kätilö sanoi, että seuraavaakaan synnytystä ei tarvitse pelätä, sillä vieläkin isompi mahtuu helpolla. Itse ajattelisin että sellainen reilut 5kg voisi olla mulle vielä ihan ok synnytettävä.



Mutta tosiaan, jollekin toiselle 3kg vauva on liian painava...

hän oli yliaikainen, eikä minulla ollut supistuksia lainkaan (tai ainakaan en niitä tunnistanut). Koko arviossa lääkäri sanoi mittojen osoittavan että vauva olisi reilusti yli viisi kiloinen. koska hänen pituuttaan ei pystytty mittaamaan ja kyseessä oli minun ensimmäinen synnytys, lääkäri suositteli sektiota. Hän pelkäsi ettei supistuset riittäisi tai olisi riittävän pitkäkestoisia jos synnytystä alettaisiin käynnistämään. Lääkärin mielestä vauvan pää mahtuisi syntymään mutta hartioista hän ei olisi varma. Joten rv 41+5 minut leikattiin ja tuloksena oli maailman ihanin pieni poika jolla pituutta oli 57cm ja painoa 5020g :) leikkaus päätökseen olin tyytyväinen.

Ultrassa pojan ennustettiin painavan 3,5-4 kg, mutta vähän yli meni. Synnytystä ei käynnistelty vaan se alkoi ihan omia aikojaan rv 39+4. Pojan synnytys kesti 16h josta viimeinen tunti oli sitten ponnistusta. Imukuppi oli jo varattu viereiselle pöydälle, mutta sille ei tullut käyttöä =) Kesto ei johtunut niinkään pojan koosta vaan siitä, ettei hän ollut vielä laskeutunut.



Ihan ok meni, mutta ainut huono muisto oli epparin ja repeämien hidas parantuminen, jälkitarkastuksessa haavat vielä vuotivat.



Olen jälkeenpäin miettinyt, olisinko vaatinut sektiota, jos pojan koko olisi ollut tiedossa. Luulen, että olisin kuitenkin päätynyt synnyttämään alateitse.



Kyllä kätilöt osaavat arvioida tilanteen ja jos tilanne muuttuu, niin aina on hätäsektion mahdollisuus.



-anja- rv 6+4

...valitettavasti. Eli kuten edellä on todettu, on luottaminen lääkäriin. Naisen lantiosta pystyy kyllä lääkäri useimmiten sanomaan, mahtuuko iso vai ei pienikään.



Alatiesynnytys on joka tapauksessa lapselle paras, vaikka äidille se tuskaisempi useinkin. Itse synnytin v. 2000 56 cm, 5780 g tyttösen. Ei tarvittu imukuppia. Epparista tuli tikit 3 kerrokseen, mutta parani täydellisesti. Kaikki hyvin ja huomenna menen rv 42+0 käynnistykseen. Tulossa on poika, joka luultavasti vähän pienempi, mutta iso kuitenkin. Haluan synnyttää alakautta, tosin epiduraalin avulla ja luultavasti oksitosiinitippojen kera. Isolle vauvalle tarvitaan kunnon supparit ja kohtu on kovilla. Mutta en voi kuin luottaa sairaalan ammattilaisiin.



Ja suurimmat haasteet ovat kyllä vasta synnytyksen jälkeen - kunnon ihmiseksi kasvattaminen ei liene se helpoin tehtävä ;)



Tsemppiä!!!

Meillä tyttö 4800g. Synnytys kesti 16h. Pää jotenki huonosti, niin tarvittiin imukuppia ja eppari 15 tikkiä. Kax hoitajaa oli levittämässä ja lääkäri veti imukupista, melko tuskasta näin jälkeen päin ajateltuna, vielä katetroitiin 3 kertaa, eikä rakko, eikä muutkaan paikat oo vieläkään tod. entisellään ja muistoksi ihanat peräpukamat ja tästä jo yli vuosi. Mutta eipä haittaa. Nyt rv 9+5.