Epiduraalista..

Sain epiduraalin, kun olin kärvistellyt supistusten kanssa seitsemän tuntia ja taju alkoi mennä. Reilun tunnin kuluttua siitä sain tokan annoksen. Vaikutus lakkasi ponnistusvaiheen alkaessa, mutta mielestäni se oli vain hyvä: kipu oli erilaista, siedettävämpää ja supistuksista sai taustatukea ponnistamiseen.



Mulla epiduraali nimen omaan mahdollisti liikkumisen ja pystyssä pysymisen avautumisvaiheessa. Luulen, että siitä oli hyötyä, koska vauva ei ollut vielä laskeutunut.

Mulle annettiin epiduraali kuuden tunnin supistelujen jälkeen ja se auttoi sen verran että supistukset ei sattunut, tunsin ne kylläki. Tätä kesti ainoastaan tunnin jonka jälkeen kivut olivat jälleen kovat ja vielä entistä kovemmat kuin ennen epiduraalia koska samallahan aina laitetaan sitä käynnistävää tippaa...pyysin saada lisää mutta kohdalleni sattui työhönsä kyllästynyt kätilö joka kyseli motivaatiotani kärsiä tulevan lapsen edestä..kysyi vaan että enkö mä pysty yhtään kärsimään, ajattele sitä lasta...pitkän vinkumisen jälkeen sain jotain, mutta siitä ei ollut mitään apua..kyselin asiaa samaiselta kätilöltä joka ilmoitti ettei edes ollut laittanut kipulääkettä, vain vähän puudetetta mutta kuitenkin lisännyt supistustippaa muutamalla tipalla. Supistukset siis kovenivat eikä puudute mitään auttanu..pyysin saada lisää, kötilö vaihtui ja silloin sain kipulääkettä, mutta samalla lisättiin tippa nelinkertaiseksi joten kivut vain pahenivat.onneks ei menny ku 20 min ni sain ponnistaa....eli seuraavissa synnytyksissä en todellakaan halua epiduraalia :( jäi kurja maku suuhun ku niin monet siitä on avun saanu, mut mulle se ei sit auttanu.

annetiin neljä epiduraalia synnytyksen aikana ja oikeasti ne olivat taivas, sillä synnytystä oli jo kolme päivää käynnistetty ja tipalla yritettiin viimein saada " väkisin" tulosta, (olin jo 2 päivää ennen synnytyksen alkua saanut tulehduksen, kun lapsivedet alkoi tihkua ylhäältä, eikä antibioteistakaan ollut kovin apua, tulehdusarvot vaan jatkoi nousuaan). No kaikkiaan 17h 20 minuutin jälkeen, kun lapsen sydänäänet oli tarpeeksi kauan tippuneet ja nousseet, tippuneet ja nousseet taas hapella, lääkäri sitten vihdoin tajusi " luovuttaa" ja itselleni kokemuksena että VIHDOIN PÄÄSIN sektioon, johon sain sitten viidennen epiduraalin. Ilman näitä epiduraaleja en olisi kyllä ikinä kivuista selvinnyt.

Voi kai siis sanoa, että epiduraali totisesti tehosi. Muistelen, että se annettiin juuri supistuksen aikana eikä sen antaminen tuntunut missään. Tosin tapahtuneesta on jo kohta 3,5 vuotta aikaa...



Minulla jäi ihan pieni tuntemus oikeaan nivuseen siitä, kun supistus alkoi. Sanoin siitä kätilölle, joka antoi lisäannoksen. Sen jälkeen en oikein tiennytkään, milloin supistus alkoi.



Muistan, että kätilö kävi kyselemässä, tunnenko mitään kakkahädän kaltaista painetta alakerrassa. Viimein jossain vaiheessa tunsin sen erittäin hentona tuntemuksena, minkä jälkeen sain alkaa ponnistaa toden teolla. Koska lapsi syntyi vajaan 20 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen, ilmeisesti ponnistus onnistui täysin tunnottomanakin. Vähän kyllä turhautti, kun ei tiennyt, tapahtuuko siellä mitään vai ei. Tosin ehdottomasti mieluummin näin kuin missään helvetintuskissa. :-)



Nyt uudelleen raskaana ollessa pelottaa, voiko toisella kertaa epiduraali tehota noin hyvin. Toivotaan niin!

Mulla epiduraali toimi tosi hyvin. Jaloissa tunto säilyi. Supistuskivut lakkasi tuntumasta. Paineen tunne ja ponnistamisen tarve säilyi. Olen/olin tosi tyytyväinen tuohon kivunlievitykseen (pelkkä epiduraali), vaikka eka annos vaikutti vaan toiselle puolelle (sain kuitenkin nopeasti uuden annoksen ja säätivät letkua jotenkin selkärangassa, mikä auttoi kummallekin puolelle).

Epiduraali ei auttanut yhtään!! Sairaalan kokenein anestesialääkäri laittoi sen, mutta tais mennä vähän huti. Kivut vaan paheni epiduraalin jälkeen. Supparit tuntui enemmän oikealla puolella, mutta aivan helvetillisiltä, asteikolla 1-10 kipu oli 10. Kohdunkaulan puudute auttoi sit mulla, se vei kaikki kivuit, nukuin tunnin sen puudutteen laiton jälkeen.



Synnytyksen jälkeen huomasin, että vasen jalkani oli aivan tunnoton. Epiduraali oli siis mennyt jotenkin hassusti toispuoleisesti. Kesti päivän ennen kuin tunto palasi jalkaan. Seuraavalla kerralla tiedän heti pyytää kohdunkaulan puudutteen.

etä epiduraali vaikuttaa eri ihmisillä eri tavoin. Toisille tehoaa hyvin ja toisille ei.

Itse sain synnytyksessä enkä tykännyt koska teki tosi tönkön olon. En juurikaan päässyt kävelemään sen vaikutuksen aikana.

Kivut se kyllä vei.

koko epiduraali. Lääkäri pisti kolme kertaa, sit luovutti ja haki toisen nukkumatin, se pisti kahdesti. Tokal pistol paino aineet sisään, lopputulos: varpaat puutu hetkeksi. Yks suppari oli helpompi, sit tuska jatku ennallaan. =(

En ole itse koskaan saanut epiduraalia mutta laittanut niitä kyllä lukuisia. Joskus epiduraali on tosi hankala laittaa, vaikeudet voi johtua selkärangasta (ahtaat välit, jäykkä selkä, skolioosi), siitä että asento on huono (ei varmasi ole helppo olla selkä pyöreänä kun on iso vatsa ja vielä supistaa) tai ehkä useimmin siitä että selkärangan päällä on liian paksu kerros rasvaa, eli ylipainosta, on todella vaikea osua neulalla oikeaan paikkaan, jos ei edes tunne missä selkäranka on, saati että tuntisi nikamien välejä.

Epiduraalitila haetaan tunnustelemalla ja sokkona, eli koskaan ei voi olla aivan varma että katetri on mennyt oikeaan paikkaan, ennen kun puudutteet on laitettu, ja potilas ilmoittaa että kipu helpottaa.

Erilainen vaikutus voi toki johtua siitä että ihmiset reagoi eri tavalla lääkkeisiin, mutta varmaan useimmiten kyse on siitä, että er paikoissa varmasti käytetään eri " coctaileja" . Sielä missä itse toimin, käytetään laimeaa puudutetta, ja vähän vahvaa kipulääkettä joukkoon, tarkoituksena on poistaa kipu mutta ei liikettä. Puudutusaineitakin on erilaisia, jotkut puuduttaa enemmän liikehermoja kuin toiset.

Sen perusteella mitä itse olen tehnyt ja nähnyt, puudutus onnistuu kuitenkin valtaosalla ja auttaa hyvin kipuun. Paineen tunnettahan se ei kuitenkaan poista, eikä puuduta aina alimpia hermojuuria, joten kun vauvan pää on kovin alhaalla, voi tuntua kipua onnistuneesta puudutuksesta huolimatta.

Toivottavasti tämä vähän valaisi asiaa :-)

" Laura_76" kirjoitus oli musta hyvä. Kiva kuulla joskus asiantuntijankin kommentti. Itselleni laitettiin epiduraali 10h kärvistelyjen jälkeen. Avautumisvaihe kesti ja kesti ja sairaalaan tulon jälkeen meni 10h ennen kuin paikat auki sen vaadittavan 3cm. Mutta kylläpä se sitten auttoikin -musta tuntui, että meni muutama minuutti ja kivut hävis taivaan tuuliin -en tuntenut ainuttakaan supistusta, vaikka jotain supistuksia voimistavaa droppia laitettiin oikein voimalla tippumaan (loppusynnytys menikin sitten 3h eli yhteensä 13h työstin esikoista maailmaan).



Epiduraali ei vienyt sitä ponnistusta edeltävää paineentunnetta lainkaan ja ponnistamisvaihekin oli mulla täysin kivuton -varmaankin kiitos epiduraalin. Eli pelkkää positiivista on mun kokemukseni.



Epiduraalin laitto oli mullakin haastava -en kuulemma saanut selkää kaarelle (kaarru siinä sitten kun valtava maha ja supistaa noin 30-45sek välein ja olet jo 10h supistellut tuota tahtia...) -lopulta onnistui istuma-asennossa kun kätilö painoi mua niskasta jotenkin omituisesti. Olihan se, hmm, mielenkiintoinen asento ja aika tukala, mutta ei paljoa painanut kun kivut katosivat sen siliän tien.

Edellisen kirjoittajan kokemuksista tuli vielä mieleeni... Kätilöillä on ilmeisesti useimmissa paikoissa vielä sellainen käsitys, että epiduraali synnytyksen varhaisessa vaiheessa pysäyttää synnytyksen. Tästä on aika vähän tehty tutkimuksia, mutta ne mitä olen löytänyt ja lukenut, ovat osoittaneet siihen suuntaan, että varhainen epiduraali saattaa jopa nopeuttaa synnytystä. Tietenkin synnytyksen täytyy olla käynnissä ennen puudutuksen laittoa, mutta varsinaisista " aukiolosenttirajoista" pitäisi päästä eroon. Samaten kätilöt ovat välillä nihkeitä antamaan lisäannoksia enää ponnistusvaiheessa, vaikka suositellaan että epiduraalipuudutuksen antoa jatkettaisiin loppuun saakka. Ja mainittakoon vielä että synnytyskivuista ei ole äidille eikä vauvalle mitään hyötyä, päin vastoin. Eli, jos on oikeasti kovasti kipeä ja synnytys edistyy etanavauhtia, kannattaa vaikka vähän voimallisemminkin epiduraalia vaatia. Jotkut kätilöt kun tuntuvat suosivan luomusynnytystä ja ehdottavat itse epiduraalia vasta sitten kun kipu on aivan sietämätöntä. Silloin tietenkin pistäminen on hankalampaa (kuten edellinen kirjoittajakin kertoi), jolloin myös komplikaatioriski nousee. Itse olen sitä mieltä että jos synnyttäjä tietää että haluaa ehdottomasti epiduraalin, voisi sen katetrin laittaa selkään heti kun synnytys on varmasti käynnissä, ne aineethan sinne voi laittaa vasta myöhemmin jos kätilö pelkää synnytyksen pysähtymistä. Tämä ei ole mennyt vielä kertaakaan läpi synnärillä sitä ehdottaessani...

Synnytys kesti 24h, vaikka papereihin kirjattiin hieman pienempi tuntimäärä, salissa kärvistelin 15h. Sain 5 annosta epiduraalia (ja kaikkea muuta vielä päälle), koska vauvalla oli pää vinossa ja synnytys pysähtyi useiksi tunneiksi ja oksitosiinilla ja valtavilla supistuksilla sitä yritettiin avittaa eteenpäin. En olisi ikinä kestänyt sitä menoa ilman epiduraalia, toinen juttu on olisiko minut pitänyt leikata (leikkausvaatteet olivat jo päällä, mutta lääkäri päätti yrittää vielä kerran). Minulla toimi hienosti, mutta kyllä noin monella annoksella oli sitten seurauksensa ja imukuppiinhan tuo maraton päättyi (+ repeämiin).



Kamu

annettiin epiduraali ja poisti kivut kokonaan,teki myös synnytyksen loppuvaiheessa `miellyttäväksi` kokemukseksi.ehkä ilman sitä olis jääny kauhukuvat.ja kyl sanottiin ennen sitä ettei se enää ponnistusvaiheessa välttämättä vaikuta,mutta mulla ainakin vaikutti ja tunsin koska pitää ponnistaa ja muuta mitä kaikkea synnytykseen liittyy(en nyt aivan tarkkaan muista kun olin kuitekin aika pökerryksissä)

mutta ehdottomasti otan seuraavassakin synnytyksessä jos vaan mahdollista!:)

Sain kaksi viikoa sitten synnyttäessäni epiduraalin. Sen laittaminen ei tuntunut miltään (sattui yhtä paljon kuin hemoglobiinin otto sormenpäästä) ja se vei kaikki supistuskivut pois. Jalkoja se ei puuduttanut, ponnistamisen tarpeen tunsin hyvin (tarve tuli 1 h 20 min epiduraalin laiton jälkeen). Minulle ei tullut myöskään mitään jälkioireita, vaan olin heti synnytyksen jälkeen pystyssä ja hyväkuntoinen.



Oma synnytykseni oli tosi nopea - 3h 20 min säännöllisistä supistuksista. Itselläni toimi kuin unelma - siksi suositelen myös muille.

siis vaikeuttaako skolioosi epiduraalin laittoa?? Hui...Mulla on skolioosi, ja pelottaa!

Paljon on hyviä kokemuksia epiduraalin tehosta. Itsekin sen melko varmastai haluaisin, jos se vaan " lyhentää" sitä pitkäkestoista kärsimystä hieman.



Mutta, mutta, mitä itse olen aina jännittänyt, on nimenomaan sen piikin laittaminen. Kuinka paljon se sattuu ja miten ihmeessä siinä pystyy olemaan paikallaan. Eikö jos liikahtaa, niin voi sattua jotakin, esim. halvaantuminen tms.?!!



Voisitteko vielä kertoa tästä epiduraalin antamisesta kokemuksia? Kiitti!!!

Eli mulla ainakaan se epiduraalin laittaminen ei tuntunut missään. Supistukset oli sen verran kovia, että ei siinä yks piikki tunnu ;) . Mutta siis mulla se poisti kivut n.tunniks ja sen aikaa sainkii nukuttua, mutta sen jälkeen se ei auttanut minusta yhtään. Tai kivut oli todella kovat! Mietin vaan, että jos se epiduraali kuitenkin vaikutti, niin olisiko kivut ilman sitä ollut sitten todella TODELLA kovat?!?! Mietityttää tämä seuraava synnytys, että kannattaako sitä ottaa ollenkaan, jos ei sen enempää auta tai omasta mielestäni ei ollenkaan..

Synnytin 3 vkoa sitten esikoiseni. Sain epin synn kertomuksen mukaan 2.10, vauva oli maailmassa klo 4.04.



Ponnistusvaihe kesti vain 15 min ja epi vielä vaikutti. Hyvin meni synnytys, alku oli tuskaa SVO:lla käynnistyksessä, mutta epiduraali laitettiin heti saliin tultua. Pelkäsin sen laittamista sairaasti - ja aivan turhaan! Oli oikeasti taivaallista kun kivut hävis.

synnytyksesä epiduralin ja se auttoi muutaman tunnin todella hienosti, vei kaikki kivut pois. Lisäannosta en kuitenkaan saanut ja synnytyksen loppu oli kovin tuskallinen. Kipu oli kamalaa, kuin olisi veitsellä mahaa auki leikattu :(



Toisella kerralla en sitten saanut epiduraalia. Ilokaasun avulla pärjäilin ja ennen ponnistusta sain jonkun piikin, en muista mitä siinä oli. Tällä kertaa kipu ei ollut missään vaiheessa sietämätöntä kuten ekassa synnytyksessä. Olin kovin yllättynyt siitä että synnytys voi olla siedettävä kokemus :)