sonjuliini

Enpäs kysymyksiisi vastata osaa, mutta ajattelin vähän meidän alusta kertoa jos vähän tsemppaisi :)

Meidän pikkuherra tosiaan sairaalassa ollessa ensimmäisen viikkonsa nukkui kuin unelma ja muutenkaan ei itkenyt tai kitissyt oikeastaan ollenkaan (synnytyksen jälkeen pojan tulehdusarvot nousivat hieman, siksi kauemmin sairaalassa oleilimme). Ensimmäinen yö kotiutumisesta (potilashotellissa) oli aivan kamala, vauva ei nukkunut ollenkaan, huusi vain koko yön! Kotiin kun pääsimme nukkui paremmin, mutta ainoastaan minun tai mieheni sylissä, jos hetkeksikään laski alas niin alkoi kamala sydäntä raastava huuto. Ensimmäiset kaksi viikkoa kotona menivätkin sitten sillain, että vuorottelimme mieheni kanssa 3h kerrallaan läpi yöt jotta edes toinen nukkua saisi (ei ole ikinä niin paljon elokuvia katsottua kun tuon kahden viikon aikana jotta itse valveilla pysyisi :D ). Asiaa hankaloitti se, että mies palasi töihin kahden viikon jälkeen syntymästä eli oikeastaan vain viikko kotona yhdessä oltiin.

N. 3,5vk ikäisenä alkoi poika välillä nukkua myös vaunujen kantokopassa tai sitterissä (meillä sitterin saa melkein kokonaan makuuasentoon), mutta suurin osa öistä silti syliteltiin.

Olisikohan poika ollut n.6vk ikäinen, kun ei yhtäkkiä enää mikään muu paikka nukkumiseen öisin käynytkään kun meidän sänky. Vauva nukkui keskellä ja mieheni ja minä puoliksi ulos sängystä ettei vaan päälle kierähdettäisi tms.

2kk iässä suostui jo puolet yöstä omassa sängyssä nukkumaan ja nyt (3kk) enää vain nukahtaa illalla isin viereen n. 21-22 aikoihin ja kun itse nukkumaan menen klo 23 maissa niin omaan sänkyyn nostan. Yöllä herää nykyään vain kerran syömään ja sen jälkeen suoraan omaan sänkyyn ja heti nukahtaa. Päivällä nukkuu yleensä 2 lyhyet ja 1 pidemmät päikkärit ja oikein hyvän tuulinen ja tyytyväinen on nykyään :)

Tsemppiä sinne, kyllä ne unirytmit siitä lutviutuu! :)