2 vk vanha vauva ja univaikeuksia
Hei kaikki kokeneemmat ja viisammat.
Minulla on 2 vk vanha poika joka nukkui aluksi kuin unelma. 3-4h ja nukahti milloin mihinkin, kävi vaunu, sohva tai oma sänky. Nyt viimeiset 3-4 päivää tilanne on vähän muuttunut.
Yöt menee ok, noin 3h välein syötöt. Aamulla herää noin 08. Sitten imetän pariinkin kertaan ennenkuin nukahtaa unille noin 10 ja nukkuu päivän pisimmät unet tässä eli 3-4h. Tämän jälkeen iltapäivänä ei nuku enää kuin pikku pätkiä, jotain minuutteja siis rinnalla ja nukahtaa VAIN tissille. Herää heti kun siirrän sylistä pois.
Sitten toinen pidempi pätkä, yleensä noin 2h tulee siinä 19 tienoilla. Mielestäni tämä määrä ei ole näin pienelle riittävä.
Tämä väli minkä pääasiassa valvoo sisältää useita imetyksiä, valvomista ja muutaman minuutin unipätkiä.
Ilmavaivoja ei ole, ei pulauttele eikä röyhtäile. Saattaa pirteänä katella maailmaa ennenkuin vaatii taas tissiä. Takana on se, että hän itse tihensi tuota imutarvetta joku 4pv sitten. Mutta miksi samalla unentarve väheni? Ja mitä voin tehdä että ei aina herää kun siirrän sylistä pois? Olen yrittänyt olla olematta tuttina mutta herää siihenkin. Tuttia ei siis käytössä.
Jokainen nukahtaminen tällä hetkellä on siis tissille. Ja aamulla sekä illalla ottaa pidemmät tirsat. Yöllä imetän aina kylkiasennossa ja molemmat nukahdamme siihen. Päivällä olen kokeillut kaikkia asentoja, mutta ei kelpaa.
Onko normia pikkuvauvan rytmin etsimistä vai oisko vinkkejä?
Enpäs kysymyksiisi vastata osaa, mutta ajattelin vähän meidän alusta kertoa jos vähän tsemppaisi :)
Meidän pikkuherra tosiaan sairaalassa ollessa ensimmäisen viikkonsa nukkui kuin unelma ja muutenkaan ei itkenyt tai kitissyt oikeastaan ollenkaan (synnytyksen jälkeen pojan tulehdusarvot nousivat hieman, siksi kauemmin sairaalassa oleilimme). Ensimmäinen yö kotiutumisesta (potilashotellissa) oli aivan kamala, vauva ei nukkunut ollenkaan, huusi vain koko yön! Kotiin kun pääsimme nukkui paremmin, mutta ainoastaan minun tai mieheni sylissä, jos hetkeksikään laski alas niin alkoi kamala sydäntä raastava huuto. Ensimmäiset kaksi viikkoa kotona menivätkin sitten sillain, että vuorottelimme mieheni kanssa 3h kerrallaan läpi yöt jotta edes toinen nukkua saisi (ei ole ikinä niin paljon elokuvia katsottua kun tuon kahden viikon aikana jotta itse valveilla pysyisi :D ). Asiaa hankaloitti se, että mies palasi töihin kahden viikon jälkeen syntymästä eli oikeastaan vain viikko kotona yhdessä oltiin.
N. 3,5vk ikäisenä alkoi poika välillä nukkua myös vaunujen kantokopassa tai sitterissä (meillä sitterin saa melkein kokonaan makuuasentoon), mutta suurin osa öistä silti syliteltiin.
Olisikohan poika ollut n.6vk ikäinen, kun ei yhtäkkiä enää mikään muu paikka nukkumiseen öisin käynytkään kun meidän sänky. Vauva nukkui keskellä ja mieheni ja minä puoliksi ulos sängystä ettei vaan päälle kierähdettäisi tms.
2kk iässä suostui jo puolet yöstä omassa sängyssä nukkumaan ja nyt (3kk) enää vain nukahtaa illalla isin viereen n. 21-22 aikoihin ja kun itse nukkumaan menen klo 23 maissa niin omaan sänkyyn nostan. Yöllä herää nykyään vain kerran syömään ja sen jälkeen suoraan omaan sänkyyn ja heti nukahtaa. Päivällä nukkuu yleensä 2 lyhyet ja 1 pidemmät päikkärit ja oikein hyvän tuulinen ja tyytyväinen on nykyään :)
Tsemppiä sinne, kyllä ne unirytmit siitä lutviutuu! :)