mitähän mä tekisin äijän suhteen....
alan olla lopen kyllästyny noihin sen ryyppyreissuihin...tänäänkin piti mennä vaan saunomaan, mut lähti sit kuiteskin pelaamaan pokeria vielä saunan jälkeen eli ei taas oo tulos kotiin ennen aamu viittä... mä en enää jaksa tätä... tekis mieli erota mut en yhtään tiiä miten sit pärjään yksin kun on toinenki lapsi tulossa ja esikoinen 3v... on vaan nii v-mäistä kun äijää ei paljoo perheen kanssa kiinnosta aikaa viettää... kaverien kaa dokaaminen on kuulemma ihan sallittavaa kun äijällä on sentään kesälomakin... että ottaa päähän!
Kommentit (5)
sullaki sit aika sama tilanne.... en vaan tiiä et miten sais itsensä repäistyy irti tästä suhteesta...tuntuu nii helvetin vaikeelta, mut toisaalta eipä mulla nytkään oo mikään hyvä mieli... mullaki ukko tekee aika pitkii työpäivii kun on töissä...nyt siis kesälomalla ja luulee voivansa tulla ja mennä miten huvittaa... olis nii paljo helpompi lähtee jos ei oottais tätä toista lasta....
Paras keino olis tietty laittaa ukko maata kiertävälle radalle, mutta omakohtaisesti tiedän että se on helpommin sanottu kuin tehty. Ja kun kuvioon liittyy vielä pienet lapset sekä uudet tulokkaat...
Hei, voimia teille molemmille ihan hirveesti!!!!
Meille on eka tulossa ja jossain vaiheessa (ennen tätä raskautumistani) herralla oli menokenkä jalassa pahemman kerran ja kaikki kuviot pyöri vaan hänen tarpeidensa ja intressiensä ympärillä. Vaikka olimme naimisissa, mä olin vaan joku piika, joka hoitaa kodin ja herran vaatehuollon. Yritin korjata tilannetta hyvällä, yritin pahalla, uhkasin erolla ja vaikka mitä...Mikään ei auttanut.
Noh, sitten rupesin tekemään OMIA juttuja, tapasin omia kavereita, olin niiden kanssa milloin missäkin ja viikonloppuja poissa (heh, esim. vanhempieni mökillä niiden kanssa), en vastannut herran puheluihin, textareihin ja PESIN VAIN OMAT VAATTEENI ja jääkaappiin ostin vain itselleni ruokaa. Jo tuli hätä käteen, että onko rakas vaimo jättämässä, kun ei ole enää ikinä kotona ja pesukonekkin pese vain rouvan vaatteita...
Tämä tepsi meillä, hirven sodan jälken (koska herra tosissaan luuli että mulla oli jo uusi isä katsottuna hänen tuleville lapsilleen) äijä todellakin tajusi (toivottavasti) miltä tuntuu maistaa omaa lääkettään.
Teidän kohdalla tilanne ei ole ehkä yhtä helposti toteutettavissa, mutta eiköhän parivuotias mukula kulje mukana siinä missä muutkin...
Voimia ja jaxuja teille! Onneksi on ne lapset jotka loppupeleissä ptävät pinnalla...
Mä olen hengessä mukana-
Eli jos alkoholi on kuvioissa mukana, niin ei ne muutu. Minulla on nyt 8-vuotias tyttö ja hänen isänsä oli juuri samanlainen kuin ensimmäinen kuvaus oli, aikani katselin ja pyysin/rukoilin, että saisimme elää normaalia perhe-elämää...lupauksia tuli, mutta mikään ei muuttunut, kävimme jopa perheasiainneuvottelu keskuksessa ja sielläkin tuli katteettomia lupauksia....Erosimme kolme vuotta sitten ja nyt odotan toista lastani uudelle miehelleni ja täytyy sanoa, että on niitä kunnon miehiäkin olemassa...kiertoon vaan kaikki paskakasat!!! En ole katunut päivääkään.
Eron yhteydessä raha oli tiukassa...mutta selvittiin ja sain paremman elämän...
Tsemppiä teille!
Ihan kun oisin oman viestin lukenut! Meillä ihan sama tilanne tällä hetkellä! Kun vaan saisin ton äijän ettimään itelleen sen oman asunnon niin kaikkien meijän elämä rauhottuis. En ite jaksa enää ollenkaan tota jatkuvaa juomista ja ihmeellisiä katoamisia yhtäkkiä kaverille juomaan..
Minä mietin ihan samaa ja kovasti alkaa tuntua siltä, että kiertoon mun paska ainakin joutaa. Ikävä kyllä olen kaikki säästöni herran kuluihin käyttäny, tyhmä kun olen ollut. Täytyy odottaa siis ainakin siihen kunnes saa ekan äitiyspäivärahan, että pystyy ottamaan ja lähtemään.
Meillä ei kyllä niinkään syy ole hänen ryyppäämisessään vaan siinä, että on mieluummin töissä (rahtari) niin paljon kuin vaan voi, koska ei ole hänellä kanttia tunnustaa muutamia valheitaan. Esim. tupakointi. Kovasti kyllä alkaa tuntua, että liekö jo toinen nainenkin katsottuna.
Meillekin siis tulossa toinen ja nyt alan olla niin lopen uupunut tähän 24/7 yksinhuoltajuuteen, että taidan alkaa haluta siitä sitten saada kunnon korvauksetkin. Ymmärrän siis aikasta hyvin kuinka osaa ottaa pattiin aina jäädä yksin ja joutua vaan vierestä katsomaan kun toisilla on hauskaa ja vapaata vaikka muille jakaa.
Kaikkein " hauskointa" tässä on, että hän on se joka meillä on enemmän lapsia halunnut ja heti kun on plussa tullut, on myös mies hävinnyt jonnekin omiin kuvioihinsa. Että en sitten osannut ekasta kerrasta ottaa oppia. Jotenkin on niin kauheen tyhmä olo, vaikka en edes omasta mielestäni mikään oikeesti tyhmä olekaan, jos nyt en sitten mikään viisaskaan ole... Mutta meneehän se perjantai näin ja vielä huominen synttärikin tämän v..utuksen kourissa.
Toivottavasti teillä asiat selkenee, minä olen jo toivoni menettänyt viimeisen kolmen vuoden aikana...